En tiedä miten hänen käytöstään tulisi tulkita, enkä myöskään tiedä mitä itse voisin tehdä paremmin. En voi sanoa asioita suoraan pelosta, että rikon ystävyytemme, mutta en voi täysin luopuakaan. Tunteet ei anna siinä periksi. Ei vaikka mitään toivoa ei ole.
Sitä toivoo toisinaan, että olisi kuten muut ja suhtautuisi kaikkeen kokeilunhalulla. Etsisi seuraa, kävisi deiteillä, yrittäisi löytää elämäänsä kumppania, mutta se tuntuu ajatuksenakin jo siltä kuin sovittaisi kerta toisensa jälkeen liian pieniä kenkiä, jotka saavat vain kipua ja tyytymättömyyttä aikaan. Olenko nostanut rakkauden liian korkealle jalustalle? Tavoittelenko mahdotonta etsiessäni sitä suurta intohimoa ja sitoutumista, jota kaipaan?
Tiedän jo turhautuvani. Olen kasvanut hiukan erilleen ikäisistäni - tarkoituksellako vai vahingossa? Antanut elämäni ajautua pisteeseen, jossa kadehdin ystävieni arkea, sillä se sentään voivat kinastella kumppaneidensa kanssa, tietävät mitä on elää parisuhteessa kun minä olen mestari vain yksinelossa.
On vaikea enää murtautua tästä vankilasta ulos. Eivätkä nämä tunteet tee sitä yhtään helpommaksi.
Sitä toivoo toisinaan, että olisi kuten muut ja suhtautuisi kaikkeen kokeilunhalulla. Etsisi seuraa, kävisi deiteillä, yrittäisi löytää elämäänsä kumppania, mutta se tuntuu ajatuksenakin jo siltä kuin sovittaisi kerta toisensa jälkeen liian pieniä kenkiä, jotka saavat vain kipua ja tyytymättömyyttä aikaan. Olenko nostanut rakkauden liian korkealle jalustalle? Tavoittelenko mahdotonta etsiessäni sitä suurta intohimoa ja sitoutumista, jota kaipaan?
Tiedän jo turhautuvani. Olen kasvanut hiukan erilleen ikäisistäni - tarkoituksellako vai vahingossa? Antanut elämäni ajautua pisteeseen, jossa kadehdin ystävieni arkea, sillä se sentään voivat kinastella kumppaneidensa kanssa, tietävät mitä on elää parisuhteessa kun minä olen mestari vain yksinelossa.
On vaikea enää murtautua tästä vankilasta ulos. Eivätkä nämä tunteet tee sitä yhtään helpommaksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo, olet nostanut rakkauden ihan liian korkealle jalustalle ;) Ihmisiä ne miehetkin vaan... Vaik ihania sellaisia
Toisaalta materia on yllättäen menettänyt merkityksensä. Ei enää ole pakottavaa tarvetta matkustaakaan sillä tietää, että jaettu maisema on rakkaampi. Olen elänyt hyvin ja jännästi, mutta olen rakkauden suhteen yhä untuvikko. Se vain on jäljellä. Ainoa asia, jonka elämältä haluan.
Koska sä olet lukossa siihen joka voisi sen maiseman jakaa. Se tunnekokemus, joks arvostat liian korkealle. Kysy itseltäsi miksi?
Sun sydn ei ole avoin kokemuksille, ennen kuin avaat lukkosi. Oletko mennyt antamaan sen avaimen jollekin?
Minä voin todeta, että saatan kantaa tuota avainta. Mutta en sulle.
Mutta mä tiedän. Avain on mulla, jonka mieluusti annan sulle. Avaat vain lukkosi.
Mutta että uskon kuitenkin että minä en ole niin lukossa, kuin hän tod. näk. on.
Omallatunnolla, puhtaalla sellaisella on hyvä jatkaa matkaa.
Siis silläkin optiolla, että hänellä ylipäätään olisi ollut mitään merkitystä kokemukselleen.
Joten siitä kontekstista käsin on hyvä jatkaa.
Mikä tarve on kirjoittaa niin ilkeästi ja henkilökohtaisesti vaikka et edes tiedä kuka olen?
Tietysti olen tunteiden myötä lukittu yhteen tiettyyn, jonka kanssa haluaisin jakaa monta maisemaa, mutta en tiedä tuleeko niin koskaan tapahtumaan vai jaanko joskus tulevaisuudessa maiseman jonkun toisen kanssa.
En pysty ennustamaan elämääni ja hallitsemaankin vain tiettyyn rajaan asti. Omat tunteeni ovat valtani ulkopuolella.
Sori. Mutta avain on minulla. Eli sinulla.
Kirjoitinkin tälle palstalle kuuluvasti -vapauta itsesi.
Minä olen jo sillä tiellä. Minä teen sen itse eikä mulla ole lukkoa. Minä kannan avainta.
Minä tiedän sen että sen ihmisen takia, jonka vuoksi tänne eksyin, lukko on ja tulee olemaan lukittuna. Minä sanon, eikä se aukea ennekuin hän sen haluaa.
Hän ei pysty toimimaan mitenkään muuten, mutta ehkä se on tarkoitettukin näin. Tiedän, mikä hän on.
Kirjoitat niin harvasti ja kryptisesti, että sinua pakostakin ymmärtää väärin. Liika lennokkuus ei ole hyväksi viestin perille viemisen kannalta.
Tässä on ollut aikaa pohtia mitä haluan elämältäni ja minne olen menossa. Kaikki muu on karsittu pois ja jäljellä on vain hiljainen, yksinkertainen elämä, nälkä sekä jano, ja rakkaus. Tiedän etten voi enää juosta itseäni karkuun. Omasta puolestani sanoisin, ettei mitään lukkoa ole. Ei ole ollut enää vuosiin ja siksi olen paennut, koska olen tiennyt sen itsekin. Olen auki viimeisen atomini ydintä myöten, mutta harva näkee sen ja ne harvat, jotka näkevät, heitä olen pelännyt.
kauniisti. Naiselta->miehelle vai mieheltä->naiselle?
Oletko jo löytänyt Hänet vai etsitkö vielä?
Nainen olen ja miestä kaipaan. En tiedä mitä tarkoitat löytämisellä.