Olen aika sekaisin. Poikani meni naimisiin muutama vuosi sitten ja nuori miniä tuntui kovin aralta ja ujolta. Nopeasti kävi selväksi että pojalle hän ei ole ujo eikä arka vaan komentaa ja kiukuttelee paljonkin. Poika on joskus aika harmissaan tästä ja väsynyt tämänlaiseen käytökseen, mutta rakastaa vaimoaan kuitenkin. Kertoo että tässä on paljon sellaista epävarmuutta ja huonoa minäkuvaa. En ole puuttunut asiaan, poikahan on aikuinen ihminen eikä ole neuvoja tai apua pyytänyt, kunhan hieman valottanut muutamalla sanalla mitä heillä tapahtuu.
Minusta minulla on miniällä on ollut ihan hyvät välit, hieman etäiset kyllä kun en ole halunnut tuppaantua. Olen odotellut että miniä alkaa tuntea olonsa kotoisammaksi meillä. Sen sanoin silloin aikoinaan, että minulla itselläni on ollut ihan kamala anoppi jonka takia olen kärsinyt paljon, ja että jos ikinä teen tai sanon mitään mikä tuntuu pahalta tai väärältä niin kertoisi sen, koska sellainen en halua olla.
Nyt sitten se ensimmäinen lapsenlapsi on syntynyt ja olen ollut innoissani siitä että saan olla isoäiti. Mutta poika tulikin käymään, ja sanoi että minun pitäisi hieman selvitellä asioita vaimonsa kanssa. Ymmärsin että miniä on kantanut kaunaa monista sanomisistani ja tekemisistäni näiden vuosien varrelta. Olen ilmeisesti tehnyt kaiken ihan väärin ja ollut aivan vääränlainen. Ilmeisesti ottanut itseensä ja käsittänyt häneen kohdennetuiksi loukkauksiksi sellaiset asiat joita en kerta kaikkiaan ole tarkoittanut mitenkään sellaisina. Kaikkein väärintä on ilmeisesti oma suhteeni pojan exään, joka on siis harrastupohja-suhde eikä liity pojan suhteeseen ollenkaan, vaan harrastukseemme joka on minulle rakas ja voimaa antava ja jota kautta väistämättä hänet tapaan.
Miniä on siis nuori, huonolla itsetunnolla varustettu, mustasukkainen ja ylitulkitsee asioita. Ja ilmeisesti minun pitäisi olla telepaatti, koska hän on vain odottanut että tulen selvittämään asioita hänen kanssaan - mitä en siis ollut tajunnut ollenkaan että meillä sellaisia olisi..
Nyt sitten mietin, että mitä ihmettä sanon miniälle ja miten minun kuuluisi olla? Kun ilmeisesti olen sitten osannut olla aiemmin niin väärällä tavalla.
Myönnän että kävin aikamoisen henkisen kohdan läpi raivoamisineen ja kyllä kiroilinkin täällä kotona kun poika lähti. Kirosin ja itkin. Tuntui niin epäreilulta koko tilanne.
Mutta miten tästä eteenpäin? Motivaatio tämän asian selvittämiseen ja oikeaan suuntaan saamiseen on iso, jo pojan ja pojanpojankin takia. Niin monta kertaa olen nähnyt ja kuullut että miniät eristävät miehen tämän perheestä, ja se pelkohan minulle nyt sitten tuli.
Toisaalta pelien pelaaminen ihmissuhteissa ei ole sitten ollenkaan sellaista mitä kestän. Rakastan enkä kiristä, kieroile, lahjo tms. Se vain ei sovi ollenkaan siihen mitä minä olen. Olen avoin ja puhun paljon, mihin kuvittelin antavani miniälle tilaa tottua. En voi peruspersoonaani muuttaa, toki joitakin kohtia käytöksestäni voin muuttaa jos en ole tajunnut kunnolla mitä ne hänelle tekevät, kunhan tiedän mitä ne sitten oikein ovat.
Huomaan huokailevani syvään, olen jotenkin niin solmussa. Pelkään ihan kamalasti sanovani jotakin ihan väärin. Ilmeisesti miniä on suunnattoman musta-valkoinen asioissa ja minä kun olen niin kamalan värikäs ihminen. Mitäs jos hän ottaakin loukkauksena kun tulen sanomaan että no tuossa kohdassa en kyllä tarkoittanut ollenkaan sinua, ja hän ajattelee että kieroilen?
Huomaan että minusta on tulossa vainoharhainen.. Sanokaa nyt jotakin että saisin päätäni selvemmäksi..
Sekaisin miniästä
35
1477
Vastaukset
- -eräsN1
Anna olla. Pidä vähän välimatkaa ja kerro pojallesi, että miniän käytös loukkaa sinua todella. Keskustelkoon nuoret keskenään nämä "äitisuhteet" kuntoon ja tehköön pelisäännöt, joita kumpikin noudattaa.
Riitelemään(l. selvittämään)sinun on turha ryhtyä. Koska se ei aiheuta kun pahaa jatkossakin. Miniöiden päätä on mahdottomuus kääntää, jos he ovat sen tien valinneet. Oletan, että mustasukkaisuus ja epävarmuus omasta paikasta vaikuttaa miniän käytökseen.
Voi kun ne nuoret oppisivat sen, että ketään ei voi omistaa, ei edes omia lapsiaan. Vaan ne on elämän lainaa. Ja toinen asia, ketään ei myöskään voi muuttaa. Vaan olisi sopeuduttava tilanteeseen niin, että kaikilla olisi hyvä olla.- Hyvän miniän anoppi
"Miniöiden päätä on mahdottomuus kääntää, jos he ovat sen tien valinneet."
Tämä on nyt ihan hassua. Ovatko miniät jotenkin erityisen jääräpäinen ihmisryhmä? Suurin osa anopeistakin on miniöitä, heidän päätään on siis mahdoton kääntää. Tilanne on ikuisesti jumissa.
Minua jäi hämmästyttämään, miksi kenenkään päätä pitäisi kääntää. Sehän on tunnetusti aika mahdoton tehtävä, ainoastaan oman päänsä voi kääntää. Tämänhän nimimerkki -eräsN1 toteaakin kahdessa viimeisessä virkkeessään. - ei voi omistaa ei
Miksi anoppi ylipäätään sotkeutuu tai on poikansa avioliitossa mukana noinkin voimakkaasti kun tietäähän sen miten siinä käy jos alkaa toisten suhteisiin puuttumaan. Omille lapsille tulee antaa oma elämä, ei enää eletä aikaa jolloin oli pakko olla jotain yhtä suurta perhettä, miniät eivät ole anopeilleen mitään velkaa eikä ole syytä että äiti puuttuu aikuisen lapsensa avioliittoon.
Mitenkähän suu pantaisiin tilanteessa jossa poika ja miniä asuisivat vaika ulkomailla, eipä taitaisi olla siinä tilanteessa juurikaan anopilla mahdollisuuksia päästä sohimaan toisten elämää, tai pojan valintoja analysoimaan miniäänsä.
Kyllä tuossa nyt on miniällä paha paikka kun on anopit sotkemassa ja vielä entiset vaimotkin kuvioissa, taitaa olla liian pienet piirit hänelle ja tuntua tungettelevalta ja törkeältä jos asioihin puututaan, ei ihme että kiukuttelee miehelleen ja erohan siitä tulee jos alkaa ahdistaa :( Mieleen tulee kysymys, onko pojan äiti tuhonnut montakin suhdetta pojalta, nyt menee rikki myös lapsien perhe. Ei kannata ripustautua aikuisiin lapsiinsa vaan antaa elää omaa elämää ja hankkia itselle niitä omia juttuja ja harrastuksia. - Anonyymi
Kyllä ympärillä näitä epävakaita nuoria naisia riittää ...koko ajan miehet lähtevät. Kaikki mulle HETI,tai lähden. Surkeita kynnettömiä äitejä,naisia. Hyi helvetti ja kun kts.naismallia siellä kasvuympäristöstä. Ei oikein voi kuin huokasta. Ei voi syyttää miniää. Äiti lukion+kauppaopiston käynyt 1970-luvulla. Yrittäjä mies joka tekee 24h töitä. Vaimon äiti hoitanut kotityöt. Vmo kotirouva . Sitten tytär rahalla koulutettu,lukion jälkeen 8v.istunut koulun penkillä. Voi ja voi,aivan hieno käytös alussa,nyt aivan sekaisin..2v.joka lapsesta kotona. Mies tekee ruuat kun tulee kotiin,vmo surffailee imetysringeissä...ym.ta .Suomalainen neuvola hukassa. Äitejä tuetaan IMETTÄMÄÄN JNE! Saadaan omat (hk.)täyttymään EI PERHEEN.
- Leeluc
Mulla on myös anoppi joka ei tiedä yhtään mitä ulkopuolelleen viestittää. Vasta näin 10 vuoden jälkeen tajuan häntä. Hän ei tarkoita pahaa, vaikka jostain ulkopuolisesta kuulostaa siltä kuin haisttaelisi suoraan. Hän ei vaan ymmärrä miten tuo julki ajatuksiaan. Ja hänen tapauksessaan lasken, että ongelma on siinä, ettei hänellä ole yhtään kaveria, ei mitään sosiaalista elämää, missä olisi voinut harjoittaa noita vuorovaikutustaitojaan. En sano, että sinä olet tällainen, mutta onpa oma kokemukseni asiasta tältä puolen. Minulle ensimmäiset vuodet oli yhtä tuskaa kun en tienyt miten anopin kanssa olisin, mutta onneksi nyt jo helpottaa.
Sinunkin kannattaa nyt ottaa ensin vähän etäisyyttä asiaan ja seuraavaksi mennä hyvässä sävyssä puhumaan miniän kanssa. Voit kertoa, ettet ole tarkoituksella loukannut häntä ja pyytää anteeksi. Sillä se uppiniskaisempikin tyyppi heltyy ja saattaa alkaa avautumaan. Ja luulen, että saattaa hormonimyrsky sekoittaa myös miniän päätä. Voihan taustalla olla vaikka synnytyksen jälkeistä masennusta jne.
Toivon kaikkea hyvää teille. Kyllä ne asiat siitä selviää kun on avoin ja positiivinen mieli. - Kolikon toinen puoli
Te olette molemmat vain ihmisiä. Erilaisia ihmisiä. Ei asia ole niin yksinkertainen, että toinen olisi oikeassa ja toinen väärässä. Olet varmasti tarkoittanut hyvää, mutta ei se tarkoita ettei voisi syntyä väärinkäsityksiäsi, tai ettet olisi joskus oikeasti voinut toimia loukkaavasti.
Sanoit että raivosit ja itkit kun kuulit asiasta. Tuossa reaktioss taitaa olla osittain myös sitä että uskoit toimineesi jotenkin kaikessa oikein ja olleesi unelmaanoppi, varsinkin kun et halunnut olla sellainen kuin oma anoppisi oli. Nyt pettymys onkin suuri kun joku kehtaa väittää ettet ollutkaan täydellinen.
Mitä sitten jos miniälläsi on huono itsetunto? Monella on, eikä se ihan tyhjästä ole tullut. Niitä väärinkäsityksiä ja ylitulkintojakin syntyy helposti kun ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia, eikä tunneta toisia kunnolla.
Sinähän sanoit että olette aika etäisiä. Et halunnut tuppaantua, mutta halusitko oikeasti edes tutustua, vai oliko kivempaa viettää aikaa ja harrastaa sen ihanan ex-miniän kanssa. Sen joka oli oikeanlainen ihminen, eikä liian huonoitsetuntoinen, ujo ja hiljainen?
Huomaatko itse miten kirjoitat miniästäsi? Ei käytännössä yhtään positiivista sanaa hänestä. Hän on ihan vääränlainen, typerä ja hölmö. Ja nyt tuollainen ihminen kehtaakin arvostella sinun tekemisiäsi! Miten se kehtaa?!!!
Kyllä sinulla on selvästi tietynlainen asenne miniääsi kohtaan, vaikka sanotkin niin kovin korrektisti ja hyvin häntä kohtelevasi. Hän ei ole koskaan tainnut edes saada tilaisuutta. Kivempi hengailla sen oikeanlaisen ex-miniän kanssa, kuin tuollaisen hiljaisen ja vääränlaisen ihmisen kanssa. - miniäminäkin
Minulla on anoppi, jonka kanssa tulen ihan hyvin toimeen, enimmäkseen.Olen ollut pitkään tässä liitossa. Muistan kuitenkin etenkin lapsien syntymän aikaan, hänen suusta tulevat sammakkonsa, jotka nostivat kyyneleet silmiin ja raivon pintaan. Nainen on aika herkillä ja hormonitkin vaikuttaa, kun on raskaana tai imettää. Tällaisia asioita, joita itkin ja raivosin itsekseni (en juuri miehelleni, koska tiesin, ettei hän välttämättä ymmärrä, koska on tottunut äitinsä puhetyyliin) olivat esim. kun odotin esikoistani: "otathan sitten abortin, jos lapsi todetaan ultrassa vammaiseksi". Voi herranjumala mikä kommentti! En todellakaan ottaisi aborttia, en edes tuollaisessa vaikeassa tilanteessa, enkä halua kuulla anopilta mitään neuvoja asian suhteen. Noh, en saanut vammaista lasta..
Toinen sammakko oli, kun odotin toista lastani: " toivottavasti tulee sitten eri sukupuolta kuin ensimmäinen, poikanikin varmaan haluaa näin, että on molempia sukupuolia " Joo, ei tullut, tuli samaa.. Noh, lapsen synnyttyä anoppi ei edes muistanut kommenttiaan, kun siitä siivuhuomatuksena joskus lausahdin..
Kolmas liittyi myös lapseen: " Enää teidän ei kannata lapsia tehdä, koska vammaisuuden mahdollisuus kasvaa, kun olette noin vanhoja, ja voihan olla, että tulee taas samaa sukupuolta kolmannen kerran" Joopa joo..
Olen pistänyt iäkkään anoppini kommentit lähinnä vanhuuden höperyyden piikkiin ja sen, että hän ei ole koskaan ollut kovin sosiaalinen ihminen. Omat lapset ovat hänelle kyllä hyvin tärkeitä ja lapsiin liittyvät sukulaiset, minäkin, ehkä jopa etunenässä. Hänelle olisi suuri menetys, jos välimme menisivät poikki, tiedän sen. Hänellä oli myös riitaa toisen miniän kanssa, jossain vaiheessa, koskien hänelle herkkää aihetta. Huomasin kuinka onnelliseksi hän tuli, kun välit korjaantuivat.
Minusta sinun kannattaisi tavata miniäsi ja kuunnella mitä hän sanoo.. Hän saattaa ylireagoida, olla huonoitsetuntoinen jne. mutta nyt, etenkin kun hänellä on lapsi, olet hänelle ja hänen lapselleen tärkeä, kuten varmaan toisinkin päin.
Kannustan avoimuuteen ja tietynlaiseen kohteliaaseen etäällä oloon. Miniälläsi on juuri nyt hyvin pienet piirit ja hän saattaa liikaa miettiä anopin sanomisia ja ylitulkita niitä. Lapsen takia kuitenkin, yritä ymmärtää. Tuoreen äidin mieli on mylleryksessä.- ??????????????????
Onneksi minusta ei tule ikinä anoppia, en aivan varmasti osaisi olla. :-D Ja ihan samanlaisena yllätyksenä tulisi jos keskustelukumppanini vuosien jälkeen paljastaisi hautoneensa kommenttia noin, enpä varmasti muistaisi. On tosi vakava rike kieltämättä pohtia että eikö olisi kiva jos olisi sekä tyttö että poika tai jollain tavalla todeta että ikä kasvattaa kaikenlaisia riskejä.... Eikö se sitten kasvatakaan?
- miniäminäkin
?????????????????? kirjoitti:
Onneksi minusta ei tule ikinä anoppia, en aivan varmasti osaisi olla. :-D Ja ihan samanlaisena yllätyksenä tulisi jos keskustelukumppanini vuosien jälkeen paljastaisi hautoneensa kommenttia noin, enpä varmasti muistaisi. On tosi vakava rike kieltämättä pohtia että eikö olisi kiva jos olisi sekä tyttö että poika tai jollain tavalla todeta että ikä kasvattaa kaikenlaisia riskejä.... Eikö se sitten kasvatakaan?
Enpä minä ikinä paljastanut anopilleni pahoittaneeni noista kommenteista mieleni. Ja koskaan en hänen kanssaan ole riidellyt. Mutta kerroin esimerkkejä, mistä nainen voi pahoittaa mielensä, esim. juuri raskaana ollessaan, jolloin on aika herkillä. Tuo lapsen sukupuolen toivominen on aika epäreilua, koska siihen ei voi ikinä vaikuttaa. Se, että anoppi oikein kauhistelee, kuinka kamalaa olisi jos tulisi kolmas samaa sukupuolta ei vain tunnu kivalta. Tulee sellainen olo, että anteeksi vain, kun että nyt sinun toiveitasi ole täyttänyt, enkä mielestäsi poikasikaan (mikä ei ole totta edes, miehelläni lapsen sukupuolella ei ollut mitään väliä).
Turhaan ajattelet, että et osaisi olla. Oma anoppinikin on ihan ok, eikä hän ole arvosteluja saanut osakseen, minulta ainakaan. Lapsiin liittyvät kommentit vain herkistävät usein tuoreen äidin mieltä. Tulee mieleen, kuinka olen kuullut, että esim. vammaisen lapsen saaneet vanhemmat kuulevat ensikommenttina anopilta tai joltain muulta:otan osaa. Joskus ihminen voisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin avaa suunsa. Kun on kyse jostain noin herkästä asiasta. Tietyt kommentit vain jäävät soimaan päähän, ehkä loppuiäksi, jos ne liittyvät johonkin noin läheiseen asiaan, kuin omaan lapseen.
- vai sinä solmussa...
No eihän tuossa käy muuta kun se että poikasi avioliitto on pilalla äitinsä vuoksi eikä miniä taida olla ihan sujut siihen miten asiat ovat. olisit miettinyt aiemmin miten kunnioittaa miniää ja miten mainitsemasi asiat tulee vaikuttamaan poikasi avioliittoon. Kun ero tulee miehesi ehkä tajuaa että ilman sua avioliitto olisi onnistunut.
- ei kuulu sinulle
Mittee helevettiä sinä vehtoot sen miehen eksän kanssa? Ihan piruuttasi taidat sen tehdä. Ja toiseksi, tuossahan sinä paljastat miten vähät välität miltä tuo kuvio miniästäsi tuntuu, kun haukut häntä huonoitsetuntoiseksi. Eiköhän jokainen täällä valitse mihin kuvioon astuu ja kenen eksät elämään kuuluu ja ei. Sinäkö sen päätät mita rajoja miniä elämäänsä haluaa. Ei kukaan vaimo halua miehen eksiä elämäänsä eikä mies vaimonsa eksiä. Älä ole hömö, ja myönnä että sabotoit tahallasi ja mustasukkaisena poikasi perhettä. Entä jos hankkisit oman elämän?
- näevallanhimo
No se kuule on sillä
tavalla, että sinä hetkenä,
kun lapsesi liittyy aviopuolisoonsa
sinulla ei ole mitään
valtaa heidän elämäänsä.
Ihminen tulee aikuiseksi
viimeistään silloin kun
menee naimisiin.
Jos joku yrittää naimissa
olevien elämään puuttua
on itse viallienen. - ei myöskään sinulle!
"Mittee helevettiä sinä vehtoot sen miehen eksän kanssa? Ihan piruuttasi taidat sen tehdä. Ja toiseksi, tuossahan sinä paljastat miten vähät välität miltä tuo kuvio miniästäsi tuntuu, kun haukut häntä huonoitsetuntoiseksi. Eiköhän jokainen täällä valitse mihin kuvioon astuu ja kenen eksät elämään kuuluu ja ei. Sinäkö sen päätät mita rajoja miniä elämäänsä haluaa. "
Tyypillistä huonoitsetuntoisen ja vallanhaluisen miniän suoltamaa potaskaa.
Hittooko se miniälle kuuluu kehen anoppi yhteyksiä pitää?
Jos anoppi ja ex-miniä ovat ystävystyneet ja pystyneet pojan avioerosta huolimatta säilyttämään ystävyyden oli niitä lapsia tai ei.. niin ei se ole pojan uuden vaimon asia miltään kantilta määritellä anoppinsa yhteydenpitoja! - mmmmmm64
ei myöskään sinulle! kirjoitti:
"Mittee helevettiä sinä vehtoot sen miehen eksän kanssa? Ihan piruuttasi taidat sen tehdä. Ja toiseksi, tuossahan sinä paljastat miten vähät välität miltä tuo kuvio miniästäsi tuntuu, kun haukut häntä huonoitsetuntoiseksi. Eiköhän jokainen täällä valitse mihin kuvioon astuu ja kenen eksät elämään kuuluu ja ei. Sinäkö sen päätät mita rajoja miniä elämäänsä haluaa. "
Tyypillistä huonoitsetuntoisen ja vallanhaluisen miniän suoltamaa potaskaa.
Hittooko se miniälle kuuluu kehen anoppi yhteyksiä pitää?
Jos anoppi ja ex-miniä ovat ystävystyneet ja pystyneet pojan avioerosta huolimatta säilyttämään ystävyyden oli niitä lapsia tai ei.. niin ei se ole pojan uuden vaimon asia miltään kantilta määritellä anoppinsa yhteydenpitoja!Miniälle ei kuulu kehen anoppi yhteyksiä pitää, ja myös miniä päättää omista yhteyksistään sekä lapsensa yhteyksistä. Näinhän se asia on, mutta olisi hyvä kenties pohtia asiaa laajemminkin. Jos riidan haastaminen kiinnostaa, se on valtavan helppoa, heittelee vain syytöksiä ympäriinsä. Rauhan rakentaminen vaatii aika paljon taitoakin.
Kova halu pitää kiinni siitä, että minä olen aina oikeassa ja toiset väärässä, minulla on oikeus siihen ja tähän, johtaa ongelmiin ihmissuhteissa ja saa tilanteet jumiin. - ei myöskään sinulle!
mmmmmm64 kirjoitti:
Miniälle ei kuulu kehen anoppi yhteyksiä pitää, ja myös miniä päättää omista yhteyksistään sekä lapsensa yhteyksistä. Näinhän se asia on, mutta olisi hyvä kenties pohtia asiaa laajemminkin. Jos riidan haastaminen kiinnostaa, se on valtavan helppoa, heittelee vain syytöksiä ympäriinsä. Rauhan rakentaminen vaatii aika paljon taitoakin.
Kova halu pitää kiinni siitä, että minä olen aina oikeassa ja toiset väärässä, minulla on oikeus siihen ja tähän, johtaa ongelmiin ihmissuhteissa ja saa tilanteet jumiin."Miniälle ei kuulu kehen anoppi yhteyksiä pitää, ja myös miniä päättää omista yhteyksistään sekä lapsensa yhteyksistä."
Lapsen kohdalla meni pieleen... myöskin lapsen isällä on valta päättää lapsensa yhteyksistä.
Kirjoituksistasi päätellen myöskin sinulla on asenneongelma ja tyypillisen vallanhaluisen naisen luulo voivasi määritellä kaikkien ympärilläsi olevien ihmisten elämiset , olemiset ja yhteyksienpidot.
Enpä yhtään ihmettele avioerojen suurta määrää kun esim sinun tekstejäsi lukee.
Yksikään normaali mies ei kauaa kestä muijaa joka yrittää torpata tältä yhteydet omaan sukuunsa ja muihin ystäviinsä. - Mmmm64
ei myöskään sinulle! kirjoitti:
"Miniälle ei kuulu kehen anoppi yhteyksiä pitää, ja myös miniä päättää omista yhteyksistään sekä lapsensa yhteyksistä."
Lapsen kohdalla meni pieleen... myöskin lapsen isällä on valta päättää lapsensa yhteyksistä.
Kirjoituksistasi päätellen myöskin sinulla on asenneongelma ja tyypillisen vallanhaluisen naisen luulo voivasi määritellä kaikkien ympärilläsi olevien ihmisten elämiset , olemiset ja yhteyksienpidot.
Enpä yhtään ihmettele avioerojen suurta määrää kun esim sinun tekstejäsi lukee.
Yksikään normaali mies ei kauaa kestä muijaa joka yrittää torpata tältä yhteydet omaan sukuunsa ja muihin ystäviinsä.Miksi haastat riitaa täällä? En ymmärrä miksei aiheesta voi keskustella syyttämättä muita. Minulla on 26 vuoden avioliitto takana eikä ongelmia anopin tai muidenkaan kanssa, halusin vain viestittää sovun puolesta aloittajalle. Viisaampi väistää ja sovittelee mielestäni.
- multaa päälle
ei myöskään sinulle! kirjoitti:
"Mittee helevettiä sinä vehtoot sen miehen eksän kanssa? Ihan piruuttasi taidat sen tehdä. Ja toiseksi, tuossahan sinä paljastat miten vähät välität miltä tuo kuvio miniästäsi tuntuu, kun haukut häntä huonoitsetuntoiseksi. Eiköhän jokainen täällä valitse mihin kuvioon astuu ja kenen eksät elämään kuuluu ja ei. Sinäkö sen päätät mita rajoja miniä elämäänsä haluaa. "
Tyypillistä huonoitsetuntoisen ja vallanhaluisen miniän suoltamaa potaskaa.
Hittooko se miniälle kuuluu kehen anoppi yhteyksiä pitää?
Jos anoppi ja ex-miniä ovat ystävystyneet ja pystyneet pojan avioerosta huolimatta säilyttämään ystävyyden oli niitä lapsia tai ei.. niin ei se ole pojan uuden vaimon asia miltään kantilta määritellä anoppinsa yhteydenpitoja!Kukaan nainen ei halua jotain eks puolisoa perheensä elämään
Kyllä tuollainen anoppi olis mukavempi haudassa
Miksi anoppi kaveeraa miehen entisen kanssa vaikka miehellä uusi perhe. Mieshän tuossa joutuu valintatilanteeseen, kukaan ei entisiä puolisoita elämäänsä halua. - 16+3
multaa päälle kirjoitti:
Kukaan nainen ei halua jotain eks puolisoa perheensä elämään
Kyllä tuollainen anoppi olis mukavempi haudassa
Miksi anoppi kaveeraa miehen entisen kanssa vaikka miehellä uusi perhe. Mieshän tuossa joutuu valintatilanteeseen, kukaan ei entisiä puolisoita elämäänsä halua.Kyllä tässä perheessä ainakin on minulla ja miehelläni ihan omat ystävämme ja tuttavamme, ja kummankin äideillä omat ystävänsä ja tuttavansa.
Eikä ne äitien ystävät ole meille ikinä tunkeneet, jos eivät satu olemaan molempien ystäviä tai tuttuja.
Melkoinen despootti on miniä joka haluaa hallita koko sukunsa ystävyydet ja tuttavuudet. Erohan siitä lopulta tulee ja ihan itseään saa syytellä. - Omat jutut ry
multaa päälle kirjoitti:
Kukaan nainen ei halua jotain eks puolisoa perheensä elämään
Kyllä tuollainen anoppi olis mukavempi haudassa
Miksi anoppi kaveeraa miehen entisen kanssa vaikka miehellä uusi perhe. Mieshän tuossa joutuu valintatilanteeseen, kukaan ei entisiä puolisoita elämäänsä halua.Voiko pariskunta todellakin esittää jommankumman puolison vanhemmille, keitä he vastaisuudessa saavat tavata, että nuoripari ei loukkaantuisi?
Miksi anopit ylipäätäänkään kertovat lapsilleen ja miniöilleen, missä kulkevat ja keitä tapaavat? Eihän siihen lupia haeta.
Pitääkö anopin kertoa miniälle, että pitää yhteyttä poikansa exään? Mitä se kenellekään kuuluu?
Anoppi pitäköön myös suunsa supussa, kun sitä exää tapaa. Hänelle ei todellakaan kuulu pojan nykyiset asiat. - StarGazer1
ei myöskään sinulle! kirjoitti:
"Mittee helevettiä sinä vehtoot sen miehen eksän kanssa? Ihan piruuttasi taidat sen tehdä. Ja toiseksi, tuossahan sinä paljastat miten vähät välität miltä tuo kuvio miniästäsi tuntuu, kun haukut häntä huonoitsetuntoiseksi. Eiköhän jokainen täällä valitse mihin kuvioon astuu ja kenen eksät elämään kuuluu ja ei. Sinäkö sen päätät mita rajoja miniä elämäänsä haluaa. "
Tyypillistä huonoitsetuntoisen ja vallanhaluisen miniän suoltamaa potaskaa.
Hittooko se miniälle kuuluu kehen anoppi yhteyksiä pitää?
Jos anoppi ja ex-miniä ovat ystävystyneet ja pystyneet pojan avioerosta huolimatta säilyttämään ystävyyden oli niitä lapsia tai ei.. niin ei se ole pojan uuden vaimon asia miltään kantilta määritellä anoppinsa yhteydenpitoja!Eipä tietenkään miniä voi anoppinsa ystävyyksistä päättää, mutta omistaan voi. Vaikka päättää ettei miehen exää suosiva anoppi kuulu hänen ystäviinsä, ja sillä selvä. Anoppi hengailkoon vaikka hengästymiseen saakka täydellisen ex-miniän kanssa, jos sen kestää että sen hintana on nykyisen miniän läheisyyden menetys.
- pojanäiti
Tässä lueskelin näitä juttuja ja pohdin sitä, että miksi ollaan koko ajan miehen äidin kimpussa. Ja se, että vaimon äiti pyörii nuorenparin taloudessa monta kertaa viikossa. Mutta se ei häiritse teitä lainkaan?
- Ulkoistettu
Jospa miehet pitävät aina enemmän vaimonsa äidistä kuin omastaan. Miehet eli aviopuolisot ja apet on ulkoistettu näistä keskusteluista.
- mmmmmmm64
Ulkoistettu kirjoitti:
Jospa miehet pitävät aina enemmän vaimonsa äidistä kuin omastaan. Miehet eli aviopuolisot ja apet on ulkoistettu näistä keskusteluista.
Tämä on ihan totta. Poika ja appi eivät todellisuudessa ole sivustaseuraajia, vaan kärsivät tilanteesta, jos aletaan syytellä puolin ja toisin. Aikuinen mies valitsee riitatilanteessa perheensa, ei äitiään, jos tämä alkaa nähdä oman vaimon luonteen ja persoonallisuuden vääränlaisena.
- PÖH!
Ulkoistettu kirjoitti:
Jospa miehet pitävät aina enemmän vaimonsa äidistä kuin omastaan. Miehet eli aviopuolisot ja apet on ulkoistettu näistä keskusteluista.
Ei ne miehet anopistaan pidä sen enempää, mutta saisivat sekä anopin että vaimon kimppuunsa jos erehtyisivät sanomaan jotakin anopin vierailuista. Miehet odottavat kiltisti ja toivovat että vaimo joskus aikuistuu ja ymmärtää katkaista napanuoran äitiinsä.
Eräs tuttavamies joskus kertoi kuinka hänen vaimonsa ja anoppinsa riitelivät usein tavatessaan, ja aina lopulta hän oli se jota naiset yhdessä haukkuivat. Jos hän ei puuttunut riitaan, vaimo suuttui kun hän ei puolusta vaimoaan. Jos hän puolusti vaimoaan, anoppi suuttui, ja sitten vaimo koska hän loukkasi vaimon äitiä. Jos hän otti anopin puolen, vaimo suuttui, ja sitten anoppi koska hän loukkasi anopin tytärtä. Mies yritti sitäkin että ei vain lähde anoppilaan mukaan, tai poistuu kotoa kun anoppi tulee kylään, mutta sekin tietysti loukkasi sekä äitiä että tytärtä.
Monet kommenteista luovat valitettavasti kuvan että maailma on täynnä näitä itsetunnoltaan ja siten tunne-elämältään kehittymättömiä pikkuprinsessoja joiden odotukset miestä ja anoppia kohtaan ovat aivan mahdottomia. Mitä ihmeellisimmistä asioista loukkaannutaan, löydetään piilotettuja merkityksiä ja tulkitaan asioita tavalla johon pitää todellakin olla jo vähän vainoharhainen. Sitten vongutaan ja ihmetellään kun ei pikkuprinsessan jokaista mielenliikettä ja aivoitusta ymmärretä eikä jousteta eikä uhrauduta. Mistä löytyy se suuri määrä kärsivällisisä miehiä jotka kuitenkin yrittävät jaksaa liitossa näiden ikuisten kakaroiden kanssa?
- mmmmm64
Joku ylempänä kirjoitti, että ap:llä on asenne miniää kohtaan. Olen samaa mieltä, se näkyy adjektiiveista ja siitä, että miniän erilaisuus näkyy vikoina.
Onko sinulla varaa myöntää, että näet miniän erilaisuuden ongelmana? Jos on, niin on mahdollista palauttaa hyvät suhteet, ajattelemalla miniän hyviä puolia ja vahvuuksia ja tuomalla esille arvostusta häntä kohtaan. Vuorovaikutus on aina kaksisuuntaista, ei ongelmien syytä voi sysätä toisen harteille pelkästään vaan olisi nähtävä, miten oma toiminta näyttäytyy toisen näkökulmasta.
Yhteydenpito ex-miniään näyttäytyy helposti puolen valinnalta. Ehkä olette exän kanssa samanlaisia, mutta poikasi on valinnut nimenomaan toisenlaisen naisen. Puolustelemalla ja selittelemällä omaa käytöstä ja tuomalla mielipiteen esille vielä pojallekin heidän riidoissaan (sen sijaan että olisi vain kuunnellut tai koettanut asettua miniänkin näkökulmaan) ei mielestäni ole viisasta, jos tavoitteena on parantaa suhteita.
Sitten on toinen näkökulma, jolla silläkin on hyvät puolensa. Suhtaudut miniään kuin kehen tahansa vieraaseen etkä anna hänen vaikuttaa mielipiteisiisi. Pyrit pysymään asiallisena ja pidät mielipiteesi miniästä yrittämättä tulkita häntä sen enempää. Silloin välit pysyvät muodollisina eikä mihinkään selvittelyihin kannata lähteä. Saattaa hyvin olla, että miniä ei halua myöskään teidän suhdetta läheisemmäksi, jolloin tämä lähtökohta olisi perusteltu. Mutta silloinkaan ei ole viisasta koskaan arvostella, esittää mielipiteitä pojan avioliitosta eikä koskaan arvostella miniää pojalle eikä muillekaan.
Oli miten oli, sinun joustavuuttasi kysytään nyt, siis viisautta nähdä myös muiden kuin oma etu. Lastenlasten etu ennen kaikkea. Ex-miniästä kannattaa mielestäni puhua ja tehdä selväksi, ettei hän ole sen kummempi kaverisi, vaan näet häntä vain harrastuksesi puitteissa. Tuo ilmi arvostusta miniää kohtaan ja poikasi ja miniäsi rakkautta kohtaan. Se on arvokkainta mitä lapsenlapsella voi olla. Jos pystyt aidosti osoittamaan tukea ja arvostusta joko kauempaa tai lähempää perhettä niin siitä ei ole ainakaan haitta. - miniäsi puolella
menisit hoitokotiin muiden asioita sotkemasta, älä pelkää, vanhuus tulee yllättäen
- sementti auttaa
Juokse betoniseinään niin kaikkien teidän ongelmat on kerralla ratkaistu.
- lkghjdl
En jaksa ymmärtää näitä joitain vastauksia ja suhtautumista anoppeihin. Anoppi on vaan ihminen eikä mikään jumala joka täysin harmistumatta ja loukkaantumatta kestää aivan kaiken. Tuo tunteiden pommitusten kestäminen on muutenkin sen OMAN äidin vapaaehtoisesti ottama pesti joten rutkuttakaa sille jos ei murrosikä ole vielä ohi. Mitkähän olisi vastaukset jos puhe olisi ystävästä tai työkaverista joka yhtäkkiä vuosien jälkeen viestittäisi kolmannen osapuolen välityksellä kuinka väärin aloittaja on kokoajan toiminut vaikka aloittajalle on esitetty kaiken olevan hyvin ja edellytyksenä suhteen jatkumiselle olisi kaiken muun lisäksi vaihtaa harrastuksia? Saisiko edes yhden kirjoituksen verran harmittaa? Tarina ei edes kerro asuinseudun tyyppiä ja ko. harrastusta, mihinkähän asti anopin olisi ajettava löytääkseen seuraavan harrastuspiirin jos seudulla muutenkin oltaisiin saatu häthätää yksi ryhmä kokoon joka ko. asiasta on kiinnostunut? Kyseessä ei tarvitse todellakaan olla mikään kovin eksoottinen juttu edes että tällainenkin kuvio on mahdollinen. Luultavasti anoppi vielä lopettaakin harrastuksensa säilyttääkseen välit mutta kaikkihan me tiedämme ettei anoppi ole yhtään sen tiiviimmin tervetullut poikansa elämään vaikka istuisi kaiket päivät joutilaana kotona vain kutsua odottelemassa, sehän nyt on todettu näissäkin vastauksissa. Pitäisi olla samaan aikaan miniän kanssa todella läheinen tai ainakin katkaista suhteet joista miniä on mustasukkainen mutta pysyä kuitenkin mielummin todella kaukana. Käännetäänpä asia toisinpäin, anoppi vaatisi miniän elämän ja kaveripiirin muokkaamista ja harrastusten lopettamista, olisiko ok?
- macrame
Riippumatta siitä onko miniän vaatimus reilu, on niin että jos yhdestä harrastuksesta luopumisella voi lopuksi ikää ostaa perherauhan ja hyvät välit lapsensa perheeseen, ei valinnan pitäisi tervejärkiselle anopille olla vaikea. Miksi aloittaja-anoppi on edes miniälle kertonut exän tapaamisesta harrastuksessa? Kuulostaa siltä että on vain halunnut loukata ja ärsyttää miniää kertoilemalla kuin kiva pojan exä on.
- lkghjdl
macrame kirjoitti:
Riippumatta siitä onko miniän vaatimus reilu, on niin että jos yhdestä harrastuksesta luopumisella voi lopuksi ikää ostaa perherauhan ja hyvät välit lapsensa perheeseen, ei valinnan pitäisi tervejärkiselle anopille olla vaikea. Miksi aloittaja-anoppi on edes miniälle kertonut exän tapaamisesta harrastuksessa? Kuulostaa siltä että on vain halunnut loukata ja ärsyttää miniää kertoilemalla kuin kiva pojan exä on.
Ja minä kun luulin että "anoppi ei kuulu perheeseen" niinku sanotaan... :-D
Vaan minkähän takia se perherauha tulisi mielestäsi ostetuksi sillä harrastuksesta luopumisella? Onhan anoppi tehnyt ja sanonut kaikkea mahdollista muutakin väärää, ei vaan tule sitä tietämään kuin joskus vuosien päästä jos joku on mennyt toisen mielestä pieleen. Ja salassako se exän kanssa sama harrastus sitten olisi jotenkin järkevämpää pitää tai edes looginen vaatimus, ei kai sitä ymmärrä salailla jos ei ole mielestään edes väärää tehnyt tai jos ei ole sellainen ihminen joka ylipäänsä salailee. Jos sen exän tapaa siellä todellakin väistämättä niin ei taida olla sellainen harrastus että menee vaan salille eri aikaan niin homma on kuitattu, vaan jotain muuta jolloin "salasuhde" pienissä piireissä ilmenisi sitten kuitenkin toista kautta. Sekö olisi ollut sitten hyvä?
Koitan tässä nyt katsella missä kohdassa tuossa sanotaan että anoppi on yrittämällä yrittänyt loukata miniää kehumalla pojan exää, mutta kun siinä ei niin sanota missään, oikeastaan päinvastoin. Mutta annoit kyllä hyvän esimerkin miten niitä loukkaantumisia saadaan aikaiseksi vaikka toinen ei ole tarkoittanut. Nyt ei tarvitse kuin korottaa tuo yhdeksi ainoaksi totuudeksi ja katsella kaikki muukin sanottu ja tehty tämän faktan läpi: Esitämme kaikki tässä kivaa mutta oikeasti tuokin on minua täysin vastaan... (niin kuin minä häntä...) Jos hän sanoo asian A niin oikeasti hän tarkoittaa asiaa B. Vähän niin kuin itsekin on monta vuotta jo asianosaiselle esittänyt että A) hyvin menee vaikka oikeasti B) suhteet on omasta mielestä päin pusikkoa.
- ihmetys 1
On se kumma juttu , miniä saa sanoa mitä vaan , mutta ei anoppi . Anopin kuuluu vain ottaa haukut vastaan, miniälle ei saa sanoa kuinkaan , ettei vaan loukkaannu , huh huh ompa meno mennyt kummalliseksi.
- tossu ja sen alus
Sinä olet rehellinen ja hyvä ihminen. Miniäsi on manipuloiva kiero lutka joka kyykyttää poikaasi ja jos saa tilaisuuden niin koko perhettä. Nämä ovat nykyään melko yleisiä.
- macrame
Olipa siinäkin vuodatus. Oot aikuinen nainen, ja niin on miniäkin. Keskity omaan elämääsi ja lopeta tuollainen marttyyrin leikkiminen. Varmaan poikasikin suhteessa välillä riidellään, kuten kaikissa suhteissa, mutta miten se sinuun liittyy? Ihan hullua tuollaista on itkeä. Olisit vaan tyytyväinen että lapset on kasvatettu ja lentänyt pesästä, ja eläisit omaa elämääsi.
- macrame
Niin, että siis miniä on mustavalkoinen ihminen ja sinä taas värikäs persoona? Kyllä tuo tilitys oli aika mustavalkoista miniä-pahantekijä,minä-uhri-valitusta. Ei ihme ettei miniä halua sinua lähelleen, en kyllä jaksaisi jos olisi noin teennäisesti hyväntahtoinen, kriittinen, tungetteleva ja ylitunteellinen anoppi. Et sitten mitään hyvää sanottavaa miniästä keksinyt.
- ei vidu
Mitä helvetin väliä sillä on,että anoppi tapaa miehen ex-tyttöystävää?Toisaalta onko sille nyhveröminiälle pakko asiasta kertoa,eihän se sille kuulu.Jos noin huono itsetunto on muijalla niin olkoon.Lapsenlapsia pitää kuitenkin nähdä,joten poika tukoon kersan kyläilemään,ei tartte miniän edes tulla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1456816
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1505806- 1214978
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.444557Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?533945- 623111
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.553050Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m242552- 422320
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢162253