En jaksa enää elää

Jos voin lohduttaa niin et ole ainoa, tässä maassa niin moni voi pahoin, päihteiden käyttö yksi esimerkki siitä, että lievitystä pahaan oloon haetaan muualta. Sun kannattaisi hakeutua jotain kautta terapiaan ja harrastustoimintaan, että saisit mielekästä tekemistä ja ajatukset pois oman navan ympäriltä, esim. toisten auttaminen, hyväntekeväisyys...

Minäkin vihasin itseäni koko ikäni, kunnes tajusin, että en ollut koskaan oppinut muodostamaan pysyviä objektisuhteita. Tämän "lahjan" sain kasvatukseni kautta.

Elämä on elämisen arvoista kun löytää itsensä toisten joukosta! :)

Tiedän mistä puhut, teksti onkin melkein kuin omasta elämästäni, olen itse yrittänyt itsemurhaa ja psykoosissakin olen ollut kerran. Vaikka ei helppoa ole niin otetaan päivä kerrallaan. Katsotaan onko elämällä annettavaa. Heräät vielä sisäisesti ajan kanssa, kovat kokemukset ja mahdolliset lääkitykset voivat tappaa sisäisesti, voi viedä vuosia kunnes mieli virkistyy. Älä menetä toivoa, sitä on vaikket masentuneena sitä huomaa.

En minä pidä tilannettani mitenkään erityisenä. Tiedän, että on niitä muitakin, jotka kärsivät elämässään. Mutta eipä se enää kiinnosta. Joskus nuoruudessa sekin kiinnosti, mutta nyt 26-vuotiaana tuntuu, että elämä on loppu. En odota mitään. Miesystävä ei halua lapsia ennen kuin tietää varmasti, että olen parantunut näistä masennusjutuista. Tiedän, että sellaista päivää ei tule, joten tuskin koskaan hankin lapsia. Enhän minä jaksaisi niitä edes hoitaa ja pahimmassa tapauksessa perisivät mielenterveysongelmani.

Seuraava etappi elämässäni on odottaa milloin miesystäväni kyllästyy minuun ja etsii uuden. Olen hänen ensimmäinen, joten tuskin hänen on helppo lähteä suhteesta. Hän kyllä löytäisi paremman tytön. Jonkun joka ei ole niin itsekäs ja omassa pahassa olossaan rypevä. Hän on pariin kertaan sanonutkin, että kodin ulkopuolella elämä on mukavampaa.

Joka aamu herätessäni ensimmäinen ajatukseni on, että vieläkö olen hengissä. Pahinta tässä on se, että en jaksa seurata uutisia ympärilläni, koska kaikki energia menee itseeni. En edes muista olleeni koskaan kiinnostunut muista. Kai minulla on jokin sisäinen mielevika, kun en jaksa innostua muiden hössötyksestä. Mitä on rakkaus? Sitäkin olen pohtinut. Ainakaan minun perheessäni sitä ei ole tunnettu. Isää kiinnostaa lähinnä sen työjutut ja äitini on muuten vain kylmä.

Jätin viikko sitten ottamatta lääkkeeni ja odotan, että psykoosini uusiutuu. Luulen, että silloin itsemurhan tekeminen on helpompaa, kun olo on muutenkin niin epätodellinen.

Minun piti mennä tekemään hyväntekeväisyyttä, mutta sitten en jaksanutkaan. On vain niin helpompi jäädä peiton alle rypemään itsesääliin. Sääliä en ulkopuolelta kaipaa.

sos-kriisikeskus vastaa:

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity


sos-kriisikeskus / pekka

Turvaudu Jumalaan: hän hyväksyy ja ymmärtää sinua. Olet varmasti saanut jo monelaista terapiaa. Yritä saada myös kuuntelevia korvia: avautuminen ja taakan jakaminen helpottaa.