ei ehkä kuulu ikävä palstalle, mutta jos olette eronneet niin miten selvisitte siitä ?
Tämä aloitus
yksi hyvin väsynyt
19148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei
Puoli vuotta sitten tiemme erosi.
Itkien paljon ja oli todella vaikeaa aikaa. Olin itsesäälissäkin. Välillä tuli ihan tyhmiäkin ajatuksia mieleen.
Söin suklaata suruuni. Luin kirjoja elämän onnellisuudesta ja omaa kasvua kehittäviä kirjoja.
Tein matkan samalla itseeni.
Kudoin ja hain kaikella tavalla sisäisen rauhan.
Nyt olo helpottanut ajan kanssa. Elämä kannattelee ja pitää luottaa huomiseen. Suru pitää surra.
Helppoa se ei ole.
Lähdin harrastamaan jälleen ryhmäliikuntaa, otin 7kk vuorotteluvapaata töistä ja nautin nyt elämästä.
Voimia kaikille!
Kyllä se helpottaa, vaikka vaikealta tuntuukin.
Kiitos, oli lohduttavaa kuulla, että voi selvitä.
Vieläkin on hetkiä jolloin itken, mutta on helpompaa.
Luen edelleen näitä kirjoituksia.
Sain voimaa toisilta ja nyt koitan jakaa sitä uskoa/toivoa, jota minulle täällä annettiin.
Yksin ei tarvitse olla. On lohduttavaa, kun joku tukee näilläkin sivuilla.
Sinäkin selviät kyllä!
Lämpöisin ajatuksin
Kiitos. Minulla on todella hyviä ystäviä, joten en ole yksin. Silti tuntuu, että pää hajoaa ;(
Tunnistan tunteen. Möyriä pitää ensin ja siitä se lähtee.
Nyt vaan kuules ei ole muuta kuin suunta ylöspäin. :)
tiedätkö, elämästä ei selviä hengissä jne....
Ja varsinkaan tässä jengissä ;)
elämä on vain elämää..... :) ei sen enempää.
Niin tai ota laastari käyttöösi...
Ei sovi ajatusmaailmaani. Taisit kirjoittaa tuon huumorilla ?
Hommaa itelles mieleinen harrastus. Mulla erosta reilu kuukausi ja välillä on iltoja että itken itseni uneen jos saan nukuttua mutta harrastuksen myötä olen saanut elinvoimaa takaisin ja välillä jopa jo hymyilyttää. laastaria en suosittele. asiat on kuitenki saatava käsiteltyä ja laastatin kautta ongelma vaan siirtyy...
Tunneihmisenä en voi kuvitella laastarien käyttöä. En halua olla itse laastari, joten en voisi kuvitella sitä toisinkaanpäin. Moraaliset arvot ovat nykyään muutenkin kokeneet rapppioitilan :(
Olen samaa mieltä.
Laastari ei kannattele kuin hetken. Siinä satuttaa vain toista ja voi aiheuttaa toiselle todella pahaa.
Asiat pitää kohdata. Näin siis itse ajattelen. On helpompi suunnata elämässä eteenpäin, kun on kaikki käsitellyt. On jälleen vahva kaiken surun/kokeman jälkeen.
en kans vo kuvitellakaan laastaria. paremmin selviää ilman ja tekee kaikkee fiksuu aina kun vaan jaksaa. mulla takana 12 vuoden liitto. vaikeita hetkiä on ollu paljon mut joka päviä aina huominen on valosampi ja joka päivä ootan huomista. kyllä se aikanaan helpottaa kun muistaa miksi on eronnut. yleensä vikaa löytyy. itse olin se joka suhteen lopetti.
Niin minäkin ajattelen, kiitos vastauksestasi.
Ehdotan uudeksi harrastukseksi tarkkuusammuntaa, on kohtuullisen helppoa, jos ei ota oppeja amerikkalaisten sarjoista...
Tiedätkö, olen miettinyt tuota joskus oikeastikkin siis ihan harrastusena, en muuten. Mutta viestisi sai minut nauramaan :D Kiitos
Ohoh, mutta jos tosiaan kärsii jostain tuollaisesta niin ehkä joku tarkka-ampuja -harraste ei sitten olekaan aivan terveellistä, toisille ainakaan....
Tai sitten sopii oikein hyvin. Osuu ainakin kerralla maaliin ;)