Miten te yksin asuvat pärjäätte paniikkikohtausten kanssa? Mun on tarkoitus muuttaa lähiaikoina omilleni, ja pelottaa jo nyt aivan valtavasti miten tulen pärjäämään. Muutos ahdistaa jo muutenkin, mutta paniikkikohtaustaipumus pahentaa tilannetta entisestään. Mulla on myös avaran paikan pelkoa, ja pelkään että tilanne menee niin pahaksi, etten lopulta uskalla enää edes lähteä kodistani mihinkään kohtausten pelossa.
Pelottaa ihan valtavasti. :(
Pelottaa ihan valtavasti. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka asun yksin, kotona mua ei pelota mikään. Harvoin kotona saan paniikkikohtauksia. Mutta uloslähtö onkin sitten vaikeaa ja mullakin on ollut niin huonoja hetkiä menneisyydessä että en ole uskaltanut lähteä ovesta ulos.
Mutta silloin tilanne meni niin pahaksi että hain lääkityksen jota olen nyt useamman vuoden käyttänyt ja tilanteeni on selvästi parempi.
Ymmärrän hyvin tilanteesi! Itse kärsin pahoista paniikkikohtauksista ja asun myös yksin. Jos ei kissan seuraa lasketa. Minulla on kolme ihmistä, äitini, paras ystäväni ja siskoni, joiden kanssa olen sopinut "soittoringistä". Eli kun kohtaus tulee päälle soitan jollekin heistä. Tarkoitus ei ole että he rauhoittelevat minua vaan että kohtauksen aikana minulla on jokin lanka kiinnittämässä todellisuuteen. Joskus ihan vaan niin että ei edes puhuta mitään. Mutta puhelinyhteys on auki. Kuulostaa hullulta mutta sekin auttaa. Kerran soitin kohtauksessa äidilleni, joka piti puhelinta pöydällä kokatessaan. Siinä sitten kuuntelin astioiden kolinaa ja ruuan sihahtelua ja äiskän ajoittaisia lausahduksia.
Laitan myös kohtausten aikana yle puhe-radiokanavan päälle. Jostain syystä sekin helpottaa kun saa kuunnella muiden ihmisten juttelua. Ja joskus kohtaus on helpottunut kun olen ryhtynyt leikittämään kissaani.
Mutta perseestä tämä paniikkihäiriö kaikista keinoista huolimatta on.