En jaksa enää.
Olen koko aikuisikäni sairastanut skitsoaffektiivista häiriötä joista pari viimeistä vuotta olen hoidon piirissä pyristellyt menemään.
Masentaa niin ankarasti koko oma elämä, että en jaksa. Sairauden takia kaikki on jäänyt kesken tai epäonnistunut pahasti.
Nyt viimeisimpänä naulana arkkuun oli tyttöystävän lähteminen sairauden takia, vaikka en enää ole oireillut pahemmin mitä nyt tämä kova masennus.
Ystäviäkään ei juurikaan enää ole kun olen sukset saanut ristiin kaikkien kanssa jollain tavalla, nyhjötän päivät itsekseen kotona tietokoneen seurana. Opiskelen kyllä uutta ammattia mutta en tiedä jaksanko sitä miten pitkään enää.
Iltaisin otan kunnolla rauhoittavia toivoen että ei enää heräisi aamulla mutta sitkeästi se vaan aamulla herättää. Muuta en uskalla kokeilla koska olen nössö ja kahdesti jo epäonnistunut itsemurhaa tehdessä. Ehkä pitää ensi kerralla ottaa vain enemmän niitä.
Oon vaan niin vitun täynnä tätä väkisin yrittämistä ja "kyllä se paremmaksi muuttuu" jauhantaa. Tää muutu yhtään mihinkää vaa samaa paskaa ja pahempaa päivästä toiseen.
Pakko käydä töissä ja koulussa ja suorittaa nopeasti ja hyvin ja olla moniosaaja kun ei vittu osaa eikä kapasiteetti riitä tekemään niitä asioita kun pää on täynnä paskaa ja pienetki asiat tuntuu joinain päivinä ihan vitun vaikeilta kuten vaikka sängystä ylös pääseminen ja aamupalan tekeminen. Saati sit ne päivät kun on ihmissusia sun muita vittu ulkona jahtaamassa kun ei uskalla ulos katsoakkaan. Vittu että vituttaa, yritä siinä sitten elää normaalia elämää.
Sekin vituttaa että ei ole tarpeeksi rohkea ja itsekäs tekemään sitä itsemurhaa, saatana.
Pakko jonneki avautua niin sitten tänne perkele.
Olen koko aikuisikäni sairastanut skitsoaffektiivista häiriötä joista pari viimeistä vuotta olen hoidon piirissä pyristellyt menemään.
Masentaa niin ankarasti koko oma elämä, että en jaksa. Sairauden takia kaikki on jäänyt kesken tai epäonnistunut pahasti.
Nyt viimeisimpänä naulana arkkuun oli tyttöystävän lähteminen sairauden takia, vaikka en enää ole oireillut pahemmin mitä nyt tämä kova masennus.
Ystäviäkään ei juurikaan enää ole kun olen sukset saanut ristiin kaikkien kanssa jollain tavalla, nyhjötän päivät itsekseen kotona tietokoneen seurana. Opiskelen kyllä uutta ammattia mutta en tiedä jaksanko sitä miten pitkään enää.
Iltaisin otan kunnolla rauhoittavia toivoen että ei enää heräisi aamulla mutta sitkeästi se vaan aamulla herättää. Muuta en uskalla kokeilla koska olen nössö ja kahdesti jo epäonnistunut itsemurhaa tehdessä. Ehkä pitää ensi kerralla ottaa vain enemmän niitä.
Oon vaan niin vitun täynnä tätä väkisin yrittämistä ja "kyllä se paremmaksi muuttuu" jauhantaa. Tää muutu yhtään mihinkää vaa samaa paskaa ja pahempaa päivästä toiseen.
Pakko käydä töissä ja koulussa ja suorittaa nopeasti ja hyvin ja olla moniosaaja kun ei vittu osaa eikä kapasiteetti riitä tekemään niitä asioita kun pää on täynnä paskaa ja pienetki asiat tuntuu joinain päivinä ihan vitun vaikeilta kuten vaikka sängystä ylös pääseminen ja aamupalan tekeminen. Saati sit ne päivät kun on ihmissusia sun muita vittu ulkona jahtaamassa kun ei uskalla ulos katsoakkaan. Vittu että vituttaa, yritä siinä sitten elää normaalia elämää.
Sekin vituttaa että ei ole tarpeeksi rohkea ja itsekäs tekemään sitä itsemurhaa, saatana.
Pakko jonneki avautua niin sitten tänne perkele.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo "iltaisin otan kunnolla rauhoittavia" harrastus ei ole terveellistä toimintaa.Pää pehmenee.Sanoit että olet hoidon piirissä,voisiko lääkärin vaihtaminen tuoda tilanteesesi muutosta?