Eli olen nuori mummu, sain ekan lapsenlapseni alle 40-vuotiaana ja nyt 40 ja risat lapsenlapsia on kolme.
Mutta asiaan, olen muuttamassa toiselle puolen suomea, työnperässä. koska en halua olla ikuisesti työtön. Ja nyt miniäni suuttui ihan hirveästi siitä että aion muuttaa pois, heidän naapuristaan. Samoin omat vanhempani jotka ovat vielä alle 70vuotiaita, hermostuivat kuullessaan muuttoaikeistani. Kuka nyt hoitaa lapsenlapsia?.Olen kyllästynyt olemaan se ilmainen piika jolle soitetaan kello 7.00 aamulla että tules kuskaamaan pojanpoikaasi kouluun, käy minulle kaupassa kun en jaksa lähteä itse. Ja nämä soitot tekee miniäni, ei poikani.
Tekisi niin mieli sanoa miniälle että miksi otit miehen jolla on edellisestä liitosta kaksi lasta ja on lastensa lähihuoltaja.
Ihmettelen miten vaikeaa miniällä voikaan olla yhden vauvaikäisen ja kahden kouluikäisen kanssa, jotka ovat kuitenkin omalla äidillään joka toinen viikonloppu ja loma-ajat.
Turhauman purkua, kun tuli itselle niin ahdistunut olo, palautteesta jota sain läheisiltä. Eikö minulla keski-ikäisellä mummulla ole oikeutta omaan elämään?
Mummu ihan ihmeissään
11
511
Vastaukset
- Charlotta de böök
Sä olet nuori vielä! Mene ja toteuta elämääsi. Paskat yhdestä miniästä, luultavasti saat joskus uuden ;). Itse olen 35-vuotia 4-vuotiaan pojan äiti ja poika on mummilassa muutaman kerran vuodessa. Omalla äidilläni käymme yhdessä niin kauan kun poika on pieni. En halua että mummit joutuvat raatamaan lapsenlapsen kanssa, vaan kohtaamiset on oikeesti kivoja.
Mene ja elä, kun olet nuori vielä :)
Voimia päätökseesi. - Röllömummo
Työhakemukset tehty ja muuttokuorma tehty.
Henkisesti vain iski pahaolo, kun jätän noin vain lapsenlapseni ilman lupaa. Suomi on kuitenkin pieni maa ja lapsenlapset voivat vierailla luonani, silloin kun minulle sopii.
Tuntuu turhauttavalta vain ajatella että minun pitäisi yli 20vuotta olla työttömänä ja lapsenhoitajana hyppäämässä kehiin.
Tuo hyökkäys vain tuntui erittäin pahalta. - teit oikein
Onnea uuteen työhön ja elämään! Älä pidä yhtään huonoa omaatuntoa, sillä sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla lastenhoitajana. On paljon mummuja, jotka asuvat kaukana ja joita käydään matkan päästä tapaamassa, ja on paljon lähellä olevia mummuja, jotka eivät koskaan toimi lapsenvahtina. Kyllä nuorenparin kuuluu itse hoitaa lapsensa ja hankkia lapsenvahdit ihan omin avuin.
Omat lapseni eivät olleet kertaakaan rakkaitten isovanhempien hoidossa enkä itsekään ole toiminut lapsenvahtina, ja kuitenkin välit ovat kaikinpuolin läheiset. Oikeastaan on hyvä että miniäsi joutuu tosiasioitten eteen, ja pois muuttamalla saat asioille oikean järjestyksen. Vierailla voi kaukanakin ja pitää yhteyttä muuten. Eikä vanhempiaankaan tarvitse hoitaa, vaan he voivat itse palkata tai saada kunnalta tarvitsemansa avun. Kyllä he siihen oppivat, kun pidät vankasti puolesi. - Röllömummo
Kiitos, ja ihana että en saanut täällä haukkuja.
miniä onkin sitten siitäkin edestä pommittanut tekstiviesteillä, että enkö yhtään ajattele yhtään lapsenlapsia ja muuta loukkaavaa, Kuitenkin olen auttanut heitä suuresti rahallisesti, kun minulla vielä oli rahaa. Ostan lapsille vaatteita valtavia määriä, lainaan aloin takaajaksi ja haukut vaan tuli niskaan.
Mutta tämä mummu lähtee nyt, koti on hankittu ja työhaastattelukin on sovittu jo.Hei Röllömummo,
Tavallaan ymmärrän molempia. Saavutetuista eduista on hankala luopua:) Eikö olisi ihan aikuisten keskustelun paikka sitä mitä toivotaan ja mitä ei, läheisiltä suhteilta.
Olet vielä itse niin nuori että anna mennä ja elä omaa elämääsi, tietenkään et lastasi tai lastenlapsia hylkää eikä siitä ole kysymys. Olet aikuinen ja itsenäinen, sehän on omallekin lapselle hieno esimerkki että elämää voi itse muuttaa jos vaan haluaa.
Kyllä perheet selviävät, pitää vaan oppia hakemaan apua naapureilta ja kartoittamaan omaa sosiaalista verkostoaan uudella tavalla.
Rohkaisisin sinua käymään avoimen keskustelun poikasi ja miniäsi kanssa,
voimia ja iloa ja intoa uuteen elämäntilanteeseen. Sekin on onniteltava asia että muutat uudelle paikkakunnalle! Rohkeaa!
Kaisa-pappi- Röllömummo
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei Röllömummo,
Tavallaan ymmärrän molempia. Saavutetuista eduista on hankala luopua:) Eikö olisi ihan aikuisten keskustelun paikka sitä mitä toivotaan ja mitä ei, läheisiltä suhteilta.
Olet vielä itse niin nuori että anna mennä ja elä omaa elämääsi, tietenkään et lastasi tai lastenlapsia hylkää eikä siitä ole kysymys. Olet aikuinen ja itsenäinen, sehän on omallekin lapselle hieno esimerkki että elämää voi itse muuttaa jos vaan haluaa.
Kyllä perheet selviävät, pitää vaan oppia hakemaan apua naapureilta ja kartoittamaan omaa sosiaalista verkostoaan uudella tavalla.
Rohkaisisin sinua käymään avoimen keskustelun poikasi ja miniäsi kanssa,
voimia ja iloa ja intoa uuteen elämäntilanteeseen. Sekin on onniteltava asia että muutat uudelle paikkakunnalle! Rohkeaa!
Kaisa-pappiHei Kaisa-pappi
Olen käynyt keskustelua lasteni (kaksi poikaa) kanssa, poikani oli hyvin iloinen puolestani ja rohkaisi ratkaisuani jonka tein. Mutta miniä kävi taistoon ja syytti lastenlasten hylkäämisestä, ja itsekkääksi ihmiseksi. Miniä sai myös minun vanhempani mukaan samaan, juuri olin vierailulla kotiseudulla ja sain haukut myös äidiltäni siitä kun en ole hoitamassa lapsenlapsiani, se on hänen mielestään minun tehtäväni. eikä mikään muuttamishöpötys.
Jollain tasolla tunnen suurta syyllisyyttä että pistin oman elämän tärkeimmäksi ja päätin lähteä kun sain töitä ja asunnon. Ei kuitenkaan ole ollut helppoa aloittaa elämä uudelleen tavallaan nollilta, vaikka olenkin avoin ja ihmisiin helposti tutustuva ihminen.
Muuten elämä on ihanaa ja olen onnellinen, lenkkeilen, käyn kirjastossa, harrastan taiteita. Röllömummo kirjoitti:
Hei Kaisa-pappi
Olen käynyt keskustelua lasteni (kaksi poikaa) kanssa, poikani oli hyvin iloinen puolestani ja rohkaisi ratkaisuani jonka tein. Mutta miniä kävi taistoon ja syytti lastenlasten hylkäämisestä, ja itsekkääksi ihmiseksi. Miniä sai myös minun vanhempani mukaan samaan, juuri olin vierailulla kotiseudulla ja sain haukut myös äidiltäni siitä kun en ole hoitamassa lapsenlapsiani, se on hänen mielestään minun tehtäväni. eikä mikään muuttamishöpötys.
Jollain tasolla tunnen suurta syyllisyyttä että pistin oman elämän tärkeimmäksi ja päätin lähteä kun sain töitä ja asunnon. Ei kuitenkaan ole ollut helppoa aloittaa elämä uudelleen tavallaan nollilta, vaikka olenkin avoin ja ihmisiin helposti tutustuva ihminen.
Muuten elämä on ihanaa ja olen onnellinen, lenkkeilen, käyn kirjastossa, harrastan taiteita.Hei Röllömummo!
Onpa ikävä juttu, tai huonoa käytöstä miniältäsi. Kerro omasta näkökulmastasimikä saa sinut haluamaan muutosta, mitä toivot elämältäsi? elämässä tulee eri vaiheita, aikuiset lapset kyllä pärjäävät, suhde lapsenlapsiinkin säilyy varmasti.
Omilla lapsillani on kaikki isovanhemmat n400km päässä, ikävä on molemminpuolista, mutta heillä on aivan omanlaisensa suhde silti isovanhempiinsa. Mikään elämässä ei ole peruuttamatonta, läheiset suhteet eivät kaadu muuttoihin.
Iloa elämääsi,
Kaisa-pappi- Röllömummo
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei Röllömummo!
Onpa ikävä juttu, tai huonoa käytöstä miniältäsi. Kerro omasta näkökulmastasimikä saa sinut haluamaan muutosta, mitä toivot elämältäsi? elämässä tulee eri vaiheita, aikuiset lapset kyllä pärjäävät, suhde lapsenlapsiinkin säilyy varmasti.
Omilla lapsillani on kaikki isovanhemmat n400km päässä, ikävä on molemminpuolista, mutta heillä on aivan omanlaisensa suhde silti isovanhempiinsa. Mikään elämässä ei ole peruuttamatonta, läheiset suhteet eivät kaadu muuttoihin.
Iloa elämääsi,
Kaisa-pappiTuntui kuin olisin jumittunut paikalleni, mietin että elämäni olisi ohi. Ettei minulla ole muuta virkaa kuin olla sätkynukke jota toiset käskee. Halusin oman elämäni omiin käsiini ja nähdä että pystyn vielä vaikka mihin.
Tiedän minulla on kiltintytön-syndrooma, enkä osaa sanoa aina Ei, en ainakaan kun kyse on lapsenlapsistani ja sen myös miniäni näkee.
Nyt olen yhteydessä lapsenlapsiin puhelimitse, he eivät saa käyttää skypeä. Mutta soittelemme toisillemme ja kesällä vietämme lomaa yhdessä. Joten elämä on mallillaan vaikka miniä kiukuttelee. Röllömummo kirjoitti:
Tuntui kuin olisin jumittunut paikalleni, mietin että elämäni olisi ohi. Ettei minulla ole muuta virkaa kuin olla sätkynukke jota toiset käskee. Halusin oman elämäni omiin käsiini ja nähdä että pystyn vielä vaikka mihin.
Tiedän minulla on kiltintytön-syndrooma, enkä osaa sanoa aina Ei, en ainakaan kun kyse on lapsenlapsistani ja sen myös miniäni näkee.
Nyt olen yhteydessä lapsenlapsiin puhelimitse, he eivät saa käyttää skypeä. Mutta soittelemme toisillemme ja kesällä vietämme lomaa yhdessä. Joten elämä on mallillaan vaikka miniä kiukuttelee.Hei Röllömummo
Luin ketjun läpi ja ilahduin tuosta viimeisestä viestistäsi, eilisestä, jossa kerrot elämän olevan mallillaan. Hyvä juttu. Mainiota, että "uskalsti" tehdä ison muutoksen elämässäsi, joka tuntui paikalleen jymähtäneeltä ja koit olevasi toisten hyväksi käyttämä ja ulkopuolinen omassa elämässäsi. Pystyt vielä vaikka mihin, niin se on. Et vielä tiedäkään mitä kaikkea hyvää ja mielenkiintoista elämä eteesi tuo.
Monella naisella on tuo kiltin tytön syndrooma, mutta kun sen tiedostaan, kuten sinä teet, on siitä mahdollista opetella pois. Toki on silti tärkeä, että me jossain määrin huolehdimme läheisistämme ja autamme toinen toisiamme, mutta ei sitä saa eikä tarvitse tehdä oman elämän kustannukselle.
Pian on kesä, jolloin voit viettää aikaa lastenlastesi kanssa - hauskaa siis on odotettavissa. Ja skypeä lapset ehkä saavat myös alkaa käyttämään, jolloin yhteydenpitonne saa uuden ulottuvuuden. Älä välitä miniän kiukuttelusta, toivottavasti hän huomaa sen aiheettomaksi.
Hyvää kevättä sinulle,
Pirkko-pappi
- Nuorekas mummo
No jospa ne sinun vanhempasi (alle70v) rupeaisivat nyt vuorostaan ilmaisiksi lastenhoitajiksi, eläkkeellä kun ilmeisesti ovat.
Siis johtuen siitä koska olivat niin kärkkäästi tämän miniäsi puolta ja hyökkäsivät sinua arvostelemaan.
Minusta tuli mummo 43vuotiaana, enkä joutunut piiaksi, koska lapsenlapseni/lapseni perhe asuivat kaukana.
Tuossa iässä pitäisi pyrkiä ennenkaikkea työelämään mukaan, eikä oleilla työttömänä, vain sen takia, että piikoo kiittämättömän lapsensa tai miniän/vävyn lapsia!
Onnea uuteen elämääsi :)- 9+1
"Tuossa iässä pitäisi pyrkiä ennenkaikkea työelämään mukaan, eikä oleilla työttömänä, vain sen takia, että piikoo kiittämättömän lapsensa tai miniän/vävyn lapsia!"
Näinpä ... kovin jää eläke pieneksi jos jo noin nuorena joutuu pois työelämästä ja eläke lakkaa kertymästä. Tuossa jää ainakin puolet työeläkkeestä kertymättä.
Eipä ne taida lapset ja miniät/ vävyt olla valmiita mummun laskuja maksamaan ja elintasoa ylläpitämään vaikka tämä olisi miten nöyränä piikana toiminut työelämän sijasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun614408KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1523251Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo492524Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?522485- 1092207
- 241893
- 231652
- 301616
- 1611494
- 361265