mies jätti juuri ennen

Se onkin raskasta, kun en voi lakata rakastamasta häntä. Rakastan miestäni valtavasti, vaikka hän vähän väliä on uhannut erolla. Sitten hän on aina sanonut, että ei koskaan toteuta puheitaan eikä koskaan hylkää minua. Hän on uhitellut aina, kun on ärsyyntynyt esim lasten äänistä tai siitä, että lapset eivät ole ajoissa nukkumassa. Tulen toimeen taloudellisesti. Mieheni eli tulojeni varassa. Olen mielestäni tehnyt paljon, jotta uusioperheemme toimisi...mutta mieheni mielestä en ole tehnyt mitään. Lapset ovat ajan saatossa tietysti huomanneet mieheni epävakauden (vähän väliä lähdössä pikku asioista), eivätkä ehkä sen takia ole alkaneet luottaa häneen ja tukeutua häneen.
Niin, mieheni sanoi, että reagoin hänen lähtöönsä vain koska olen raskaana. Mutta se ei ole totta. Reagoin, koska rakastan häntä enkä ymmärrä, miten ihmeessä kestän sen, että en enää näe häntä, ettei hän enää ole tässä vierelläni, etten voikaan soittaa hänelle, kun haluan kuulla hänen äänensä. Hän jäädytti itsensä ja lähti. Se ei näyttänyt olevan hänelle vaikeaa lainkaan.
Aikoinaan taistelin hänen puolestaan, kun hän oli saanut käännytyspäätöksen. Hän sai oleskeluluvat ja ihan vastikään pitemmän luvan.

-AP- kirjoitti:

Se onkin raskasta, kun en voi lakata rakastamasta häntä. Rakastan miestäni valtavasti, vaikka hän vähän väliä on uhannut erolla. Sitten hän on aina sanonut, että ei koskaan toteuta puheitaan eikä koskaan hylkää minua. Hän on uhitellut aina, kun on ärsyyntynyt esim lasten äänistä tai siitä, että lapset eivät ole ajoissa nukkumassa. Tulen toimeen taloudellisesti. Mieheni eli tulojeni varassa. Olen mielestäni tehnyt paljon, jotta uusioperheemme toimisi...mutta mieheni mielestä en ole tehnyt mitään. Lapset ovat ajan saatossa tietysti huomanneet mieheni epävakauden (vähän väliä lähdössä pikku asioista), eivätkä ehkä sen takia ole alkaneet luottaa häneen ja tukeutua häneen.
Niin, mieheni sanoi, että reagoin hänen lähtöönsä vain koska olen raskaana. Mutta se ei ole totta. Reagoin, koska rakastan häntä enkä ymmärrä, miten ihmeessä kestän sen, että en enää näe häntä, ettei hän enää ole tässä vierelläni, etten voikaan soittaa hänelle, kun haluan kuulla hänen äänensä. Hän jäädytti itsensä ja lähti. Se ei näyttänyt olevan hänelle vaikeaa lainkaan.
Aikoinaan taistelin hänen puolestaan, kun hän oli saanut käännytyspäätöksen. Hän sai oleskeluluvat ja ihan vastikään pitemmän luvan.

Joskus vielä ymmärrät, että häijyn elätin häipyminen oli parhaita asioita elämässäsi - ja lastesi elämässä.
Kyllä routa ja rahapula ajavat vielä porsaan kotiin, mutta älä ota häntä enää vaivoiksesi. Ota oppia tästä kokemuksestasi.

"Harmi kun raskaus tekee sinut nyt ylitunteelliseksi ja herkäksi, muuten osaisit suhtautua asiaan rauhallisesti ja järkevästi."

Olipa törkeä kommentti. On aivan luonnollista, että noin yllättäen jätetyksi tuleminen saa mielen kuohumaan, oli raskaana tai ei. Aika tunteeton saa ihminen olla, jos olotila silloin olisi rauhallinen. Mutta luonnollisesti aloittajan tilanne on erityisen paha elämäntilanteen takia, jossa oletusarvoisesti yhdessä kumppanin kanssa iloitaan uuden perheenjäsenen maailmaan tulosta.

Paljon voimia aloittajalle vaikeassa tilanteessa. Sopeutuminen siihen vaatii aikaa ja valtavia henkisiä ponnisteluja. Näin ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä, että noin huonosti tulevan lapsensa äitiä kohtelevan miehen on parempi mennäkin, mutta tiedän, että irti päästäminen ei ole helppoa, kun rakastaa.

Mieheni palasi kuitenkin. Ensin hän viestitti vakaasti halustaan erota, mutta seuraavassa hetkessä päättikin palata. Hän on kuitenkin aviomieheni ja rakastan häntä... Hartaasti toivoisin, että hän kykenisi asettumaan. Neuvolassa on keskusteltu, onko näissä erouhkauksissa mahdollisesti kyse mahdollisesta vauvan tulon aiheuttamasta varhaisen trauman aktivoitumisesta. Lääkäri sanoi myös, että nämä ovat niin äkkinäisiä ja harkitsemattomia käänteitä, että kyse saattaa olla syntyvästä vauvasta, joka aiheuttaa miehen mielessä myllerrystä. Ja yksi hyvinkin varteenotettava vaihtoehto on se, jonka mieheni lapsuudenperheenjäsen toi esiin, että taustalla voisi olla "kaveri"vaikutusta (kaverien arvostus suomalaista kristittyä= vääräuskoista ja eronnutta naista kohtaan ei välttämättä ole korkea?). Käytös on kyllä vahvistunut tai jopa alkanut hänen löydettyään enempi kaveripiiriä. Vihkisormusta hän myös pitää taskussa, ei sormessa. Johtuisiko näistä kavereista?

-AP- kirjoitti:

Mieheni palasi kuitenkin. Ensin hän viestitti vakaasti halustaan erota, mutta seuraavassa hetkessä päättikin palata. Hän on kuitenkin aviomieheni ja rakastan häntä... Hartaasti toivoisin, että hän kykenisi asettumaan. Neuvolassa on keskusteltu, onko näissä erouhkauksissa mahdollisesti kyse mahdollisesta vauvan tulon aiheuttamasta varhaisen trauman aktivoitumisesta. Lääkäri sanoi myös, että nämä ovat niin äkkinäisiä ja harkitsemattomia käänteitä, että kyse saattaa olla syntyvästä vauvasta, joka aiheuttaa miehen mielessä myllerrystä. Ja yksi hyvinkin varteenotettava vaihtoehto on se, jonka mieheni lapsuudenperheenjäsen toi esiin, että taustalla voisi olla "kaveri"vaikutusta (kaverien arvostus suomalaista kristittyä= vääräuskoista ja eronnutta naista kohtaan ei välttämättä ole korkea?). Käytös on kyllä vahvistunut tai jopa alkanut hänen löydettyään enempi kaveripiiriä. Vihkisormusta hän myös pitää taskussa, ei sormessa. Johtuisiko näistä kavereista?

Minusta sun miehen pitäis muuttaa takasi sinne maahan mistä on tullutkin mikä idiootti sulla on kohta kaks lasta hoidettavana mieti sitä. Sori mut en itse antais anteeksi millään jos jätkä lähtis ja jättäs vähän ennen synnytystä.

-AP- kirjoitti:

Mieheni palasi kuitenkin. Ensin hän viestitti vakaasti halustaan erota, mutta seuraavassa hetkessä päättikin palata. Hän on kuitenkin aviomieheni ja rakastan häntä... Hartaasti toivoisin, että hän kykenisi asettumaan. Neuvolassa on keskusteltu, onko näissä erouhkauksissa mahdollisesti kyse mahdollisesta vauvan tulon aiheuttamasta varhaisen trauman aktivoitumisesta. Lääkäri sanoi myös, että nämä ovat niin äkkinäisiä ja harkitsemattomia käänteitä, että kyse saattaa olla syntyvästä vauvasta, joka aiheuttaa miehen mielessä myllerrystä. Ja yksi hyvinkin varteenotettava vaihtoehto on se, jonka mieheni lapsuudenperheenjäsen toi esiin, että taustalla voisi olla "kaveri"vaikutusta (kaverien arvostus suomalaista kristittyä= vääräuskoista ja eronnutta naista kohtaan ei välttämättä ole korkea?). Käytös on kyllä vahvistunut tai jopa alkanut hänen löydettyään enempi kaveripiiriä. Vihkisormusta hän myös pitää taskussa, ei sormessa. Johtuisiko näistä kavereista?

Eipä kestänyt kauaa, kun mies jo norkosi takaisin lihapatojesi ääreen. Ja sinä otit hänet takaisin.
Mieti nyt vähän, miten tuollainen vaikuttaa lapsiisi. Ja lapset ovat tässä tärkeimmät. Mies häipyy joka tapauksessa, mutta saattaa tehdä sitä ennen arvaamatonta tuhoa. Ymmärrätkö ollenkaan, mitä traumatisoituneet maahanmuuttajamiehet voivat tehdä? Sinä ja lapsesi saatatte olla hengenvaarassa. Minusta sinun kannattaisi miettiä vakavasti lastesi huostaan antamista. Ja hankkiudu ihmeessä eroon miehestä ennen vauvan syntymää. Muuten vauva saa takuulla "varhaisen trauman".
Sillä, johtuuko miehen törkeily kavereista vai ei, ei ole mitään merkitystä. Enkä minä syyttäisi moisesta kavereita. Tuskin he pistoolia ohimolla pitäen pakottavat miestäsi toimimaan niin kuin kerrot. Miksi et tunnusta suoraan, että miehesi on häiriintynyt sekopää, joka yrittää käyttää sinua hyväkseen mahdollisimman paljon?
Vihkisormuksen taskussa pitäminen on ongelmistasi pienin.
Jos rakkaus on tuollaista, niin millaista onkaan viha?

pensselitäti kirjoitti:

Eipä kestänyt kauaa, kun mies jo norkosi takaisin lihapatojesi ääreen. Ja sinä otit hänet takaisin.
Mieti nyt vähän, miten tuollainen vaikuttaa lapsiisi. Ja lapset ovat tässä tärkeimmät. Mies häipyy joka tapauksessa, mutta saattaa tehdä sitä ennen arvaamatonta tuhoa. Ymmärrätkö ollenkaan, mitä traumatisoituneet maahanmuuttajamiehet voivat tehdä? Sinä ja lapsesi saatatte olla hengenvaarassa. Minusta sinun kannattaisi miettiä vakavasti lastesi huostaan antamista. Ja hankkiudu ihmeessä eroon miehestä ennen vauvan syntymää. Muuten vauva saa takuulla "varhaisen trauman".
Sillä, johtuuko miehen törkeily kavereista vai ei, ei ole mitään merkitystä. Enkä minä syyttäisi moisesta kavereita. Tuskin he pistoolia ohimolla pitäen pakottavat miestäsi toimimaan niin kuin kerrot. Miksi et tunnusta suoraan, että miehesi on häiriintynyt sekopää, joka yrittää käyttää sinua hyväkseen mahdollisimman paljon?
Vihkisormuksen taskussa pitäminen on ongelmistasi pienin.
Jos rakkaus on tuollaista, niin millaista onkaan viha?

Sattumalta supistukset herättivät, niin voin vastata. Edellinen kommentti menee liian pitkälle. Kodissani on hyvä ja rakastava ilmapiiri. Viihdyn kotona tosi hyvin, samoin lapset. Itse asiassa rakastan olla kodin rauhassa lasten seurassa. Meillä ei huudeta eikä mieskään koskaan puhu rumasti lapsille eikä huuda heille. Hän aina puhuu kauniisti lapsille, joskus hieman komentaa, mutta ei silloinkaan rumasti. Itse vietän kaiken työn ulkopuolisen ajan lasten kanssa. Heillä on harrastuksia ja he ovat iloisia ja leikkiväisiä lapsia. Mieheni ei ole osoittanut minkäänlaista väkivaltaisuutta, ei koskaan. Ei puheissa eikä teoissa. Perheessämme ei käytetä lainkaan alkoholia eikä käydä baareissa eikä ravintoloissa. Mieheni osallistuu lasten tuomisiin ja viemisiin (esim harrastukset) ja pitää sanansa, jos lupaa jotain. Hän saa isänpäiväkortit ja kotiin tullessaan iloiset tervetulotoivotukset. Ei voi sanoa, että mieheni olisi "häiriintynyt sekopää". Ex-mieheni käytti erouhkailuja myös, eikä hänkään ollut mikään häiriintynyt sekopää...hän on vakaasti työelämässä ja hyvä isä, ja vaikka hänkin käytti erouhkailuja, niin hänkään ei koskaan ollut väkivaltainen tai juopotellut tms. Näkemyksesi on hyvin mustavalkoinen ja yksioikoinen. Mutta tietysti nuo erouhkailut on saatava loppumaan tai joudun tekemään ratkaisuni...minulla on erittäin pitkä pinna mutta rajansa tietysti kaikella. Lasten hyvinvointi on tietysti etusijalla. Miehen perhe on nyt tietoinen mieheni käytöksessä esiintyneistä pulmista.

-AP- kirjoitti:

Sattumalta supistukset herättivät, niin voin vastata. Edellinen kommentti menee liian pitkälle. Kodissani on hyvä ja rakastava ilmapiiri. Viihdyn kotona tosi hyvin, samoin lapset. Itse asiassa rakastan olla kodin rauhassa lasten seurassa. Meillä ei huudeta eikä mieskään koskaan puhu rumasti lapsille eikä huuda heille. Hän aina puhuu kauniisti lapsille, joskus hieman komentaa, mutta ei silloinkaan rumasti. Itse vietän kaiken työn ulkopuolisen ajan lasten kanssa. Heillä on harrastuksia ja he ovat iloisia ja leikkiväisiä lapsia. Mieheni ei ole osoittanut minkäänlaista väkivaltaisuutta, ei koskaan. Ei puheissa eikä teoissa. Perheessämme ei käytetä lainkaan alkoholia eikä käydä baareissa eikä ravintoloissa. Mieheni osallistuu lasten tuomisiin ja viemisiin (esim harrastukset) ja pitää sanansa, jos lupaa jotain. Hän saa isänpäiväkortit ja kotiin tullessaan iloiset tervetulotoivotukset. Ei voi sanoa, että mieheni olisi "häiriintynyt sekopää". Ex-mieheni käytti erouhkailuja myös, eikä hänkään ollut mikään häiriintynyt sekopää...hän on vakaasti työelämässä ja hyvä isä, ja vaikka hänkin käytti erouhkailuja, niin hänkään ei koskaan ollut väkivaltainen tai juopotellut tms. Näkemyksesi on hyvin mustavalkoinen ja yksioikoinen. Mutta tietysti nuo erouhkailut on saatava loppumaan tai joudun tekemään ratkaisuni...minulla on erittäin pitkä pinna mutta rajansa tietysti kaikella. Lasten hyvinvointi on tietysti etusijalla. Miehen perhe on nyt tietoinen mieheni käytöksessä esiintyneistä pulmista.

Ihanko totta?
- "Kodissani on hyvä ja rakastava ilmapiiri." "Mutta se rakkaus oli tänä aamuna loppu. Hän oli kylmä kuin jää ja lähti..."
- "Meillä ei huudeta eikä mieskään koskaan puhu rumasti lapsille eikä huuda heille." "Hän on uhitellut aina, kun on ärsyyntynyt esim lasten äänistä tai siitä, että lapset eivät ole ajoissa nukkumassa." "Lapset ovat ajan saatossa tietysti huomanneet mieheni epävakauden (vähän väliä lähdössä pikku asioista), eivätkä ehkä sen takia ole alkaneet luottaa häneen ja tukeutua häneen." "mieheni jätti minut aamulla sen takia, että minulla on lapsia, jotka hänen mielestään häiritsevät hänen elämäänsä."
- "Mieheni osallistuu lasten tuomisiin ja viemisiin (esim harrastukset) ja pitää sanansa, jos lupaa jotain." "Vielä kaksi päivää sitten hän sanoi, että hän rakastaa minua eikä jätä minua koskaan. Mutta se rakkaus oli tänä aamuna loppu." "Hän jäädytti itsensä ja lähti. Se ei näyttänyt olevan hänelle vaikeaa lainkaan. " "Sitten hän on aina sanonut, että ei koskaan toteuta puheitaan eikä koskaan hylkää minua."
- "Ei voi sanoa, että mieheni olisi "häiriintynyt sekopää"." "Neuvolassa on keskusteltu, onko näissä erouhkauksissa mahdollisesti kyse mahdollisesta vauvan tulon aiheuttamasta varhaisen trauman aktivoitumisesta. Lääkäri sanoi myös, että nämä ovat niin äkkinäisiä ja harkitsemattomia käänteitä, että kyse saattaa olla syntyvästä vauvasta, joka aiheuttaa miehen mielessä myllerrystä. " "Hartaasti toivoisin, että hän kykenisi asettumaan."

Eipä sinunkaan tekstisi johdonmukaisuuden huippua ole. No, ainakin olen varoittanut. Lapsiasi käy sääliksi.

pensselitäti kirjoitti:

Ihanko totta?
- "Kodissani on hyvä ja rakastava ilmapiiri." "Mutta se rakkaus oli tänä aamuna loppu. Hän oli kylmä kuin jää ja lähti..."
- "Meillä ei huudeta eikä mieskään koskaan puhu rumasti lapsille eikä huuda heille." "Hän on uhitellut aina, kun on ärsyyntynyt esim lasten äänistä tai siitä, että lapset eivät ole ajoissa nukkumassa." "Lapset ovat ajan saatossa tietysti huomanneet mieheni epävakauden (vähän väliä lähdössä pikku asioista), eivätkä ehkä sen takia ole alkaneet luottaa häneen ja tukeutua häneen." "mieheni jätti minut aamulla sen takia, että minulla on lapsia, jotka hänen mielestään häiritsevät hänen elämäänsä."
- "Mieheni osallistuu lasten tuomisiin ja viemisiin (esim harrastukset) ja pitää sanansa, jos lupaa jotain." "Vielä kaksi päivää sitten hän sanoi, että hän rakastaa minua eikä jätä minua koskaan. Mutta se rakkaus oli tänä aamuna loppu." "Hän jäädytti itsensä ja lähti. Se ei näyttänyt olevan hänelle vaikeaa lainkaan. " "Sitten hän on aina sanonut, että ei koskaan toteuta puheitaan eikä koskaan hylkää minua."
- "Ei voi sanoa, että mieheni olisi "häiriintynyt sekopää"." "Neuvolassa on keskusteltu, onko näissä erouhkauksissa mahdollisesti kyse mahdollisesta vauvan tulon aiheuttamasta varhaisen trauman aktivoitumisesta. Lääkäri sanoi myös, että nämä ovat niin äkkinäisiä ja harkitsemattomia käänteitä, että kyse saattaa olla syntyvästä vauvasta, joka aiheuttaa miehen mielessä myllerrystä. " "Hartaasti toivoisin, että hän kykenisi asettumaan."

Eipä sinunkaan tekstisi johdonmukaisuuden huippua ole. No, ainakin olen varoittanut. Lapsiasi käy sääliksi.

Luet kirjoitusta ja huoltani kuin piru Raamattua. Yhdistät eri asioita. Avioerolla uhkaaminen ei tarkoita, että huudettaisiin tai sanottaisiin lapsille mitään pahasti eikä tarkoita, että avioeron uhka olisi ilmassa jatkuvasti. Avioerouhkaus kohdistuu minuun, ei lapsiin, eikä siinä tarvitse huutaa tai riehua. Mieheni on pitänyt sanansa, jos lupaa tehdä jotain käytännössä/arjessa. Yhdistit jälleen kaksi ihan eri asiaa. Häiriintynyt sekopää on aika vahva ilmaus, että oikeasti edes tunnet ihmistä. Ja kyllä kodissani on tosiaan hyvä ilmapiiri. Miksi surisin, jos mies lähtee, jos hän ei ole tuonut hyvää kotiimme tai meillä olisi paha olla? Koska miehessäni on paljon hyvää...sen takia minä suren avioeromahdollisuutta. Avioero itsessään on iso ja kaikkia satuttava asia ja rikkoo perheitä, joiden ongelmat voidaan korjata keskustelemallakin. Helppo on sanoa, että heitä mies pellolle, mutta mihin se sitten johtaa? Jälleen rikkinäiseen perheeseen. Ei ero autuuteen johda yleensä. Se tuo tullessaan paljon surua ja ihan käytännön elämän vaikeuksia. Kuten sanoin, niin mieheni ei ole taipuvainen minkäänlaiseen väkivaltaan, ei ole häijy eikä paha lapsia kohtaan, ei ole häijy minuakaan kohtaan, ei juopottele tms. Ongelma on siinä, että hän ailahtaa välillä ratkomaan väsymystä tai stressaantunutta mielialaansa avioerolla, mikä ei ole kenenkään kannalta rakentavaa. Senhän vuoksi perheneuvolatkin ja pariterapiat ovat yms. että perheet voisivat ratkoa ongelmia rakentavasti ja luoda parempaa tulevaisuutta perheen rikkoutumatta...avioero ei ole yleensä paras ratkaisu (kun ei ole väkivaltaa tms.).

-AP- kirjoitti:

Luet kirjoitusta ja huoltani kuin piru Raamattua. Yhdistät eri asioita. Avioerolla uhkaaminen ei tarkoita, että huudettaisiin tai sanottaisiin lapsille mitään pahasti eikä tarkoita, että avioeron uhka olisi ilmassa jatkuvasti. Avioerouhkaus kohdistuu minuun, ei lapsiin, eikä siinä tarvitse huutaa tai riehua. Mieheni on pitänyt sanansa, jos lupaa tehdä jotain käytännössä/arjessa. Yhdistit jälleen kaksi ihan eri asiaa. Häiriintynyt sekopää on aika vahva ilmaus, että oikeasti edes tunnet ihmistä. Ja kyllä kodissani on tosiaan hyvä ilmapiiri. Miksi surisin, jos mies lähtee, jos hän ei ole tuonut hyvää kotiimme tai meillä olisi paha olla? Koska miehessäni on paljon hyvää...sen takia minä suren avioeromahdollisuutta. Avioero itsessään on iso ja kaikkia satuttava asia ja rikkoo perheitä, joiden ongelmat voidaan korjata keskustelemallakin. Helppo on sanoa, että heitä mies pellolle, mutta mihin se sitten johtaa? Jälleen rikkinäiseen perheeseen. Ei ero autuuteen johda yleensä. Se tuo tullessaan paljon surua ja ihan käytännön elämän vaikeuksia. Kuten sanoin, niin mieheni ei ole taipuvainen minkäänlaiseen väkivaltaan, ei ole häijy eikä paha lapsia kohtaan, ei ole häijy minuakaan kohtaan, ei juopottele tms. Ongelma on siinä, että hän ailahtaa välillä ratkomaan väsymystä tai stressaantunutta mielialaansa avioerolla, mikä ei ole kenenkään kannalta rakentavaa. Senhän vuoksi perheneuvolatkin ja pariterapiat ovat yms. että perheet voisivat ratkoa ongelmia rakentavasti ja luoda parempaa tulevaisuutta perheen rikkoutumatta...avioero ei ole yleensä paras ratkaisu (kun ei ole väkivaltaa tms.).

Lainaukset olivat suoraan sinun viesteistäsi. En voi mitään sille, jos olet kirjoittanut jotakin, mikä ei pidäkään paikkaansa tai mitä haluat myöhemmin muutella tai mihin haluat tehdä lisäyksiä (esim. "käytännössä/arjessa").
"Helppo on sanoa, että heitä mies pellolle, mutta mihin se sitten johtaa?" Minä en ole moista sanonut. Käsittääkseni mies on lähtenyt aivan omasta aloitteestaan, kuten on uhkaillut. Syy perheenne rikkoutumiseen ei millään muotoa ole minun, vaan miehesi.
Ero ei tosiaankaan johda autuuteen, mutta hengen, terveyden tai mielenterveyden se joissakin tapauksissa pelastaa.
"Ongelma on siinä, että hän ailahtaa välillä ratkomaan väsymystä tai stressaantunutta mielialaansa avioerolla, mikä ei ole kenenkään kannalta rakentavaa." Mikä miestäsi muuten väsyttää? Kerrothan näin: "Tulen toimeen taloudellisesti. Mieheni eli tulojeni varassa." Ja mikä häntä stressaa?
Kerrot myös: "Senhän vuoksi perheneuvolatkin ja pariterapiat ovat yms. että perheet voisivat ratkoa ongelmia rakentavasti ja luoda parempaa tulevaisuutta perheen rikkoutumatta." Oletteko käyneet perheneuvolassa tai pariterapiassa? Onko siitä ollut teille hyötyä?

Jatkan vielä, miten voit vuodesta toiseen sietää noin huonoa kohtelua? Hyväksyt sen että mamu ukkosi pitää sinua suomalaista naista huonona ihmisenä, kavereittensa kanssa yhdessä arvostelevat sinua.

Eikö sinulla tosiaan ole ollenkaan ylpeyttä ja omanitsesi arvostusta. Sinä jopa laitat omat ed.avioliitosta olevat lapsesi arvoasteikossa tämän ukonkutjakkeen jälkeen.
Tämä siipeilevä törkeäkäytöksinen mies on sinulle tärkeämpi kuin omat lapsesi.

Mistäkö voin päätellä näin, siitä kun sanoit, että lapsesi eivät luota eivätkä voi turvautua tähän mieheen. Elikkä lapset näin ollen varmaankin toivoisivat tämän miehen poistuvan heidän elämästään koska lapset kaipaavat rakkautta ja turvaa omassa kodissaan.
No niin makaa kuin petaa. Tulet varmasti vielä myöhemmin katumaan katkerasti kun annoit tämän miehen hyväksikäyttää itseäsi ja lapsesi kertovat viimeistään täysi-ikäisenä, että heillä oli todella paha olla kun sinä äitinä pistit tämän miehen heidän edelle. Eipä muuta...