Meillä on ollut kaksi kissaa, ja kaksi koiraa, peräjälkeen, ei yhtä aikaa.
Täytyy kyllä kaivaten sanoa, että olivat todella rakkaita perheenjäseniä.
Vain mukavat muistot ovat jäljellä ja niitä on paljon.
Voi, kuinka viisaita ja eteviä olivatkin.
Kaikki olivat ihan eriluontoisia, joku itsepäisyyden perikuva, toinen tosi lempeän kaunis.
Nythän on tutkittu, kuinka paljon kotieläimistä on hyötyä jopa terveyteen, alentavat verenpainetta, ovat puhekavereita, lohduttavat, paljossa muussakin ovat hyödyksi.
Laitan linkin mukaan.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00009
-
Onko teillä kotieläimiä?
kissamamma
14
79
Vastaukset
Minulla on Jerry Kääpiösnautseri -- nytkin olis mentävä iltakeikalle , kävi sanomassa että lopetahan se näpyttely jo -
¤ kertaa päivässä 13 v on tullut joka päivä käytyä .
Kyllä minä ainaki yhden kerran olen elämäni aikana kävellyt maapallon ympäri .
Mutta enään en aio ottaa kotieläintä itselleni .
On Vakkutusmaksut ja kalliit trimmaukset . (onneksi teen itse) ja erikoisruokia --jos sattuu huono onni ja koira vielä tarvitsee Lääkäriäkin ja kynsien leikkausta -- ei se olekkaan halpaa lystiä
Itseltä saa tinkiä paljon -- ei aina ole ketään joka ottais hoitoon kun tekee itsellä mieli jonnekkin - Koiran kanssa ei ole edes ruokaravintoloita . --monessa maassa on .
Kehouitan harkitsemaan kotieläimen ottoa , se vaatii jokapäiväistä hoitoa.- k-mamma
Ei lemmikki todellakaan ole mikään pehmolelu, joka ostetaan, ja laitetaan istumaan jonnekin sohvannurkkaan.
Se on tunteva olento, jolle on annettava huolenpitoa ja rakkautta.
Se saattaa sairastua ja loukkaantua, ja ne laskut evät olekaan halpoja.
Mutta rakkaastaan huolehtii.
Meidän viimeisin lemmikki nukkui pois muutama vuosi sitten, eikä uutta enää oteta.
Pitää jaksaa huolehtia, ja jo itsestä huolehtiminen riittää.
Silti, on ikävä lämmintä turkkiä, jota sai silittää, on ikävä kisulin kehräämistä, on ikävä koiran lempeää katsetta.
Mutta rakkaus ei koskaan kuole, ja muistot ovat ikuisia.
Kiva, että "näit" minut! k-mamma kirjoitti:
Ei lemmikki todellakaan ole mikään pehmolelu, joka ostetaan, ja laitetaan istumaan jonnekin sohvannurkkaan.
Se on tunteva olento, jolle on annettava huolenpitoa ja rakkautta.
Se saattaa sairastua ja loukkaantua, ja ne laskut evät olekaan halpoja.
Mutta rakkaastaan huolehtii.
Meidän viimeisin lemmikki nukkui pois muutama vuosi sitten, eikä uutta enää oteta.
Pitää jaksaa huolehtia, ja jo itsestä huolehtiminen riittää.
Silti, on ikävä lämmintä turkkiä, jota sai silittää, on ikävä kisulin kehräämistä, on ikävä koiran lempeää katsetta.
Mutta rakkaus ei koskaan kuole, ja muistot ovat ikuisia.
Kiva, että "näit" minut!Eläimistä luopuminen on rankkaa.Olen joutunut lopetuttamaan pari hevosta pari lammasta joista naapuri teki rosvopaistia,Bulmastiffi Toivo lepää puutarhan mullassa,samoinkuin Nappe sekuri porokoira,Elli rakas englanninsprigeli kuusi vuotiaana jouduttin lopettamaan siellä lepää Koistinen venäjänharmaa ja Nysse kissa sekäAatu ja Leevi Collie.Käyn Sateenkaarisillalla itkeskelemässä ja muistelemassa rakkaita pois menneitä.
Nyt minulla on neljä kissaa ja koira- k-mamma
rituliini_38 kirjoitti:
Eläimistä luopuminen on rankkaa.Olen joutunut lopetuttamaan pari hevosta pari lammasta joista naapuri teki rosvopaistia,Bulmastiffi Toivo lepää puutarhan mullassa,samoinkuin Nappe sekuri porokoira,Elli rakas englanninsprigeli kuusi vuotiaana jouduttin lopettamaan siellä lepää Koistinen venäjänharmaa ja Nysse kissa sekäAatu ja Leevi Collie.Käyn Sateenkaarisillalla itkeskelemässä ja muistelemassa rakkaita pois menneitä.
Nyt minulla on neljä kissaa ja koiraSinulta minä aiheen "lauluuni" sainkin. Puhuit kissoista ja kaloista.
Muuten olen sitä mieltä, että ihminen, joka rakastaa eläimiä, rakastaa myös muita ihmisiäkin, kuin itseään.
Luopuminen on rankkaa, muistan, kun ensimmäinen kissamme kuoli, tuntui, ettei halua tulla kotiin töistä, kun ei tuttu pehmeä kissa ollut tervehtimässä tulijaa.
Mutta, luopumistahan on elämä, vähitellen kaikesta.
Onni niin kauan, kuin muistot ovat muistissa.
Onpa sinulla ollutkin oikea eläinten koti, kissaa, koiraa, hevosta ja lammastakin. k-mamma kirjoitti:
Sinulta minä aiheen "lauluuni" sainkin. Puhuit kissoista ja kaloista.
Muuten olen sitä mieltä, että ihminen, joka rakastaa eläimiä, rakastaa myös muita ihmisiäkin, kuin itseään.
Luopuminen on rankkaa, muistan, kun ensimmäinen kissamme kuoli, tuntui, ettei halua tulla kotiin töistä, kun ei tuttu pehmeä kissa ollut tervehtimässä tulijaa.
Mutta, luopumistahan on elämä, vähitellen kaikesta.
Onni niin kauan, kuin muistot ovat muistissa.
Onpa sinulla ollutkin oikea eläinten koti, kissaa, koiraa, hevosta ja lammastakin.Itkuhan siellä sateenkaarisillalla tuli,se tosin on muuttunut.Aemmin alkoi soida musikki ja sitten tuli se mukaelma jonka joku tuntematon on kirjoittanut.Me kohtaamme ne ihanat karvaturrimme siellä sateenkaarisillalla,jonne me itsekukin joskus saamme kutsun.
- k-mamma
rituliini_38 kirjoitti:
Itkuhan siellä sateenkaarisillalla tuli,se tosin on muuttunut.Aemmin alkoi soida musikki ja sitten tuli se mukaelma jonka joku tuntematon on kirjoittanut.Me kohtaamme ne ihanat karvaturrimme siellä sateenkaarisillalla,jonne me itsekukin joskus saamme kutsun.
Itku tuli minullakin, en ennen tiennyt sillasta.
- kevyet mullat ystävä
Monirotuinen tyttö koiramme on levännyt haudassaan, viime kevätalvella tuli 19v. Vähää vaille 15v. oli hänen elinkaarensa.
Pepi oli erikoinen tapaus. Sillä oli jäänyt pentuvaiheessa päälle joku trauma, josta se vapautui vasta eläinlääkärin pistoksen jälkeen.
Pepi meni nukkuessaan koomaan ja itki valittaen. Menin joskus nukkuma-aikaan sitä herättelemään. Se oli ihan kooman jäykkä.
Oli kova paikka se lopullinen ero ja hautaaminen puutarhaan. Puhuin sille. Laitan sinut kuono portille päin ja pidät vahtia.
Sanoin että tulen sitten myöhemmin kun minun aika on Sitten taas reissaamme taivan nummilla ja ahoilla ilman janoa, nälkää ja väsymistä.
Sekin erikoista, että näin Pepi sen kuoleman jälkeen heinikossa haaveilemaas. Ajeli kärpäsiä pois korviaan heiluttelemalla.
Ei niin kauan sitten näin unen. Pepi lepäsi kaukana arolla pää minuun päin. Kutsuin unessa sitä nimeltä. Nuolena Pepi pinkaisi jalkoihini.
Se oli komeampi, turkki kiiltävänä ja trimmattuna. Oli vaaleampikin. En ikinä unohda Pepiä. Sekin kiintyi mies ulkoilluttajaansa.
Vaimo kerran näki ja kuuli Pepin pois meno jälkeen sen ärhentelyn vahtihommissaan, talon asukkaita puolustaessaan.- k-mamma
Meidän toisella koiralla oli erikoinen trauma. Se pelkäsi kuolemakseen tummia kenkiä, vaikkapa kumisaappaita.
Taas toisaalta se rakasti valkoisia ulkomuovituoleja.
Itse diagnosoimme sen niin, että koiratarhan pojat olivat muksineet sitä mustilla kumppareillaan, ja tarhan rouva oli ollut hellä valkoisilla kesäkengillään.
Oli suuri ero, ensimmäinen koiramme oli perhekoira, jolla oli ollut rauhallinen ja turvallinen kasvuympäristö.
Toinen oli suuren kasvattajan kasvatti, silti olimme mielestämme koiralle kuin pelastajat pahasta.
Kyllä lemmikki voi viedä sydämen, kuin sinunkin kirjoituksestasi voi lukea.
Lemmikki antaa, ja on niin vähän vailla. Olen aina vannonut,että ei enää uuttä koiraa,senjälkeen kun Ellin englanninsprigelin kuusivuotiaan nartun jouduin lopettamaan,eläinlääkäri kävi täällä kotona,niinkuin kaikissa aikaisemmissakin tapauksissa,jopa Ykä hepan lopetuksessa.
Toi Mini on rotvailer/sefernarttu leikattu nelivuotias.Netistä sen bongasin.Hänen entinen omistajansa käy Miniä katsomassa aika usein ja jälleennäkeminen on aika rajua.
Mini on niin rakas perheenjäsen,tänään oli pilkillä kanssani.
Kissoista Pörri painaa 10kg se ressukka on ollut pentuna huonolla hoidolla ja kun tyttäreni sen tänne hilas ja seleikattiin
niin sille sitten ruoka maittaa
Meillä on aina ollut joku, tai joitakin lemmikkieläimiä. Tällä kertaa koira ja kissa, molemmat poikia.
He ovat rakkaita, enkä luopuisi kummastakaan. Tosin edelliset lemmikkimme joutuivat lähtemään "eläinten taivaaseen" vakavan sairauden takia, mutta taidan olla sen tyyppinen eläimiin hurahtanut, että en osaa olla ilman koiraa tai kissaa.
Veeti-kisuli on enemmän isännän poika. Aina sylissä telkkaria katselemassa.
Minä olen saanut 7-vuotiaasta hauvelista käsityöntekokaverin. Hän tosin jyrsii luuta minun jalkojeni juuressa kun neulon jalkalampun alla.- k-mamma
Hyvä, että koirulilla on luu, ei järsi sinun varpaitasi. :)
Miten kissa ja koira tulivat aluksi toimeen keskenään? Käykö kissa ulkona, vai onko se ihan sisäkissa?
Kyllä lemmikki on omistajalleen normaalisti erittäin rakas ja hyvä perheenjäsen, josta on pidettävä hyvää huolta.
Moni koira ulkoiluttaa omistajaansa, mikä on hyvinkin terveellistä.
Minulla on Kassu-katti. Kävin hakemassa kulkurin löytöeläinpaikasta.
Oli surkeassa kunnossa vaikka löytöeläimiä ei saisi luovuttaa sairaana. Minulla kävi kissaa sääliksi, kyyötti nurkassa laihana ja takkuisena.
Päätin saada siitä kunnon kollin vielä. Se murisi minulle kun otin syliin, koko kotimatkan oli pahalla päällä murisi ja valitti. Perillä meni heti kaapin taakse, annoin olla rauhassa, laitoin hiekkalaatikon ja ruokaa lähettyville. Viimein tuli muina miehinä ja alkoi syömään. Oli todella nälkäinen söi kaiken mitä laitoin. Osasi tehdä tarpeensa hiekkalaatikkoon, on varmaan ollut jonkun lemmikki.
Nyt on hemmoteltu nirso diiva, mutta todella ihana. Syö hyvin valikoiden, mitkään halpisruuat ei enää kelpaa. Turkki kiiltää, todella upea eläin. Vaati useamman eläinlääkärikäynnin.- k-mamma
Tuo on todella sydämellistä, että ottaa löytöeläimen omakseen.
Monen monta kaunista tarinaa olen vastaavista kuullut.
Se tosin on kamalaa, että jotkut ottavat vaikkapa kesäkissan, jonka syksyn tullen hylkäävät.
Tai muuten jättävät lemmikkinsä hoitamatta.
Hyvä sinä, että jaksat palvella kissaasi, kissahan oli jumaleläin muinaisessa Egyptissä.
- yksin elävä m
Samaa mieltä kuin edellisessäkin viestissä; en ota enää lemmikkieläintä koska se vaatisi sen tarvitsemaa aikaa ja huolenpitoa.
Onhan pihapiirissäkin lintuja, jotka mielellään ottavat ruokintapaikalta murkinaa pysyäkseen terveinä. Nekin tarvitsevat energiaa uuden lintu sukupolven syntymiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Turussa Varissuolla bussikuski ajoi lapsen yli lapsi kuoli
Poliisi " Epäilee " kuskia törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.4152649IS: Väitöstutkimus - Pyöräilybuumi oli pelkkä kupla!
Pyöräilybuumista paljastui karu totuus Väitöstutkimuksen mukaan suuri suomalainen pyöräilyrenessanssi olikin vain pelkk841995- 1581541
Ilman Stadia Suomessa ei olisi kunnon lihajalosteita
HK, Helsingin makkaratehdas, Votkin, mitä näitä nyt onkaan. Böndellä ei ole kunnollisia jalostajia.621460Martina Aitolehden Victoria-tytär, 16, tietää riskit - Teki silti yllättävän päätöksen
Victoria Eerikäinen on Martina Aitolehden ja Esko Eerikäisen tytär. Hän on yksi Nepot-sarjan tähdistä. Sarjan kuvausten171396Apostolit kastoivat eri tavalla kuin kirkko
Raamatussa on kaksi ristiriitaista kastekaavaa. Toinen ei voi olla oikea. Kumpi on alkuperäinen? "Menkää siis ja tehkää5021241- 1441032
Vastuunkantoa
Nyt kun Ähtäri on historiansa pahimmassa kriisissä, päättäjä luikkii perunakellariin: "Eronpyyntö kaupunginvaltuuston pu501024Ruohonpolttoa Suomussalmella
Poikaporukka oli kuullut että ruohonpoltto on muotia, joten Kirkkopuistossa oli tekoruohoa poltettu. Ketkä liene asialla44902- 71882