13 VUOTTA OMAISHOITAJANA, NYT TIVATAAN "PIIKKIPÄÄTÖSTÄ"

13 vuotta tosiaan on lipsahtanut NYT 84-vuotiaan dementoituneen läheisen omaishoitajana. Viimeisen vuoden aikana hänen kuntonsa on romahtanut. Syksyllä oli virtsatulehdus ja keuhkokuume, joulun alla sydänkohtaus, hoidossa paikkakunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla, selvisi. Helmikuun alussa suolitukkoon ja oli puolitoista viikkoa liuotushoidossa tk:ssa 100km:n päässä, siellä taas keuhkokuume, selvisi. Toissa viikolla kotiin ja viime viikolla kunto romahti, taas tk:ssa toisella paikkakunnalla 100km:n päässä. Tulehdusarvot ok mutta kunto hiipunut.

Alunperin diagnoosi oli vaskulaarinen dementia, jollakin tk: vuodeosasto reissulla kaksituhatta puolivälissä vaihtui Alzhaimeriksi.
2004 tulivat vaipat kuviohin, 2006 rollaattori, 2012 söi vielä pehmyttä leipää itse ja joi itse. Viime vuoden keväällä jaksoi vielä kävellä tuettuna rollaattorin kanssa hyvin lyhyitä matkoja. Sydärihoidon jälkeenkin kuukausi sitten jalat kantoivat jonkinverran kun nosti vaikkapa pöntölle tai pyörätuoliin. Yrittää vielä satunnaisesti puhua, joskus puheesta saa selvänkin. Tunnistaa vielä minut, kun sanoo illalla että nyt nukkumaan omaan sänkyyn niin katsoo makuuhuoneeseensa päin jne. Ei siis ihan kasvi. Tai näin vielä viikko sitten.

Karkailua tai suurempaa levottomuutta ei ole ollut ikinä, "kyselyikä" oli aikanaan rasitttava mutta meni loppujen lopuksi aika nopeaan ohi.
Helppoja vuosia loppujen lopuksi. Ehkä tavallaan liian helppoja. Viimeinen vajaa puolivuotta on ollut henkisesti raskasta. DNR päätös tehty jo aikaa sitten, mutta nyt on pitänyt inttää joka hoidosta erikseen, kyllä, haluan että tippa. Kyllä, haluan antibioottikuurin keuhkokuumeeseen jne.
Nyt alkaa paukut itseltä loppua. Kotipaikkakunnan tk:n hoitoon olin tyytyväinen, edellisellä hoitopaikalla piti selittää uudestaan ja uudestaan; ei maitoa, syöttäminen kahvilusikalla, isommalle ei suostu aukaisemaan suutaan jne.
Ja nyt sama uudestaan, en vain jaksa enää huolehtia ja vahtia. Ja lääkäri kysyy, laitetaanko tippa, voisi kohentaa yleiskuntoa? (Laitettiin). Ja sitten huono omatunto kun kertovat ettei syö, enkä itse jaksa ajaa joka päivä katsomaan/syöttämään, työttömälle osin kustannuskysymyskin. Enkä toisaalta tiedä jaksanko enää hoitaa jos ja kun kotiutuu. Kohtalotovereita?