Pori, tuo lounaan karhukaupunki. Pori on suomalainen kaupunki Kokemäenjoen suistoalueella. Vuosittaiset tulvat toivat mukanaan hedelmällistä maaperää sisämaasta ja loivat pohjan muinaisporilaiselle sivilisaatiolle. Tulvat veivät käytännössä mukanaan kaikki muinaisporilaisten saavutukset (mm. Porimidi–hautarakennelmat), ja nykypäivään asti on säilynyt vain muisto menneistä kunnian ajoista sekä ruoka-annos nimeltään porilainen. No, puujalkavitsejä enempää kertomatta voisin sanoa, että Pori on ehkä hieman taantumaan päin oleva teollisuuskaupunki, joka on kuitenkin omalla tavallaan ihan idyllinen paikkakunta.
Epätieteellisen tutkimusmatkani yhtenä tavoitteena oli selvittää, miten ruoka-annos nimeltään porilainen on saanut alkunsa. Pohjatutkimuksena katselin hieman Internetiä ja ruoka-aiheisia sivustoja, mutten kuitenkaan löytänyt mitään erityistä mainintaa porilaisesta tai sen syntyhistoriasta. Kyselin historiatietoa myös oululaisilta grillityöntekijöiltä ja sainkin joitain vihjeitä porilaisen nimen historiasta. Kenttätutkimus olisi kuitenkin suoritettava, joten pakkasin laukkuni ja hyppäsin etelään menevään junaan.
Aamun Pendolino oli armollinen ja ohitti kituvat radanvarren tuppukylät. Pendolinon penkki ei kylläkään antanut minkäänlaisia mahdollisuuksia levolliseen nukkumahetkeen, ja saavuinkin Tampereelle melko väsyneessä mielentilassa. Matkasuunnitelman olin tehnyt siten, että ehdin nähdä Tampereella paikallisia nähtävyyksiä kuten Jalla Jalla –ruokapaikan ja erittäin omaperäisesti nimetyn Big Tits –erotiikkaravintolan. Mustaa makkaraa en uskaltanut tilata. Kaupungilla sekoilun jälkeen hyppäsin Poriin menevään paikallisjunaan ja saavuin iltapäivällä tuohon Lounais-Suomen savupiippukaupunkiin, jossa Porin panimoiden mallas tuoksui.
Kenttätyötä
Tutkimusretki alkoi lähigrillikierroksella, jolla kyselin mitä grillinpitäjät mahdollisesti tiesivät porilaisesta. Tiedot jäivät melko niukoiksi; lähinnä arveltiin että porilainen olisi kehitetty Helsingissä 50-luvulla Satakuntatalolla ja että sitä olisi myyty Helsingin Kauppatorilla. Näiden tietojen pohjalta porilaista ei siis ollut varsinaisesti Porissa kehitetty, vaan se oli enemmänkin mahdollisten ulkoporilaisten kotiseutuikävissään kehittämä tuote. Otin yhteyttä agenttiimme Helsingissä ja pyysin häntä selvittämään Kauppatori-connectionin. Yhden vihjeen perusteella porilaista käsittelevä artikkeli olisi vastikään julkaistu jossain paikallislehdessä, joten suuntasin seuraavaksi matkani paikalliseen kirjastoon. Tutkin kaikki Porissa ilmestyvät lehdet reilun kahden viikon ajalta, mutta mitään en sitten löytänyt. Sain kyllä aika hyvän kuvan porilaisista uutisaiheista ja niiden puutteesta.
Oulusta sain mukaani mielenkiintoisen vihjeen, jonka mukaan porilaisen nimi voisi tulla siinä käytettävästä makkarasta. Tämä tieto täydentyikin toisella Porista saadulla samansuuntaisella vihjeellä; patonkeja ja muuta evästä myyvän liikkeen myyjä kertoi wanhasta porilaisesta lihamestarista, joka piti lihatiskiä Kauppahallissa ja voisi tietää aiheesta enemmänkin. Samalla selvisi, että paikallisen grillikulttuurin entinen keskus oli mahdollisesti ollut useita vuosikymmeniä samalla paikalla ollut Torigrilli. Nyt eläkkeelle siirtyneen grilliyrittäjän tilalle oli tullut Hesburger. Paikallisia erikoisuuksia olivat olleet juuri porilaiset ja bratwurstit.
Porin Kauppahalli löytyi nopeasti muutaman kymmenen metrin päästä. Myös mainittu lihatiski löytyi ja paikalla oli myös Wanha Lihamestari. Käydyn keskustelun pohjalta selvisi, että aidossa porilaisessa käytetään vanhalla satakuntalaisella reseptillä valmistettua porilaista sipulimakkaraa. Tätä makkaraa valmisti nyt jo lakkautettu SOT (Satakunnan Osuusteurastamo), joka valmisti myös aiemmin mainitut bratwurstit. Teurastamon lopetettua vanhaa reseptiä vaalii Liha-Pekka, joka valmistaa kyseistä sipulimakkaraa "Metsästäjä"–nimellä.
Mysteeri selviää
Näiden tietojen kera palasin lopulta useamman mutkan kautta takaisin Ouluun, kaivoin esiin Liha-Pekan puhelinnumeron ja otin häneen yhteyttä. Kerättyjen pohjatietojen perusteella sainkin vastauksen mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Tässä siis haastattelun anti lyhennettynä:
Aloite porilaisen Porilaisen kehittämiseksi syntyi todellakin 50-luvulla Satakuntalaisen osakunnan ansiosta Helsingissä. Tuolloiset ylioppilaat kaipasivat jotain kotimaakunnastaan muistuttavaa tuotetta heidän omistamallaan grillillä myytäväksi. Grilli sijaitsi ehkä Kolmen Sepän patsaan läheisyydessä. Tehtävä erikoisuuden kehittämiseksi annettiin Satakunnan Osuusteurastamon lihamestarille, Joel Väärtille. Tavoitteena oli luoda hampurilaismainen, valkosipulinen ja lihaisa grilliherkku. Tuotekehittelyn tuloksena saatiinkin aikaiseksi juuri tähän tarkoitukseen sopiva makkaratyyppi - Metsästäjä. Samalla myös kehitettiin sivutuotteena Porin nakki, joka on tehty sekoittamalla Metsästäjämassaa ja tavallista nakkimassaa.
Epätieteellisen tutkimusmatkani yhtenä tavoitteena oli selvittää, miten ruoka-annos nimeltään porilainen on saanut alkunsa. Pohjatutkimuksena katselin hieman Internetiä ja ruoka-aiheisia sivustoja, mutten kuitenkaan löytänyt mitään erityistä mainintaa porilaisesta tai sen syntyhistoriasta. Kyselin historiatietoa myös oululaisilta grillityöntekijöiltä ja sainkin joitain vihjeitä porilaisen nimen historiasta. Kenttätutkimus olisi kuitenkin suoritettava, joten pakkasin laukkuni ja hyppäsin etelään menevään junaan.
Aamun Pendolino oli armollinen ja ohitti kituvat radanvarren tuppukylät. Pendolinon penkki ei kylläkään antanut minkäänlaisia mahdollisuuksia levolliseen nukkumahetkeen, ja saavuinkin Tampereelle melko väsyneessä mielentilassa. Matkasuunnitelman olin tehnyt siten, että ehdin nähdä Tampereella paikallisia nähtävyyksiä kuten Jalla Jalla –ruokapaikan ja erittäin omaperäisesti nimetyn Big Tits –erotiikkaravintolan. Mustaa makkaraa en uskaltanut tilata. Kaupungilla sekoilun jälkeen hyppäsin Poriin menevään paikallisjunaan ja saavuin iltapäivällä tuohon Lounais-Suomen savupiippukaupunkiin, jossa Porin panimoiden mallas tuoksui.
Kenttätyötä
Tutkimusretki alkoi lähigrillikierroksella, jolla kyselin mitä grillinpitäjät mahdollisesti tiesivät porilaisesta. Tiedot jäivät melko niukoiksi; lähinnä arveltiin että porilainen olisi kehitetty Helsingissä 50-luvulla Satakuntatalolla ja että sitä olisi myyty Helsingin Kauppatorilla. Näiden tietojen pohjalta porilaista ei siis ollut varsinaisesti Porissa kehitetty, vaan se oli enemmänkin mahdollisten ulkoporilaisten kotiseutuikävissään kehittämä tuote. Otin yhteyttä agenttiimme Helsingissä ja pyysin häntä selvittämään Kauppatori-connectionin. Yhden vihjeen perusteella porilaista käsittelevä artikkeli olisi vastikään julkaistu jossain paikallislehdessä, joten suuntasin seuraavaksi matkani paikalliseen kirjastoon. Tutkin kaikki Porissa ilmestyvät lehdet reilun kahden viikon ajalta, mutta mitään en sitten löytänyt. Sain kyllä aika hyvän kuvan porilaisista uutisaiheista ja niiden puutteesta.
Oulusta sain mukaani mielenkiintoisen vihjeen, jonka mukaan porilaisen nimi voisi tulla siinä käytettävästä makkarasta. Tämä tieto täydentyikin toisella Porista saadulla samansuuntaisella vihjeellä; patonkeja ja muuta evästä myyvän liikkeen myyjä kertoi wanhasta porilaisesta lihamestarista, joka piti lihatiskiä Kauppahallissa ja voisi tietää aiheesta enemmänkin. Samalla selvisi, että paikallisen grillikulttuurin entinen keskus oli mahdollisesti ollut useita vuosikymmeniä samalla paikalla ollut Torigrilli. Nyt eläkkeelle siirtyneen grilliyrittäjän tilalle oli tullut Hesburger. Paikallisia erikoisuuksia olivat olleet juuri porilaiset ja bratwurstit.
Porin Kauppahalli löytyi nopeasti muutaman kymmenen metrin päästä. Myös mainittu lihatiski löytyi ja paikalla oli myös Wanha Lihamestari. Käydyn keskustelun pohjalta selvisi, että aidossa porilaisessa käytetään vanhalla satakuntalaisella reseptillä valmistettua porilaista sipulimakkaraa. Tätä makkaraa valmisti nyt jo lakkautettu SOT (Satakunnan Osuusteurastamo), joka valmisti myös aiemmin mainitut bratwurstit. Teurastamon lopetettua vanhaa reseptiä vaalii Liha-Pekka, joka valmistaa kyseistä sipulimakkaraa "Metsästäjä"–nimellä.
Mysteeri selviää
Näiden tietojen kera palasin lopulta useamman mutkan kautta takaisin Ouluun, kaivoin esiin Liha-Pekan puhelinnumeron ja otin häneen yhteyttä. Kerättyjen pohjatietojen perusteella sainkin vastauksen mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Tässä siis haastattelun anti lyhennettynä:
Aloite porilaisen Porilaisen kehittämiseksi syntyi todellakin 50-luvulla Satakuntalaisen osakunnan ansiosta Helsingissä. Tuolloiset ylioppilaat kaipasivat jotain kotimaakunnastaan muistuttavaa tuotetta heidän omistamallaan grillillä myytäväksi. Grilli sijaitsi ehkä Kolmen Sepän patsaan läheisyydessä. Tehtävä erikoisuuden kehittämiseksi annettiin Satakunnan Osuusteurastamon lihamestarille, Joel Väärtille. Tavoitteena oli luoda hampurilaismainen, valkosipulinen ja lihaisa grilliherkku. Tuotekehittelyn tuloksena saatiinkin aikaiseksi juuri tähän tarkoitukseen sopiva makkaratyyppi - Metsästäjä. Samalla myös kehitettiin sivutuotteena Porin nakki, joka on tehty sekoittamalla Metsästäjämassaa ja tavallista nakkimassaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aitoon porilaiseen tulee siis kahden paahdetun leipäsiivun väliin noin sentin paksuinen massa Metsästäjää. Täytteeksi tulee raakaa sipulia hakkeena tai renkaina, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Aitouden tuntee nimenomaan leivästä (ei sämpylästä) ja makkarasta. Porilaisessa pitää olla valkosipulin maku! Lihaisuus makkaraan saadaan lisäämällä porsaan paistia vasta makkaranvalmistuksen viime vaiheessa.
Porissa aitoja porilaisia saa ainakin Pikku Karhusta ja Porin torilla sijaitsevasta kahvila-kioskista. Itse Metsästäjä-makkaraa myy T:mi Lihakoski Kauppahallissa. Liha-Pekka pyysi välittämään terveiset, että jos Metsästäjä kiinnostaa, häneen voi ottaa suoraan yhteyttä.
Tutkimustehtävä saatiin siis päätökseen ja vastaus löytyi. Kävellessäni yöllä rautatieasemalta kotia kohti hain vielä yhden paikallisen porilaisen iltapalaksi. Vaikka resepti ei alkuperäinen enää ollutkaan, maittoi viidenkymmenen vuoden taipaleen tehnyt ruoka oikein hyvältä. Mitä kaikkea porilaiset meille voisivatkaan syöjistään kertoa!
Todeella todella aitoon porilaiseen ei sitten muita mausteita kuin raakaa sipulia ja sinappia, jonka pitää olla sitten mallia makea ja väkevä. Ei muuta.
Kyllhn pori on myös hyvin ruotsalainen kaupunki, ei pida unohtaa vaikutusvaltaista opinahjoa björneborgs svenska samskolan...
...okei mikähän aloittajalla olikaan ideana purkauksessaan, olisi voinut hieman tiivistääkin,
nyt tuota ei viitsinyt lukea muutamaa riviä pidemmälle, jos tähän saisi muutaman rivin tiivistelmän tuosta avauksesi vuodatuksestasi porilaisista jalanjäljistäsi. sen voisi lukaistakin (max 5 riviä)
joku yritti olla kalle päätalo
Tyyli on samantapaista, mutta jutun pituus oli aivan liian lyhyt, että yltäisi Päätalon tasolle.