Lauantai-illan yksinäisyys

Voi kun se olisikin pelkkä Lauantai ilta, mulla yksinäisyys on joka päivä aamusta iltaan vuodesta toiseen.

Ja en todellakaan ole omasta halustani yksin, en vaan ystävysty millään, ja muutenkin ihmisille puhuminen on hankalaa koska olen menettänyt täysin luottamuksen muihiin ihmisiin.

Lojaalin ystävän haluisin kyllä, mut ei taida sellasia enää Suomessa olla.

On se mullakin jatkuvaa 7 pv viikossa, mutta la-iltana se korostuu.
Siis silloin ainakin "kunnon, normaalin ihmisen" pitäisi olla jossain muualla kuin yksin kotona.

On nämä lauantai-illat kyllä aika pahoja, voisi mennä kohta nukkumaan niin pääsisi edes tiedostamattomaan tilaan

Olen ollut koko ikäni yksin, odotan vain sitä päivää että kuolen mutta siihen on valitettavasti vielä pitkä aika, jokainen päivä tuntuu pidemmältä kuin edellinen.

Yleensä päiväni on vain sitä että katson kelloa ja odotan että voi mennä takaisin nukkumaan

Olisikohan yhtään helpompaa jos olisi aina ollut yksin kuin tämä että on yhtäkkiä yksin. Mulle viikonloput on kanssa pahoja jos joudun yksin ne viettämään. Siksipä yritän saada töitä aina kun on tiedossa yksinäinen viikonloppu.

Mä oon lapsesta asti ollut kaikille se varakaveri. Mun seura kelpaa kun ei ole muita seuraksi. Sama on jatkunut siitä asti ja lopulta oon luovuttanut että kelpaisin jollekkin ystäväksi. Vuosiin en asia miettinyt kun olin onnellinen sillä minulla oli sentään mies joka oli myös paras ja ainut ystäväni. Kun mies lähti olen paljon miettinyt mikä minussa on vikana kun en kelpaa. Joku vika on pakko olla mutta en vain tiedä mikä. Edes exmies ei osannut sanoa mikä minussa oli vikana.

Nyt sitä vaan yrittää tottua yksin olemiseen. Kamalan vaikeeta ja ahdistaa ajatus että näin jatkuu lopun elämää. En tajuu miten te oitte selvinneet jotka aina olette olleet yksin.

Monet pettymykset ja pitkä yksinolo, ei ole helppo luottaa ja avautua "ventovieraalle"

Mulle lauantait on kans olleet yksinäisiä, varsinkin kun asun uudessa paikassa eikä tunne paljoa ihmisiä. Päätin viime lauantaina tehdä asialle jotain. Olen itse nainen 30v. ja lähdin yksin kaupungin suosituimpaan baariin. Yritin ensin kyllä saada kaveria mukaan ja kysyin kaikki mahdolliset tutut ja puolitutut, mutta ei onnistunut. Jännitin ihan kauheesti koska en ole koskaan käynyt yksin yöelämässä.
Oli todella mukavaa ja alun jännitys hävisi kun juttelin baarimikon kans ja myöhemmin muidenkin kanssa. Hyvää viiniä maistoin ja sitten kotiin.

Kun olin vielä kaukosuhteessa en nähnyt tarvetta mennä minnekään. Minulle oli ihan ok viettää yksin aikaa kotona. Nyt kun olen ollut hetken sinkkuna, on minun ollut pakko lähteä, vaikka sitten yksin, koska en halua viettää viikonloppuja yksin neljän seinän sisällä.

Voisitko lähteä baariin ilman kaveria? Se on yllättävän helppoa, ja siellä voi tutustua uusiin ihmisiin, niin kuin minulla on käynyt :)

Oletko ajatellut vapaaehtoistyötä? Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto, Miessakki, SPR jne järjestävät koulutusta, jolla pääsee esim. tukihenkilöksi. Myös vanhainkodeissa saatetaan kaivata vanhusten ulkoiluttajaa jne. Kaveri voi ihan hyvin olla vanha, nuori, vammainen tai ulkomaalaistaustainen. Kuulemma mamupiireissä moni kaipaa kontakteja suomalaiseen väestöön.

On myös erilaisia tapahtumia esim. festarit, poliittiset tapahtumat jne, joissa tarvitaan vapaaehtoistyövoimaa. Sitäkin kautta voi tutustua uusiin ihmisiin.

Minä olen kierrellyt paljon työväenopiston kursseja vuosikaudet. Sitä kautta ei ole tullut ystäviä, mutta tuttuja kuitenkin, kun on vuosien aikana törmännyt joskus samoihin naamoihin ja he tulevat juttelemaan, että mistäs minä muistan sinut...

Paljon parjattu baari on myös yksi vaihtoehto, kunhan ei ratkea ryyppäämään. Itse juon joka toisen vettä ja koska rahaa ei ole tuhlattavaksi asti, niin usein sitten istun se melkein juotu tuoppi edessäni. Olen myös uskaltautunut laulamaan karaokea, vaikka en ole hyvä laulaja. Baarissa löytää juttuseuraa, kun tarpeeksi kauan käy samassa paikassa.

Pitäs vaan rohkeasti tehdä aloitteita, eikä loukkaantua jos tulee torjutuksi, kyllä vielä ystävä löytyy tai useitakin.

Voi Sinua.Nauti siitä,kun ketään ei tarvi passata ja saa olla miten haluaa.
Keksi jotain tekemistä kotona.Josta olet aina haaveillut.
Teet itselleasi hyvää ruokaa ja nauti.Sanon yksinäisyyttä Ypöksi jos joku kysyy.
Ei tarvi ottaa huomioon muita kuin ittes nauti siitä.
Lukeminen,käsityöt,netissä voin olla tunteja ja televisiosta varmasti löytyy mieluisaa katsottavaa.NAUTI SIITÄ;ETTÄ OLET YKSIN!

Juhannus on kyllä yksi pahimmista päivistä ja kesä on muutenkin niin vaikeaa aikaa. Tuntuu, että yksinäisyys oikein korostuu. Ja silti pitäisi olla ulkona ja ladata akkua talvea varten. Tuntuu menevän koko kesä hukkaan. Kauhulla jo odottelen. Viime kesä oli jotakin niin kamalaa. Ei sitä hirveämpää voi enää paljon tulla.

löytyisikö täältä ihan vain hengailuseuraa ja juttuseuraa livenä tälle illalle? Kyselee vajaa 30v naisenalku pk-seudulta.

Miten teillä on vkl mennyt? Mä nukuin tänään tosi pitkään, liian pitkään. Keittelin kahvit ja lähdin iltakirkkoon. Sitten tulin kaupan kautta kotiin, ja nyt juon sekä kahvia että siideriä, myös viiniä. Kuuntelen radiota ja musaa muutenkin. Hyvin tavanomainen vkl meikäläisellä.
Voi tätä viikonlopun tyhjyydentunnetta. Onneksi maanantaina täytyy mennä töihin, siellä sentään näkee muitakin ihmisiä, vaikkei mulla siellä varsinaisia kavereita olekaan. Tuttuja naamoja kuitenkin.

Kamala lauantai taas. Väsyttää, ärsyttää ja itkettää samaan aikaan. Ikävät asiat menneisyydestä tulee mieleen ja toisaalta olen niin kyllästynyt tähän nykyhetkeenkin. Huutoa, huutoa ja huutoa. Vihaan näitä ihmisiä joiden kanssa minun täytyy nyt samassa talossa vielä asua. Minulla ei ole mitään arvoa. Olen näkymätön tässä perheessä. Kyllä viime syksy jo opetti olemaan toivomatta liikoja.

En jaksa enää mitään. Koskahan olen viimeksi nauranut tai ollut onnellinen? Olen saanut kokoa kaiken p*skan aina kotona niin kuin koulussakin. Tämä ei ole enää elämää, sellaista mitä voisin kutsua elämäksi. Elän, mutta sumussa ja joka päivä on samanlainen tai pahempi kuin eilinen.

Vaikka joskus elämä muuttuisi niin joudun aina kantamaan tämän menneisyyden taakan. En varmaan koskaan enää ole se sama ihminen joka joskus olin. Siinä mielessä olen mennyt pilalle, en ole sellainen ihminen joka haluaisin olla, enkä varmaan koskaan pysty olemaan.


terveisin väsynyt nuori, joka ihmettelee mitä järkeä huomisessa on.

Menin pe nukkumaan klo 22, heräsin la klo 9, koneella oloa about klo 16 asti jolloin oli synttärijuhlat, klo 20.00 kuntosalille ja nyt taas koneella.
Huomenna tiedossa ainakin lisää liikuntaa

Heräsin klo. 07 ja oon ollu koneella nyt reilu 15tuntia putkeen. kohta nukkumaan ja huomenna sama päiväjärjestys. Maanantaina pakko käydä kaupassa

Voisin kai avautua mun päivä ohjelmasta:
9.00 heräsin ja vein koirat ulos, tämän jälkeen join kahvit
10.00-12.00 tuijotin kissa tv:tä netistä
12-13 koirapuistoilua ja yleistä ulkona oloa koirien kanssa (pitkä lenkki)
14-22 kissa tv
Ja nyt nukkumaan.. Ai niin ja kuuntelin tädin tympeää puhelua kun en saa mitään aikaiseksi

Mulla oli ihan mukava lauantai. Heräsin seiskalta ja käytin koiran ulkona pikaisesti ennen töihin lähtöä. Töissä 8-17.30 jonka jälkeen sisko lapsensa ja koiransa kanssa kylään. Käytiin kourien kanssa lenkillä. Teen juontia, juoruamista ja telkkarin katsomista. Vieraiden lähdettyä reilyn tunnin treeni ja vielä koiran kanssa ulos. Nyt unen odottelua koura kainalossa.

Huomena aamusta koiran lenkitys, treeni ja sitten päiväksi tytön ja sen kavereiden kanssa messuille ( tietty messuilla olis kiva kun olis seuraa kun teinit menee omia menojaan) ja sieltä suoraan töihin yöksi. Eipä ehdi kerrankin tulla yksinäinen olo. Voi kun kaikki viikonloput ois tällassia.

moi vaan sulle samalaises tilas oon ei kavereita ja enhuo alkoholia ja en tupakoi .. ja juttelen ihmisille mut jotein vain kuitei yksin,,,,, mitäs kukas oot ja minkäikänen ja kerrohan itestäs

Tänä iltana olis Herra Ylpön keikka, mutta olen ollut useasti keikalla (ravintolassa) yksin, ja siellä jos missä tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja surkimukseksi kun muut on kaveriporukoissaan.
Moi Inkeri, harmi etten ole käynyt lukemassa tätä viikkoihin!
Olen nelikymppinen ja jotenkin... kai aika tavallinen :) Mutta yksinäinen ja masentunut.
Ravintola ei ole mielestäni paras mahdollinen paikka ystävien etsimiseen.
Siellä on paljon alkoholiongelmaisia ihmisiä, jotka istuu käytännössä joka päivä siellä.

Ei juma. Miten 600 000 asukkaan paikassa voi olla yksin. Olet kai tosi ujo ja epäsosiaalinen jos et jotain seuraa saa.
täällä 30 tonnin paikassa on asia eri kun kaikki vaa kyräilee toisiaan.

joo-o, olen ainakin ujo. Mielestäni en epäsosiaalinen. Mutta kun tuntuu että ihmiset karttaa yksin kulkevia, eikä kukaan (kai?) halua olla ressukan kaveri jolla ei ole elämää...

Voih... kyllä on raastavaa lukea tätä ketjua ja toiveita kuolemasta :( Parempaa jatkoa meille kaikille.

Perustetaan yksinäisten sauna ilta, lähes kaikki saunoo lauantai iltana. Sieltä vois löytää vaikka mukavan tytönkin. Teidä vaikka sais myöhemmin lettukestitkin aikaiseksi. Eikun yksinäisten/sinkkujen saunailta.