Moikka!
Olen siis kiinnostunut ravitsemustieteen opinnoista (Kuopiossa, ravitsemusterapia) ja haluaisin tietää, millaista opiskelu on. Kuinka paljon se vie aikaa, kuinka paljon luentoja yms. millaista opetus on, vaatiiko itsenäinen opiskelu paljonkin aikaa ja muuta opiskeluun & opiskelijaelämään liittyvää.
Pystyykö esim. opintojen ohessa tekemään työtä vai meneeko elämä liian rankaksi? Millaisena olette kokeneet opinnot, onko vaikeaa/teoriapainotteista/käytännön juttuja tms?
Olisi mahtavaa kuulla kertomuksia nimenomaan Kuopion ravitsemustieteen opiskelijoilta, toki myös kaikki yliopisto-opiskeluun yleisemmin liittyävät kommentit tervetulleita. :)
Olen siis kiinnostunut ravitsemustieteen opinnoista (Kuopiossa, ravitsemusterapia) ja haluaisin tietää, millaista opiskelu on. Kuinka paljon se vie aikaa, kuinka paljon luentoja yms. millaista opetus on, vaatiiko itsenäinen opiskelu paljonkin aikaa ja muuta opiskeluun & opiskelijaelämään liittyvää.
Pystyykö esim. opintojen ohessa tekemään työtä vai meneeko elämä liian rankaksi? Millaisena olette kokeneet opinnot, onko vaikeaa/teoriapainotteista/käytännön juttuja tms?
Olisi mahtavaa kuulla kertomuksia nimenomaan Kuopion ravitsemustieteen opiskelijoilta, toki myös kaikki yliopisto-opiskeluun yleisemmin liittyävät kommentit tervetulleita. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki yliopisto-opiskelu on ihan saatanan rankkaa. Riippuu toki, että mikä on oma tavoiteaikasi valmistumiseen ja miksikä haluat valmistua. Jos olet valmis viettämään yliopistossa seuraavat 20 vuotta kandin tutkintoa suorittamassa ja vielä toiset 20 päälle saadaksesi maisterin paperit, niin ei tarvitse silloin olla kauhean kova tahti päällä. Jos kuitenkin haluat valmistua maisteriksi alle kymmenessä vuodessa niin unohda vapaa-aika / työnteko. Päivät olet luennolla ja illat luet tentteihin. Tulet elämään tonniakalalla (mistä itse kyllä pidin, koska tonnikala on hyvää) ja makaronilla (hyvää sekin), sillä rahat tuskin muuhun riittävät. Toki on sitten myös näitä sitsejä ja fuksiasia, jotka siis antavat tekosyyn olla lukematta ja vetää pään täyteen. Suosittelen. Yliopistoaikani oli silti elämäni parasta aikaa. Ympärilläni oli samanhenkistä porukkaa ja jotenkin se akateeminen ilmapiiri antoi voimia opiskeluunkin. En kadu päivääkään.
Onnea opiskeluun =)
Ravitsemustiedettä en ole opiskellut, vaan humanistisia aineita. Minusta yliopistossa opiskelu on helpompaa kuin lukio, koska voi opiskella juuri sitä, mikä kiinnostaa. Todella vähän on sellaista, mikä ei niin kiinnosta. Vaatimustaso on kohtuullinen. Siitä kyllä selviytyy, jos on selviytynyt yliopistoon.
Opiskelutavat vaihtelevat läsnäolopakollisista harjoituksista itsenäisesti luettaviin kirjoihin ja tentteihin. Pari- tai ryhmätöitä saattaa olla jonkin verran. Sitten on seminaarit oma lukunsa. Kaikkeen voi panostaa vähän tai paljon.
Maisteriksi pitäisi valmistua viidessä vuodessa. Kokopäivätyö ei siihen kuvioon sovi, mutta pari iltaa töitä voi olla vain virkistävää vaihtelua.
Ihmisiä on toki monenlaisia, ja se mikä on helppoa yhdelle voi toiselle olla tuskaa.
Kiitos vastauksista, varmaan tosiaan riippuu ihmisestä, millaisiksi opinnot kokee