Ajattelin vihdoinkin kirjoittaa tänne omia ajatuksia. Olen 17-vuotias vanhoillislestadiolainen, mutta ennen kaikkea uskova ihminen.
Moni ihmettelee sitä, että lestadiolaisuudessa meikkaaminen on syntiä. Tosin nykyään kevyttä meikkaamista näkyy ja suhtautuminen siihen vaihtelee. Valitettavasti tosi nurjaa suhtautumistakin esiintyy. Uskon että lähtökohtasesti tällä on pyritty hyvään. Me eletään yhteiskunnassa, jossa ulkonäöstä on tullut liian tärkeää. Pinta on tärkeämpää mitä sisältö. Ulkonäköön kiinnitetään ihan liikaa huomiota. En usko silti, että kontrolloimalla naisten ja tyttöjen meikkaamista tämä ulkonäkökeskeisyys katoaa. Päinvastoin, se voi alkaa ahdistaa ja tuntua siltä, että joku muu ihminen kontrolloi jotain niin henkilökohtaista asiaa. Tästä seuraa vaatteilla ylikompensointi. En yleistä, mutta tälläistä on lestadiolaisten keskuudessa. Toisaalta muussa yhteiskunnassa saatetaan kompensoida sekä vaatteilla että meikeillä. Eikä se ole sen parempaa! Kantani on se, että on tärkeää muistuttaa siitä, että jokainen meistä on kaunis sellaisenaan ilman meikkiä tai merkkivaatteita (minun mielestä kaksi edellämainittua asiaa ovat sama asia). Silti toivoisin ettei näitä asioita liikaa kontrolloitaisi. Minä itse ajattelen, että meikkaaminen voi johtaa syntiin, esimerkiksi jos ulkonäöstä tulee epäjumala.
Kuka sitten uskoo oikein? Kuka on oikea Jumalan lapsi? Ei, en ajattele että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat ja että vain me olemme oikeita Jumalan lapsia. On paljon lestadiolaisia jotka eivät näin ajattele. Uskon että jokainen syntyy Jumalan lapseksi. Mutta usko voi sammua. Silti usko pelastaa, oli sitten ortodoksinen, luterilainen, katolilainen, vapaakirkkolainen, lestadiolainen tai kirkkoon kuulumaton. Seurakuntaa ei minun mielestäni voi kuitenkaan väheksyä, onhan se Kristuksen ruumis. Minulle seurakunta on lestadiolaisessa herätysliikkeessä, silti pidän myös muita Jumalaan uskovia seurakuntanani. Jollakin seurakunta on jossakin toisessa uskonnossa, eikä se ole sen huonompi. Toivoni olis se, että jokaisella olis matkaystäviä.
On surullista, miten Raamattua käytetään väärin. Tuntuu, että siitä tulee joskus vallankäytönväline ja sillä lyödään toisia päähän. Noukitaan tiettyjä raamatunkohtia ja perustellaan niillä omia vääriä tekoja. Esimerkiksi käsky kunnioita isääsi ja äitiäsi. Se on hyvä käsky! En sitä kiellä. Mutta jouduin lukemaan artikkelin jossa vanhempi oli kurittanut lasta fyysisesti ja vaatinut lapsilta silti kunnioitusta, koska tämä käsky niin sanoo, ja tämä tuntuu minusta ihan ihmeelliseltä. Toisaalta tämä vanhempi säälittää minua ja toisaalta se aiheuttaa myös vihaa. Miten joku voi käyttää käskyä noin väärin? Uskon että jokainen lapsi kunnioittaa vanhempiaan jos he ovat olleet sen kunnioituksen arvoisia.
Sitten haluan korostaa yhtä asiaa. Sitä, että Jumala on rakkaus. Rakkaus on kaikkein suurin. Mutta rakkaus tuntuu välillä katoavan koko maailmasta. Esimerkiksi tällä keskustelupalstalla oon joutunu lukemaan sitä, miten joku pilkkaa toista ja toinen pilkkaa kolmatta, kolmas pilkkaa neljättä ja niin edelleen. Vihalla ei muuteta mitään, vaan rakkaudella! Mutta on totta, että joskus on vaikeaa rakastaa, ihmisiä me vain ollaan. Eri uskonnot kilpailevat siitä, kuka on oikeassa ja melkein unohdetaan Jumalan sana. Joskus tunnen oloni epätoivoiseksi tälläsissä keskusteluissa, haluaisin kirjoittaa siitä palstoille romaanin mutta luovutan ennen kuin saan edes lauseen kirjoitettua..
Ja kyllä, juuri tällä hetkellä minua ahdistaa, monestakin syystä. Siunausta kaikille Jumalaan uskoville
Moni ihmettelee sitä, että lestadiolaisuudessa meikkaaminen on syntiä. Tosin nykyään kevyttä meikkaamista näkyy ja suhtautuminen siihen vaihtelee. Valitettavasti tosi nurjaa suhtautumistakin esiintyy. Uskon että lähtökohtasesti tällä on pyritty hyvään. Me eletään yhteiskunnassa, jossa ulkonäöstä on tullut liian tärkeää. Pinta on tärkeämpää mitä sisältö. Ulkonäköön kiinnitetään ihan liikaa huomiota. En usko silti, että kontrolloimalla naisten ja tyttöjen meikkaamista tämä ulkonäkökeskeisyys katoaa. Päinvastoin, se voi alkaa ahdistaa ja tuntua siltä, että joku muu ihminen kontrolloi jotain niin henkilökohtaista asiaa. Tästä seuraa vaatteilla ylikompensointi. En yleistä, mutta tälläistä on lestadiolaisten keskuudessa. Toisaalta muussa yhteiskunnassa saatetaan kompensoida sekä vaatteilla että meikeillä. Eikä se ole sen parempaa! Kantani on se, että on tärkeää muistuttaa siitä, että jokainen meistä on kaunis sellaisenaan ilman meikkiä tai merkkivaatteita (minun mielestä kaksi edellämainittua asiaa ovat sama asia). Silti toivoisin ettei näitä asioita liikaa kontrolloitaisi. Minä itse ajattelen, että meikkaaminen voi johtaa syntiin, esimerkiksi jos ulkonäöstä tulee epäjumala.
Kuka sitten uskoo oikein? Kuka on oikea Jumalan lapsi? Ei, en ajattele että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat ja että vain me olemme oikeita Jumalan lapsia. On paljon lestadiolaisia jotka eivät näin ajattele. Uskon että jokainen syntyy Jumalan lapseksi. Mutta usko voi sammua. Silti usko pelastaa, oli sitten ortodoksinen, luterilainen, katolilainen, vapaakirkkolainen, lestadiolainen tai kirkkoon kuulumaton. Seurakuntaa ei minun mielestäni voi kuitenkaan väheksyä, onhan se Kristuksen ruumis. Minulle seurakunta on lestadiolaisessa herätysliikkeessä, silti pidän myös muita Jumalaan uskovia seurakuntanani. Jollakin seurakunta on jossakin toisessa uskonnossa, eikä se ole sen huonompi. Toivoni olis se, että jokaisella olis matkaystäviä.
On surullista, miten Raamattua käytetään väärin. Tuntuu, että siitä tulee joskus vallankäytönväline ja sillä lyödään toisia päähän. Noukitaan tiettyjä raamatunkohtia ja perustellaan niillä omia vääriä tekoja. Esimerkiksi käsky kunnioita isääsi ja äitiäsi. Se on hyvä käsky! En sitä kiellä. Mutta jouduin lukemaan artikkelin jossa vanhempi oli kurittanut lasta fyysisesti ja vaatinut lapsilta silti kunnioitusta, koska tämä käsky niin sanoo, ja tämä tuntuu minusta ihan ihmeelliseltä. Toisaalta tämä vanhempi säälittää minua ja toisaalta se aiheuttaa myös vihaa. Miten joku voi käyttää käskyä noin väärin? Uskon että jokainen lapsi kunnioittaa vanhempiaan jos he ovat olleet sen kunnioituksen arvoisia.
Sitten haluan korostaa yhtä asiaa. Sitä, että Jumala on rakkaus. Rakkaus on kaikkein suurin. Mutta rakkaus tuntuu välillä katoavan koko maailmasta. Esimerkiksi tällä keskustelupalstalla oon joutunu lukemaan sitä, miten joku pilkkaa toista ja toinen pilkkaa kolmatta, kolmas pilkkaa neljättä ja niin edelleen. Vihalla ei muuteta mitään, vaan rakkaudella! Mutta on totta, että joskus on vaikeaa rakastaa, ihmisiä me vain ollaan. Eri uskonnot kilpailevat siitä, kuka on oikeassa ja melkein unohdetaan Jumalan sana. Joskus tunnen oloni epätoivoiseksi tälläsissä keskusteluissa, haluaisin kirjoittaa siitä palstoille romaanin mutta luovutan ennen kuin saan edes lauseen kirjoitettua..
Ja kyllä, juuri tällä hetkellä minua ahdistaa, monestakin syystä. Siunausta kaikille Jumalaan uskoville
Vastaukset 9
Vanhimmat
toivoa voi että vl-liike kehittyisi juuri tuohon sinun edustamaasi suuntaan. kuulostat raikkaalta!
Kiva kuulla, että joillain VL:lillä on noin raikkaita ajatuksia. Itsekin ajattelen kuten avaaja.
Hyvin kirjoittelit.
Tsemppiä!
Kuin omia ajtuksiani, kiitos kun välität :)
Toivottavsti ihminen on kaunis, vaikka hän käyttäisikin merkkivaatteita tai meikkejä. Minulle meikit ovat aina olleet ihon virheitä peittäviä asioita, kuten finnit. En halua esitellä niitä. En koe olevani sellaisenaan kaunis, vaan koen, että finnit aiheuttavat tuijottamista. Toivottavasti et kuvittele, että kaikki meikkaavat siksi, että voisivat olla entistä kauniimpia. Minä meikkaan, jotta voisin näyttää yhtä kauniilta kuin muut. Hävettää, että joskus iho ei ole täydellinen. Voisin lakata meikkaamasta, jos olisin yhtä kaunis kuin muut. Hyvä ihoiset ja luonnostaan kauniit eivät tarvitse meikkejä. Sellainen minä en ole. Sellainen haluaisin olla, mutta koska en ole sellainen, niin siksi meikkaan.
Kun lukee kirjoitustasi syntyy toivoa. Olen aina sanonut, että sielläkin (vl-liikkeessä) on muutamia Kristus uskoisia ja henkisiä.
Vahvistit käsitystäni. Juurru Raamatun Sanaan (=Kristus) ja lue sitä ja arvioi puheet ja opit sitä vasten.
Hiesnosti kirjoitit.
Voi kiitos kaikille kommenteista :) Ihana kuulla tollasia viestejä teiltä! Uskon että moni ajattelee samalla tavalla, pitää vaan saaha rohkeutta sanoa se ääneen ja tehdä niin kun oma sydän sanoo eikä miettiä liikaa mitä muut haluaa :)
Hyviä ajatuksia sinulla nuori nainen.
Minäkin olin joskus vl. Ajattelin melkein samalla tavalla. Mietin ja kyseenalaistin. Sillä seurauksella, etten voinut enää uskoa vl-oppiin. Mitä ne esimerkiksi sellaiset synnit ovat, jotka toisena aikana eivät olekaan syntiä? Tai sellaiset synnit, jotka on vain vl:en keskuudessa syntiä, oulussa synniksi keksityt? Ja niiden perusteella kuitenkin kielletään toisen ihmisen usko. Aika rajua touhua sellainen.
Ihan totta myös, että kiellettyjä asioita kompensoidaan. meikkaamattomuutta hiusten laitolla, vahvasankaisilla silmälaseilla, vaatteilla. Kiroilua kiertoilmaisuilla, ressi, rähmä, ryökäle, jne. Jos synti on sydämen vieraantumista jumalasta, eikö kiertokonstit olekin yhtälailla syntiä? Mutta oikeasti en ajattele niin. Vaan ajattelen, että tuollaiset keksityt syntiaiheet ovat aivan typeriä keinoja hallita ja pitää ihmiset nöyrinä ja kuuliaina johtajille.
hyvin kirijotata, pakko kysyä, haluatko lestadiolaisen miehen? säästätkö seksin avioliittoon?