ahdistuneisuushäiriö?

ehkä sinun pitäsi mennä puhumaan jollekkin tuosta ahdistuksesta esim psykologille ettei se pahene iän myötä. tai varaat vain rohkeasti ajan terveyskeskuslääkärille tai jos on varaa niin yksityiselle psykiatrille:) oma tarinani alkoi ahdistuneisuudesta oli hyvin saman kaltainen kun olin 15-16 vuotias rupesi tulemaan jonkinäköistä pelkotiloja mutta eivät kuitenkaan rajoittanut elämääni mitenkään radikaalisti ainakaan. oli pientä masennusta mikä nyt on varmaan aika normaalia tuossa iässä mutta kaikki se miten koin nuoruus iän paineet olivat aika liikaa minulle vaikka en sitä silloin tiedostanut. koin olevani erillainen kuin muut koska minulla oli vaikeita oppimisvaikeuksia koulussa jonka takia jouduin erityisluokalle koko ylä asteen ajaksi. olin siis koko ala asteen ns normaalissa opetuksessa mutta kun ylä-asteelle piti mennä niin minut sitten siirrettiin erityiskouluun oppimisvaikeuksieni takia. se oli kova paikka kun kaikki ystäväni menivät toiseen kouluun ja minä siirryin toiseen. siitä alkoi kovat henkiset taistelut kaikki entiset ystäväni kyselivat minulta että onko minussa jotain vikaa kun jouduin `spede`kouluun no ongelmia oli sopeutumisessa uudessa koulussa enkä hakenut tarvittavaa apua vaikka opettajat olivat yhteydessä äitiini ja koittivat saada minut puhumaan asioistani psykologille mutta en suostunut, pidin kaiken vain sisälläni kun en kokenut puhumisen auttavan tilannettani.nyt sitten olen 22 vuotias ja muutama kuukausi sitten alkoi rajut paniikkikohtaukset työpaikallani ja sen seurauksena jotain tapahtui pääni sisällä ja sen jälkeen sain todella rajuja pelkotiloja ja jatkuvaa tahdosta riippumatonta ahdistusta. se meni niin pahaksi että menetin toiminta kykyni kokonaan. olin ihan varma että mielenterveys romahtaa kun jatkuvasti tuli paniikkikohtauksia ja koko ajan olin ahdistunut vaikka itse kohtaus ei ollut päällä.menin sitten hakemaan apua kun neljä päivää helvettiä kestänyt kohtaus episoodi vain jatkui.sain akuutti ajan terveyskeskus lääkäritlä jonne meneminen oli todella vaikeeta kun en ollut neljän päivän aikana voinut liikkua sängystäni muutakun vessaa. lääkäri sitten sanoi että tuo on paniikkihäiriötä ja aika voimakasta sellaista kun kuvailin oireeni sain purkin rauhoittavia ja propalia. lääkäri sanoi että tuo voi olla vain ohimenevää mutta jos oireet jatkuvat kuukauden tule uudestaan keskustelemaan asiasta. no kuukausi sitten kului rajuilla ahdistustilalla mutta rauhoittavat pitvät järkeni kasassa. sitten menin uudestaan lääkäriin mutta oli eri lääkäri joka hoiti minua antoi samat ohjeet mutta ilman lääkkeitä että tule kuukauden päästä uudestaan jos oireet jatkuivat. no kuukausi kului olin lopettanut työpaikallani duunit ja menin uudestaan lääkäriin sitten selitin tilanteeni taas uudelle lääkärille ja hän vasta ymmärsi tilanteeni vakavuuden ja pisti minulle mieliala lääkityksen nimelta venlafaksiini orion ja rauhoittavia. sanoi että minulle puhjennut sen paniikkikohtauksen seurauksena yleistynyt ahdistuneisuus ja sosiaaliset pelot paniikkihäiriö jne. antoi lähetteen psykiatriseen sairaanhoitajan luokse jonne menemistä odotan innolla viikonpäästä.) anteeksi yli pitkä viestini mutta asioista puhuminen on tärkeää itse sitä en tehnyt silloin kun olisi pitänyt ja nyt sain kärsiä siitä:)

En usko että tuo on ahdistuneisuushäiriötä. Olet kuvauksesi perusteella aika puhtaasti sosiaalinen jännittäjä. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on yleensä päällä jonkinverran koko ajan eli olo on tuskainen, vaikka katsoisi kotisohvalla yksinään TV:tä. Ahdistavien ajatusten myötä ahdistuksen tunne aina hetkittäin pahenee. Ahdistuneisuushäiriössä ahdistus ei minun kokemukseni mukaan ole niinkään tilannesidonnaista.

Tuo sinun kertomasi tyyppinen jännitys saattaa lievetä vuosien mittaan jopa itsekseen, mutta yleensä se vaatii sen, ettet vetäydy sosiaalisista kontakteista. Itselläni tilanne parani aikanaan, kun menin asiakaspalvelutyöhön.