...on sellainen bipo joka on nähnyt mitä sairaus voi aiheuttaa itselleen ja läheisilleen. On näin viisastunut ja kokemuksiltaan sekä näin tiedoiltaan muita rikkaampi. Ymmärtää siis että lääkitys on tarpeen jotta olo on tasainen. Syö näin myöskin lääkkeensä.
Tulos: viisas ihminen joka nähnyt hulluuden kaikkeudessaan. Nyt lääkkeillä viisaampi elämän kolhujen ansiosta ja haluaa jakaa viisauttaan. Elää tasaista elämää jossa otetaan kaikki huomioon tasavertaisesti. Tuolla tarkoitan myöskin häntä itseään.
Tulos: viisas ihminen joka nähnyt hulluuden kaikkeudessaan. Nyt lääkkeillä viisaampi elämän kolhujen ansiosta ja haluaa jakaa viisauttaan. Elää tasaista elämää jossa otetaan kaikki huomioon tasavertaisesti. Tuolla tarkoitan myöskin häntä itseään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä en sit vissiin oo bipo kun ei elämässä mitään ihme draamaa oo ollu eikä läheisiä tullu mitenkään loukattuu. Ilman lääkkeitäki pärjään. Läheiset kyl usein sanoo etten oo heijän mielestä bipo ku oon kertonu mitä monet bipopäät touhuilee.
Sama täällä, en edes käsitä näitä bipo dg kriteereitä (mitä on ajatustenjuoksu, päätön touhuaminen, seksuaalisuus jne)
Olemattomilla oireilla minullekin tämä diagnoosi annettiin, enemmän tästä on haittaa minulle kuin hyötyä.
Lääkkeet saivat pään aivan sekaiseksi, lisäksi psykiatrin ohjeet vaikuttivat perin kummilta. Pakkohan (?) niitä ohjeita oli minulle antaa, kun eivät voineet perinteiseen bipo dg minua upottaa.
Ohjeita muutamia:
- joka viikko ei petivaatteita saa vaihtaa
- päivittäinen imurointi ei ole tervettä
- kuntopyöräilyä päivittäin vain 15min
- kampaajalla käyntejä max 2x/vuosi
Siis aivan kipeää, mutta neuroleptilääkityksen aikana minut ilmeisemmin aivopestiin uskomaan, että koko elämäni on ollut sairasta.
Nyt ilman lääkkeitä jo kaksi vuotta ja tajuan eläneeni aivan normaalia elämää. Eivät tuollaiset asiat kuin kotityöt voi loukata ketään?
Syy miksi olen ajautunut psykiatrian asiakkaaksi, on "masennus" ja siihen aloitettu lääkitys.. tuosta se helvetti lähti irti. Lääkityksen aloittamisen jälkeen maailmankuvani horjahti pahemman kerrran.
En masennuslääkityksen aikana sekoillut sen kummemmin, mutta lääkityksen lopettaminen ilmeisemmin ajoi lääkepsykoosiin.
Minusta aivan terveestä ihmisestä tehtiin lääkkeiden avulla mielisairas ja olin päästä
hengestäni lääkittynä. On ollut pelottavaa huomata, miten helpolla saa mielenterveyslääkkeitä ja kauheinta on se, ettei kukaan tunnu oikein ymmärtävän miten ne toimivat ja vaikuttavat käyttäjiinsä. Näitä lääkkeiden sivuvaikutuksia erehdytään tai halutaan luulemaan sairauden oireiksi.
Aloituksessa on pointtinsa. Ei tosin päde kaikkiin mikä lienee päivänselvää.