Hei kaikki ahdistuneet kohtalotoverit! Haluaisin mielelläni kuulla tarinoitanne.
Tarinani alkoi päälle vuosi sitten. Olin työtehtävissä jotka ylittivät kykyni ja voimani. Aloin hiljalleen pelätä jokaista työpäivää ja kärsiä lisääntyvistä fyysisistä oireista. Tuli huimausta, jalkojen ja käsien puutumista, tinnitusta, päänsärkyä, sydämentykytyksiä, hikoilua jne. Sain myös yöllisiä paniikkikohtauksia. Oireiden pahentuessa aloin pelätä sairastavani jotain tappavaa. Aluksi se oli ALS ja pääoireiden pahentuessa tietenkin aivokasvain.
Aloin käydä lääkärissä. Puhtaiden verikokeiden jälkeen sain lähetteen neurologille ja fysiatrille. Mitään kliinistä syytä ei löydetty. Aloitin fysioterapian kun huimauksen epäiltiin johtuvan niskoista. Kävin koko viime syksyn siis fyssarilla, mutta se ei auttanut.
Oireet ovat vain pahentuneet. Inhottavimpana keinuva, kaatava huimaus, joka on jatkunut vuoden ajan 24/7 ja on tällä hetkellä niin kovaa että en pysy kunnolla pystyssa. Lisäksi tämä karmea tinnitus sekä kauhea, jatkuva puristus päässä. Olen sairaslomalla, mutta lähinnä siksi etten pysty tekemään töitä kun kaatuilen asiakkaiden päälle. Sairasloman pitäisi loppua tällä viikolla ja sekin pelottaa, sillä olen huonommassa kunnossa kuin kaksi viikkoa sitten sille jäädessäni.
Pysyn kokonaan kotona ja pelkään koko ajan. En uskalla edes suihkussa käydä. Nyt ovat alkaneet masennuksen oireet jonka takia lääkärini, joka siis diagnosoi ahdistushäiriön, varasi minulle ajan psykiatrilta. Sinne sitten ylihuomenna. Olen kuitenkin jo oikeastaan luovuttanut, yritän vain selvitä päivästä toiseen pyörtymättä ja odottelen että henki lähtee. Saan itkukohtauksia, paniikkikohtauksia enkä pysty kunnolla nukkumaan kun sangyssäkin maailma tuntuu keinuvan kuin hirmumyrskyssä.
Näin siis minulla. Kertokaahan omia kokemuksianne ja jos paranemistarinoita on niin niitä kuulen mielellään! Antaisivat ehkä hieman toivoa omaan tilanteeseen.
Parempaa kevättä kaikille kanssa-ahdistuneille!
Tarinani alkoi päälle vuosi sitten. Olin työtehtävissä jotka ylittivät kykyni ja voimani. Aloin hiljalleen pelätä jokaista työpäivää ja kärsiä lisääntyvistä fyysisistä oireista. Tuli huimausta, jalkojen ja käsien puutumista, tinnitusta, päänsärkyä, sydämentykytyksiä, hikoilua jne. Sain myös yöllisiä paniikkikohtauksia. Oireiden pahentuessa aloin pelätä sairastavani jotain tappavaa. Aluksi se oli ALS ja pääoireiden pahentuessa tietenkin aivokasvain.
Aloin käydä lääkärissä. Puhtaiden verikokeiden jälkeen sain lähetteen neurologille ja fysiatrille. Mitään kliinistä syytä ei löydetty. Aloitin fysioterapian kun huimauksen epäiltiin johtuvan niskoista. Kävin koko viime syksyn siis fyssarilla, mutta se ei auttanut.
Oireet ovat vain pahentuneet. Inhottavimpana keinuva, kaatava huimaus, joka on jatkunut vuoden ajan 24/7 ja on tällä hetkellä niin kovaa että en pysy kunnolla pystyssa. Lisäksi tämä karmea tinnitus sekä kauhea, jatkuva puristus päässä. Olen sairaslomalla, mutta lähinnä siksi etten pysty tekemään töitä kun kaatuilen asiakkaiden päälle. Sairasloman pitäisi loppua tällä viikolla ja sekin pelottaa, sillä olen huonommassa kunnossa kuin kaksi viikkoa sitten sille jäädessäni.
Pysyn kokonaan kotona ja pelkään koko ajan. En uskalla edes suihkussa käydä. Nyt ovat alkaneet masennuksen oireet jonka takia lääkärini, joka siis diagnosoi ahdistushäiriön, varasi minulle ajan psykiatrilta. Sinne sitten ylihuomenna. Olen kuitenkin jo oikeastaan luovuttanut, yritän vain selvitä päivästä toiseen pyörtymättä ja odottelen että henki lähtee. Saan itkukohtauksia, paniikkikohtauksia enkä pysty kunnolla nukkumaan kun sangyssäkin maailma tuntuu keinuvan kuin hirmumyrskyssä.
Näin siis minulla. Kertokaahan omia kokemuksianne ja jos paranemistarinoita on niin niitä kuulen mielellään! Antaisivat ehkä hieman toivoa omaan tilanteeseen.
Parempaa kevättä kaikille kanssa-ahdistuneille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Takuuvarma ja ainoa (oikea) parannuskeino on että
SUN ON PAKKO JÄTTÄÄ SE TYÖ!
Minulla oli enteilevänä ennen varsinaista romahdusta/burn-outia/masennusta puolen vuoden ajan huimausta ja pahoivointikohtauksia sekä vuosia jatkunut huonounisuus. Jossain vaiheessa tuli täysi stoppi - ja sain sairauslomaa loppujen lopuksi peräti 8 kuukautta. Kysyin tuolloin alussa työpaikkalääkäriltäni, voiko huimaus johtua stressistä. Hän vastasi, että stressi voi ai sitten vain huomasin, että huimausta ei enää ollut eikä pahoinvointikohtauksia. Uupimisesta parantuminen on käsitykseni mukaan hidas prosessi.
Toivottavasti saat sairauslomaa niin kauaksi aikaa, että paranet. kunnolla! Töihinhän et voi mennä!
Siis edellisestä viestisäni näyttää kadonneenn osa lauseesta (: Siellä oli tarkoitus lukea: "Hän vastasi, että stressi voi aiheuttaa melkeinpä mitä oireita tahansa!. Jossain vaiheessa sairauslomaa vain huomasin,että huoimausta ei enää ollut...!
Minullakin sellainen tunne että se viimonen romahdus on pian tulossa. Siksipä odottelenkin tuota huomista psykiatri-reissua. En tiedä suostuuko sairaslomaan vai ei, mutta töihin en kyllä pysty menemään.
Irtisanouduin kyllä siitä minua syöneestä työpaikasta viime elokuussa ja palasin alalle jota rakastan ja jossa olen parhaimmillani. Jotenkin oletin sen taikaiskusta parantavan oloni, mutta niin ei käynyt. Tiedä sitten että oliko tämä ahdistus jo niin pitkällä ettei pelkkä työstressin vähentäminen enää auta vai sairastanko oikeasti jotain kammottavaa. Aika lie näyttää.
Uskon, että psykiatri määrää sinulle lisää sairauslomaa. Luulen sinun "vetäneen" itsesi niin loppuun edellisessä työpaikassasi, että tarvitset aikaa palautua ja parantua huolimatta toisesta ja uudesta työpaikasta. Onnea muuten sen johdosta, sillä nykyään ei uutta työpaikkaa ole helppoa saada(:
Hei!
Itse kärsin kohtalaisen vakavista psyykkisitä sairauksista, mutta KERRON TÄMÄN SIKSI KUN LÄÄKÄRIT EIVÄT TÄTÄ TIEDÄ. Kaularangassa on hermot tukossa nikaman liukuman takia en pystynyt melkein ees käveleen ja huimas niin paljo etten pysynyt pystyssä ja psyyke oireet esim, jännitys lisääntyi myös. Kävin magneetiss ja 5 eri lääkäriä/neurologia kaaatto ja kukaan ei tienny ja tuli diagnoosi ettei mikään vialla. Sitten 1v päästä lähes vihanneksena löysin fysiatrin joka oli kokenut samanvaivan ja nyt elän normaalia ja jännitys ahdistus myös hävinnyt. KYSEENALAISTA AINA LÄÄKÄRIT, Sinun juttusi kuullostavat niin tutuilta että oli pakko kertoa niskasta koska minulle se autto, ja se aiheuttaa n.20-30 fyysistä oiretta. Kun hermoradat eivät pääse toimimaan normaalisti se aiheutta PH yms. Sori jos meni ohi aiheen mutta kuullostat sen verran kärsivältä että halusin yrittää auttaa. JA ISOLLA KAATAVA HUIMAUS JOHTUU USEIN MITEN NISKASTA!!! Pls toivon että menet magneettii ja voin nimetä hyviä fysiatreja koska toi kuullostaa nii samalta. jo 1-1.5mm liukuma tukkii hermoja ja sokeripalan paino häiritsee jo hermojen toimintaa ja kuvittele ku koko pää yms painaa. Vielä sen verran että pakko oli kirjottaa koska elämä kamalaa tollasien oireiden takia(kokemuksia liikaa). Vointeja!
Kiitos neuvosta! Itsekin olen aika varma että niskasta tämä johtuu. Olen menossa huomenna fysioterapeutille, jonka pitäisi olla asiantuntija niskavaivoissa. Olen parillekin lääkärille sanonut haluavani niskani kuvattavan, mutta jostain hemmetin syystä eivät ole nähneet asiaa tarpeelliseksi. Toivon että saan fyssarin huomenna taivuteltua suosittelemaan työlääkärilleni kuvausta. Ja todella mukava kuulla että pääsit vaivastasi eroon! Millaisilla keinoilla se onnistui? Ja mistäpäin tämä fysiatri löytyisi?
Tänään sitten psykiatri diagnosoi minulla vakavan ahdistuksen ja masennuksen. Saikkua ainakin kuukausi, lääkkeet ja terapia hoitona. Ei kyllä hämmästytä. Monta vuotta ollut jo ahdistukohtauksia. Tästä siis jatketaan.
Lääkkeet ovat huono ja erittäin riskikäs veto. En suosittele edes kokeilemaan, se voi maksaa terveytesi loppuelämäksi. Varoitan vain tämän kerran.
Hoitokeninona käytettiin mm oliko joku CST tai vastaava hoitotekniikka. Lopuksi hermoratojen vatsan,jalkojen yms toiminnan parantamista. Tampereella on erittäin hyvä sellainen. Itse olen kärsinyt kyseisestä vaivasta n.1 putkeen eli huimaus yms ei minuutikskaan loppunut. Joten koska vaiva ollut niin pitkään 3kk hoidon allotamisesta oireet lievenivät ja 6kk mennessä aika hyvä pitäis olla. Ikävä kyllä ainakin 2 vuotta menee ennenku hermotoiminta 100% kunnossa, Hermoja raastavaahän tämä on ollut mutta voin kertoa että odotus palkitaan. Olisi mukava kuulla vielä sinunki kokemuksia hoidosta ja olosta yms. jos kärsit samasta vaivasta, koska netistä eikä mistää löydä tästä tietoa yms...