Rakastan entistä poikaystävääni edelleen, vaikka erostamme on kohta vuosi. Olen uudessa suhteessa ollut n. puolivuotta,mutta en rakasta nykyistäni ollenkaan. Ajattelen entistäni kokoajan. En vain yksinkertaisesti kykene unohtamaan.
Olen yrittänyt tehdä kaikkeni unohtaakseni eksäni ja olen todella yrittänyt rakastua nykyiseeni, muuta ei se ei vain tunnu oikealta. Olen eksäni kanssa hyvissä väleissä, oikeastaan olemme ystäviä. Hän on itse päässyt minusta toki ylitse ja on tavannut uuden naisen samoihin aikoihin, kuin minä tapasin nykyiseni. Nainen on on tällähetkellä ulkomailla töissä, mutta palaa puolenvuoden kuluttua takaisin Suomeen. Eksäni on häneen rakastunut, mutta ilmeisesti tämä nainen ei häneen.
Olen miettinyt jo useamman viikon ajan, mitä minun pitäisi tehdä. Olen kuitenkin vielä nuori ( ikää 23) ja en haluaisi haaskata elämääni sillä, että olisin onneton sellaisessa suhteessa, jossa en kykene rakastamaan miestäni. MInä toki pidän nykyisestäni ja ihastuin häneen tosissani, mutta en voi koskaan sanoa, että rakastaisin häntä. Hänessä on paljon hyvää ja hän voisi ottaa luodin puolestani. Se tässä asiassa sattuukin niin paljon, kun tiedän, että mies rakastaa minua, mutta minä en pysty antamaan hänelle samaa, eli rakkautta. Pelkään, että teen virheen, jos hätäilen asian kanssa. Ajattelen ehkäpä niin, että voisin ehkä sittenkin rakastua häneen, mutta en vielä pitkään aikaan.
En voi lakata rakastamasta eksääni ennenkuin löydän sellaisen ihmisen, joka saa minut unohtamaan, mutta se ei tule olemaan helppoa...
Olen yrittänyt tehdä kaikkeni unohtaakseni eksäni ja olen todella yrittänyt rakastua nykyiseeni, muuta ei se ei vain tunnu oikealta. Olen eksäni kanssa hyvissä väleissä, oikeastaan olemme ystäviä. Hän on itse päässyt minusta toki ylitse ja on tavannut uuden naisen samoihin aikoihin, kuin minä tapasin nykyiseni. Nainen on on tällähetkellä ulkomailla töissä, mutta palaa puolenvuoden kuluttua takaisin Suomeen. Eksäni on häneen rakastunut, mutta ilmeisesti tämä nainen ei häneen.
Olen miettinyt jo useamman viikon ajan, mitä minun pitäisi tehdä. Olen kuitenkin vielä nuori ( ikää 23) ja en haluaisi haaskata elämääni sillä, että olisin onneton sellaisessa suhteessa, jossa en kykene rakastamaan miestäni. MInä toki pidän nykyisestäni ja ihastuin häneen tosissani, mutta en voi koskaan sanoa, että rakastaisin häntä. Hänessä on paljon hyvää ja hän voisi ottaa luodin puolestani. Se tässä asiassa sattuukin niin paljon, kun tiedän, että mies rakastaa minua, mutta minä en pysty antamaan hänelle samaa, eli rakkautta. Pelkään, että teen virheen, jos hätäilen asian kanssa. Ajattelen ehkäpä niin, että voisin ehkä sittenkin rakastua häneen, mutta en vielä pitkään aikaan.
En voi lakata rakastamasta eksääni ennenkuin löydän sellaisen ihmisen, joka saa minut unohtamaan, mutta se ei tule olemaan helppoa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mietippä uudelleen.Jos jo nyt hän on second best, nosta kytkintä ja lähde!Kyllä jokainen ansaitsee olla parisuhteessa kumppanilleen tärkein!
Samaa mieltä. Turhaan ap odottelee että tunteet syntyisi tähän nykyiseen.
Onhan sinulla oikeus mutta onko sinulla päässäsi JÄRKEÄ? Miksi eksäsi ja sinun juttu päättyi. Älä ole TYHMÄ. Hän taitaa olla kiinnostunut tällä hetkellä TOISESTA. Kolmanneksi, näin naisena neuvon että ota mies joka rakastaa SINUA, älä miestä joka rakastaa jotain TOISTA. Jos haluat erota miehestäsi tee se mutta, mieti ENSIN miksi tai mitä suhteestanne puuttuu, onko tuo vain ohimenevä tunne tai oletko nykyiseesi jotenkin PETTYNYT ja olitko häneen edes alussa IHASTUNUT.
Muista, että rakkauden huuma ja kuume häviää aina. Lopulta jää vain arki ja olennaista on luottamus ja ystävyys. Elämä ei ole kuin elokuvaa, vaikka sellaista mallia tuputetaankin joka puolelta. Älä ajattele vain tätä hetkeä vaan koko elämääsi.
Jokaisessa suhteessa tulee hetkiä, kun ruohon näyttää vihreämmältä aidan takana. Joskus silä nurmella voi maatakin, mutta jos homma toimii kotona, sinne kannattaa palata ja harrastaa anteeksiantoa puolin ja toisin.
Seksi on kivaa, vaikka sitä kuinka yritetään tahrata. Nauti elämästäsi, anna puolisosi nauttia. Se on rakkautta, oikeaa.
Ikävä todeta, mutta "50 v" 0n väärässä. Ei se rakkauden huuma aina häviä, vaikka niin toki toivoisin.
Luulin aina, että minussa on jotakin vialla, kun en rakastunut lainkaan. Olin jo parikymppinen, kun sitten vihdoin koin todella sen ensirakkauden.
Siitä on nyt jo yli neljäkymmentä vuotta, mutta tunne ei ole sammunut. Rakkaussuhde ei tosin kestänyt, kuin vajaan vuoden, mutta ne kuukaudet olivat ja ovat yhä edelleen minulle sanoinkuvaamattoman ikimuistoista aikaa.
Suhteen päätyttyä olin aika lailla irti elämästä ja todella etsin vastakkaisen sukupuolen seurasta jotakin, mitä elämästäni silloin puuttui. Se oli jotakin sellaista, mitä en koskaan pystynyt löytämään.
Aikaa kului ja ystävät ympäriltä avioituivat ja sen myötä pikkuhiljaa katosivat. Yritin jatkaa sitä villiä elämääni, mutta huomasin vain tuntevani itseni entistäkin tyhjemmäksi ja yksinäisemmäksi.
Tapasin sitten erään henkilön, jonka kanssa aloin viihtyä yhä enemmän ja enemmän. Minun puoleltani kyse ei ollut niinkään rakkaudesta, kuin syvästä ystävyydestä.. Joka tapauksessa viihdyimme yhdessä ja sain tuon suhteen kautta täytettyä tyhjyyttä elämässäni ja me perustimme perheen.
Jokin aika tämän jälkeen sain kirjeen tuolta ensirakkaudeltani. Hän halusi tavata ja olisi järjestänyt kaiken, jopa niin, että olisi maksanut minulle hotellimajoituksen omassa huoneessani, mikäli en katsoisi voivani yöpyä samassa hänen kanssaan. Minun olisi ollut todella helppo suostua tuohon ehdotukseen ja olisin voinut tehdä kaiken halutessani salaa.
Tästä on jo helppo päätellä, että en tavannut tuota ex: ääni, kuten nykyisin sanotaan.
Kyllähän minä usein mietin jälkeenpäin, teinkö itseäni kohtaan väärin, kun en mennyt, mutta vuosien vierittyä olen yhä tyytäväisempi siihen, että ensirakkauteni muisto on mielessäni tahrattomana.
Kuten sanottu: Rakkaus on säilynyt ja kaipuu ja ikävä ovat pikkuhiljaa haihtuneet.
Olen pyrkinyt laatimaan sanottavani muotoon, josta sukupuoleni ei tule ilmi. Se on asia, joka ei ole olennainen ja tarina voi olla yhtä lailla henkilökohtainen sukupuoleen katsomatta.
Viestiketjun aloittajalle sanoisin, että kannattaa harkita onko rakkaudettomassa parisuhteessa riittävästi annettavaa, jotta siinä kannattaa riutua.