Mitä kannattaa tehdä, jos yrittää vieroittautua neurolepteistä itse,ja jos menee psykoosii.En halua mennä sairaalaan,joka on kuoleman talo,ja jossa pumpataan taas täyteen neuroleptejä.Pahimmassa tapauksessa yritetään painostaa injektioon,jos on yrittänyt päästä irti lääkkeeistä.
Neurolepteistä vieroittautuminen
98+0
35599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Öh... Minä vaan lopetin niiden ottamisen pari päivää sitten. Ei ainakaan vielä mitään viekkareita tai outoa oloa.
Kuinka kauan käytit niitä?minä olen käyttänyt monta vuotta.
Kolme vuotta olen käyttänyt.
Lopetitko vain kerralla niiden syömisen?Saanko kysyä,mitä neuroleptejä käytit?Onko siitä kauan,kun lopetit ne?
Minä olen syönyt zeldoksidia, ketipinoria ja nyt abilify 30mg/vrk. Lopetin kun lääkkeet ei olleet matkalla mukana. Lisäksi käyttäydyin kuin dementikko. Olo on ihan seesteinen ja selkeä näin parin päivän jälkeen. Voin mä tulla viikon kuluttua kertomaan onko mitään muuttunut. Muistin jos sais takas ja alkais aivot taas pelittämään
Olisi ihan kiva kuulla,miten sinulla on mennyt niiden lopettamisen jälkeen. Seinään lopettamisessa on kuitenkin riskinsä.
Minä olen käyttänyt Risperidonia 2mg päivässä. Olo on minullakin kuin dementikolla. On vaikea selviytyä edes yksinkertaisista kotitöistä.Olen kaksi kertaa lopettanut itse vähitellen lääkkeet,mutta olen mennyt psykoosiin,ja joutunut aloittamaan alusta.Lopetin lääkkeen noin 2-3 kuukaudessa.Olen kuitenkin käyttänyt useita vuosia Risperidonia,eikä niin lyhyt vieroitusaika onnistu.
Tänään verenpaine 140/101 ja leposyke 95. Vaikeuksia liikkua julkisissa epätodellisen tunteen vuoksi. En muistanut paikan nimeä missä olin vaikka olen käynyt siellä yli 30 vuotta säännöllisesti. Ei vielä kummempaa oireilua ja siis kolmas päivä menossa.
Oikeassa lienet. Parin kolmen kuukauden lopetusaikataulu kuulostaa, varsinkin useamman vuoden käytön jälkeen, erittäin lyhyeltä. Moni lopettelee niin kutsuttuja "masennuslääkkeitäkin" useita useita kuukausia tai jopa muutaman vuoden aikataululla, jos vieroitusoireet ovat todella kamalat ja herkässä. Dementiakaltaiset oireet ovat hyvin normaaleja kaikille neurolepteilla ja "masennuslääkkeille" sekä ylipäänsä kaikille mielialalääkkeille. Toisilla aineilla vaikutus tulee todella nopeasti (esim. neuroleptit), toisilla taas hieman hitaammin kehittyen. 2mg risperidonia on ihan tuntuva annos.
Millaisia kommentteja olet saanut psykiatrisen hoidon henkilöstöltä liittyen vieroitusoireiluusi? Osasivatko tunnistaa oireeet vieroituspsykoosiksi jne. lopettamiseen liittyviksi oireiksi? Todennäköisesti eivät. Jos eivät, miten sanoivat?
Eivät he ole sanoneet sanallakaan vieroituspsykoosista,eivätkä edes tunnista niitä sellaisiksi.Korostavat vain,kuinka vakava sairaus minulla on,ja kuinka lääkkeitä täytyy syödä.Kun viimeksi aloin vieroittutumaan itse,annos oli 1 mg Risperidonia.Viimeisen sairaalareissun jälkeen se nostettiin puolella,ja nyt se on 2 mg.Kieltämättä on todella vahva annos.Hyvä,että pystyssä pysyy. kaikki selvityminen jokapäiväisistä toimista on äärimmäisen vaikeaa.Tuntuu välillä,että parempi olla jatkuvassa psykoosissakin,kuin olla Risperidosnissa.Minua ärsyttä,kun ne tarkkailee,että tuleeko jokapäiväiset toimet tehdykdi,hygienia ja siisteys mm.Kokeilisi itse lääkärit ja hoitajat tässä lääkkeessä toimia normaalisti!Jokainen ihminen ymmärtää,että kodista on pidettävä huolta,mutta lääke tekee sen lähes mahdottomaksi.Eivät uskalla mennä itse kokeilemaan,miten se käytännössä toimii.
kiva kuulla,että sinulla on mennyt suhteellisen hyvin. Toivottavasti edelleenkin menee.Laita taas viestiä,että kuullaan,miten etenet asiassa.
Ärsyttää hoitohenkilöstön tyhmyys siinäkin,että kuvitellaan,että kun on vaikea toimia jokapäiväisessä arjessa,että se johtuu sairaudesta,vaikka lääke on syynä siihen,että ei meinaa selviytyä.He odottavat,että alkaa tapahtua kuntoutumista ja kiinnostumista normaaliin elämään,siis merkkejä 'paranemisesta',siis kaikkea kiinnostusta tulemiseen ja menemiseen,harrastuksiin ym.,mutta eivät tajua,että lääke tekee siitä mahdotonta.
Vieroittaumisessa puhutaan yhdellä laittamillasi linkeistä,että sen pitäisi tapahtua 10% kerrallaan. Vaikea ottaa pienestä tabletista 10%. Sitäkään ei sanota,että kuinka pitkiä niiden välien pitäisi olla,kun seuraavan kerran vähentää sen 10%.
Kyllä siellä pitäisi olla, jos vaan selailet pidempään. Oma "expertiisini" ei uloitu noihin neurolepteihin vaan olen asiantuntija enemmänkin näissä "masennuslääke"vieroituksissa, kuten SSRI/SNRI. Sopiva tai hyvä vieroitustahti riippuu täysin henkilöstä, sillä jokainen reagoi aavistuksen eri lailla näihin myrkkyihin.
Yleinen suositus, johon varmasti törmään noiden linkkien kautta ennen pitkään, on 10% viime annoksesta / 3-6 viikkoa, eli jo pelkästään suuntaa-antava skaala on melko suuri. Perusohje on, että tulisi lähteä hitaasti liikkeelle ja tehdä havaintoja tulevista oireista seuraavien viikkojen ajan ja sen mukaan sitten voisi lähteä etenemään taas alespäin. Olennaista on edetä varoen ja hitaasti, mutta varmasti. Isot hypyt tyyliin "kyllä pystyn puolet vähentämään kerralla" tai "nyt pystyn jo seinään lopettamaan" usein kostautuvat. Monelle käy myös niin, että reagoivat liian nopeasti nopeuttamalla tahtia jo parin viikon jälkeen. Vieroitusoireiden ilmaantumiseen voi kestää useampi viikko pelkästään yhdestä pudotuksesta, joten sen takia olisi tärkeä olla malttia.
"Eivät he ole sanoneet sanallakaan vieroituspsykoosista,eivätkä edes tunnista niitä sellaisiksi.Korostavat vain,kuinka vakava sairaus minulla on,ja kuinka lääkkeitä täytyy syödä."
Psykiatrinen hoitohenkilökunta on kautta maamme (ja oikeastaan läpi maailman) täysin kujalla mitä tulee psykiatristen aineiden oikeanlaisiin käyttötapoihin, vaikutuksiin, haittoihin, hyötyihin, lopettamiseen tai vieroitukseen. Amatöörien tasolla ovat, pakko se vaan on myöntää, että potkut kuuluisi jokaiselle pellelle sillä puolella.
Ihan, kuten sanoit, ottakoon ken vain neuroleptia ja kokeilkoon sen jälkeen miten kotityöt hoituu. Neurolepteja käytetään esimerkiksi vankien lamaamiseen (joka itsessään on todella kyseenalaista toimintaa ja ihmisoikeuksia sortavaa). Tarkoitus ei ole parantaa vankien toimintakykyä, jos joku niin kuvitteli vaan saada heidät säyseiksi ja helposti kontrolloitaviksi. Ja ei kai kukaan kuvittele, että neuroleptit vaikuttaisivat eritavalla vankeihin ja ei-vankeihin. Jotkut nimittäin kuvittelvat vastaavasti adhd-lääkkeiden kohdalla.
Olen kyllä yrittänyt vähän kerrallaan pitää kotia kunnossa,mutta äärimmäisen vaikeaa se on. On kyllä järkyttävää,miten näillä psykiatrisilla lääkkeillä rikotaan ihmisoikeuksia. Niin kuin sanoit,niin potkut kuuluisi jokaiselle lääkärille ja hoitajalle antaa. Minäkään en ennen tietänyt psykiatriasta ja siihen liittyvistä hoidoista,mutta nyt silmäni ovat viimeisen vajaan vuoden sisällä auenneet täysin. Olen seurannut tilannetta,ja hankkinut paljon tietoa. On uskomatonta,kuinka lääkärit ja hoitajat uskovat tuohon kaikkeen. Ehkä se on siksi, että he luottavat laitoksiin ja muihin,että kyllä niiden täytyy olla oikeassa,kun ovat virallisia.
Vielä vieroittautumisessa sanon,että kyllä siinä täytyy varmasti edetä todella hitaasti,ja minunkin tapauksessa varmaan vuosissa, voi mennä 2-3 vuottakin.
Tänään ei mitään oireita. Suoritin nopeasti jopa jakolaskun päässä. Mies jäi kiinni pettämisestä eikä sekään saanut totaaliromahdusta aikaiseksi. Hyvin siis menee lopetuksen suhteen
Hyvä kuulla taas,että lopetus on onnistunut tähän asti hyvin. Kerro taas, miten menee.
Valitettavasti ei ole juurikaan tietoa neuroleptivieroituksesta. Tiedän nyt kuitenkin sen verran kertoa, että vieroitusoireilu voi alkaa ihan muutama päivä tai useampi viikko käytön lopettamisen jälkeen. Kannattaa konsultoida varmasti useampaa lääkäriä asiasta ja olla itse aktiivinen tiedonhakija. Laitan sinulle tähän muutamia nettisivustoja joista voit lähteä hakemaan näkemystä asiaan. Itse olen luottanut näiden antamaan tietoon, mutta en voi kehottaa ketään luottamaan mihinkään tietoon sokeasti. Uskoisin niistä olevan sinulle kuitenkin enemmän apua ja suuntaa-antavaa tietoa kuin mitä psykiatreilta tulevat "neuvot" ovat, ellet sitten ole se onnekas lottovoittaja, joka löytää maastamme sen mystiseltä tuntuvat yksilön, osaavan psykiatrin.
www.beyondmeds.com
www.comingoff.com
www.rxisk.org
www.psychrights.org
www.toxicpsychiatry.org
www.mindfreedom.org
Ymmärrän pelkosi joutumisesta vieroituspsykoosiin ja sitä kautta psykiatriseen sairaalaan. Siellähän ne eivät osaa erottaa koivua kuusesta, joten todennäköisesti erehtyvät luulemaan vieroitusoireilua alkuperäisen "sairauden" paluuksi ja tuppaavat kuurin uudelleen käyntiin, pahimmassa tapauksessa törkeästi ihmisoikeuksia rikkovalla tavalla eli mainitsemallasi injektiolla.
Kiitos tiedoista.Tutkin asiaa noista tiedostoista.
Tekee mieli vielä sanoa tähän,että olen pitkään seurannut tätä palstaa.Tänne kirjoittelee myös psykiatrisista sairaaloista, Psyk. Polilta ym. 'ammattilaisia',ja ei voi sanoa muuta,kuin että h*tto kuinka he ovat tyhmiä ja tietämättömiä. Anteeksi kielenkäyttöni.
Palstalla esiintyy paljon ihmisiä eri nimimerkeillä, jotka antavat luulla, että kyseessä olisi joku psykiatrian alan ammattilainen, joten ei kannata siihen luottaa. Toisaalta vitsi on siinä, että he yleensä kyllä vaikuttavat yhtä tyhmiltä kuin aidot kappaleensa terveyskeskuksissa tai psykiatrisissa sairaaloissa.
Itse käytin ketipinoria hieman yli vuoden. Aika matalalla annoksella 50-75mg päivässä. Lopetin, koska kogn. kyvyt ja motoriset toiminnot alkoivat huonontumaan jatkuvasti, vaikka en annosta nostanutkaan. Minut myös ketipinor teki hieman vainoharhaiseksi sekä myös aggressiiviseksi.
Olen ollut yli kuukauden käyttämättä, lopetin kerralla. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli pahimmat. Sähköiskuja tuli iltaisin ja pahinta oli tuntemus, että oma keho oli painoton, siis olo oli että leijuisi ilmassa. Mutta tuon kahden viikon jälkeen alkoi helpottamaan. Muistikin on palautunut paremmaksi sekä vanha soittoharrastuskin on taas hauskempaa.
En osaa muuta sanoa kuin, että kannattaa korostaa terveellistä ruokavaliota ja elämäntapoja. Runsaasti kalaöljyä, vitamiineja ja liikuntaa. Voi olla että vierotusoireet helpottuvat tai ei.
Itse lopetin Seroquel Prolong lääkkeen syömisen neljän käyttökuukauden jälkeen. Annos alkuun 400mg josta se nousi kuukaudessa 1.2g..
Valaisen hieman taustoja miten päädyin tuohon lääkemäärään.
Kaikki sai alkunsa työpaikkakiusaamisesta johon lähdin hakemaan apua psykiatrian puolelta (no, jälkeenpäin sanoen elämäni suurin ja pahin virhe)
Alkuun sain tuolta rauhoittavia ja jaksoin töissä.. pian rauhoittavat ajettiin alas (väsyttävän vaikutksensa vuoksi) ja tilalle sain masennuslääkkeet. Masennuslääkkeiden mg nostettiin ja lääkkeitä lisättiin jotta jaksaisin sairaassa työyhteisössä (tämähän oli elämäni toiseksi suurin virhe, olisi pitänyt ottaa lopputili hyvissä ajoin)
Puolen vuoden ajan söin kolmea eri masennuslääkettä samaan aikaan, tajusin tilanteen surullisuuden kun psykiatri vain höpisi Lyrica lääkkeen lisäämisestä vaikka minä itkin ja voin pahoin. Ymmärsin jotenkin lääkehuuruissa, että jokuhan tässä on pielessä.. minua lääkitään voimakkain ja kallein lääkkein. Kukaan ei missään vaiheessa ehdottanut sairauslomaa tai työpisteen vaihtoa tms. Lisää lääkkeitä joilla vain turrutettiin mieleni, jotta pystyisin käymään töissä.
Kun lopultakin sain lääkittynä olosta tarpeeksi lopetin lääkkeet kerrasta poikki systeemillä. Hullustihan siinä kävi, kun tuollaisen lääkemäärän (cipralex 60mg, remeron 60mg ja lyrica 250mg x4) lopetti tuollatavoin. Pari kolme kuukautta taisi mennä, kun tajusin olevani psykoosissa (eli aivan höpö)
Tässä kohdin sanoin itseni irti, en jaksanut heikkohermoisena mennä kiusattavaksi ja hakeuduin "apua hakemaan". Minuthan otettiin ilomielin vastaan pöpilään, saatiinhan sinne nyt uutta verta kroonikoiden pariin pyörimään.
Kohta huomasin osastolla täytteleväni kaikenlaisia rasti ruutuun kyselykuponkeja, olivat kiukkuisia kun kahden viikon aikana en ollut aivoimesti kertonut mm lapsuudestani riittävästi, kaikki tieto olisi ollut hyvin tärkeää, jotta saisivat selville mikä minua vaivaa. Syyksi ei riittänyt työpaikkakiusaaminen ja masennuslääkityksen lopettamisen aiheuttama sekavuus. Sekavuus oli ihmispelkoa, eristäytymisen halua, väsymistä, huonoa ruokahalua, kuolemantoiveita, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita, epäonnistumista jne
Aloitettiin neuroleptit, koska psykiatri nro 2 oli sitä mieltä, että kyseessä on bipo II. Bipo siksi, että olinhan ottanut velkaa elääkseni irtisanoutumisen jälkeen, olin ottanut hiustenpidennykset, olin ollut aina ahkera ja vähä uninen. Tämä riitti dg saamiseksi. Seroguel annos ensin 400mg ja siitä pikkuhiljaa nostettiin ylöspäin. Nostettiin siksi, kun menin aina vain sekaisemmaksi ja oudommaksi. Mielensairauteni oli kuulema pahenmisvaiheessa. Kun annos oli Seron osalta jo 1.2g eikä pääni vain selvinnyt rinnalle kombonoitiin Risperdal 5mg annoksella.
jatkuu..
Meni viikko tai pari ja minä olin sekaisin kuin seinäkello. Nukuin 20h/vrk, itsetuhoisat ajatukset alati päässä. Ihmettelin raskasta oloani, saamattomuttani, outoa sairasta oloa. Loppujen lopuksi en löydä sanoja sille oudolle ja hyvin pelottavalle tunteelle mitä lääkkeet saivat aikaan.
Nyt psykiatri päätti tehdä minulle työkyvynarviointi testit. Eipä tässäkään kohtaa tarvitse olla mikään Einstein arvatakseen lopputuloksen. Minut luokiteltiin työkyvyttömäksi ja paikkani olisi eläkkeellä. Tietenkin kun olin niin sekaisin lääkitykseen olisi listättävä Deprakine Depot 1500mg.
Minut oli lääkkein ajettu kahden kolmen kuukauden aikana tilaan joka oli sanoin kuvaamaton maanpäällinen helvetti.
Kysyin usein voiko olojeni kummallisuus ja ihmeellisyys johtua lääkkeistä, vastaus oli aina EI. Lääkkeet parantaisivat minut, saisin lääkkeitä syödessäni oikean elämän, sellaisen mitä terveet elävät. Mieleltään terveet.
Kotiin päästyäni söin lääkkeitä kuukauden, sen jälkeen mieheni ja aikuiset lapseni kehoittivat minua lopettamaan lääkkeet. He näkivät miten muutaman kuukauden aikana olin pudonnut henkiseen kuolemaan, he tiesivät totuuden ettei minulla ole mitään bipolaarin oireita ollutkaan, kukaan läheisistäni ei ole vuokseni koskaan kärsinyt tai voinut pahoin.
Jo muutaman kuukauden neuroleptien syöminen sai aikaan sen, että vierotusoireet olivat rankat ja vaikeat. Unirytmi katosi, ajauduin toisen kerran lääkepsykoosiin (ensimmäinen oli masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen) tiesin tällä kertaa mistä on kyse, joten kärvistelin pari kolme kuukautta omassa oudossa höpö maailmassa. Tiesin että kuolemantoiveet eivät ole totta, tiesin ettei minua vainoa kotona kukaan oikeasti, tiesin että eräänä päivänä oudot olot ja tunteet katoavat. Minut pelasti tuosta helvetillisestä olosta omaisten vakuuttelut ettei minussa oikeasti ole vikaa, he jaksoivat tukea aina.
Kuukausien kuluttua suurimmat höpö tunteet katosivat ja tilalle nousivat kysymykset psykiatrian petollisuudesta. Aikani jaksoin tätäkin teemaa ihmetellä, mutta lopulta ymmärsin etten ikinä mielessäni tulisi tähän vastausta saamaan.
Myös psyk.polilla huomasivat oloni kohentuneen ja muistan miten kiittelivät lääkkeiden hyvää tehoa kilpaa. Tietenkään en tuolla sanonut koskaan etten ole mitään nappeja vetänyt kuukausiin. Lopulta en jaksanut käydä tuollakaan istumassa ja toistamassa itseäni. Ilmoitin lähteväni töihin ja lopetin käynnit. Minulle annettiin läksiäislahjaksi ukaasi, että lääkkeet ovat kohdallani pakollisia, muutoin en selviäisi.
Hyvin olen mielestäni selvinnyt, kaksi vuotta ilman mielenterveyslääkkeitä eikä mitään manioita tai edes hypoja. Ei masennuksia eikä ahdistuksia. Töistäkään en ole ollut pois kuin yhden päivän kuumeen vuoksi.
Todellakin sain aikamoiset oppirahat maksaa. Tästäkin voisi ajatella vaikka mitä ja miten, jotten ihan katkeroituisi ajattelen tuon matkan mielenterveyspuolella olleen silmiä avaava kokemus.
Jos ihan tosi story, niin kaipa tuosta voisi jo jonkun syytteen nostaa?
Ite sain katkon Olanzapin lääkkeeseen just kolme päivää sitten. Muuten hyvä mutta kun ottaa yhden pillerin illalla niin pää on tokkurassa seuraavan päivän iltaan saakka ja ei saa mitään aikaiseksi. Ei meinaa päästä edes sängystä ylös. Toi oli neljäs lääke skitsofreniaan ja toimi ekan puoli vuotta hyvin. Sen verran tiedän asioista että jos saa lääkityksen katkeamaan niin siitä ei kannata kertoa psykiatrian henkilökunnille. Eräskin oli ollut kaksi vuotta ilman lääkettä ja hyvin meni niin kun kertoi siitä erikoislääkärille niin aloitettiin injektiohoito. Jos nyt pystyn oleen ilman lääkitystä,omalla päätöksellä niin en ota yhteyttä tän hetkiseen avohoitosairaalaan. Erikoislääkäriltä tuli just kirje et ota yhteys sairaanhoitajaan mut en ota koko sairaalaan yhteyttä. Ne on oikeastaan siellä töissä mua varten eikä komentelemassa mulle yhtään mitään. Mä en usko muutenkaan sanaakaan niitten höpinöistä. Ja sit,mun on todellakin parempi olla ilman mitään lääkityksiä. Paljon parempi kuulla ääniäkin kuhan tavallinen elämä sujuu eikä oo aivot lamaantuneena joistain neurolepteistä. Mua ei enää minkäänlainen psykoosi pelota tai mitkään kuullut äänet vaan elän niitten kanssa ennemmin kuin aivot joillain lääkkeillä lamaannutettuna. Pääni on toiminut ihan normaalisti äänien kuulemisista ja psykooseista huolimatta mut toi et joku neurolepti lamaannuttaa aivotoiminnan on hiukan liikaa. Oon syöny tota Olanzapiinia viime heinäkuusta et tiedän et ei oo tulossa helppo kuukausi. Veikkaan et jos kuukauden pystyy oleen ilman niin pahin on ohi. Kolme aiempaa neuroleptia sain katkastua omalla päätöksellä mut tää Olanzapiini tuntuu olevan melko vaikea. Pyydänki Jeesukselta voimia tähän ja onnistuessani en ala enää mihinkään psykiatrisiin hoitosuhteisiin. Otan vaikka yhteyttä oikeusaputoimistoon ja ryhdyn oikeustoimiin mut haluan elää elämäni omilla,toimivilla,aivoillani. Se vaan et en vissiin enää pääse töihin ku olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Paskaaks siitä,ne ei kai tajunneet et selviän vielä tästäkin aivokuolemaan johtavan hoidon yrityksestä.
Ei kai ne voi aloittaa Payk. Polilla pakolla mitään injektiohoitoa. Kyllä ihmisen oikeuksiin tietääkseni kuuluu kieltäytyä siitä.
Korjaan:ei Payk. Polilla,vaan Psyk.polilla.
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Tekevätkö ne ihan pakolla ne injektiopistokset?! Sehän on törkeä pahoinpitely lain mukaan, injektoida toiseen ihmiseen myrkyllisiä aineita ilman hänen suostumusta. Voin hyvin kuvitella, että oikeusreissu tulisi, jos menisin jotain vastaantulevaa piikittämään vaikka sanoisin, että omaksi parhaaksi se oli ja terveellinen pistos. Onkohan taustalla ollut painostus ja siitä johtuva "suostuminen" injektioihin. Pitää osata sanoa lujasti ei, ja jos eivät kunnioita ihmisoikeuksia niin sitten ilmoitus viranomaisille ja psykiatri/lääkäri vastuuseen.
Jos sanoo "ei", niin varmaan voivat uhkailla M1-lähetteellä, yms. En ole koskaan ollut sairaalassa, mutta psyk. polillakin oli ihan käsittämätöntä painostusta lääkkeiden syöntiin, puhuttiin kuin lapselle, "jos et syö lääkkeitä, niin aivosi tuhoutuvat" (LOL), selitettivät eriävät mielipiteet sairauksina ("sairaudentunnoton", "et kai kuvittele, että tahdomme pahaa sinulle", yms). Ihan naurettavaa sosiaalista kontrollia, kun sen kerran tajuaa tai joutuu kokemaan.
Ne voi painostaa sairaalassa tai Psyk.polilla suostumaan injektioon. Ketään ei voi kuitenkaan pakottaa siihen. Se vaatii sitoutumista ja injektioiden säännöllistä hankkimista,ja säännöllistä käymistä Terveysasemalla pistämässä se. Injektioiden säilytys voi olla myös ongelmallista. Kotona voi olla huonosti toimiva jääkaappi. Myöskin jatkuva juokseminen Terveysasemalla voi olla raskasta. Injektioon yritetään yleensä painostaa,jos usein jättää lääkkeet syömättä. Joka on kyllä törkeää. On jokaisen oma asia,jos hän haluaa olla ilman lääkkeitä.
Kyllä ne sairaaloissa painostaa ja yrittää ympäripuhua monia injektioon. On vastenmielistä ja ahdistavaa,että pistetään piikki,joka vaikuttaa aivoihin.
Taivas varjele - tosiaankin. Itse käytän 75- 150 mg lyricaa hermokipuun ja olen ihan käkenä.
Muutenkin tarinamme on samanlainen. Mua on kiusattu ekaluokalta lähtien koulussa ensin 9 vuotta joka vitun päivä. 16 v yritin tappaa itseni kun olin niin finaalissa henkisesti. En pystynyt hankkimaan koskaan ammattia kun jäi sellainen kammo kouluja kohtaan. Se työelämä missä olin oli piilokiusaamista ja syrjimistä ja mut laitettiin tekemään 2 ihmisen töitä. Ja vittuilua vittuilun perään.
Toisen itsariyrityksen jälkeen 26 v. pöpilässä lääkettä ja passiivisagressiivinen leima papereihin. Eli kaikki laitettiin omaksi viakseni. Ei näitä koulujen ja työpaikkojen psykoja laiteta vastuuseen, osaavat olla niin lipeviä.
Olen tänäpäivänä eläkkeellä. Ei autettu työelämässä niin se on helppo ratkaisu näille puoskareille.
En enää hae apua psykiatriasta = lääkkeistä. Nyt alkoi selvä elämä tällä muijalla. Söin seroniliä vuosia ja masiskausia tuli siitä huolimatta ja ne olivat paljon kamalampia kuin "selvinpäin" koetut masikset. Olen ihan psyko ja väkivaltainen ja hirviö lääkkeissä masentuneena.
Minäkin syön Risperidonia,ja ne aiheuttavat pahempia painajaisia kuin psykoosit.