Millaisia muistiongelmia teillä on masennuksesta johtuen? Minusta tämä Terveyskirjaston käsitys on täyttä puppua:
"Masennus voi huonontaa muistia nimenomaan heikentyneen tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn kautta. Masentunut ihminen ei jaksa keskittyä siihen, mitä puhutaan tai mitä pitäisi oppia, ja näin asiat eivät painu mieleen. Hyvin opittu asia muistetaan kuitenkin myöhemmin."
Minulta on kadonnut täysin itsestäänselviä asioita myös menneisyydestä, ajalta jolloin keskittymiskykyni oli vielä mitä mainioin. Ihan sama vieläpä senkin puolesta, onko asia minusta kiinnostava vai ei, kaikenlaista vain katoaa. Päivittäiset rutiinit katoilevat myös. Tulee vähän väliä täydellisiä black-outeja esimerkiksi bussiaikataulujen suhteen, jotka ensin olen hallinnut useita vuosia. Ei vain saa päähän mitään mielikuvaa.
Uuden oppiminen on mennyt ihan mahdottomaksi: muistan töissä koko ajan kaikki ikivanhat käytännöt ja pyörin siellä ihan sekapäisenä, kun mitään en löydä kerralla. Välillä saattaa useamman viikon päästä tulla takauma, että ei hitto, tämähän sovittiin ajat sitten tehtäväksi vastedes noin eikä näin. Hävettää olla sellainen krooninen säheltäjä ja mokailija, kun ennen muisti oli ensiluokkainen ja oppimiskyky myös. Työkaverit katsoo välillä pitkään, kun eivät tahdo ymmärtää, että ihminen on muutamassa vuodessa muuttunut ihan seniiliksi.
En käytä alkoholia enkä rauhoittavia. Enkä edes kofeiinia. Ja syön E-epaa ja muita lisäravinteita. Ainoa mikä puuttuu tyystin on liikunta. Sitä vihaan kuin ruttoa.
"Masennus voi huonontaa muistia nimenomaan heikentyneen tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn kautta. Masentunut ihminen ei jaksa keskittyä siihen, mitä puhutaan tai mitä pitäisi oppia, ja näin asiat eivät painu mieleen. Hyvin opittu asia muistetaan kuitenkin myöhemmin."
Minulta on kadonnut täysin itsestäänselviä asioita myös menneisyydestä, ajalta jolloin keskittymiskykyni oli vielä mitä mainioin. Ihan sama vieläpä senkin puolesta, onko asia minusta kiinnostava vai ei, kaikenlaista vain katoaa. Päivittäiset rutiinit katoilevat myös. Tulee vähän väliä täydellisiä black-outeja esimerkiksi bussiaikataulujen suhteen, jotka ensin olen hallinnut useita vuosia. Ei vain saa päähän mitään mielikuvaa.
Uuden oppiminen on mennyt ihan mahdottomaksi: muistan töissä koko ajan kaikki ikivanhat käytännöt ja pyörin siellä ihan sekapäisenä, kun mitään en löydä kerralla. Välillä saattaa useamman viikon päästä tulla takauma, että ei hitto, tämähän sovittiin ajat sitten tehtäväksi vastedes noin eikä näin. Hävettää olla sellainen krooninen säheltäjä ja mokailija, kun ennen muisti oli ensiluokkainen ja oppimiskyky myös. Työkaverit katsoo välillä pitkään, kun eivät tahdo ymmärtää, että ihminen on muutamassa vuodessa muuttunut ihan seniiliksi.
En käytä alkoholia enkä rauhoittavia. Enkä edes kofeiinia. Ja syön E-epaa ja muita lisäravinteita. Ainoa mikä puuttuu tyystin on liikunta. Sitä vihaan kuin ruttoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vedätkö jotain psykiatrisia myrkkyjä eli "mielialalääkkeitä"? Niillä on kognitiivisia taitoja, kuten muistia, merkittävästi vaurioittava kyky. Jos käytät, syy (ainakin iso osa syytä) on selvä. Jos et käytä, en osaa sanoa. Ehkä voisit hakeutua lekurilta kysymään, jos ongelma vaivaa pahasti.
Vuosia kestänyt vaikea masennus aiheutti sen, että olen unohtanut paljon asioita mitä ennen masennusta osasin. Jonkun verran muistiin palautui vanhoja opittuja asioita, kun masennus hellitti, mutta entiselleni en taida enää koskaan tulla. Ennen ei ollut mitään ongelmaa uuden oppimisessa, nyt on vaikeampaa. Eikä asiaa helpota se tietoisuus, että tämä on menneisyyteni vika. En ole tavannut vielä ketään kuka olisi kokenut samanlaisen muistinmenetyksen. Tiedän, että kohtalotovereita pakko olla. Ihan jokainen masennuksen kokenut ei kärsi yhtä mittavista muistiaukoista. Aikaisemmin olin tosi hyvä koulussa ja missään oppiaineessa ei ollut ongelmaa. Stressaan arkitilanteissa, kun pelkään, etten muista vaikkapa päivän uutisia kunnolla, mitä olen tehnyt kuluneella viikolla mikäkin päivä, elokuvaa katsoessa jännitän sitä muistanko jälkeenpäin elokuvan nimen jne.
Juuri tuollaista minullakin on. Olen alkanut pelätä sosiaalista kanssakäymistäkin, kun hävettää niin tolkuttomasti oma "tyhmyys". Unohtelen etenkin nimiä, joiden muistamisessa ennen olin hyvä. Tuntuu, etten jaksa enää yhtään kummastunutta katsetta perheeltä ja tutuilta, kun vähän väliä lyö tyhjää. Vielä enemmän mietityttää uusien tuttavuuksien käsitys: näiden täytyy pitää minua aivan pöljänä.
Yksi ilmiö, mihin erityisesti olen kiinnittänyt huomiota, on se, että muistan näyttelijöiden nimiä ja tunnistan kasvoja, mutten osaa yhdistää niitä toisiinsa. Samoin saatan muistaa juuri elokuvien nimiä ja niiden juonia, mutten saa niitäkään liitettyä toisiinsa. Todella inhottavaa. Elokuvia katsellessa huomio kiinnittyy helposti vain siihen, ettei saa päähänsä tunnetun näyttelijän nimeä. Tuskanhiki nousee, kun ei halua luovuttaa, vaan tuntuu että nimi on pakko muistaa ennen kuin voi keskittyä muuhun.
En minäkään muista juuri mitään viimeisten päivien kulusta. Saati että töissä muistaisin viikonlopun jälkeen juuri mitään edeltävästä viikosta. Yleensä jätän tahallaan päivän päätteeksi selkeitä keskeneräisiä töitä odottamaan, jotta saan pääni liikkeelle seuraavana päivänä. Muuten ihmettelen vaan, enkä osaa tarttua mihinkään.