Tälläkin palstalla tuodaan usein esiin ruotsinkielisten toimesta ajatus että suomenmielisyys ja venäläisyys olisivat sama asia jonka vastakohtana olisivat ruotsalaisuus ja Länsi.
Miten on historiassa?
Mikä oli maamme ruotsinkielisten suhtautuminen Venäjään 1700-1800 l. taitteessa?
Suomen säätyläisistä, joita oli väestöstä 1,7% suurin osa oli ruotsinkielisiä ja kaikki ainakin kieltä osaavia.
Ruotsinkielisiä talonpoikia, kalastajia ja irtolaisia oli n.13,5% väestöstä ja 85% oli suomenkielisiä talonpoikia ja maaseudun väestöä.
Maamme eliitti alkoi käsittää 1700 l. Että maamme joutuu vääjäämättä jossain vaiheessa kasvavan Venäjän valloittamaksi. Onkin mielenkiintoista lukea mitä Pietariin paennut Anjalan liiton separaratisti ja kapteeni K. H. Klick kirjoitaa muistiosaan Suomen eri kansanosien asenteesta mahdolliseen Venäjään liittymiseen:
Aaatelisto - joka on kyllin valistunut nähdäkseen etunsa, antaa pian uskollisuutensa Venäjälle, varsinkin kun se useammassa tilaisuudessa osoittanut vihansa Ruotsia kohtaan, jos sille taataan sen etuoikeuksien säilyminen ja verojen aleneminen, sen apuun voidaan luottaa.
Upseereille - jotka suurimmaksi osaksi ovat aatelia, on sama suhtautuminen, jota se osoitti 1788. Jos heille vakuutetaan, että he saavat pitää maatilansa, joilla ovat asuneet, Venäjä voi luottaa heidän uskollisuuteensa.
Papisto - joka on oma säätynsä ja nauttii arvonantoa, jota se ei voi eikä sen tule saada säilyttää Venäjän vallan alaisuudessa, toivoo epäilemättä, että Suomi pysyy ruotsalaisena. Se on kuitenkin voitettava puolelle, etenkin sen vuoksi, että sillä vaikutusvaltaa talonpoikiin. Heidät voidaan saada toimimaan Venäjän asian hyväksi uhkauksilla ja kauniilla lupauksilla.
Porvaristo - pitäisi olla helposti voitettavissa. Se alkaa heti odottaa kauppansa laajentumista ja vaurauden karttumista Suomen Venäjään liittymisen ansiosta. Muutoin sen vaikutusvalta on melko vähäpätöinen.
Talonpojat - Tuntevat selvää epäluuloa Venäjää kohtaan, se johtuu heidän tietämättömyydestään ja niistä valheellisista huhuista, joita Ruotsin kuningas levitti viime sodan aikana ( Kustaa III:n sota 1788 - 1790). Mutta jos heille vain annetaan juhlallinen vakuutus, etteivät he konsanaan joudu maaorjuuteen, että he saavat nauttia samaa omistusoikeutta maahan kuin ennenkin, vaikkapa vain yhden tai kaksi vuotta, näistä talonpojista tulee ennen pitkää Venäjän kaikkein uskollisimpia alamaisia.
Suomen ruotsinkielinen yläluokka siis kaavaili leppoisia päiviä Venäjän alaisuudessa ja talonpojille, varmasti varsinkin suomenkielisille, maaorjan asemaa!
Talonpojat olivat siis se "isänmaallisin" luokka papiston kanssa. Kuten monesti historiassa, asiat eivät sitten ajan kuluessa menneetkään ihan kuin oli suunniteltu ja Suomen ruotsinkieliset turvautuivat Ruotsiin ja skandinavismiin kun suomenkieliset alkoivat vaatia kielellisiä oikeuksia 1850 l alkaen.
Kuitenkin suurimpia "Venäjän rakastajia" oli 1800 l. Alussa oli ruotsinkielinen yläluokka.
Miten on historiassa?
Mikä oli maamme ruotsinkielisten suhtautuminen Venäjään 1700-1800 l. taitteessa?
Suomen säätyläisistä, joita oli väestöstä 1,7% suurin osa oli ruotsinkielisiä ja kaikki ainakin kieltä osaavia.
Ruotsinkielisiä talonpoikia, kalastajia ja irtolaisia oli n.13,5% väestöstä ja 85% oli suomenkielisiä talonpoikia ja maaseudun väestöä.
Maamme eliitti alkoi käsittää 1700 l. Että maamme joutuu vääjäämättä jossain vaiheessa kasvavan Venäjän valloittamaksi. Onkin mielenkiintoista lukea mitä Pietariin paennut Anjalan liiton separaratisti ja kapteeni K. H. Klick kirjoitaa muistiosaan Suomen eri kansanosien asenteesta mahdolliseen Venäjään liittymiseen:
Aaatelisto - joka on kyllin valistunut nähdäkseen etunsa, antaa pian uskollisuutensa Venäjälle, varsinkin kun se useammassa tilaisuudessa osoittanut vihansa Ruotsia kohtaan, jos sille taataan sen etuoikeuksien säilyminen ja verojen aleneminen, sen apuun voidaan luottaa.
Upseereille - jotka suurimmaksi osaksi ovat aatelia, on sama suhtautuminen, jota se osoitti 1788. Jos heille vakuutetaan, että he saavat pitää maatilansa, joilla ovat asuneet, Venäjä voi luottaa heidän uskollisuuteensa.
Papisto - joka on oma säätynsä ja nauttii arvonantoa, jota se ei voi eikä sen tule saada säilyttää Venäjän vallan alaisuudessa, toivoo epäilemättä, että Suomi pysyy ruotsalaisena. Se on kuitenkin voitettava puolelle, etenkin sen vuoksi, että sillä vaikutusvaltaa talonpoikiin. Heidät voidaan saada toimimaan Venäjän asian hyväksi uhkauksilla ja kauniilla lupauksilla.
Porvaristo - pitäisi olla helposti voitettavissa. Se alkaa heti odottaa kauppansa laajentumista ja vaurauden karttumista Suomen Venäjään liittymisen ansiosta. Muutoin sen vaikutusvalta on melko vähäpätöinen.
Talonpojat - Tuntevat selvää epäluuloa Venäjää kohtaan, se johtuu heidän tietämättömyydestään ja niistä valheellisista huhuista, joita Ruotsin kuningas levitti viime sodan aikana ( Kustaa III:n sota 1788 - 1790). Mutta jos heille vain annetaan juhlallinen vakuutus, etteivät he konsanaan joudu maaorjuuteen, että he saavat nauttia samaa omistusoikeutta maahan kuin ennenkin, vaikkapa vain yhden tai kaksi vuotta, näistä talonpojista tulee ennen pitkää Venäjän kaikkein uskollisimpia alamaisia.
Suomen ruotsinkielinen yläluokka siis kaavaili leppoisia päiviä Venäjän alaisuudessa ja talonpojille, varmasti varsinkin suomenkielisille, maaorjan asemaa!
Talonpojat olivat siis se "isänmaallisin" luokka papiston kanssa. Kuten monesti historiassa, asiat eivät sitten ajan kuluessa menneetkään ihan kuin oli suunniteltu ja Suomen ruotsinkieliset turvautuivat Ruotsiin ja skandinavismiin kun suomenkieliset alkoivat vaatia kielellisiä oikeuksia 1850 l alkaen.
Kuitenkin suurimpia "Venäjän rakastajia" oli 1800 l. Alussa oli ruotsinkielinen yläluokka.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo oli mielenkiintoinen ja valaiseva kirjoitus. Olihan Y.M. Sprengtportenkin suru.
Hän juonitteli Venäjän valtaamaan Suomen Ruotsilta.
Ja siksi YMS on pahin petturi riikkien ja svekosurujen mielestä. Eli suomalaisten suurimpia sankareita!