Oletteko eronneet?

En ymmärrä miksi sait miinuspeukkuja silläainakin minun mielestäni kiteytit hyvin. Liian moni roikkuu vielä tunteineen vanhassa suhteessa, joko vihassa tai mustasukkaisuudessa, ja kehitys ihmisenä pysähtyneenä kuin seinään.

Nyfiken kirjoitti:

En ymmärrä miksi sait miinuspeukkuja silläainakin minun mielestäni kiteytit hyvin. Liian moni roikkuu vielä tunteineen vanhassa suhteessa, joko vihassa tai mustasukkaisuudessa, ja kehitys ihmisenä pysähtyneenä kuin seinään.

Lue lisää

Kaipaatko Aloittaja rakastumisen tunnetta? Tottakai se uusi vähän aikaa tuntuu hyvältä, mutta arki se tulee taas joskus vastaan. Sen takia pappi kysyy että tahdotko?

Nyfiken kirjoitti:

En ymmärrä miksi sait miinuspeukkuja silläainakin minun mielestäni kiteytit hyvin. Liian moni roikkuu vielä tunteineen vanhassa suhteessa, joko vihassa tai mustasukkaisuudessa, ja kehitys ihmisenä pysähtyneenä kuin seinään.

Lue lisää

Kysyme minua tietenkin naimisiin tai naimaan tai vasteineena, huvin kohteeksi, kylällä /kylän tytöt ja pojat ja sukulaiset, tämä vasta jotain vastavetoa jo kun lähtökohdiltanikin oli onnettomuus, kartalta

En mä ainakaan pysty luopumaan.Aikaa e vie ja ehkä tosi paljon:(

Täytyy sanoa, että vaihtamalla parani. Entinen vaimo alkoi väljähtyä päältä ja sisältä niinpä päätin sitten heivata vanhan ulos ja vaihdoin puolta nuorempaan aasialaiseen. Parhaita päätöksiä elämässäni. Yksi elämä niin mitä sitä uhraamaan jonkun hiiren takia.

Sanoisin muillekin miehille, että se ero tulee joka tapauksessa: Jos et sinä eroa niin muija lähtee niin mitä sitä hannaamaan, päätöksiä peliin vaan. Sitä paitsi nuorella on timmi kroppa eikä aasialaiset naiset eroa niin, että elämään tulee virtaa ihan kummasti ja loppuelämäänkin voi suhtautua rauhallisin mielin.

Elämäon suunnittelua kirjoitti:

Täytyy sanoa, että vaihtamalla parani. Entinen vaimo alkoi väljähtyä päältä ja sisältä niinpä päätin sitten heivata vanhan ulos ja vaihdoin puolta nuorempaan aasialaiseen. Parhaita päätöksiä elämässäni. Yksi elämä niin mitä sitä uhraamaan jonkun hiiren takia.

Sanoisin muillekin miehille, että se ero tulee joka tapauksessa: Jos et sinä eroa niin muija lähtee niin mitä sitä hannaamaan, päätöksiä peliin vaan. Sitä paitsi nuorella on timmi kroppa eikä aasialaiset naiset eroa niin, että elämään tulee virtaa ihan kummasti ja loppuelämäänkin voi suhtautua rauhallisin mielin.

Lue lisää

Otitko Thaimaalaisen? He ovat laihoja, lyhyitä, ohut hiuksisia ja lättä nenäisiä.. Heitä ei voi sanoa todellakaan kauniiksi, mutta makunsa kullakin :)

Elämäon suunnittelua kirjoitti:

Täytyy sanoa, että vaihtamalla parani. Entinen vaimo alkoi väljähtyä päältä ja sisältä niinpä päätin sitten heivata vanhan ulos ja vaihdoin puolta nuorempaan aasialaiseen. Parhaita päätöksiä elämässäni. Yksi elämä niin mitä sitä uhraamaan jonkun hiiren takia.

Sanoisin muillekin miehille, että se ero tulee joka tapauksessa: Jos et sinä eroa niin muija lähtee niin mitä sitä hannaamaan, päätöksiä peliin vaan. Sitä paitsi nuorella on timmi kroppa eikä aasialaiset naiset eroa niin, että elämään tulee virtaa ihan kummasti ja loppuelämäänkin voi suhtautua rauhallisin mielin.

Lue lisää

Aasialainen nainen varmaan sopii pienikaluisille miehille, mutta minulle sellainen voisi olla vähän liiankin "timmi".

Samaa mieltä

Aloittajan kommentti : "suhteesta, missä periaatteessa on kaikki "hyvin", mutta tympäsee toisen naama ja halua vielä kohentaa elämäänsä, niin onnistuukohan monellakaan?" olis varmaan perhepalaverin paikka.
Tuossa tapauksessa jos syitä ei ole muita, kannattais varmaan harkita ainakin tuhat kertaa onko syytä lähteä sellaisesta suhteesta, missä kaikki on periaatteessa hyvin!

Ei se elinikä ole juuri pidentynyt muuten kuin se keskimääräinen elinikä. Toisin sanoen ennen kuoltiin kaikenikäisinä, nykyään pääasiassa vanhoina. Oli niitä yhtä vanhoja ennenkin kuin nykyäänkin.
Sanon tämän lähes 30 v sukututkimuskokemuksellani.

sitroen. kirjoitti:

Ei se elinikä ole juuri pidentynyt muuten kuin se keskimääräinen elinikä. Toisin sanoen ennen kuoltiin kaikenikäisinä, nykyään pääasiassa vanhoina. Oli niitä yhtä vanhoja ennenkin kuin nykyäänkin.
Sanon tämän lähes 30 v sukututkimuskokemuksellani.

Lue lisää

No tuota hain vastauksessani, lavertelin vain liian laveasti, sinä osasit kiteyttää.

Kyllä tässä vielä ennen sotia syntyneessä sukupolvessa pitkät liitot olivat tavallisia, ja ovat vieläkin - onhan heistä osa hengissä ja yhdessä. Ja monella paljonkin enemmän kuin 17v. Suomesta löytyy tästä ikäpolvesta varmaan satoja ellei tuhansia yli 50 vuoden avioliittoja. Se on sitten eri asia ovatko he onnellisia vai eivät ja jos he olisisivat syntyneet vaikka 40 vuotta myöhemmin niin harva noista liitoista olisi kestänyt noin pitkään. Mutta ennen oli erilaiset asenteet eikä se eroaminenkaan ollut niin helppoa ja hyväksyttävää, ja ehkä elämästä ei ylipäätään haettu koko ajan sitä täydellistä onnea. Riitti kunhan kituutettiin hampaat irvessä ja jotenkin kitkuteltiin päivästä toiseen.

sitroen. kirjoitti:

Ei se elinikä ole juuri pidentynyt muuten kuin se keskimääräinen elinikä. Toisin sanoen ennen kuoltiin kaikenikäisinä, nykyään pääasiassa vanhoina. Oli niitä yhtä vanhoja ennenkin kuin nykyäänkin.
Sanon tämän lähes 30 v sukututkimuskokemuksellani.

Lue lisää

Lapsuuden aikainen naapurini oli naimisissa saman naisen kanssa 70 vuotta. Se on hatunnoston arvoinen asia.

Huhhuh... Sait sanattomaksi. Jotain siis tapahtuu, toivottavasti kummallakin on rittävästi voimaa.

Huomioni kiinnittyi tähän:
"kun minulla on hyvä suhde toiseen naiseen"

Vaimosi puolesta ehkä oli aiemmin petosta mutt miten sinun laitasi nyt? Petät molempia naisia ja myös lapsiasi. Ole mies ja tee päätös johonkin suuntaan. Kipeää se tulee käymään joka tapauksessa ja mitä kauemmin vitkutelet, sitä kipeämpää käy.

Ja kuten joku jo tuolla aiemmin sanoikin: arki se tulee uuteenkin suhteeseesi.

Olen lukenut ketjun ja jäin ihmettelemään mietitkö lainkaan mitä puolisosi haluaa? haluaako hän roikkua löysässä hirressä vai haluaisiko hänkin vapauden rakentaa omaa elämäänsää joka perustuu muuhun kuin valheeseen. Varastat häneltä epärehellisesti hänen uuden elämänsä päiviä.
Tunnista omat vikasi, äläkä hae niitä vain suhteestasi ja puolisostasi.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Olen lukenut ketjun ja jäin ihmettelemään mietitkö lainkaan mitä puolisosi haluaa? haluaako hän roikkua löysässä hirressä vai haluaisiko hänkin vapauden rakentaa omaa elämäänsää joka perustuu muuhun kuin valheeseen. Varastat häneltä epärehellisesti hänen uuden elämänsä päiviä.
Tunnista omat vikasi, äläkä hae niitä vain suhteestasi ja puolisostasi.

Lue lisää

siis en ole tämä ketjun tuleva yksinäinen, vaan halusin osoittaa tämän viestini hänelle

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Olen lukenut ketjun ja jäin ihmettelemään mietitkö lainkaan mitä puolisosi haluaa? haluaako hän roikkua löysässä hirressä vai haluaisiko hänkin vapauden rakentaa omaa elämäänsää joka perustuu muuhun kuin valheeseen. Varastat häneltä epärehellisesti hänen uuden elämänsä päiviä.
Tunnista omat vikasi, äläkä hae niitä vain suhteestasi ja puolisostasi.

Lue lisää

En minä sitä köyttä laittanut.Nähtävästi hän tällaisen liiton tahtoi.En minä.On minussa vikaa kun annoin kaiken tapahtua.Luotin liikaa ja uskoin hänen sanaansa.En juoruja.Tietenkään en tahallaan elä näin ja tällainen elämä on raskasta.Olen miettinyt myös että olisiko parempi jos olisin ollut sairaan mustasukkainen ja seurannut kaikkea..Tai kieltänyt menemästä minnekkään missä voi tavata jonkun..Siis haloo..Onhan tietysti minussa jokin vika jos toinen oli parempi.En ole yläpuolella enkä voittaja mut en enempää häviäjä kuin hän.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

En minä sitä köyttä laittanut.Nähtävästi hän tällaisen liiton tahtoi.En minä.On minussa vikaa kun annoin kaiken tapahtua.Luotin liikaa ja uskoin hänen sanaansa.En juoruja.Tietenkään en tahallaan elä näin ja tällainen elämä on raskasta.Olen miettinyt myös että olisiko parempi jos olisin ollut sairaan mustasukkainen ja seurannut kaikkea..Tai kieltänyt menemästä minnekkään missä voi tavata jonkun..Siis haloo..Onhan tietysti minussa jokin vika jos toinen oli parempi.En ole yläpuolella enkä voittaja mut en enempää häviäjä kuin hän.

Lue lisää

Tuleva yksinäinen, se menee toisaan niin että kumpikin on vastuussa erosta. Joko kumppanit vahvistaa toisiaan, tai kaataa toisiaan :/ Esimerkkinä oma ero ja avioliitto, kun toinen vaati, minä heittäydyin marttyyriksi... ei kovin rakentavaa sekään.

Mutta tulin tänne kommentoimaan siksi, että halusin sanoa seuraavaa:
Vaikka sinä olet se joka päätät teidän erosta, vaimosi on ihan yhtä lailla vastuussa siitä että olette ajautuneet tuohon tilaan. Tämä ajatus lohdutti minua aikoinaan.

Tuleva yksinäinen:
Älä eroa. Klassinen moka. Olemme molemmat jo vanhoja, minä 56 ja sinä jotain muuta.
Meillä kaikki on eilistä, mutta siihen eiliseen voi rakentaa. Tee hyvä suhde vaimoosi ja elä niilä palikoilla,jotka sinulla on. Huomista on vain rakentaminen vanhan päälle. Alusta emme voi enää alkaa. Näin vain on tässä iässä. Älä ala yksinäistä elämää.
Voimia.

Nyfiken kirjoitti:

Huhhuh... Sait sanattomaksi. Jotain siis tapahtuu, toivottavasti kummallakin on rittävästi voimaa.

Olen eronnut jo 30 vuotta sitten . En ikinä ota enää uutta miestä riesakseni . Olen tosi onnellinen yksin .

Tuossapa sen syyn sanoit: "minulla on hyvä suhde toiseen naiseen"! Älä ihmettele, ettei oma kiinnosta ja tunnet sellaisia tunteita kuin tuossa selvittelet. Syy on oma likainen sisimpäsi, omatuntosi, koska olet pettänyt vaimoasi, joka sentään yrittää kaikkensa, jos on SINUN takia muuttunut niin, että itsekin sen huomaat! Typerys olet, jos oman, vanhan liittosi särjet ja lähdet jonkun ei-sinulle-kuulumattoman mukaan! Siis pettäjille itselleen käy juuri noin: tunteet omaa kohtaan kuolee ja vieras alkaa viehättää. Syy on ainoastaan siinä pettäjässä itsessään. Kukaan ei petä tietämättään ja valitsemattaan, pettääkö vai ei.
Mene itseesi, itsekäs mies, ja katso peiliin, missä syy tunteisiisi. Vaimossasi ei taida olla mitään syytä!

Kuin sanasta sanaan minun tuntemukseni. 25-vuotisesta liitosta ei ollut vaikea lähteä, mutta tästä 3-vuotisesta suhteesta, joka minun puolestani olisi saanut kestää loppuelämän, oli paljon vaikeampi irroittautua. Vaikka toinen viimeiseen saakka vakuutti rakastavansa, oli yhteydenpito muihin naisiin heti menossa, kun selkäni käänsin.
Nyt vuoden verran yksin ja ehkä loppuelämä.
En kuvitellut, että on näin vaikea löytää kumppania, jos on vähänkään "kranttu".
Yksin parempi kuin huonon kumppanin kanssa.

Pp -57 kirjoitti:

Kuin sanasta sanaan minun tuntemukseni. 25-vuotisesta liitosta ei ollut vaikea lähteä, mutta tästä 3-vuotisesta suhteesta, joka minun puolestani olisi saanut kestää loppuelämän, oli paljon vaikeampi irroittautua. Vaikka toinen viimeiseen saakka vakuutti rakastavansa, oli yhteydenpito muihin naisiin heti menossa, kun selkäni käänsin.
Nyt vuoden verran yksin ja ehkä loppuelämä.
En kuvitellut, että on näin vaikea löytää kumppania, jos on vähänkään "kranttu".
Yksin parempi kuin huonon kumppanin kanssa.

Lue lisää

Tässäpä oiva esimerkki siitä, kuinka HELPPO on jättää se vanha, urautunut ja jo liiankin tuttu liitto ja hypätä uuteen, joka useimmiten osoittautuu niitä toisia, ko,ansia ja neljänsiä kierroksia kiertävien oravanpyöräksi, jossa huomaa, että väärä valinta tuli tehtyä, mutta myöntää ei enää voi ... omaa typeryyttään!

40 vuotta yhdessä kirjoitti:

Tässäpä oiva esimerkki siitä, kuinka HELPPO on jättää se vanha, urautunut ja jo liiankin tuttu liitto ja hypätä uuteen, joka useimmiten osoittautuu niitä toisia, ko,ansia ja neljänsiä kierroksia kiertävien oravanpyöräksi, jossa huomaa, että väärä valinta tuli tehtyä, mutta myöntää ei enää voi ... omaa typeryyttään!

Lue lisää

Minä kai elän tuossa "oravanpyörässäsi", mutta mitä sitten?

Nyt olen päälle 34v ja menossa neljäs suhde. Ekan miehen kanssa oli paljon hienoja hetkiä yhdessä ja yhteisiä harrastuksia, mutta arkipäiväinen asioiden hoitaminen oli meillä aivan eri luokkaa. Minä olen aina ollut täsmällinen ja tarkka töistäni ja sovituista kelloajoista. Mies taas meni töihin jos sattui jaksamaan. Yleensä ei jaksanut sinne herätä. Ihmetteli potkujaan. En ole kertaakaan katunut lähtöäni.

Toinen suhde oli se jokaisen anopin unelma. Mies kävi töissä, harrasti, oli yhteinen oma talo ja kaikin puolin muutenkin niiiiiiiiin täydellinen suhde kun mitä kuvitella saattaa. Tuli lahjoja ja kukkia merkkipäivinä, joita mies ei koskaan unohtanut ja käytiin ulkona syömässä oikein romanttisia illallisia. Meillä ei vaan ollut lopulta mitään yhteistä ja arkipäivisin sain kuulla, kuinka pukeuduin väärin, puhuin väärin, mulla oli vääriä kavereita, väärä työpaikka... Oikeastaan ihan kaikki oli väärin. Jatkuvasti oli rivien välistä luettavissa, että en ollut se nainen jonka mies olisi halunnut ja kovasti se koitti minusta omanlaistaan muokata. Oli joutunut "tyytymään" minuun kun ei muitakaan kuulema saanut. Se suhde oli sitten siinä. Minä en tuollaista kuuntele. Eron hetkellä olinkin sitten se ihan maailman paras nainen ja hänelle koko maailma, mutta siinä vaiheessa se oli jo myöhäistä. En ole kertaakaan katunut eroani, vaikka varmasti olisimme voineet näennäisesti elää "onnellisena yhdessä" lopun elämäämme. Minulla on uskomattoman pitkä pinna, mutta kun se katkeaa, niin se on lopullista.

Kolmas mies oli lopulta kaikin puolin täysi katastrofi. Alku toki oli yhtä onnen huumaa ja vaaleanpunaisia pilviä ja mitä ihaninta ja mahtavinta rakkautta. Oikein sellasta satukirjalaatua. Tiesin jo alussa, että se suhde ei kauaa kestä, mutta mitä sitten. Annetaan palaa niin kauan kun sitä onnea ja auvoa kestää. Suhteen loppu oli sitten elämäni vaikeinta ja pahinta aikaa, mutta sekin on nyt takanapäin. Enkä lopulta tuotakaan suhdetta ja siitä eroa kadu. Siitä katastrofista seurasi jälkikäteen paljon hyvää ja toteutuneita pitkäaikaisia unelmia elämässäni.

Nyt on reilut neljä vuotta katseltu nykyistä miestä, eikä eroaminen ole tullut mieleenkään vielä tässä vaiheessa. En ole onneni kukkuloilla, umpirakastunut, seksielämämme ei ole yhtä jatkuvaa ilotulitusta. Silti olen kuitenkin onnellisempi tällä hetkellä, kun ehkä kertaakaan aiemmin elämässäni. Emme haaveile yhteenmuutosta, emme tule hankkimaan lapsia, emmekä ole ajatelleet ikuista rakkautta yhdessä. Menään päivä kerrallaan niin kauan kun molemmista hyvältä tuntuu. Kumpikin meistä vaatii paljon omaa tilaa ja on melkoinen jääräpää. Olen vapaampi kun koskaan, vaikka samalla olen myös sitoutuneempi kun koskaan. Nyt minua kunnioitetaan aidosti ihmisenä, juuri sellaisena kun olen. Nyt minulla on se aidosti tasavertainen parisuhde.

Ehkä tämä nykyinen suhteeni kestää lopun ikää, ehkä ei. Sen näkee sitten aikanaan. Jos ei kestä, niin sitten katellaan jotain muuta. Ei minua pelota elää yksinkään. Minun on turha koittaa pakottaa itseäni siihen suomalaiseen peruspeheen malliin, koska minusta ei siihen ole. Ihmiset puhuvat aina vääristä ja oikeista valinnoista, mutta minulle ne ovat vain valintoja. Olen monta kertaa eläissäni valinnut tietoisesti "väärinkin", koska sillä hetkellä elämää se valinta on tuntunut "oikealta". Olen täysin tietoinen siitä, että tällä ajatusmallilla ja asenteella en todennäköisesti koskaan tule rakastumaan siihen "tuttuun, turvalliseen ja tavalliseen" perusmieheen, jonka kanssa voisimme elää onnellisina elämämme loppuun asti. Tämä on täysin tietoinen valinta. Yhtäkään eroa ja tehtyä päätöstä en kadu elämässäni, koska ilman niitä en olis nyt tässä vaiheessa, jossa kaikki on mitä parhaimmin.

Liian moni tuntuu tyytyvän jonkinlaiseen suhteen irvikuvaan. Ollaan nyt ton kanssa ku ketään muutakaan ei enää saada, tai ollaan vaan tottumuksesta kun ollaan oltu yhessä jo niin pitkään, tai ei vaan osata tai uskalleta elää yksin. Sitten valitetaan jatkuvasti, kuinka tuo toinen sitä ja tätä ja ei koskaan tätä jne. Ajaudutaan pettämisiin, koska ei kuulema ole kohteliasta tai hyvien tapojen mukaista jättää toista. Haetaan seikkailua elämään, koska siinä omassa suhteessa ei ole elämää. On myös mustasukkaisia puolisoita, ketkä eivät anna sen toisen pitää minkäänlaista omaa elämää suhteen aikana. Kaikki tämä on mielestäni turhaa ja typerää elinpäivien tuhlaamista. Toisille se tuntuu kuitenkin sopivan, tuo jatkuva purnaaminen ja valittaminen tyhmästä puolisosta. Suotakoon siis se elämä heille.

Erotkaa tai olkaa eroamatta, mutta olkaa varmoja päätöksistänne.

Ei välttämättä, sanovat nuo parisuhdeammattilaisetkin. Eroon voi kuulemma kasvaa suhteen aikanakin.

Alter ego kirjoitti:

Ei välttämättä, sanovat nuo parisuhdeammattilaisetkin. Eroon voi kuulemma kasvaa suhteen aikanakin.

Täsmälleen sanottu "Eroon kasvaa" Mutta kuin vanha sananlasku sanoo..Asiat pitkistyy niin ne mutkistuu.

Viime vuosien taakka on ollut kestämätön ja tunteet muuttuneet neutraaliksi.En olisi voinut uskoa itsestäni että hautoisin tällaista kun pidän sulasta sovusta ja turvallisesta elämästä,missä ei mikään muutu paljon.

Kokeneelle. Hän muuttui täydellisesti..On mahdotonta selittää mikä muuttui..Kaikki,ihan kaikki..Minusta tuli haluttu,atleeetti joka suoriutuu ihan mistä vaan..Kuin uusi teinirakkaus olisi täyttänyt tämän toisen ihmisen ja siti kosketus tuntuu minusta kuin puukon iskulta ja sitä en voi ymmärtää että miksi minun sielu,tai jokin perkuleen tunnekuohu saa tällaisen tuntemuksen aikaan..

Olen kuin jo vihainen itselleni kun en kykene vastaamaan tunteeseen.

Vaimon teoista en sano mitään vaikka tiedän että joku toinen mies olisi lähtenyt jo paljon aiemmin..Paljon vähemmästä.

Luulen että kasvoin eroon ja viivyttelin liian kauan ja nyt vaan ratkaisu on raskaampi ja saan kärsiä kaiken uudelleen.Harkitsevasta lunoteesta johtuen ei välttämättä ollut tällä kertaa apua.

Vähän yli 50v olen.Juuri sen verran että oikealla palstalla kirjoitan.

Ei näihin juttuihin mitään neuvoa teitysti ole,vaan jokaisen on ratkottava itse ja yksin ongelmansa.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Täsmälleen sanottu "Eroon kasvaa" Mutta kuin vanha sananlasku sanoo..Asiat pitkistyy niin ne mutkistuu.

Viime vuosien taakka on ollut kestämätön ja tunteet muuttuneet neutraaliksi.En olisi voinut uskoa itsestäni että hautoisin tällaista kun pidän sulasta sovusta ja turvallisesta elämästä,missä ei mikään muutu paljon.

Kokeneelle. Hän muuttui täydellisesti..On mahdotonta selittää mikä muuttui..Kaikki,ihan kaikki..Minusta tuli haluttu,atleeetti joka suoriutuu ihan mistä vaan..Kuin uusi teinirakkaus olisi täyttänyt tämän toisen ihmisen ja siti kosketus tuntuu minusta kuin puukon iskulta ja sitä en voi ymmärtää että miksi minun sielu,tai jokin perkuleen tunnekuohu saa tällaisen tuntemuksen aikaan..

Olen kuin jo vihainen itselleni kun en kykene vastaamaan tunteeseen.

Vaimon teoista en sano mitään vaikka tiedän että joku toinen mies olisi lähtenyt jo paljon aiemmin..Paljon vähemmästä.

Luulen että kasvoin eroon ja viivyttelin liian kauan ja nyt vaan ratkaisu on raskaampi ja saan kärsiä kaiken uudelleen.Harkitsevasta lunoteesta johtuen ei välttämättä ollut tällä kertaa apua.

Vähän yli 50v olen.Juuri sen verran että oikealla palstalla kirjoitan.

Ei näihin juttuihin mitään neuvoa teitysti ole,vaan jokaisen on ratkottava itse ja yksin ongelmansa.

Lue lisää

"Ei näihin juttuihin mitään neuvoa teitysti ole,vaan jokaisen on ratkottava itse ja yksin ongelmansa."

Tuohon haluaisin väittää vastaan, ystävällisesti tosin.
Katsos, kun ihmisillä on usein ystäviä, tai tämmöisiä nettikeskustelukanavat, tai jopa ammatikseen kuuntelijoita, niin kannattaahan niitä hyödykseen käyttää. Aina sitä joku voi tuoda esiin jotain ihan erilaista näkökulmaa ja sitten oot itse hoomoilasena, että "jaa, eipäs tullu mieleen tuokaan aiemmin."

Kohtalotovereita sullekin löytyy, jos ei nyt tällä palstalla, niin tuolla avioero palstalla ainakin.

Itselleni kävi exän kanssa niin, että itkin ja anteeksi annoin kun petti, toisen kerran kun tuli fritsut kaulassa kotiin, niin... sydän hyppäsi kyllä hypyn mutta...miten se tuntuikin oikeastaan riemukkaalta? Ihan kuin olisin vain odottanut että hän olisi se, joka tekee jotain että saan erota? Etten olisi se, jota lapset syyttää? Tai jotain?

No, se on ollutta ja mennyttä javuoden kuluttua erostamme löysinkin jo mukavan miehen ja nyt olemme olleet yhdessä 6 v, aviossa kolme vuotta. Olin siis eroon kasvanut eikä tästä nykyisestä tullut mitään laastarimiestä.

vhjfgjjj kirjoitti:

"Ei näihin juttuihin mitään neuvoa teitysti ole,vaan jokaisen on ratkottava itse ja yksin ongelmansa."

Tuohon haluaisin väittää vastaan, ystävällisesti tosin.
Katsos, kun ihmisillä on usein ystäviä, tai tämmöisiä nettikeskustelukanavat, tai jopa ammatikseen kuuntelijoita, niin kannattaahan niitä hyödykseen käyttää. Aina sitä joku voi tuoda esiin jotain ihan erilaista näkökulmaa ja sitten oot itse hoomoilasena, että "jaa, eipäs tullu mieleen tuokaan aiemmin."

Kohtalotovereita sullekin löytyy, jos ei nyt tällä palstalla, niin tuolla avioero palstalla ainakin.

Itselleni kävi exän kanssa niin, että itkin ja anteeksi annoin kun petti, toisen kerran kun tuli fritsut kaulassa kotiin, niin... sydän hyppäsi kyllä hypyn mutta...miten se tuntuikin oikeastaan riemukkaalta? Ihan kuin olisin vain odottanut että hän olisi se, joka tekee jotain että saan erota? Etten olisi se, jota lapset syyttää? Tai jotain?

No, se on ollutta ja mennyttä javuoden kuluttua erostamme löysinkin jo mukavan miehen ja nyt olemme olleet yhdessä 6 v, aviossa kolme vuotta. Olin siis eroon kasvanut eikä tästä nykyisestä tullut mitään laastarimiestä.

Lue lisää

Olet oikeassa.Tämäkin kirjoitus on jo terapiaa kun laittaa ajatukset jonnekkin.Yritin jopa hakea apua vuosia sitten..Olin uupunut eikä enää mikään tuntunut miltään.Työt meni päin p-eetä..Kuitenkin tulin sorvin" ääreen joka arkiaamu.En kai osannut lääkärille kertoa mikä vaivaa.Olin vain väsynyt.Kaikki kokeet tehtiin eikä fyysistä vikaa ollut..Ei edes korkea lepopulssi antanut lääkärille aihetta kysellä sen enempää..Pulssi oli lähes sata..Olo kuin olisin juossut satasen aidat..Söin särkylääkkeitä milloin niinkin kipuun..Epäilin että liika lääke aiheutti myös oireita ja laitoin lääkärin määräämän purkin kiinni..Sydän särkyy ei burana auta,totesin.Ystävät....Nyt kun merkkejä näkyy.Mitä aion.Osa ystävistä on kai vaihtanut puolta ja unohtanut millainen hän oli..He näkevät vain uuden ihmisen ja sanovat että olette luodut toisillenne.Nuo sanat saavat nahan velloomaan,kun siinä on totuuden siemen,jonka olen haudannut.Moni on jo sanonut mielisiteensä.Kovin niistä sanoo.Kannattaako..Teillä voisi olla nyt kaikki hyvin.Hyvin?!Entä minä..Pelle..aisankannattaja loppu elämäni..Missä kulkee oman arvon raja.Paljon kysymyksiä pään sisällä..Päätös on tehty mutta Toteutus vaatii miestä pysymään sanojensa takana vaikka mikä tulisi.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Olet oikeassa.Tämäkin kirjoitus on jo terapiaa kun laittaa ajatukset jonnekkin.Yritin jopa hakea apua vuosia sitten..Olin uupunut eikä enää mikään tuntunut miltään.Työt meni päin p-eetä..Kuitenkin tulin sorvin" ääreen joka arkiaamu.En kai osannut lääkärille kertoa mikä vaivaa.Olin vain väsynyt.Kaikki kokeet tehtiin eikä fyysistä vikaa ollut..Ei edes korkea lepopulssi antanut lääkärille aihetta kysellä sen enempää..Pulssi oli lähes sata..Olo kuin olisin juossut satasen aidat..Söin särkylääkkeitä milloin niinkin kipuun..Epäilin että liika lääke aiheutti myös oireita ja laitoin lääkärin määräämän purkin kiinni..Sydän särkyy ei burana auta,totesin.Ystävät....Nyt kun merkkejä näkyy.Mitä aion.Osa ystävistä on kai vaihtanut puolta ja unohtanut millainen hän oli..He näkevät vain uuden ihmisen ja sanovat että olette luodut toisillenne.Nuo sanat saavat nahan velloomaan,kun siinä on totuuden siemen,jonka olen haudannut.Moni on jo sanonut mielisiteensä.Kovin niistä sanoo.Kannattaako..Teillä voisi olla nyt kaikki hyvin.Hyvin?!Entä minä..Pelle..aisankannattaja loppu elämäni..Missä kulkee oman arvon raja.Paljon kysymyksiä pään sisällä..Päätös on tehty mutta Toteutus vaatii miestä pysymään sanojensa takana vaikka mikä tulisi.

Lue lisää

Se on sitten kertarepäisyllä hoidettava, tuo sinun erosi. Tee kesälomasuunnitelma vain itsellesi, ilmoita just ennen lomaa että haluat eron ja annat hänelle tilaa poistumalla paikalta että hän saa sulatella. Sitten suljet puhelimen ja lähdet.
Olen varma että toivuttuasi ensijärkytyksestäsi (järkytyt koska olet tehnyt jotain ratkaisevaa) tunnet huikaisevan odotuksen ja pelonsekaisen tunteen. Voi mennä viikkokin ennenkuin alat tuntea, että jokin "uusi sinä" nousee pintaan voimantunteineen omasta rohkeudestaan.
Siitä alkaa loma ja toipuminen, mutta tunteet käy pohjassa ensin ja kun ei sieltä ole kuin yksi reitti pois niin sehän on ylöspäin.
Pystyt kyllä. Fyysinen olotilasikin paranee tuosta kuvaamastasi. Suhdehan on huono jos fysiikka pettää.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Täsmälleen sanottu "Eroon kasvaa" Mutta kuin vanha sananlasku sanoo..Asiat pitkistyy niin ne mutkistuu.

Viime vuosien taakka on ollut kestämätön ja tunteet muuttuneet neutraaliksi.En olisi voinut uskoa itsestäni että hautoisin tällaista kun pidän sulasta sovusta ja turvallisesta elämästä,missä ei mikään muutu paljon.

Kokeneelle. Hän muuttui täydellisesti..On mahdotonta selittää mikä muuttui..Kaikki,ihan kaikki..Minusta tuli haluttu,atleeetti joka suoriutuu ihan mistä vaan..Kuin uusi teinirakkaus olisi täyttänyt tämän toisen ihmisen ja siti kosketus tuntuu minusta kuin puukon iskulta ja sitä en voi ymmärtää että miksi minun sielu,tai jokin perkuleen tunnekuohu saa tällaisen tuntemuksen aikaan..

Olen kuin jo vihainen itselleni kun en kykene vastaamaan tunteeseen.

Vaimon teoista en sano mitään vaikka tiedän että joku toinen mies olisi lähtenyt jo paljon aiemmin..Paljon vähemmästä.

Luulen että kasvoin eroon ja viivyttelin liian kauan ja nyt vaan ratkaisu on raskaampi ja saan kärsiä kaiken uudelleen.Harkitsevasta lunoteesta johtuen ei välttämättä ollut tällä kertaa apua.

Vähän yli 50v olen.Juuri sen verran että oikealla palstalla kirjoitan.

Ei näihin juttuihin mitään neuvoa teitysti ole,vaan jokaisen on ratkottava itse ja yksin ongelmansa.

Lue lisää

"Olen kuin jo vihainen itselleni kun en kykene vastaamaan tunteeseen"


Et tietenkään pysy vastaamaan tunteeseen kun sinulla on toinen nainen, uusi tuore suhde johon vertaat vanhaa ja arkipäiväistynyttä. Oisko viisasta laittaa tämä uui suhde katkolle siksi aikaa kun sat selvitettyä vanhan suhteesi kuviot? Ei taida olla kovin terve pohja tuo tilanteesi uutta suhdettasikaan ajatellen?

Missä Mies kirjoitti:

"Olen kuin jo vihainen itselleni kun en kykene vastaamaan tunteeseen"


Et tietenkään pysy vastaamaan tunteeseen kun sinulla on toinen nainen, uusi tuore suhde johon vertaat vanhaa ja arkipäiväistynyttä. Oisko viisasta laittaa tämä uui suhde katkolle siksi aikaa kun sat selvitettyä vanhan suhteesi kuviot? Ei taida olla kovin terve pohja tuo tilanteesi uutta suhdettasikaan ajatellen?

Lue lisää

Vaikea selittää tunnetilanne.Kuitenkaan kyseessä ei ole hetken huuma tai uuden viehätys.Uusi suhde alkoi sellaiseen aikaan kun en ollut "mitään"Eli tilaa oli ja otin rakkauden vastaan ja annoin rakkautta.Kaikki oli ikään kuin luvallista koska olin syrjässä..Vaakakuppi oli hyvin vahvasti uuden suhteen puolella.Nyt on vaakakupissa järki/tunteet.Järki sanoo et kannattaako tuhota kaikki mitä avioliiton aikana on saanut aikaiseksi.Tunteet sanoo,älä luota enää.Tämä kaikki toistuu ja toistuu.Nimenomaan haluan arjen..Ja sisällis-sota minussa käy kiivaana..

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Vaikea selittää tunnetilanne.Kuitenkaan kyseessä ei ole hetken huuma tai uuden viehätys.Uusi suhde alkoi sellaiseen aikaan kun en ollut "mitään"Eli tilaa oli ja otin rakkauden vastaan ja annoin rakkautta.Kaikki oli ikään kuin luvallista koska olin syrjässä..Vaakakuppi oli hyvin vahvasti uuden suhteen puolella.Nyt on vaakakupissa järki/tunteet.Järki sanoo et kannattaako tuhota kaikki mitä avioliiton aikana on saanut aikaiseksi.Tunteet sanoo,älä luota enää.Tämä kaikki toistuu ja toistuu.Nimenomaan haluan arjen..Ja sisällis-sota minussa käy kiivaana..

Lue lisää

Olisiko vaimollasi oikeus tietää mitä päässäsi liikkuu tai mitä teet hänen selkänsä takana? Minua ainakin kuvottaa kaikista eniten epärehellisyys. Voisitko olla reilu ja päästää vaimosi sisälle elämääsi ja kertoa mitä tunnet, ajattelet ja että sinulla on huonoina aikoina "perustamasi" suhde toiseen? Miten luulet että vaimosi tähän suhtautuisi? Miksi oikeutat itsellesi sen mitä vaimossasi moitit?

Eroja tulee ja menee ja te ette ole ainoita maailmassa joille mahdollisesti niin käy, mutta et voi mielestäni voidella leipää molemmilta puolilta. Se että rehellisesti otat asian esille vaimosi kanssa vie prosessia eteenpäin, suuntaan tai toiseen. Vaikka koet että sinua on aikoinaan petetty, kohdeltu väärin ja mitä kaikkea, ei ehkä oikeuta sinua olemaan samanlainen. Osoita olevas miehen mittainen.

Tuo nykyinen tilanteenne kuulostaa sietämättömältä. Rohkeutta muuttaa asioita!

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Vaikea selittää tunnetilanne.Kuitenkaan kyseessä ei ole hetken huuma tai uuden viehätys.Uusi suhde alkoi sellaiseen aikaan kun en ollut "mitään"Eli tilaa oli ja otin rakkauden vastaan ja annoin rakkautta.Kaikki oli ikään kuin luvallista koska olin syrjässä..Vaakakuppi oli hyvin vahvasti uuden suhteen puolella.Nyt on vaakakupissa järki/tunteet.Järki sanoo et kannattaako tuhota kaikki mitä avioliiton aikana on saanut aikaiseksi.Tunteet sanoo,älä luota enää.Tämä kaikki toistuu ja toistuu.Nimenomaan haluan arjen..Ja sisällis-sota minussa käy kiivaana..

Lue lisää

Et taida paljon arvostaa uutta suhdettasi. Päättämättömyytesi syö pohjaa myös siltä. Miten uusi rakkautesi kohde pystyy sinuun ja sanomiiisi luottamaan tulevaisuudessa. Itse et luota vaimoosi, kuitenkin odotat uuden rakkautesi luottavan itseesi vaikka pidät häntä vain pelastusrenkaana. Uskotko toisen odottavan loputtomasti?

Jos olet pilannut menneisyytesi, niin miksi pilaat myös tulevaisuutesi?

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Vaikea selittää tunnetilanne.Kuitenkaan kyseessä ei ole hetken huuma tai uuden viehätys.Uusi suhde alkoi sellaiseen aikaan kun en ollut "mitään"Eli tilaa oli ja otin rakkauden vastaan ja annoin rakkautta.Kaikki oli ikään kuin luvallista koska olin syrjässä..Vaakakuppi oli hyvin vahvasti uuden suhteen puolella.Nyt on vaakakupissa järki/tunteet.Järki sanoo et kannattaako tuhota kaikki mitä avioliiton aikana on saanut aikaiseksi.Tunteet sanoo,älä luota enää.Tämä kaikki toistuu ja toistuu.Nimenomaan haluan arjen..Ja sisällis-sota minussa käy kiivaana..

Lue lisää

"Tunteet sanoo,älä luota enää."

Mitä mieltä olet, oletkos nyt tässä tilanteessa itse luotettava ja läheistesi luottamuksen arvoinen. Kipeitä asioita, mutta kannattaa olla rehellinen myös itselleen eikä keksiä verkuueita millä puolustelee omia tekemisiään.

Missä Mies kirjoitti:

Olisiko vaimollasi oikeus tietää mitä päässäsi liikkuu tai mitä teet hänen selkänsä takana? Minua ainakin kuvottaa kaikista eniten epärehellisyys. Voisitko olla reilu ja päästää vaimosi sisälle elämääsi ja kertoa mitä tunnet, ajattelet ja että sinulla on huonoina aikoina "perustamasi" suhde toiseen? Miten luulet että vaimosi tähän suhtautuisi? Miksi oikeutat itsellesi sen mitä vaimossasi moitit?

Eroja tulee ja menee ja te ette ole ainoita maailmassa joille mahdollisesti niin käy, mutta et voi mielestäni voidella leipää molemmilta puolilta. Se että rehellisesti otat asian esille vaimosi kanssa vie prosessia eteenpäin, suuntaan tai toiseen. Vaikka koet että sinua on aikoinaan petetty, kohdeltu väärin ja mitä kaikkea, ei ehkä oikeuta sinua olemaan samanlainen. Osoita olevas miehen mittainen.

Tuo nykyinen tilanteenne kuulostaa sietämättömältä. Rohkeutta muuttaa asioita!

Lue lisää

Olet oikeassa.Tunnen suurta häpeää kun käyttäydyn samoin kuin minulle tehtiin.Aiemmin ajattelin että se joka heittää ensimmäisen kiven,on syyllinen ja saa kokea saman..Tilanne on vain ensimmäinen minun elämässä.Päätös tulee varmasti,mutta petos tarinaa en tule ikinä kertomaan kun haluan säästää hänen siltä miltä minusta tuntui.Sen verran yritän olla inhimillinen.Mitä ei tiedä,siitä ei kärsi.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Olet oikeassa.Tunnen suurta häpeää kun käyttäydyn samoin kuin minulle tehtiin.Aiemmin ajattelin että se joka heittää ensimmäisen kiven,on syyllinen ja saa kokea saman..Tilanne on vain ensimmäinen minun elämässä.Päätös tulee varmasti,mutta petos tarinaa en tule ikinä kertomaan kun haluan säästää hänen siltä miltä minusta tuntui.Sen verran yritän olla inhimillinen.Mitä ei tiedä,siitä ei kärsi.

Lue lisää

"tuleva yksinäinen"

Mitä ei kerro, siitä ei syytetä.
Tekopyhää edelleen.
Vaimosi uskottomuus tiedetään.
Lapsesi ja sukunne, ystävänne suhtautuisivat eri tavalla sinuun ja eroonne, jos tietäisivät uskottomuudestasi. Sen varmasti tiedät.
Ja laskelmoit. Omaan pussiisi pelaat.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Olet oikeassa.Tunnen suurta häpeää kun käyttäydyn samoin kuin minulle tehtiin.Aiemmin ajattelin että se joka heittää ensimmäisen kiven,on syyllinen ja saa kokea saman..Tilanne on vain ensimmäinen minun elämässä.Päätös tulee varmasti,mutta petos tarinaa en tule ikinä kertomaan kun haluan säästää hänen siltä miltä minusta tuntui.Sen verran yritän olla inhimillinen.Mitä ei tiedä,siitä ei kärsi.

Lue lisää

Tuleva yksinäinen, olen samaa mieltä, ei kannata kertoa. Ero silloin satuttaa ihan toisella tavalla, katkeroittaa.

Se on ainut juttu mistä exä on mua kiittänyt jälkikäteen, että onneksi ei ollut muita ;))

Ja jos kerta tuo toinen nainen ei ole vaikuttanut siihen että suhteenne ajautui karille, niin mitä suotta. Ainakin saan sen tunteen että liitto oli ojassa jo kun hänet tapasit.

Tee päätöksesi! kirjoitti:

Et taida paljon arvostaa uutta suhdettasi. Päättämättömyytesi syö pohjaa myös siltä. Miten uusi rakkautesi kohde pystyy sinuun ja sanomiiisi luottamaan tulevaisuudessa. Itse et luota vaimoosi, kuitenkin odotat uuden rakkautesi luottavan itseesi vaikka pidät häntä vain pelastusrenkaana. Uskotko toisen odottavan loputtomasti?

Jos olet pilannut menneisyytesi, niin miksi pilaat myös tulevaisuutesi?

Lue lisää

En ole kertonut uuden suhteen kaikkia vaiheita.Tiedän että pohja voi pettää milloin vain ja siksi sanon "tuleva yksinäinen"Arvostan taatusti suhdetta ja puhumme asioista hyvin paljon.Hyviä neuvoja on tullut ja luulen että näistä otan oppia.ystävällisesti.Kiitos.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

En ole kertonut uuden suhteen kaikkia vaiheita.Tiedän että pohja voi pettää milloin vain ja siksi sanon "tuleva yksinäinen"Arvostan taatusti suhdetta ja puhumme asioista hyvin paljon.Hyviä neuvoja on tullut ja luulen että näistä otan oppia.ystävällisesti.Kiitos.

Lue lisää

Vanhassa liitossa roikkuva ei todellakaan arvosta uuden suhteensa toista osapuolta, jos arvostaisi niin eroaisi edellisestä. Eri asia jos toinenkin on varattu ja molemmat vain satunnaisesti suhteilevat.

Paheksun paljon kirjoitti:

"tuleva yksinäinen"

Mitä ei kerro, siitä ei syytetä.
Tekopyhää edelleen.
Vaimosi uskottomuus tiedetään.
Lapsesi ja sukunne, ystävänne suhtautuisivat eri tavalla sinuun ja eroonne, jos tietäisivät uskottomuudestasi. Sen varmasti tiedät.
Ja laskelmoit. Omaan pussiisi pelaat.

Lue lisää

Ei minusta saa tekopyhää tekemällä.Kunnioitan niin paljon menneitä vuosia että en loukkaa enempää jos lähden.lähden vähin äänin.ja..en pelaa sillä itse menetän paljon.Oikeastaan kaiken.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Olet oikeassa.Tunnen suurta häpeää kun käyttäydyn samoin kuin minulle tehtiin.Aiemmin ajattelin että se joka heittää ensimmäisen kiven,on syyllinen ja saa kokea saman..Tilanne on vain ensimmäinen minun elämässä.Päätös tulee varmasti,mutta petos tarinaa en tule ikinä kertomaan kun haluan säästää hänen siltä miltä minusta tuntui.Sen verran yritän olla inhimillinen.Mitä ei tiedä,siitä ei kärsi.

Lue lisää

"Mitä ei tiedä,siitä ei kärsi."

Noh, jos vain itse kykenet elämään petoksessa, minä en kykenisi.

hmp.f kirjoitti:

Tuleva yksinäinen, olen samaa mieltä, ei kannata kertoa. Ero silloin satuttaa ihan toisella tavalla, katkeroittaa.

Se on ainut juttu mistä exä on mua kiittänyt jälkikäteen, että onneksi ei ollut muita ;))

Ja jos kerta tuo toinen nainen ei ole vaikuttanut siihen että suhteenne ajautui karille, niin mitä suotta. Ainakin saan sen tunteen että liitto oli ojassa jo kun hänet tapasit.

Lue lisää

Juuri näin.Ojassa oltiin ja näillä kahdella ei ole yhteistä tekijää.Ei mitään tekemistä keskenään ja silti on vaikea tehdä ero ilman pahan olon tunteita.Kuin sisarelleen sanoisi.et ole enää..

Missä Mies kirjoitti:

"Tunteet sanoo,älä luota enää."

Mitä mieltä olet, oletkos nyt tässä tilanteessa itse luotettava ja läheistesi luottamuksen arvoinen. Kipeitä asioita, mutta kannattaa olla rehellinen myös itselleen eikä keksiä verkuueita millä puolustelee omia tekemisiään.

Lue lisää

Minua satutettiin kun mies halusi päästä synnituskistaan. Kertoi mukavan ja leppoisan saunaillan päätteeksi että on ollut pidempää jo toinen, ei löydä minun kanssani enää yhteistä elämää.
J.u.m.alauta että se sattui! Anteeksi kiroilu, mutta tätä kirjoittaessani (7v jälk) se kauhea häpeän ja huonommuuden tunneallto pyhkäisi yli. Se kun on vissiin pysyvä vieras. Aika ajoin saan sen hiljennettyä. Olen jopa löytänyt uuden puolison ja elämäni on täysin muuttunut entisestä, myönnän että parempaan, mutta jostain se kauhea tunne aika ajoin tulee. Välillä katkeruutena, välillä vihana, välillä huonona itsetuntona (etenkin kun jokin toinen epäonnistuminen on sattunut, vaikka töissä jotain).


Se mitä haluan tällä kommentillani muistuttaa on, että me kaikki emme kestä totuuksia vasten kasvoja. Olen oppinut vihaamaan ihmisiä jotka esiintyvät mieluusti "totuuden torvina" ja "suoraan sanojina." Sellaisen negatiivisen viestin tuojaankin suhde muuttuu koska hänhan olisi nähnyt minut särkyneenä, rikki menneenä. Vaikka olisi miten hyvä ystävä, omainen tai vaikka oma lapsi, tuska jää jätetylle eikä auta minua/häntä suhtautumaan siihen kertojaan enää neutraalisti.
Minulle kertoi siis puoliso, tilanteessa jossa sitä vähiten odotin.

Mitäkö olisin halunnut?
Olen miettinyt sitä ja totesin olevani tyyppi, joka olisi tarvinnut sellaisen infon, että toinen haluaa selvittää omia toiveitaan, tulevaisuuttaan ja miettii elämää ilman liittoamme. Sanonut kasvaneensa eroon minusta. Kehunut että minun kanssani oli paljon hyviä vuosia eikä kadu niistä mitään. Mutta että...Nyt on muuttumisen tarve ja voitaisiinko selvitellä asioita erillämme (siksihän meillä asumuseroaika laissakin).

Tämmöinen kokemus minulla. Toiv. siitä on apua jollekulle.

Anna mennä! kirjoitti:

Se on sitten kertarepäisyllä hoidettava, tuo sinun erosi. Tee kesälomasuunnitelma vain itsellesi, ilmoita just ennen lomaa että haluat eron ja annat hänelle tilaa poistumalla paikalta että hän saa sulatella. Sitten suljet puhelimen ja lähdet.
Olen varma että toivuttuasi ensijärkytyksestäsi (järkytyt koska olet tehnyt jotain ratkaisevaa) tunnet huikaisevan odotuksen ja pelonsekaisen tunteen. Voi mennä viikkokin ennenkuin alat tuntea, että jokin "uusi sinä" nousee pintaan voimantunteineen omasta rohkeudestaan.
Siitä alkaa loma ja toipuminen, mutta tunteet käy pohjassa ensin ja kun ei sieltä ole kuin yksi reitti pois niin sehän on ylöspäin.
Pystyt kyllä. Fyysinen olotilasikin paranee tuosta kuvaamastasi. Suhdehan on huono jos fysiikka pettää.

Lue lisää

Jokin tuomoinen erotapa olisi sopinut minulle, jätetylle.

nyt ei vakinikkiä kirjoitti:

Minua satutettiin kun mies halusi päästä synnituskistaan. Kertoi mukavan ja leppoisan saunaillan päätteeksi että on ollut pidempää jo toinen, ei löydä minun kanssani enää yhteistä elämää.
J.u.m.alauta että se sattui! Anteeksi kiroilu, mutta tätä kirjoittaessani (7v jälk) se kauhea häpeän ja huonommuuden tunneallto pyhkäisi yli. Se kun on vissiin pysyvä vieras. Aika ajoin saan sen hiljennettyä. Olen jopa löytänyt uuden puolison ja elämäni on täysin muuttunut entisestä, myönnän että parempaan, mutta jostain se kauhea tunne aika ajoin tulee. Välillä katkeruutena, välillä vihana, välillä huonona itsetuntona (etenkin kun jokin toinen epäonnistuminen on sattunut, vaikka töissä jotain).


Se mitä haluan tällä kommentillani muistuttaa on, että me kaikki emme kestä totuuksia vasten kasvoja. Olen oppinut vihaamaan ihmisiä jotka esiintyvät mieluusti "totuuden torvina" ja "suoraan sanojina." Sellaisen negatiivisen viestin tuojaankin suhde muuttuu koska hänhan olisi nähnyt minut särkyneenä, rikki menneenä. Vaikka olisi miten hyvä ystävä, omainen tai vaikka oma lapsi, tuska jää jätetylle eikä auta minua/häntä suhtautumaan siihen kertojaan enää neutraalisti.
Minulle kertoi siis puoliso, tilanteessa jossa sitä vähiten odotin.

Mitäkö olisin halunnut?
Olen miettinyt sitä ja totesin olevani tyyppi, joka olisi tarvinnut sellaisen infon, että toinen haluaa selvittää omia toiveitaan, tulevaisuuttaan ja miettii elämää ilman liittoamme. Sanonut kasvaneensa eroon minusta. Kehunut että minun kanssani oli paljon hyviä vuosia eikä kadu niistä mitään. Mutta että...Nyt on muuttumisen tarve ja voitaisiinko selvitellä asioita erillämme (siksihän meillä asumuseroaika laissakin).

Tämmöinen kokemus minulla. Toiv. siitä on apua jollekulle.

Lue lisää

"Minulle kertoi siis puoliso, tilanteessa jossa sitä vähiten odotin."

Olisiko ollut helpompaa jos sen olisi kertonut vaikka naapuri tai miehesi työkaveri?

Missä Mies kirjoitti:

"Tunteet sanoo,älä luota enää."

Mitä mieltä olet, oletkos nyt tässä tilanteessa itse luotettava ja läheistesi luottamuksen arvoinen. Kipeitä asioita, mutta kannattaa olla rehellinen myös itselleen eikä keksiä verkuueita millä puolustelee omia tekemisiään.

Lue lisää

En ole luotettava enkä vaadi edes että luotetaan.Kasvoin tällaiseksi vuosien varrella.Luuletko että en surrut kun tiesin mihin kaikki päättyy.Olin yksinäinen ja löysin naisen..En syytä vainoa kun tajuan että näin voi käydä vaikka en siihen aiemmin voinut uskoa.On julmaa sanoa päin naamaa.Minulla on toinen..Nainen ehkä pystyy siihen.Minä en.Yritän keksiä pehmeän tavan.Olen antanut ymmärtää että tunteiden kuolleen,mutta teinen sulkee pois kaiken..Ei halua huomata että loppu on tulossa.

Missä Mies kirjoitti:

"Minulle kertoi siis puoliso, tilanteessa jossa sitä vähiten odotin."

Olisiko ollut helpompaa jos sen olisi kertonut vaikka naapuri tai miehesi työkaveri?

Ei tietenkään, johan kirjoitin sen viestissäni jota et näköjään lukenut. Totuuden torvia ja suoraan sanojia en arvosta.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

En ole luotettava enkä vaadi edes että luotetaan.Kasvoin tällaiseksi vuosien varrella.Luuletko että en surrut kun tiesin mihin kaikki päättyy.Olin yksinäinen ja löysin naisen..En syytä vainoa kun tajuan että näin voi käydä vaikka en siihen aiemmin voinut uskoa.On julmaa sanoa päin naamaa.Minulla on toinen..Nainen ehkä pystyy siihen.Minä en.Yritän keksiä pehmeän tavan.Olen antanut ymmärtää että tunteiden kuolleen,mutta teinen sulkee pois kaiken..Ei halua huomata että loppu on tulossa.

Lue lisää

Miksi syytät itseäsi vain epäluotettavaksi jos vaimollasi oli aiemmin toinen/toisia?
Olet sanonut tuntevasi itsesi aisankannattajaksi, nöyryyttävä tunne kenelle vaan. On normaalia mittauttaa "oma arvonsa parisuhdemarkkinoilla" joten ei siitä sen enempää. Toiset puhuu laastarisuhteista, sama asia. Ihmiset on heikkoja, kukin tavallaan. Pitää myös kyetä itselleenkin anteeksiantamaan, sanotaan. Tee niin, olit heikko, hait arviota, nyt pähkäilet oikeutusta erolle.
Pitkään jatkuessaan tilanne sairastuttaa, voi pahimmillaan johtaa joko fyysiseen tai henkiseen parisuhdeväkivaltaan.

Anna mennä! kirjoitti:

Se on sitten kertarepäisyllä hoidettava, tuo sinun erosi. Tee kesälomasuunnitelma vain itsellesi, ilmoita just ennen lomaa että haluat eron ja annat hänelle tilaa poistumalla paikalta että hän saa sulatella. Sitten suljet puhelimen ja lähdet.
Olen varma että toivuttuasi ensijärkytyksestäsi (järkytyt koska olet tehnyt jotain ratkaisevaa) tunnet huikaisevan odotuksen ja pelonsekaisen tunteen. Voi mennä viikkokin ennenkuin alat tuntea, että jokin "uusi sinä" nousee pintaan voimantunteineen omasta rohkeudestaan.
Siitä alkaa loma ja toipuminen, mutta tunteet käy pohjassa ensin ja kun ei sieltä ole kuin yksi reitti pois niin sehän on ylöspäin.
Pystyt kyllä. Fyysinen olotilasikin paranee tuosta kuvaamastasi. Suhdehan on huono jos fysiikka pettää.

Lue lisää

Voisi olla hyvä tapa..On vain niin että loma on pienissä erissä.viikko on liian lyhyt aika.Ehkä kuukausi olisi riittävä aika miettiä ja rauhoittua.Hyvä neuvo kuitenkin.

nyt ei vakinikkiä kirjoitti:

Minua satutettiin kun mies halusi päästä synnituskistaan. Kertoi mukavan ja leppoisan saunaillan päätteeksi että on ollut pidempää jo toinen, ei löydä minun kanssani enää yhteistä elämää.
J.u.m.alauta että se sattui! Anteeksi kiroilu, mutta tätä kirjoittaessani (7v jälk) se kauhea häpeän ja huonommuuden tunneallto pyhkäisi yli. Se kun on vissiin pysyvä vieras. Aika ajoin saan sen hiljennettyä. Olen jopa löytänyt uuden puolison ja elämäni on täysin muuttunut entisestä, myönnän että parempaan, mutta jostain se kauhea tunne aika ajoin tulee. Välillä katkeruutena, välillä vihana, välillä huonona itsetuntona (etenkin kun jokin toinen epäonnistuminen on sattunut, vaikka töissä jotain).


Se mitä haluan tällä kommentillani muistuttaa on, että me kaikki emme kestä totuuksia vasten kasvoja. Olen oppinut vihaamaan ihmisiä jotka esiintyvät mieluusti "totuuden torvina" ja "suoraan sanojina." Sellaisen negatiivisen viestin tuojaankin suhde muuttuu koska hänhan olisi nähnyt minut särkyneenä, rikki menneenä. Vaikka olisi miten hyvä ystävä, omainen tai vaikka oma lapsi, tuska jää jätetylle eikä auta minua/häntä suhtautumaan siihen kertojaan enää neutraalisti.
Minulle kertoi siis puoliso, tilanteessa jossa sitä vähiten odotin.

Mitäkö olisin halunnut?
Olen miettinyt sitä ja totesin olevani tyyppi, joka olisi tarvinnut sellaisen infon, että toinen haluaa selvittää omia toiveitaan, tulevaisuuttaan ja miettii elämää ilman liittoamme. Sanonut kasvaneensa eroon minusta. Kehunut että minun kanssani oli paljon hyviä vuosia eikä kadu niistä mitään. Mutta että...Nyt on muuttumisen tarve ja voitaisiinko selvitellä asioita erillämme (siksihän meillä asumuseroaika laissakin).

Tämmöinen kokemus minulla. Toiv. siitä on apua jollekulle.

Lue lisää

Kokemaasi tilannetta en soisi kenellekkään.Yhden vastaavan tapauksen tiedän.Julmaa.En toimi noin.

Nyt ei vakinikkiä kirjoitti:

Ei tietenkään, johan kirjoitin sen viestissäni jota et näköjään lukenut. Totuuden torvia ja suoraan sanojia en arvosta.

Riippuu tietenkin miten asia ilmaistaan, muttaminä rvostaisinsitä että en olisi Se viimeinen joka sivusuhteesta tietää.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Voisi olla hyvä tapa..On vain niin että loma on pienissä erissä.viikko on liian lyhyt aika.Ehkä kuukausi olisi riittävä aika miettiä ja rauhoittua.Hyvä neuvo kuitenkin.

Jukoliste mies: älä nyt nettineuvoilla eroa! Olet naimisissa ja vaimo mielistelee: moni kahdehtii.
Pää pystyyn atleetti ja elä sitä elämääsi! Aisat kannattavat itse itsensä. älä jolkota tuollaisia ja kuvittele turhia.
Kesä tulossa!

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Ei minusta saa tekopyhää tekemällä.Kunnioitan niin paljon menneitä vuosia että en loukkaa enempää jos lähden.lähden vähin äänin.ja..en pelaa sillä itse menetän paljon.Oikeastaan kaiken.

Lue lisää

uudet "rakkaudet" häviävät kuin lumi keväällä. Sori. Liian tuttu tarina.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Ei minusta saa tekopyhää tekemällä.Kunnioitan niin paljon menneitä vuosia että en loukkaa enempää jos lähden.lähden vähin äänin.ja..en pelaa sillä itse menetän paljon.Oikeastaan kaiken.

Lue lisää

No itseasiassa olemalla rehellinen auttaisit myös suhteen toista osapuolta jatkamaan elämässään eteenpäin mahdollisen eron jälkeen. Hänellä on oikeus tietää.

Mun mielestä tuntuu jotenkin naiivilta ajatella, että pitkästä liitosta noin vain häivytään ilman, että asioita selvitetään ja puidaan halki yhdessä. Etkö ajattele, että pitkäaikainen elämänkumppanisi, nainen, joka on antanut monta vuotta elämästään sinulle, ansaitsisi edes kunnon keskustelun ennen eroa?

Itse olen toki nuori enkä ole koskaan ollut avioliitossa, mutta pisimmästä suhteestani erosin joitakin aikoja sitten. Itse myös prosessoin päätöstä mielessäni todella kauan ja sitten kun eron otin puheeksi, kykenin olemaan vakaa ja johdonmukainen ratkaisussani ja kohtelemaan toista kunnioittavasti. Luulen, että tämän ansiosta olemme yhä ystäviä ja välitämme toisistamme, vaikka olemmekin onnellisesti erillämme. Pointti on siis se, että kunnioita kumppaniasi jopa eron hetkellä. Ole häntä varten vielä viimeisen kerran, ole rehellinen ja anna kysyä kaikki kysymykset, mitä hänellä on mielessään. Rehellisyytesi auttaa häntä hyväksymään tosiasiat.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Kokemaasi tilannetta en soisi kenellekkään.Yhden vastaavan tapauksen tiedän.Julmaa.En toimi noin.

Julmaa on se pettäminen, ei totuuden sanominen.

Missä Miehen kanssa aika samoilla linjoilla. Olet jo tehnyt päätöksesi loukata kumppaniasi ryhtymällä sivusuhteeseen. Nyt reiluinta, mitä voit tehdä, on olla rehellinen ja ottaa vastuu seurauksista.

boxi kirjoitti:

Jukoliste mies: älä nyt nettineuvoilla eroa! Olet naimisissa ja vaimo mielistelee: moni kahdehtii.
Pää pystyyn atleetti ja elä sitä elämääsi! Aisat kannattavat itse itsensä. älä jolkota tuollaisia ja kuvittele turhia.
Kesä tulossa!

Lue lisää

Komppaan "boxia". Itse olen keski-ikäinen mies ja erosin jo kymmenen vuotta sitten. Totta on, että ensin tuli mahtava vapauden tunne, jota seurasi vuoden kuluttua järkyttävä katkeruus exää kohtaan. En edes tiedä miksi, mutta elämä oli todella mustaa ja synkkää pari vuotta. Samoin vääjäämätön erkaantuminen lapsien elämästä tuntuu katkeralta vielä tänäänkin. Mutta sen opin, että ikinä ei enää.. Parisuhdetta.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Ei minusta saa tekopyhää tekemällä.Kunnioitan niin paljon menneitä vuosia että en loukkaa enempää jos lähden.lähden vähin äänin.ja..en pelaa sillä itse menetän paljon.Oikeastaan kaiken.

Lue lisää

Lukiessani näiä kommentteja tuli mieleen, että yhtä viisasta neuvoa ei ole olemassakaan. Itse olin 30 vuotta aviossa ja nyt se kaikki on takana. Minä ymmärrän ajatuksiasi paljon. Minä pyöritin kaksi vuotta ennen kuin tein ratkaisun. Oli pettämistä, toiselle naiselle lapsi yms. Elämä ei ole yksinkertaist, mutta muista se kantaa kyllä. Itse olen nyt isojen asioiden äärellä. Uusi ihana mies rinnalla ja hän pähkäilee mitä pitäisi tehdä? Aika näyttää mitä tapahtuu. Hyvä puoli tässä on se että, mietit ja pyörität ajatuksia kyllä ne vielä ovat jonain päivänä selvillä.

itse1 kirjoitti:

Lukiessani näiä kommentteja tuli mieleen, että yhtä viisasta neuvoa ei ole olemassakaan. Itse olin 30 vuotta aviossa ja nyt se kaikki on takana. Minä ymmärrän ajatuksiasi paljon. Minä pyöritin kaksi vuotta ennen kuin tein ratkaisun. Oli pettämistä, toiselle naiselle lapsi yms. Elämä ei ole yksinkertaist, mutta muista se kantaa kyllä. Itse olen nyt isojen asioiden äärellä. Uusi ihana mies rinnalla ja hän pähkäilee mitä pitäisi tehdä? Aika näyttää mitä tapahtuu. Hyvä puoli tässä on se että, mietit ja pyörität ajatuksia kyllä ne vielä ovat jonain päivänä selvillä.

Lue lisää

Just näin!Itselläni sama tilanne,30 vuotta mennyt,avioero vireillä,lapset maailmalla.Eikä siihen aina tarvita kolmatta pyörää,alkoholia tms.Riittää,kun saa tarpeekseen toisen oman edun tavoittelusta,seksuaalisesta kylmyydestä,sukulaisista jne.Nyt voi jo huokaista,kun asuu yksin.Päätöstä toki puntaroi,mutta miksi jumittaa elämänsä ikuisen passarin rooliin,uhrata kaikkensa liittoon,josta itselle ei jää kuin väsymys ja vitutus.Elämäniloa kaipaa,kun tahtoa on vieläkin,vaikka ikämittari hipoo jo 60 ikävuotta ja olen mies.Terveyttäkin on tallella,yhtään tablettia ei ole tarvis ottaa.Nyt jää aikaa sille,mitä haluaa tehdä.Ja kyllä kohtalo järjestää asiat kuin niiden pitääkin mennä.Tyyneysrukouksen voimaan uskon.Hyvää kevättä ja iloista mieltä!!Kesäloma jo ensi kuussa;)

riepupetteri kirjoitti:

Just näin!Itselläni sama tilanne,30 vuotta mennyt,avioero vireillä,lapset maailmalla.Eikä siihen aina tarvita kolmatta pyörää,alkoholia tms.Riittää,kun saa tarpeekseen toisen oman edun tavoittelusta,seksuaalisesta kylmyydestä,sukulaisista jne.Nyt voi jo huokaista,kun asuu yksin.Päätöstä toki puntaroi,mutta miksi jumittaa elämänsä ikuisen passarin rooliin,uhrata kaikkensa liittoon,josta itselle ei jää kuin väsymys ja vitutus.Elämäniloa kaipaa,kun tahtoa on vieläkin,vaikka ikämittari hipoo jo 60 ikävuotta ja olen mies.Terveyttäkin on tallella,yhtään tablettia ei ole tarvis ottaa.Nyt jää aikaa sille,mitä haluaa tehdä.Ja kyllä kohtalo järjestää asiat kuin niiden pitääkin mennä.Tyyneysrukouksen voimaan uskon.Hyvää kevättä ja iloista mieltä!!Kesäloma jo ensi kuussa;)

Lue lisää

Jokainenhan päättää omasta avioliitostaan ja erostaan omalsta osaltaan. Jos ei enää rakasta ja haluaa eron, sillehän ei toinen osapuoli voi mitään.

Kuitenkin edelleen olen sitä mieltä että silti voi olla rehellinen sille kumppanilleen. Minä ainakin toivoisin että jos minun kumppanini haluaisi lähteä erilleen, hänessä olisi sen verran "munaa" että kertoisi sen eikä kärvistelisi ja vehtaisi selän takana ja pelaisi omia pelejään. Luultavasti kuitenkin aikaihmisiä jo ollaan.

Turha sanoa salailun puolusteluksi että ei halua satuttaa, sattuu se kuitenkin enemmän tai vähemman, siis ero aina.Ja se että huomaa vielä että on valehdeltu ja petetty, se sattuu vielä enemmän kun tulee ilmi ja tuleehan se joskus kuitenkin. Valehtelu ja petos sattuu enemmän kuin ero itsessään, sanoisin.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Juuri näin.Ojassa oltiin ja näillä kahdella ei ole yhteistä tekijää.Ei mitään tekemistä keskenään ja silti on vaikea tehdä ero ilman pahan olon tunteita.Kuin sisarelleen sanoisi.et ole enää..

Lue lisää

Tee se ero sen kakkosen kanssa, älä pitkään yhdessä eläneen vaimosi ja oman perheesi. Tyhmä mies olet, jos et omien tekojesi seurauksia jaksa kantaa. Pelkäätkö, että kertoessasi vaimollesi uskottomuudestasi hän jättäisi sinut, ja sitä sinä et kestäisi, vaan sinun on jätettävä hänet salasuhteesi takia. Oletpa todella törkeä!

Huh huh, oletko ollut omasta aloitteesta yksin, vai eikö ole löytynty sopivaa?

Kokenut.. kirjoitit tuolla ylempänä että "Se uuden suhteen kestävyystodennäköisyys heti eron jälkeen on lähes nolla". Mun kokemukset sanoo saman, ja yhdyn tähänkin mitä tässä kirjoitit.

Itse olen nähnyt sen että pitää hoitaa yksi suhde kerrallaan, ensin lopettaa vanha, surra sitä rauhassa ja jatkaa vasta sitten. Kaikenmaailman uudet suhteet katkolle edes muutamaksi kuukaudeksi, jos se toinen on tosissaan, hän jaksaa odottaa.

Ero on niin valtava kriisi, ei pelkästään itselleen, vaan koko suvulle, että se syö valtavasti sitä uutta suhdetta jos sen pitää alkaa sillä "jalalla". Jos taas uusi suhde alkaa intohimolla ja rakastumisella, ne tunteet auttaa tottumaan toisen outoihin ja joskus jopa vastenmielisiin ;D tapoihin.

Jos taas itse on vain allapäin pitkän aikaa (noin yleisesti sanotaan että erokriisi kestää 3 vuotta) niin hän ei ole oma itsensä suhteen alussa.

Lisäksi väittäisin että ero on paljon raskaampaa kaikille, jos käy ilmi että eroa haluavalla on toinen suhde jo meneillään. Se on asia joka myös heijastuu siihen uuteen heilaan, hänestä tehdään automaattisesti pahis, kodinrikkojan.

Tosin, varmasti löytyy suhteita jotka toimiikin vaikka ovat käyneet läpi kaiken sen minkä vastaan kirjoitin.

No huh huh. Et ole kuitenkaan yksin ajatuksinesi.. Niin kävi minullekkin. Yksin jo kymmenkunta vuotta. Ei vaan enää jaksa. Rakentaa mitään uutta suhdetta.

kuten jo alussa sanoin.olemme kuin luodut toisillemme.En anele enkä kaipaa myötätuntoa siitä että alennuin samalle tasolle vaimon kanssa.Yli 50v ja pitkä liitto takana.Ensimmäisen kerran on tosi kyseessä minun puolelta ja se ehkä saa vaimon huomaamaan että laskenta on alkanut.Toistan.en kaipaa kuin mielipiteitä ja helpottaa kun kirjoitan.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

kuten jo alussa sanoin.olemme kuin luodut toisillemme.En anele enkä kaipaa myötätuntoa siitä että alennuin samalle tasolle vaimon kanssa.Yli 50v ja pitkä liitto takana.Ensimmäisen kerran on tosi kyseessä minun puolelta ja se ehkä saa vaimon huomaamaan että laskenta on alkanut.Toistan.en kaipaa kuin mielipiteitä ja helpottaa kun kirjoitan.

Lue lisää

Jos näin, sitä suuremmalla syyllä, tee ratkaisusi mitä pikimmin. Se on parasta kaikkien osapuolien kannalta. Ero ei koskaan ole helppo. Kannattaisko kuitenkin pitkän ja yhteisen elämän ja lapsien vuoksi kertoa avioliittone toiselle osapuolelle asiasta. Jos ei muuhun riitä rohkeutta niin ainakin kertoa halusi erota. Joka tapauksessa, kipua et voi välttää vaan kyllä se van on läpi käytävä.

tuleva yksinäinen kirjoitti:

kuten jo alussa sanoin.olemme kuin luodut toisillemme.En anele enkä kaipaa myötätuntoa siitä että alennuin samalle tasolle vaimon kanssa.Yli 50v ja pitkä liitto takana.Ensimmäisen kerran on tosi kyseessä minun puolelta ja se ehkä saa vaimon huomaamaan että laskenta on alkanut.Toistan.en kaipaa kuin mielipiteitä ja helpottaa kun kirjoitan.

Lue lisää

"tuleva yksinäinen"

Ok. Helppoa eroa ei olekaan. Voimia, henkisiä ja fysiikkaansa kannattaa hoitaa kans. Kunnon lenkki selvittää ajatuksia paljon enemmän kuin pohdinta soffalla. Ja kunto kohhoo. Hyvä mieli reippaudesta. Puhumattakaan luonnon omasta endorfiinihuumenautinnollisesta olosta.
Mikäs minä olen tietämään toisen elämän. Ja mikäs minä olen tuomitsemaan.

Missä Mies kirjoitti:

Jos näin, sitä suuremmalla syyllä, tee ratkaisusi mitä pikimmin. Se on parasta kaikkien osapuolien kannalta. Ero ei koskaan ole helppo. Kannattaisko kuitenkin pitkän ja yhteisen elämän ja lapsien vuoksi kertoa avioliittone toiselle osapuolelle asiasta. Jos ei muuhun riitä rohkeutta niin ainakin kertoa halusi erota. Joka tapauksessa, kipua et voi välttää vaan kyllä se van on läpi käytävä.

Lue lisää

Missä mies: annat huonon neuvon. Tämä mies on jo vanha jos 50 vuotta on suhdetta takana. Missään tapauksessa ei kannata erota!!!! Uusi sussu lähtee heti, jos tulee vaikeuksia. Jos vanha vaimo on kunnollinen perustäti, kannattaa kaksin käsin pysyä kiinni! Kaikki sekopäiset tunnehömpsötykset romukoppaan ja kiinni siihen, mitä on! Ja eikun sitä parantamaan. Ulkopuoliset pimut veke.

Kostoa?Jos tahtoisin kostaa niin minun pitäisi tunnustaa tekoni joten ei yhtään kostoa.On täysin kaksi eri asiaa mun suhde ja ero.Kotiin meno on vaikeaa.Kaksin olo ahdistaa ja kosketus tuntuu veitsen iskulta..Tyydyn näihin mitä täältä sain.Kiitos kaikille.Myös kritiikkiä antaneille naisille.Jospa tästä selviän.En kyllä muista kenenkään kuolleen erosuruun,niin ei varmaan minun tai vaimon käy huonosti.

Viimeinen.tuleva yksinäi kirjoitti:

Kostoa?Jos tahtoisin kostaa niin minun pitäisi tunnustaa tekoni joten ei yhtään kostoa.On täysin kaksi eri asiaa mun suhde ja ero.Kotiin meno on vaikeaa.Kaksin olo ahdistaa ja kosketus tuntuu veitsen iskulta..Tyydyn näihin mitä täältä sain.Kiitos kaikille.Myös kritiikkiä antaneille naisille.Jospa tästä selviän.En kyllä muista kenenkään kuolleen erosuruun,niin ei varmaan minun tai vaimon käy huonosti.

Lue lisää

Eihän sulla ole muuta päämäärää täällä kirjoittamiselle kuin saada itsellesi hyväksyntä erota pitkästä liitostasi vieraan naisen takia, kun ei ole munaa kertoa vaimolle pettämisestäsi ja parantaa sitä jo olemassa olevaa suhdetta. Uusi pesä viehättää sinua OMAA pesääsi enemmän, eli se vanha sanonta on tässäkin tosi: "haureus vie järjen!"
Niinpä niin, huoraamallahan sitä edesautetaan pitkiä avioliittoja kestämään, PETTÄMÄLLÄ toisen luottamus. Vaikka toinen olisikin tehnyt niin, ei se oikeuta kostoon, maksamaan samalla mitalla, vaan kostaja on paljon väärämielisempi kuin se, joka alun perin on sortunut tekemään väärin. Kosto, viha ja toisen naisen kanssa hengaaminen ovat ne syyt, joiden takia oma liittosi on nyt todella pahassa jamassa ja katkolla. Vaimollesi olisi oikein saada tietää, millainen kaksinaamainen luuseri olet, koska hänenkin tekonsa ovat tulleet sinulle julki ja hän on todella muuttanut tapansa ja hyvittää nyt sinulle, tietämättä, että sinä katkeruuden ja koston tunteissasi petät häntä salaa selän takana ja haudot eroa. Tyhmä mies olet, ja toivonkin, että saat maistaa itse lääkettäsi ja tuo kakkosesi pettää sinua!!! Ykkösesi, oma vaimosi, tuskin enää KOSKAAN pettäisi sinua, sen voin omasta kokemuksestani sanoa, joka tuollaisen elämäntilanteen olen itse läpikäynyt ja edelleen omassa pitkässä liitossamme olen. Meillä siis molemmilla pettämisiä taustalla, mutta niistä selvittiin ja jatkettiin yhdessä, ja siitä ovat lapsemmekin kiitollisia, ettemme kenenkään vieraan takia rikkoneet heidän perhettään ja omaa aviosuhdettamme.

huoruus vie järjen kirjoitti:

Eihän sulla ole muuta päämäärää täällä kirjoittamiselle kuin saada itsellesi hyväksyntä erota pitkästä liitostasi vieraan naisen takia, kun ei ole munaa kertoa vaimolle pettämisestäsi ja parantaa sitä jo olemassa olevaa suhdetta. Uusi pesä viehättää sinua OMAA pesääsi enemmän, eli se vanha sanonta on tässäkin tosi: "haureus vie järjen!"
Niinpä niin, huoraamallahan sitä edesautetaan pitkiä avioliittoja kestämään, PETTÄMÄLLÄ toisen luottamus. Vaikka toinen olisikin tehnyt niin, ei se oikeuta kostoon, maksamaan samalla mitalla, vaan kostaja on paljon väärämielisempi kuin se, joka alun perin on sortunut tekemään väärin. Kosto, viha ja toisen naisen kanssa hengaaminen ovat ne syyt, joiden takia oma liittosi on nyt todella pahassa jamassa ja katkolla. Vaimollesi olisi oikein saada tietää, millainen kaksinaamainen luuseri olet, koska hänenkin tekonsa ovat tulleet sinulle julki ja hän on todella muuttanut tapansa ja hyvittää nyt sinulle, tietämättä, että sinä katkeruuden ja koston tunteissasi petät häntä salaa selän takana ja haudot eroa. Tyhmä mies olet, ja toivonkin, että saat maistaa itse lääkettäsi ja tuo kakkosesi pettää sinua!!! Ykkösesi, oma vaimosi, tuskin enää KOSKAAN pettäisi sinua, sen voin omasta kokemuksestani sanoa, joka tuollaisen elämäntilanteen olen itse läpikäynyt ja edelleen omassa pitkässä liitossamme olen. Meillä siis molemmilla pettämisiä taustalla, mutta niistä selvittiin ja jatkettiin yhdessä, ja siitä ovat lapsemmekin kiitollisia, ettemme kenenkään vieraan takia rikkoneet heidän perhettään ja omaa aviosuhdettamme.

Lue lisää

sanovat minua runkkariksi, en tosin ole ... pidättelin itsetyydytystä avioliittoa ajatellen arvossa ylimmässä ja vapautuksen uskoin sitten ensi sexixxä tulevan vaimooni kanssa, ja niinhän siinä kävi niinkuin portellin tai raiskatun, ei kumpikaan menestynyt onnistunut ja kirkon kanssa koetin pysyttäytyä hyvässä jos pelastuisin mutta vanhat konnat ne siittäjä ja synnyttäjä tanssilavat "o ko tanzzi syntiä, tiesi" näinä aikoina tyydyn harjoittamaan ulkomaalaista sanastoa edes kyetäkseni housuissani ja sitten mitä järki meneee, se tekee hulluksi huoruus/haureus ja niin tekeekin, sitä se teki minullekkin ... joten naiset jos olette ensi tilassa valmiit esiintymään yksityisissä tilaisissa oloisissa makuuhuoneen sijaisissa alstomuus uralla, niin, Huralla ... Huralla ... vastaan oten teiti

Justiinsa: väkivaltaisesta suhteesta eroon, samoin alkoholista jaläpeensä ilkeästä. Justiinsa! Kaikkea hyvää!

Peruskunnollisesta puolisosta eroaminen yli 40 vuotiaana on tyhmää. Puhumattakaan että on lapsia tai että eroaa höynähdettyään johonkin gigoloon tai pimuun,

boxi kirjoitti:

Justiinsa: väkivaltaisesta suhteesta eroon, samoin alkoholista jaläpeensä ilkeästä. Justiinsa! Kaikkea hyvää!

Peruskunnollisesta puolisosta eroaminen yli 40 vuotiaana on tyhmää. Puhumattakaan että on lapsia tai että eroaa höynähdettyään johonkin gigoloon tai pimuun,

Lue lisää

Boxille.Kirjoittamani oli väärin ymmärrettävissä. Ei niin pitkä avioliitto.Pitkä liitto ja olen 50v Asiat menee kuin moni epäili..Ero tulee vääjäämättä ja taidan jäädä yksin.Asiat on menneet pitkälle enkä taida kyetä enää muuttamaan asioiden kulkua.Vaikka itse aloitin ääneen puhumisen on paha olla ja tyhjä olo.Luulin että olisin jo käynyt erosurun läpi.olen väärässä..

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Boxille.Kirjoittamani oli väärin ymmärrettävissä. Ei niin pitkä avioliitto.Pitkä liitto ja olen 50v Asiat menee kuin moni epäili..Ero tulee vääjäämättä ja taidan jäädä yksin.Asiat on menneet pitkälle enkä taida kyetä enää muuttamaan asioiden kulkua.Vaikka itse aloitin ääneen puhumisen on paha olla ja tyhjä olo.Luulin että olisin jo käynyt erosurun läpi.olen väärässä..

Lue lisää

Tuleeko ero vääjäämättä, koska itse haluat? Siinä tapauksessa muuta mieltäsi. Olen ihan tosissani.
Jos ero tulee vääjäämättä, koska vaimosi halua, sitten ei muuta kuin tsemppiä elämään.
Jos voit itse vaikuttaa, ala rakentaa niille pohjille, joka ovat. Suurta tsemppiä!! Olet älykäs mies etkä ansaitsisi kaatua ihan klassiseen mokaan: eli eroon ns. liian vähästä-.
Sille taas ei mitään voi jos toinen ottaa ja lähtee. Älä sinä lähde!! On vielä tyhjempi ja pahempi olo, jos jättää siedettävän liiton turhaan. Kyllä se aurinko vielä paistaa!
Joka tapauksessa: tsemppiä!

boxi kirjoitti:

Tuleeko ero vääjäämättä, koska itse haluat? Siinä tapauksessa muuta mieltäsi. Olen ihan tosissani.
Jos ero tulee vääjäämättä, koska vaimosi halua, sitten ei muuta kuin tsemppiä elämään.
Jos voit itse vaikuttaa, ala rakentaa niille pohjille, joka ovat. Suurta tsemppiä!! Olet älykäs mies etkä ansaitsisi kaatua ihan klassiseen mokaan: eli eroon ns. liian vähästä-.
Sille taas ei mitään voi jos toinen ottaa ja lähtee. Älä sinä lähde!! On vielä tyhjempi ja pahempi olo, jos jättää siedettävän liiton turhaan. Kyllä se aurinko vielä paistaa!
Joka tapauksessa: tsemppiä!

Lue lisää

Olen antanut ymmärtää että kaikki on puhuttu.Että en voi tunteille mitään.En omasta mielestä ole paha ihminen,vaikka joidenkin mielestä täällä en ole edes mies.Mielessä on käynyt sekin että voiko tätä peruuttaa.Onhan tietysti koeaika ja kun miettii asioita yksin niin saa selvyyden tunteistaan.Kiitos ymmärryksestä..

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Olen antanut ymmärtää että kaikki on puhuttu.Että en voi tunteille mitään.En omasta mielestä ole paha ihminen,vaikka joidenkin mielestä täällä en ole edes mies.Mielessä on käynyt sekin että voiko tätä peruuttaa.Onhan tietysti koeaika ja kun miettii asioita yksin niin saa selvyyden tunteistaan.Kiitos ymmärryksestä..

Lue lisää

Luin tämän pitkän ketjun mietteliäänä. Olen itse kaksikertaa ollut aviossa.
Ymmärrän,tai luulen ymmärtäväni eron vaikeuden.
Olin itse toisessa avioliitossa alkujaan salarakas.
Olin jo kauan ollut sinkku,kun tapasin tämän miehen.
Hän oli laittanut avioeropaperit vetämään, siis ennenkuin tapasimme.
Mies oli 3 lapsen isä ja isoisäkin.
Hän kertoi,että liitto ei toimi.
Vaimolla on muita miehiä ja kamalaa riitaa kokoajan. Liikaa myös alkoholin käyttöä.
Hän erosi ja muutti yksiöön. Eka kertaa oli nyt yksin. Seurustelimme kyllä.
Nyt hän alkoi kaipaamaan perhettään.
Hän vietti siellä jouluja jne.
Mies eli julkisesti nyt kaksoiselämää.
Selvästi kärsi.
Emme painostaneet exä, enkä minä.
Tilanne rauhoittui,mutta kesti vuosia.
Menimme avioon loppujen lopuksi.
Mies,joka miettii erotako vai ei, sanoisin ÄLä eroa.

toinen nainen kirjoitti:

Luin tämän pitkän ketjun mietteliäänä. Olen itse kaksikertaa ollut aviossa.
Ymmärrän,tai luulen ymmärtäväni eron vaikeuden.
Olin itse toisessa avioliitossa alkujaan salarakas.
Olin jo kauan ollut sinkku,kun tapasin tämän miehen.
Hän oli laittanut avioeropaperit vetämään, siis ennenkuin tapasimme.
Mies oli 3 lapsen isä ja isoisäkin.
Hän kertoi,että liitto ei toimi.
Vaimolla on muita miehiä ja kamalaa riitaa kokoajan. Liikaa myös alkoholin käyttöä.
Hän erosi ja muutti yksiöön. Eka kertaa oli nyt yksin. Seurustelimme kyllä.
Nyt hän alkoi kaipaamaan perhettään.
Hän vietti siellä jouluja jne.
Mies eli julkisesti nyt kaksoiselämää.
Selvästi kärsi.
Emme painostaneet exä, enkä minä.
Tilanne rauhoittui,mutta kesti vuosia.
Menimme avioon loppujen lopuksi.
Mies,joka miettii erotako vai ei, sanoisin ÄLä eroa.

Lue lisää

Viimeinkin,lähes samanlainen tarina..Tietystikkään ei kaikkia yksityiskohtia voi täällä kertoa mut vielä tahtoisin kuulla perusteen "älä eroa" ? Onko menneiden vuosien arvo suurempi kuin menetetyt kasvot..

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Viimeinkin,lähes samanlainen tarina..Tietystikkään ei kaikkia yksityiskohtia voi täällä kertoa mut vielä tahtoisin kuulla perusteen "älä eroa" ? Onko menneiden vuosien arvo suurempi kuin menetetyt kasvot..

Lue lisää

Kun kirjoitin Älä eroa,tarkoitin niin.
Mies joka haki eroa,selvästi katui sitä.
Olivat tavanneet hänen armeija-aikanaan. Lapset oli syntyneet aika peräjälkeen.
Kummallakin oli jäänyt tavallaan nuoruus elämättä.
Vaimo haki ehkä ihailua muualta,samoin mies.
Mies sanoi,ettei suomalainen mies osaa mitään rakkaudenvaloja vannoa. Papille on luvattu ja sillä hyvä.
Kun he sitten joutuivat myymään asuntonsa ja kotinsa, Se mursi käsittääkseni molempien mieltä
Tässäkohtaa tulin minä, toinen nainen kuvioon.
Mies ei osannut asua yksin,ei seurustella,eikä olla aviossa.
Hän pakeni työhön ja alkoholiin.
Kuitenkin meistä tuli pari. Vaikeata oli kaikille.
Hän teki itse sitten muutaman vuoden päästä ratkaisun,että ei tavannut lapsiaan,eikä lapsenlapsiaan ollenkaan.
Eikä exää.
Olimme täysin kahden. Yht.tätä kesti 20 vuotta.
Hän nukkui pois Syys 2013.

toinen nainen kirjoitti:

Luin tämän pitkän ketjun mietteliäänä. Olen itse kaksikertaa ollut aviossa.
Ymmärrän,tai luulen ymmärtäväni eron vaikeuden.
Olin itse toisessa avioliitossa alkujaan salarakas.
Olin jo kauan ollut sinkku,kun tapasin tämän miehen.
Hän oli laittanut avioeropaperit vetämään, siis ennenkuin tapasimme.
Mies oli 3 lapsen isä ja isoisäkin.
Hän kertoi,että liitto ei toimi.
Vaimolla on muita miehiä ja kamalaa riitaa kokoajan. Liikaa myös alkoholin käyttöä.
Hän erosi ja muutti yksiöön. Eka kertaa oli nyt yksin. Seurustelimme kyllä.
Nyt hän alkoi kaipaamaan perhettään.
Hän vietti siellä jouluja jne.
Mies eli julkisesti nyt kaksoiselämää.
Selvästi kärsi.
Emme painostaneet exä, enkä minä.
Tilanne rauhoittui,mutta kesti vuosia.
Menimme avioon loppujen lopuksi.
Mies,joka miettii erotako vai ei, sanoisin ÄLä eroa.

Lue lisää

Itse jäin miettimään kirjoitustasi "toinen nainen", että miten ihmeessä olet viitsinyt/jaksanut olla "jalkavaimo"?? Vaikka olettekin aviossa nyt, on mies jo näyttänyt mikä hän on. Olet tuhlannut vuosia elämästäsi, ja tuskinpa parempaan suuntaan. Todennäköisesti sinäkin saat maistaa omaa lääkettäsi, ja sitten voit puntaroida miltä tuntuu.

KALLE KELLO kirjoitti:

Itse jäin miettimään kirjoitustasi "toinen nainen", että miten ihmeessä olet viitsinyt/jaksanut olla "jalkavaimo"?? Vaikka olettekin aviossa nyt, on mies jo näyttänyt mikä hän on. Olet tuhlannut vuosia elämästäsi, ja tuskinpa parempaan suuntaan. Todennäköisesti sinäkin saat maistaa omaa lääkettäsi, ja sitten voit puntaroida miltä tuntuu.

Lue lisää

Niinhän se taitaa olla että joka kerran pettää on suuri riski et tekee sen uudelleenkin.
Kohta tässä uudessa naisessa on joku vika joka pitää sitten laastaroida taas uudella sivusuhteella. Ihmisellä on taipumus hankkiutua oman opitun käyttäytymisensä kautta aina samantyyppisiin ihmissuhteisiin ja epäonnistua aina vaan. Näinhän esim ninen ottaa itselleen aina uudelleen alkoholistin tai muuten persoonallisuushäiriöisen.

Sinulle kävi hyvin..Nämä on vaikeita ja kipeitä asioita.Kuitenkin on loppuelämä kyseessä ja kenen kanssa?Vaikka hän tekee kaikkensa,on täydellinen puoliso ja enemmänkin.Parempi kuin koskaan.Epäilys kalvaa mieltä.Entä jos..?Jos päästän lähelle ja sama toistuu.Sananlasku sanoo?mitä tekee kerran niin tekee myös myöhemmin.Alanko katua myöhemmin.Meneekö tie väärään suuntaan jos "aloitan alusta" Nollasta.Tämä on viimeinen mahdollisuus päättää miten elän loppuelämän.Epäilen että jokainen joka on eronnut,ei ajattele asioita näin pitkälle..Kaikki tällainen ajattelu johtuu varmaan siitä että en pidä epävakaasta elämästä eikä minulle tarvitse olla aina jotakin äksöniä..Voi hel...En tiennyt vuosia sitten kuin vaikeaa tämä on..Suunnilleen sisäkalut pyörii ja velloo..Nyt ymmärrän lauseen.Rakkaus on raaka kun se lähtee.Mun mielestä nainen on raaempi ja parempi tekemään päätöksen tai olen erilainen kuin toiset.Sanat Jäi taas kurkkuun kun yritin puhua viikonloppuna..Paha on sanoa hyvästi sellaiselle joka tulee viereen ja sanoo..Mitä asiaa kulta.ja ottaa syleilyyn..Ja minä olen vähällä tukehtua..

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Sinulle kävi hyvin..Nämä on vaikeita ja kipeitä asioita.Kuitenkin on loppuelämä kyseessä ja kenen kanssa?Vaikka hän tekee kaikkensa,on täydellinen puoliso ja enemmänkin.Parempi kuin koskaan.Epäilys kalvaa mieltä.Entä jos..?Jos päästän lähelle ja sama toistuu.Sananlasku sanoo?mitä tekee kerran niin tekee myös myöhemmin.Alanko katua myöhemmin.Meneekö tie väärään suuntaan jos "aloitan alusta" Nollasta.Tämä on viimeinen mahdollisuus päättää miten elän loppuelämän.Epäilen että jokainen joka on eronnut,ei ajattele asioita näin pitkälle..Kaikki tällainen ajattelu johtuu varmaan siitä että en pidä epävakaasta elämästä eikä minulle tarvitse olla aina jotakin äksöniä..Voi hel...En tiennyt vuosia sitten kuin vaikeaa tämä on..Suunnilleen sisäkalut pyörii ja velloo..Nyt ymmärrän lauseen.Rakkaus on raaka kun se lähtee.Mun mielestä nainen on raaempi ja parempi tekemään päätöksen tai olen erilainen kuin toiset.Sanat Jäi taas kurkkuun kun yritin puhua viikonloppuna..Paha on sanoa hyvästi sellaiselle joka tulee viereen ja sanoo..Mitä asiaa kulta.ja ottaa syleilyyn..Ja minä olen vähällä tukehtua..

Lue lisää

Kokeile vaimoosi ajatusleikkiä, töksäytä että haluat tietää mitä hän tekisi ja sanoisi jos ero tulisi jostain syystä. Saat varmaan vastakysymyksen heti mutta älä vastaa siihen koska se keskustelun toisaalle. Sano että vastaa sinä ensin. Voithan muistuttaa, että jouduit aikoinasi itse sitä miettimään kun hän petti sinua. Jos vaimosi vaan jatkaa kysymyksillä vastaamatta, tai vastaakin mutta alkaa itkeä, epäillä, kenties vaatiakin suhteen jatkamista vedoten että valitsihan hänkin sinut toisen sijaan tjn. niin se paljastaa heti että hän on itsekäs ja haluaa pitää sinut ja elämänsä pysyvän vakaana. Ei häntä ehkä kiinnostakaan mitä sinä ajattelit silloin ja ajattelet nyt, saattaa jopa ajatella että sinun pitäisi olla kiitollinen kun hän valitsi sinut.
Mietipä tältäkin kantilta. Ja muista: myös sinä voit paremmin jos päätät jotain ihan itse etkä kenenkään painostamana. Kirjoitan näin koska olen itse joutunut kerran "nielemään" toisen pettämisen. (Erosimme kyllä myöhemmin kun hän jäi toistamiseen kiinni.)

kaikennieleväkö? kirjoitti:

Kokeile vaimoosi ajatusleikkiä, töksäytä että haluat tietää mitä hän tekisi ja sanoisi jos ero tulisi jostain syystä. Saat varmaan vastakysymyksen heti mutta älä vastaa siihen koska se keskustelun toisaalle. Sano että vastaa sinä ensin. Voithan muistuttaa, että jouduit aikoinasi itse sitä miettimään kun hän petti sinua. Jos vaimosi vaan jatkaa kysymyksillä vastaamatta, tai vastaakin mutta alkaa itkeä, epäillä, kenties vaatiakin suhteen jatkamista vedoten että valitsihan hänkin sinut toisen sijaan tjn. niin se paljastaa heti että hän on itsekäs ja haluaa pitää sinut ja elämänsä pysyvän vakaana. Ei häntä ehkä kiinnostakaan mitä sinä ajattelit silloin ja ajattelet nyt, saattaa jopa ajatella että sinun pitäisi olla kiitollinen kun hän valitsi sinut.
Mietipä tältäkin kantilta. Ja muista: myös sinä voit paremmin jos päätät jotain ihan itse etkä kenenkään painostamana. Kirjoitan näin koska olen itse joutunut kerran "nielemään" toisen pettämisen. (Erosimme kyllä myöhemmin kun hän jäi toistamiseen kiinni.)

Lue lisää

Hiukan järkytyin kun luin pari kertaa kirjoituksesi..Asian ydin on juuri noin.Tuon kaltainen keskustelu on käyty,vaikka siitä on aikaa niin muistan kuinka sain vastauksien tilalle kysymyksiä,itkua,syytöksiä ja sen tiedon että minun pitäisi olla kiitollinen kun minut valittiin.Vaikka halusin tai tunnustuksen,sain kysymyksiä ja ikivanhoja muisteluja mitä itse olen tehnyt.En sitten olekkaan hullu kun ajattelen juuri noin että hän ehkä kokeili onneaan ja päätyi kakkoseen..Suurella todennäköisyydellä olet nainen..Kiitos asiallisesta kommentista (ilman syyllistämistä)

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Sinulle kävi hyvin..Nämä on vaikeita ja kipeitä asioita.Kuitenkin on loppuelämä kyseessä ja kenen kanssa?Vaikka hän tekee kaikkensa,on täydellinen puoliso ja enemmänkin.Parempi kuin koskaan.Epäilys kalvaa mieltä.Entä jos..?Jos päästän lähelle ja sama toistuu.Sananlasku sanoo?mitä tekee kerran niin tekee myös myöhemmin.Alanko katua myöhemmin.Meneekö tie väärään suuntaan jos "aloitan alusta" Nollasta.Tämä on viimeinen mahdollisuus päättää miten elän loppuelämän.Epäilen että jokainen joka on eronnut,ei ajattele asioita näin pitkälle..Kaikki tällainen ajattelu johtuu varmaan siitä että en pidä epävakaasta elämästä eikä minulle tarvitse olla aina jotakin äksöniä..Voi hel...En tiennyt vuosia sitten kuin vaikeaa tämä on..Suunnilleen sisäkalut pyörii ja velloo..Nyt ymmärrän lauseen.Rakkaus on raaka kun se lähtee.Mun mielestä nainen on raaempi ja parempi tekemään päätöksen tai olen erilainen kuin toiset.Sanat Jäi taas kurkkuun kun yritin puhua viikonloppuna..Paha on sanoa hyvästi sellaiselle joka tulee viereen ja sanoo..Mitä asiaa kulta.ja ottaa syleilyyn..Ja minä olen vähällä tukehtua..

Lue lisää

Ei voi olla typerämpää miestä!
Jos vaimosi petti, katui ja sen jälkeen muuttui ja hyvittää nyt LOPPUELÄMÄÄNSÄ vääriä tekojaan, niin sinä s-tana petät häntä salaa ja haudot eroa ja vellot katkeruudessasi, vaikka vierelläsi on maailman ihanin vaimo, jolle sinä olet se ihan ykkönen.

Tiedän, mistä puhun.
Olen itse pettänyt miestäni, hän minua, ja ne selviteltiin ja jatkettiin yhdessä, enkä IKIMAAILMASSA voi enää KOSKAAN pettää häntä!!! Mieluummin elän yksin loppuikäni, jos hän päättäisi joskus jostain syystä häipyä elämästäni!

Jos et tätä asiaa tarkkaan selvitä, niin on hyvin todennäköistä, että oikeasti teet väärän valinnan ja hylkäät ihmisen, joka olisi sinua kohtaan oman väärintekonsa takia niin hyvä vaimo, kuin vain pystyy.
Ole hyvä vaan, saatat menettää vaimon, joka ei ansaitse katkeraa pettäjämiestä rinnalleen, vaan avoimen, luottavaisen suhteen, jollaisen hänkin halusi, kun hänen petoksensa tuli julki. Enkäpä kertoi sen ihan itse, sitä kun et täällä ole meille muille paljastanut.
Tee tilisi selviksi vaimosi kanssa. Jätä kakkonen ja rakenna siitä suhteesta luja ja luottavainen, jossa nyt olet. Vaimosi näyttää jo sinulle mallia!
Tyhmä olet, jos tuosta lähdet!!!
Omaa omaa väryyttään sinulle hyvittävää vaimoa parempaa naista et tule KOSKAAN löytämään!

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Sinulle kävi hyvin..Nämä on vaikeita ja kipeitä asioita.Kuitenkin on loppuelämä kyseessä ja kenen kanssa?Vaikka hän tekee kaikkensa,on täydellinen puoliso ja enemmänkin.Parempi kuin koskaan.Epäilys kalvaa mieltä.Entä jos..?Jos päästän lähelle ja sama toistuu.Sananlasku sanoo?mitä tekee kerran niin tekee myös myöhemmin.Alanko katua myöhemmin.Meneekö tie väärään suuntaan jos "aloitan alusta" Nollasta.Tämä on viimeinen mahdollisuus päättää miten elän loppuelämän.Epäilen että jokainen joka on eronnut,ei ajattele asioita näin pitkälle..Kaikki tällainen ajattelu johtuu varmaan siitä että en pidä epävakaasta elämästä eikä minulle tarvitse olla aina jotakin äksöniä..Voi hel...En tiennyt vuosia sitten kuin vaikeaa tämä on..Suunnilleen sisäkalut pyörii ja velloo..Nyt ymmärrän lauseen.Rakkaus on raaka kun se lähtee.Mun mielestä nainen on raaempi ja parempi tekemään päätöksen tai olen erilainen kuin toiset.Sanat Jäi taas kurkkuun kun yritin puhua viikonloppuna..Paha on sanoa hyvästi sellaiselle joka tulee viereen ja sanoo..Mitä asiaa kulta.ja ottaa syleilyyn..Ja minä olen vähällä tukehtua..

Lue lisää

Ymmärrän sinua, samassa tilanteessa itsekin. Tukehdun hellyyteen.

"paljon on huoria naisissa"Onhan se mielipide mutta vain yhden ihmisen ja omien kokemusten perusteella.Voi hyvinkin olla että eläinten ja ihmisten välinen ero ei olekkaan niin suuri ja naaras valitsee aina vahvimman uroksen.Eihän siinä auta kuin mennä syrjään jos vahvempi vie.Ihmisen eduksi tietysti on se että voi esittää vahvempaa kun todellisuudessa on ja kun nainen huomaa heikkouden niin hänen kannattaa tietysti hylätä heikko yksilö että hyvät geenit jatkuvat.Toivon tosiaan että et ole tuottanut jälkeläisiä ja huorittelijan perimme ei jatku kauttasi.

Totta kai! Tietysti sama pätee miehille.Ei ole yksin kysymys vain siitä että hyväksyykö anteeksi pyynnön.Mun tapauksessa moraali ja kynnys pettää oli hyvin korkea ja kesti todella kauan ennen kuin pystyin lähestymään tai päästämään lähelle yhtään maista.Muista kuin elisen päivän ne hetket kun tunsin inhoa lähes kaikkia naisia kohtaan jotka vähänkin yritti flirttiä..Jälkeen päin ymmärrän että etteivät kaikki tarkoittaneet siten että olisi petos mielessä.Kaikki oli petetyn miehen omassa päässä syntynyt sairas ajatus että kaikki naiset on samanlaisia...Itselläni on sama kohtalo.En ole sen parempi ja en tiedä onko tekoni anteeksi annettavissa.Jos?Yritän päätä asian yli.

Kyllä hän alkoi toipumaan.Me olimme hänen kanssaan hyvin paljon samanluontoisia. Itsehän olen lapseton.
Mies oli kirvesmies.
Lähdimme yhdessä aikuiskoulutukseen,itseasiassa metsurikouluun Paimioon. Asuimme koululla ja harjoittelin puunkatoa. Mies tietty osasi.
Tämä vain mainitakseni.että olimme ennakkoluulottomia ja,vähän,hulluja,vissiin.
Kotona teimme kotityöt yhdessä. Mikä mahtavaa,mies lepoi. Pizzaa,pullaa,sämpylöitä. Yhdessä teimme ruokaa.
pelasimme korttia.puhuimme kaikenmaailman asioista,nauroimme paljon
Meistä muodostui ajan kanssa parivaljakko,lähes erottamaton.
Yhdessä mentiin kaljalle ja yhdessä pois.
Kun olin työssä,hän muutaman kerran oli mennyt yksin. Kulki silloin jo kepin kanssa. Jaloissa oli katkokävelyä. Hän alkoi unohtelemaan avaimia,ja muitakin asioita. Hän oli myös diabeetikko
ja hänellä oli flimmeri.
Yks kaunis sunnuntai ei herännyt.Soitin apua ja myöhemmin todettiin aivoverenvuoto.Hän sairasti n 10 kk. Halusin hänet kotiin ja olin omahoitaja,
Hän oli täysin avustettava.
mutta se silmien säihke,ja valoisa olemus auttoi jaksamaan.
Hän oli koko mun elämä,Se elämäni mies.
Loppujen lopuksi en voi tietää.mitä minä merkitsin hänelle. Sanoja hän ei viljellyt.
Kun kävin päivittäin sairaalassa.ja välillä huone oli täynnä hoitajia ja muuta porukkaa. Mies kohdisti minuun katseensa ja hymyili vallottavasti. Sydämeni käpertyi onnesta.
Hänelle tehtiin jalkaan ohitusleikkaus,ja jalka jouduttiin amputoimaan reidestä.
Siitä vähän ajan päästä hän sai keuhkoveritulpan ja keuhkoifarktin. Lähtivät syvistä laskimoista oikeasta jalasta. Hän nukkui pois 2013
omalta puoleltani voin sanoa,että puolet minusta lähti hänen mukanaan.
Kaipaan hänen rauhallisuuttaan,lämmintä olemusta,seikkalunhaluaan,koko Miestä.
Irsekkäästi ajatellen hän taisi sittenkin,tehdä oikean ratkaisun, kun erosi.Minä ainakn annoin hänelle rehellisen ja uskollisen rakkauden 20 vuotta. Aviossa olimme 9 vuotta

toinen nainen kirjoitti:

Kyllä hän alkoi toipumaan.Me olimme hänen kanssaan hyvin paljon samanluontoisia. Itsehän olen lapseton.
Mies oli kirvesmies.
Lähdimme yhdessä aikuiskoulutukseen,itseasiassa metsurikouluun Paimioon. Asuimme koululla ja harjoittelin puunkatoa. Mies tietty osasi.
Tämä vain mainitakseni.että olimme ennakkoluulottomia ja,vähän,hulluja,vissiin.
Kotona teimme kotityöt yhdessä. Mikä mahtavaa,mies lepoi. Pizzaa,pullaa,sämpylöitä. Yhdessä teimme ruokaa.
pelasimme korttia.puhuimme kaikenmaailman asioista,nauroimme paljon
Meistä muodostui ajan kanssa parivaljakko,lähes erottamaton.
Yhdessä mentiin kaljalle ja yhdessä pois.
Kun olin työssä,hän muutaman kerran oli mennyt yksin. Kulki silloin jo kepin kanssa. Jaloissa oli katkokävelyä. Hän alkoi unohtelemaan avaimia,ja muitakin asioita. Hän oli myös diabeetikko
ja hänellä oli flimmeri.
Yks kaunis sunnuntai ei herännyt.Soitin apua ja myöhemmin todettiin aivoverenvuoto.Hän sairasti n 10 kk. Halusin hänet kotiin ja olin omahoitaja,
Hän oli täysin avustettava.
mutta se silmien säihke,ja valoisa olemus auttoi jaksamaan.
Hän oli koko mun elämä,Se elämäni mies.
Loppujen lopuksi en voi tietää.mitä minä merkitsin hänelle. Sanoja hän ei viljellyt.
Kun kävin päivittäin sairaalassa.ja välillä huone oli täynnä hoitajia ja muuta porukkaa. Mies kohdisti minuun katseensa ja hymyili vallottavasti. Sydämeni käpertyi onnesta.
Hänelle tehtiin jalkaan ohitusleikkaus,ja jalka jouduttiin amputoimaan reidestä.
Siitä vähän ajan päästä hän sai keuhkoveritulpan ja keuhkoifarktin. Lähtivät syvistä laskimoista oikeasta jalasta. Hän nukkui pois 2013
omalta puoleltani voin sanoa,että puolet minusta lähti hänen mukanaan.
Kaipaan hänen rauhallisuuttaan,lämmintä olemusta,seikkalunhaluaan,koko Miestä.
Irsekkäästi ajatellen hän taisi sittenkin,tehdä oikean ratkaisun, kun erosi.Minä ainakn annoin hänelle rehellisen ja uskollisen rakkauden 20 vuotta. Aviossa olimme 9 vuotta

Lue lisää

"toinen nainen"

Kiitos, että kirjoitit tuon kokemasi. Et arvaakaan, miten paljon se antoi minulle. Itkin ja tunsin, mitä oikea rakkaus on ja että sellaista aitoa rakkautta on. Tajusin myös, etten itse ole sellaista koskaan saanut. Ehkä olisin osannut rakastaa aviomiestäni, mutta hänelle ei kehittynyt rakkauden tunteita minua kohtaan, vaikka liittomme kesti kymmeniä vuosia ja ihania lapsia saimme.
Minulle on ihana tietää, että rakkautta on, vaikken sitä osakseni koskaan saisikaan.
Kiitos vielä!

toinen nainen kirjoitti:

Kyllä hän alkoi toipumaan.Me olimme hänen kanssaan hyvin paljon samanluontoisia. Itsehän olen lapseton.
Mies oli kirvesmies.
Lähdimme yhdessä aikuiskoulutukseen,itseasiassa metsurikouluun Paimioon. Asuimme koululla ja harjoittelin puunkatoa. Mies tietty osasi.
Tämä vain mainitakseni.että olimme ennakkoluulottomia ja,vähän,hulluja,vissiin.
Kotona teimme kotityöt yhdessä. Mikä mahtavaa,mies lepoi. Pizzaa,pullaa,sämpylöitä. Yhdessä teimme ruokaa.
pelasimme korttia.puhuimme kaikenmaailman asioista,nauroimme paljon
Meistä muodostui ajan kanssa parivaljakko,lähes erottamaton.
Yhdessä mentiin kaljalle ja yhdessä pois.
Kun olin työssä,hän muutaman kerran oli mennyt yksin. Kulki silloin jo kepin kanssa. Jaloissa oli katkokävelyä. Hän alkoi unohtelemaan avaimia,ja muitakin asioita. Hän oli myös diabeetikko
ja hänellä oli flimmeri.
Yks kaunis sunnuntai ei herännyt.Soitin apua ja myöhemmin todettiin aivoverenvuoto.Hän sairasti n 10 kk. Halusin hänet kotiin ja olin omahoitaja,
Hän oli täysin avustettava.
mutta se silmien säihke,ja valoisa olemus auttoi jaksamaan.
Hän oli koko mun elämä,Se elämäni mies.
Loppujen lopuksi en voi tietää.mitä minä merkitsin hänelle. Sanoja hän ei viljellyt.
Kun kävin päivittäin sairaalassa.ja välillä huone oli täynnä hoitajia ja muuta porukkaa. Mies kohdisti minuun katseensa ja hymyili vallottavasti. Sydämeni käpertyi onnesta.
Hänelle tehtiin jalkaan ohitusleikkaus,ja jalka jouduttiin amputoimaan reidestä.
Siitä vähän ajan päästä hän sai keuhkoveritulpan ja keuhkoifarktin. Lähtivät syvistä laskimoista oikeasta jalasta. Hän nukkui pois 2013
omalta puoleltani voin sanoa,että puolet minusta lähti hänen mukanaan.
Kaipaan hänen rauhallisuuttaan,lämmintä olemusta,seikkalunhaluaan,koko Miestä.
Irsekkäästi ajatellen hän taisi sittenkin,tehdä oikean ratkaisun, kun erosi.Minä ainakn annoin hänelle rehellisen ja uskollisen rakkauden 20 vuotta. Aviossa olimme 9 vuotta

Lue lisää

Tunne joka tuli sinun kirjoituksesta on käsittämätön ja tuntuu että näpertelen pikkuasoiden vuoksi..Noin suuria tunteita ei kovin usein kuule kenellään olevan ja harvat ja valitut sen meistä saavat kokea.
Täytyy myöntää että silmä kulma lähes kastui tai ainakin totisella miehellä pääsi niisk..Eikä taida olla allergiasta tai nuhasta kysymys.

Näillä eväillä kuuntelen vanhan sydänmeni ääniä ja teen kuten parhaaksi näen ja yritän pitää mielessä mitä tarkoittaa oikea rakkaus.Kiitos

tuleva yksinäinen kirjoitti:

Tunne joka tuli sinun kirjoituksesta on käsittämätön ja tuntuu että näpertelen pikkuasoiden vuoksi..Noin suuria tunteita ei kovin usein kuule kenellään olevan ja harvat ja valitut sen meistä saavat kokea.
Täytyy myöntää että silmä kulma lähes kastui tai ainakin totisella miehellä pääsi niisk..Eikä taida olla allergiasta tai nuhasta kysymys.

Näillä eväillä kuuntelen vanhan sydänmeni ääniä ja teen kuten parhaaksi näen ja yritän pitää mielessä mitä tarkoittaa oikea rakkaus.Kiitos

Lue lisää

Mitenkään väheksymättä tunteitasi: Toivottavasti et ole minun isäni... Hän kirjoittaa täsmälleen samalla tyylillä kuin sinä, samanikäinen ja -oloinen, ja olen jo vuosia epäillyt hänellä olevan sivusuhde, vaikka kiltti mies -ehkä vähän tossun alla jopa- onkin.

Mieheni oli 46 ja minä 36.
Hän asumuserossa 3 lasta ja lapsenlapsi.
Minä lapseton sinkku.
Jos hän meni kotiin,siellä oli aina riitaa.
Mun luona oli rauhallista.
Mies sairasti silloin jo diabetestä.syömiset,lääkkeet olisi pitänyt ottaa ajoillaan.
Hän joi liikaa,teki työtä liikaa,eikä tiennyt mitä tekisi itsensä kanssa.
Hänen vaaka kallistui kyllä perheen puolelle,varsinkin juhlapyhinä. Jäin yksin.
Sitten sain työpaikan ja muutin keskustaan. Sanoin miehelle,että nyt riitti. Palaa sen eukkosi luokse. En jaksa tätä enää.
Muutinkin yksin,ja mies sähläsi eukon luo,eukon luota pois.
Olimne erossa.
Hän tuli jälleen kuvaan. En voinut unohtaa. Nyt tilanne alkoi rauhoittua.
Mies tosiaan alkoi olla kotona. Tähän oli aikaa kulunut monta vuotta.
Jostain löysimme sen uuden/vanhan sävelen. Hän ei enää lähtenyt extemporee mihinkään.
Nyt oli hyvää aikaa. Kävimme töissä.viikonkoppuisin istuimne keittiön pöydän vieressä ja pelasimme korttia ja otettiin viiniä. Uunissa muhi ruoka. Höpisimme asioita maan ja taivaan välillä. Mies sanoi joskus kauniisti, että hän on löytänyt minussa sen toisen puoliskon. Niin minustakin tuntuu,vieläkin.
Juhlasta arkeen ja sairauteen.
Hän todella nukkui pois sairaalassa Syys 2013. Minun toinen puolisko meni toiselle tähdelle rakastamaan. Ehkä saan myöhemmin seurata perässä samalle tähdelle.

toinen nainen kirjoitti:

Mieheni oli 46 ja minä 36.
Hän asumuserossa 3 lasta ja lapsenlapsi.
Minä lapseton sinkku.
Jos hän meni kotiin,siellä oli aina riitaa.
Mun luona oli rauhallista.
Mies sairasti silloin jo diabetestä.syömiset,lääkkeet olisi pitänyt ottaa ajoillaan.
Hän joi liikaa,teki työtä liikaa,eikä tiennyt mitä tekisi itsensä kanssa.
Hänen vaaka kallistui kyllä perheen puolelle,varsinkin juhlapyhinä. Jäin yksin.
Sitten sain työpaikan ja muutin keskustaan. Sanoin miehelle,että nyt riitti. Palaa sen eukkosi luokse. En jaksa tätä enää.
Muutinkin yksin,ja mies sähläsi eukon luo,eukon luota pois.
Olimne erossa.
Hän tuli jälleen kuvaan. En voinut unohtaa. Nyt tilanne alkoi rauhoittua.
Mies tosiaan alkoi olla kotona. Tähän oli aikaa kulunut monta vuotta.
Jostain löysimme sen uuden/vanhan sävelen. Hän ei enää lähtenyt extemporee mihinkään.
Nyt oli hyvää aikaa. Kävimme töissä.viikonkoppuisin istuimne keittiön pöydän vieressä ja pelasimme korttia ja otettiin viiniä. Uunissa muhi ruoka. Höpisimme asioita maan ja taivaan välillä. Mies sanoi joskus kauniisti, että hän on löytänyt minussa sen toisen puoliskon. Niin minustakin tuntuu,vieläkin.
Juhlasta arkeen ja sairauteen.
Hän todella nukkui pois sairaalassa Syys 2013. Minun toinen puolisko meni toiselle tähdelle rakastamaan. Ehkä saan myöhemmin seurata perässä samalle tähdelle.

Lue lisää

" toinen nainen" olet kaunis sisältä.Olen sanaton..

tuleva yksinäinen kirjoitti:

" toinen nainen" olet kaunis sisältä.Olen sanaton..

Niin.
vanhemmuuten sitä sietää enemmän ja hyväksyy puutteitakin ja epämukavuuttakin eri tavalla kuin nuorempana. Ts. Katsoo monia asioita läpi sormien.

Onko sitä yhtä ja oikeaa olemassakaan, on vain enemmän tai vähemmän sopivia. On kai toisen naisen miehen ensimmäinenkin suhde aikoinaan ollut se oikea kun useampi lapsikin on tehty?

Kun mies,täytti 50, lapset ja lapsenlapset tulivat onnittelemaan ja toivat lahjoja.
Jouluisin joku tuli tervehtimään.
Poika kävi isäinpäivänä
Muuten,eivät soitelleet,eikä mies koskaan kyläillyt lastensa luona. Ei oikeastaan kutsuttu meitä mihinkään.
Tässä oli varmaan kiinni siitä,että kaikki heidän tuttavansa olivat vaimon suuresta suvusta lähtöisin.
Miehen sukulaiset olivat kuolleet,melkein kaikki.
Vaimon suku ei hyväksynyt minua alkuunkaan. Ymmärrän sen.
Kun poika vihittiin kirkossa,me saimme kutsun. Oli Se jännittävää istua etupenkissä mieheni vieressä, 20 vuoden jälkeen. Exä istui samalla,penkillä heidän tyttäriensä kanssa.
Nyt tunsin,että olen kunniallinen nainen ja ykkönen. Jopa hymyilytti tuo toteamus.
Lapset siis näköjään hyväksyivät loppujenlopuksi isänsä ratkaisun,kukin omalla tavallaan.

Kyllä se riitaisa tilanne pukkaa kenen avioliittoon tahansa, jos toinen luuhaa huorissa! Ei siitä voi sitä petettyä puolisoa syyttää, vaan syy on siinä, joka pettää. On turha luulo, ettei sellainen jotenkin näy avioliitossa, vaikka petetty ei sitä tietäisikään, että toinen pettää, sen vaistoaa silti, eikä sen pettäjän käytös ole enää entisenlainen. Pettäjä on aina se väärä, myös se nainen, joka antautuu pettäjän kanssa suhteeseen, tai jatkaa, saatuaan tietää, että toinen oli jo varattu.

Moni kakkonen ja pettäjä silottelee asioita omaksi hyväkseen, sillä kuinkas muutoin voisi jatkaa elämää, kun petoksessa on elänyt ja omatunto syyttää, vaikka useimmat sen kyllä vaientavat niin, ettei enää kolkuta vääryyksistä.

Missä mies kirjoitti:

Onko sitä yhtä ja oikeaa olemassakaan, on vain enemmän tai vähemmän sopivia. On kai toisen naisen miehen ensimmäinenkin suhde aikoinaan ollut se oikea kun useampi lapsikin on tehty?

Lue lisää

mies tai nainen kiinni ja heti ... omaa asiaansa ulkomaalisten silmissä ja uskonnoissa ajaa ja ylös huipulle, niin eloppiakin ottaa ja itkettää oma saamatomuutensa

Kun perusta on lähtenyt väärältä pohjalta.... mistä sen tietää sitten?

Minulla on yli 20 v avioliittoa takana ja sitä ennen seurustelua, opiskelu aikana, ennen kihloihin, saatikka naimisiin menoa, emme siis pitäneet kiirettä.

Opiskelimme ammatit, pääsimme töihin, hankimme lapsia (2, molemmat niitä toivoimme), ei ole taloudellisia, ei alkoholi, eikä väkivalta ongelmia.

Kun nuorena puolisona meillä viimein olisi ollut mahdollisuus (molemmat siis toimme rahaa kotiin kun, olimme töissä) hankkia lisää lapsia tai esim. rakentaa perheellemme parempaa kotia eli ne peustukset olivat mielstäni enennäkuin kuin kunnossa ja tukevalla pohjalla niin, mieheni yhtä-äkkiä ei ollutkaan kiinnostunut kasvattamaan perhettä tai parantamaan elinolosuhteita, ei kuulemma vaan jaksanut. Lieneekö ollut masentunut (ei kuulemma omasta mielestään kun on perus optimistinen luonne). Sanoi vaan haluavansa päästä helpolla.

Minulle tuo yhtälö oli itsestään selvää, elämän kulkukaarta että, jos on mahdollisuus, elinolosuhteita parannetaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, eikä elämän tarkoitus ole vain päästä helpolla ja jos talous kerran antaa mahdollisuuden niin, lapsia voi tulla lisää. En arvannut edes kyseenalaistaa tällaista itsestäänselvyyttä.

Olen joutunut luopumaan loppu iäkseni koko haaveesta ja äityitenikin tavallaan jäi keskeneräiseksi. Tästä syystä olen ollut hyvin, hyvin pettynyt. Olen tuonut asian myös miehelleni tiedoksi.

Nyt hänellä on lääke tähän, ero. Mutta miten se enää minun tilannetta parantaisi? Minä olen luopunut asioista, joita enää en voi mitenkään saada vaikka, eroaisin.

Siis vaikka perustukset olisivatkin kunnossa talo voi silti kaartua vinoon!

Mutta kukaan ei voi selittää miksi näin tapahtuu.

Rotiihan ne perustuksetkin mutta kannattaa miettiä tarkoin knnattaako sen vuoksi koko taloa purkaa.

? luja perusta ? kirjoitti:

Kun perusta on lähtenyt väärältä pohjalta.... mistä sen tietää sitten?

Minulla on yli 20 v avioliittoa takana ja sitä ennen seurustelua, opiskelu aikana, ennen kihloihin, saatikka naimisiin menoa, emme siis pitäneet kiirettä.

Opiskelimme ammatit, pääsimme töihin, hankimme lapsia (2, molemmat niitä toivoimme), ei ole taloudellisia, ei alkoholi, eikä väkivalta ongelmia.

Kun nuorena puolisona meillä viimein olisi ollut mahdollisuus (molemmat siis toimme rahaa kotiin kun, olimme töissä) hankkia lisää lapsia tai esim. rakentaa perheellemme parempaa kotia eli ne peustukset olivat mielstäni enennäkuin kuin kunnossa ja tukevalla pohjalla niin, mieheni yhtä-äkkiä ei ollutkaan kiinnostunut kasvattamaan perhettä tai parantamaan elinolosuhteita, ei kuulemma vaan jaksanut. Lieneekö ollut masentunut (ei kuulemma omasta mielestään kun on perus optimistinen luonne). Sanoi vaan haluavansa päästä helpolla.

Minulle tuo yhtälö oli itsestään selvää, elämän kulkukaarta että, jos on mahdollisuus, elinolosuhteita parannetaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, eikä elämän tarkoitus ole vain päästä helpolla ja jos talous kerran antaa mahdollisuuden niin, lapsia voi tulla lisää. En arvannut edes kyseenalaistaa tällaista itsestäänselvyyttä.

Olen joutunut luopumaan loppu iäkseni koko haaveesta ja äityitenikin tavallaan jäi keskeneräiseksi. Tästä syystä olen ollut hyvin, hyvin pettynyt. Olen tuonut asian myös miehelleni tiedoksi.

Nyt hänellä on lääke tähän, ero. Mutta miten se enää minun tilannetta parantaisi? Minä olen luopunut asioista, joita enää en voi mitenkään saada vaikka, eroaisin.

Siis vaikka perustukset olisivatkin kunnossa talo voi silti kaartua vinoon!

Mutta kukaan ei voi selittää miksi näin tapahtuu.

Lue lisää

ovat jokaiselle erit, eikä niille voi asettaa vakioarvoja. Todellisuutta, koettua, nähtyä, ne katkeroittavat mielen, ellei muuta ajattelutapaansa mm. tekemäni virheet toisen virheet = ero. Mitään lääkettä tai rohtoa ei ole suhderikkoon, kun jokin on ylittänyt molempien/toisen sietorajan. Ei selitystä tälle.

Kuulostaa siltä, että miehellä oli uusi suhde jo valmiina lähtöpäätöksen tehtyään.

Kukaan, ei KUKAAN niks naks selittelemättä lähde pitkästä suhteesta, jossa perusasiat ja elämä on suunnilleen kunnossa ja ongelmat ratkottavissa.

Se on toisaalta niin helppoa sanoa että "puhumalla selviää" kun kaikista ei vaan ole puhujaksi joko siitä syystä ettei halua tai edes osaa.Tai sitten toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Aina ei edes päästä yhteisymmärrykseen, ei puhuta samoista asioista kun toinen ei ymmärrä mistä toinen puhuu vaikka kieli on sama.

Kuulostaa kuin minun ja mieheni liiton lopulta...ei kai sitä ero päätöstä voi se toinen osapuolikaan heti ilmoille laukoa kun ekan kerran "siltä tuntuu" ja juurikin jos itsestä tuntuu että suhde on platoninen omalta puolelta ei kai se tarkoita että toinen tuntisi samoin..olet katkera...mutta jos miehesi ei ollut suhteessa onnellinen olisko hänen pitänyt "uhrata" oma onnellisuus sinun takiasi? Sitä kutsutaan myös itsekkyydeksi.
Vain sinäkö laitoit rahasi elämäsi ym,. siihen liittoon?? Marttyyri... Olisit lähtenyt aiemmin? Miksi et lähtenyt? Jos elämäsi oli noin huonoa... jokainen on oman elämänsä seppä ei toinen ihminen.
Vai pitäisikö sen toisen osata kerrasta sanoa että morjes mä meen? Koska sekään ei ole oikein..ero on iso asia ja sitä prosessoidaan pitkään.
Itse olen tällä hetkellä ainakin onnellinen tiedä sitten jos joskus katkeroidun elämälle minäkin niinkuin useat tuntuvat toivovan eroa haluaville, ei oikeutta onneen jos ei halua elää minun kanssani...ihmiset muuttuvat vuosi kymmenien saatossa ja tarpeet ja unelmat myös onko se niin väärin?

valehtelevavaimoko? kirjoitti:

Kuulostaa kuin minun ja mieheni liiton lopulta...ei kai sitä ero päätöstä voi se toinen osapuolikaan heti ilmoille laukoa kun ekan kerran "siltä tuntuu" ja juurikin jos itsestä tuntuu että suhde on platoninen omalta puolelta ei kai se tarkoita että toinen tuntisi samoin..olet katkera...mutta jos miehesi ei ollut suhteessa onnellinen olisko hänen pitänyt "uhrata" oma onnellisuus sinun takiasi? Sitä kutsutaan myös itsekkyydeksi.
Vain sinäkö laitoit rahasi elämäsi ym,. siihen liittoon?? Marttyyri... Olisit lähtenyt aiemmin? Miksi et lähtenyt? Jos elämäsi oli noin huonoa... jokainen on oman elämänsä seppä ei toinen ihminen.
Vai pitäisikö sen toisen osata kerrasta sanoa että morjes mä meen? Koska sekään ei ole oikein..ero on iso asia ja sitä prosessoidaan pitkään.
Itse olen tällä hetkellä ainakin onnellinen tiedä sitten jos joskus katkeroidun elämälle minäkin niinkuin useat tuntuvat toivovan eroa haluaville, ei oikeutta onneen jos ei halua elää minun kanssani...ihmiset muuttuvat vuosi kymmenien saatossa ja tarpeet ja unelmat myös onko se niin väärin?

Lue lisää

No onhan tuokin näkökulma yksintehtyyn eropäätökseen. Ja valitettavasti katkeruushan se vaanii vihollisena jätetyksi tulleen mielessä. Pointti on se, että eroa haluavan pitäs kuitenki muistaa, että yksipuolisella eroilmoituksella sulkee keskustelumahdollisuuden ja asioiden selvittämisen. Jos siis on jo kauan on ollut eroajatuksia ym.eikä ole valmis asioista puhumaan ja selvittämään "kriisiä" puolison kanssa, vaan yksin päättää haluavansa uuden elämän. Puhumattomuus tuhoaa parisuhteen ja jätetyn on vaikeampaa alkaa rakentamaan elämäänsä,ja ihmisarvo on hukassa helposti, kun toinen vaan lähtee ja se oli siinä.

Vaikka ero tuo uuden mahdollisuuden elää haluamaansa elämää, pitää kantaa vastuu entisen elämän asioista. Asioiden selvittämättä jättäminen ja jätetyksi tulleen kysymyksiin vastaamattomuus vaikuttaa jätetyksi tulleen elämän aloittamiseen murentavasti. Elämä muuttaa meitä ja se on totta. Erota voi kuitenkin myös siten, että asiat puhutaan ja silloin ei jää hampaan koloon sitä kamalaa katkeruuden siementä kasvamaan ja varjostamaan. Eli on olemassa ns.hyvä ero. Siihen eivät yksipuoliset eroilmoittajat pysty. Samalla vievät sen mahdollisuuden puolisoltaankin. Toistahan ei voi rakastaa ehjäksi ja itse ei voi tulla onnelliseksi toisen kautta, pitää osata ensin rakastaa itseään jne sanontoja pukkaa mieleen. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, kun eroaa kertarepäisyllä ja luulee, että asiat paranevat. Luulen näin.

Jos alkaa seurustelemaan 14 ja 15 vuotiaina, sitä on ihan lapsia. Uskallan melkein sanoa, että nämä suhteet päättyvät 100%:sti. Lapsena aloitettu seurustelu on lapsen seurustelua, ihminen kasvaa ja ajatusmaailma muuttuu. Vuosien myötä huomaa, että ollaankin ihan erilaisia. Jos se päätyy avioliittoon ja lapsiin nuorella iällä, huomaa jossain vaiheessa että jotain on jäänyt kokematta. Ja sitten alkaa meno ja meininki. Sanoisin kaikille nuorillle, että älkää lyökö hynttyitä yhteen, eläkää sitä nuoruuttanne vapaana ja seurustelkaa, älää hankkiko lapsina lapsia, älkääkä vakiintuko siihen yhteen ensimmäiseen. Tuntuu että hankitaan tyttö/poikaystävä vain sen takia kun muillakin on ja sitten tyttö onkin paksuna ja se on siinä.

Olisiko sitten syytä hoitaa se ero myös ent.puolisoasi kunnioittaen? Jos on yksin päättänyt erota, pettää kumppaninsa, jos ei ajatuksista ja asioista keskustele ennen lähtöä...kun asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta. Ja joskus useampiakin...toisellakin olisi oikeus tietää, missä mennään ja se auttaisi hänenkin elämänsä rakentamista uudelleen. Tämä pätee siis silloin, jos liitto on kuitenkin periaatteessa ok, mutta toinen haluaa uuden elämän...kun tässä aloituksessa kysyttiin, kannattiko erota. Itse näkisin, että ero olisi se ihan viimeinen vaihtoehto, jos pariskunta ei jatkamiseen enään löydä mitään syytä.

Hei "elämä on"

Ihan yksinkö sen eron päätit "uskaltaa tehdä" ja päättää? Kalskahtaa korvaan tuo yksikössä kirjoittamasi teksti. Huomaatko? Sinullahan oli luultavasti myös puoliso, josta erosit. Kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tangoon tarvitaan aina kaksi ja tuon narsisti-diagnoosin asettaminen ja vieläpä yleistäen kaikki eronneet naiset on aika trendi nykyisin vai kuinka. Kirjoituksesi osoittaa ainakin sen että sinulla on eroahdistus ja tunnekuohu vielä päällä joten onkin ihan hyv että olet "varovainen".

Missä mires kirjoitti:

Tangoon tarvitaan aina kaksi ja tuon narsisti-diagnoosin asettaminen ja vieläpä yleistäen kaikki eronneet naiset on aika trendi nykyisin vai kuinka. Kirjoituksesi osoittaa ainakin sen että sinulla on eroahdistus ja tunnekuohu vielä päällä joten onkin ihan hyv että olet "varovainen".

Lue lisää

Eihän edellinen mitään narsistidiagnoosia tehnyt vaan totesi, että naisissa on paljon piilonarsismia. Se on ihan eri asia kuin sanoa, että toinen on täysi narsisti.

Oman kokemuksen perusteella edellinen kirjoittaja on oikeassa. Enkä puhu vain ex-vaimosta vaan myös kavereiden vaimoista, tuttavista, tuoreemmista eksistä. Sehän on nyt yleisesti tiedossa oleva asia, että nainen on sukupuolista narsistisempi. Toisissa se näkyy enemmän, toisissa vähemmän.

Piilonarsismi ei näy silloin kun kaikki on hyvin, se nostaa päätään ristiriitatilanteissa, erityisesti jos nainen on suhteen tyytymättömämpi osapuoli ja on toiminut väärin. Naiset voivat ovat olla todella kylmiä ja petollisia otuksia.

Kun rakkaus on kuollut ja toisen läsnälo lähinnä ahidistaa ei ole enää pienintäkään halua edes pohtia miten suhdetta voisi parantaa. Eiköhän ajatus ole lähinnä se, miten eron saa hoidettua fiksusti.

Tankki täyteen kirjoitti:

Kun rakkaus on kuollut ja toisen läsnälo lähinnä ahidistaa ei ole enää pienintäkään halua edes pohtia miten suhdetta voisi parantaa. Eiköhän ajatus ole lähinnä se, miten eron saa hoidettua fiksusti.

Lue lisää

Viisas ajatus se eron hoitaminen fiksusti. Kun vaan siihen pystyy. Jos erota haluaa, toinen ei voi sille mitään. Mutta jos alkusokin jälkeen kerrot tunteistasi ja ajatuksistasi, ja vastaat toisen kysymyksiin, olet niin rehellinen kuin pystyt, annat silloin tulevalle exällesi mahdollisuuden myös aloittaa uusi elämä ns.puhtaammalta pöydältä. Ja vaikka se kirpaisee, ei tarvi sitten jossitella ja kieriä katkeruudessa miksi, miksi-kysymysten kanssa.

Vapaana sieluna...

Enpä voi sanoa, että kovin montaa aikuista naista tuntisin, jotka kokee asian noin. Miehiä niinkin, sitoutumiskammoisia, "saahan mun luona kylässä käydä" tyylisiä seksinhakijoita, kun oikeaan läheisyyteen ja sitoutumiseen ei pysty. Tunne-elämässä, ongelmien ratkaisussa ja menneisyydessä ollut ongelmia noiden syiden vuoksi parisuhteessa ja muutenkin. Nuoret on eri juttu, mutta aikuiset. Missä vastuu omista teoista? Lähimmiksi ihmisiksi tulee kaverit, just. Ja alko maistuu yleensä myös. Jokainen tyylillään...

Mietin miksi aina se eroa haluava puoliso on se itsekäs? Eikö se ole itsekkyyttä kun vaatii toista jäämään että itse pysyisi onnellisena?

45v kirjoitti:

Mietin miksi aina se eroa haluava puoliso on se itsekäs? Eikö se ole itsekkyyttä kun vaatii toista jäämään että itse pysyisi onnellisena?

Oon eri mieltä tuosta itsekkyydestä, että puoliso "vaatiisi jäämään" . Enempi luulen, että on kyse jätetyksi tulleen sokkireaktiosta, kun ero tulee eteen yksipuolisella illmoituksella ja alkaa valjeta, että toinen onkin halunnut jotain muuta ja kuinkahan kauan, jne. Ei kai kukaan voi ees kuvitella, että puolisoa voi vaatia jäämään...höpsis.

Todentaja kirjoitti:

Oon eri mieltä tuosta itsekkyydestä, että puoliso "vaatiisi jäämään" . Enempi luulen, että on kyse jätetyksi tulleen sokkireaktiosta, kun ero tulee eteen yksipuolisella illmoituksella ja alkaa valjeta, että toinen onkin halunnut jotain muuta ja kuinkahan kauan, jne. Ei kai kukaan voi ees kuvitella, että puolisoa voi vaatia jäämään...höpsis.

Lue lisää

Juuri näin.

Ja tälläiset vuosien varrella omia tarpeita esiin tuomattomat ovat juuri niitä, jotka ovat näytelleet puolisollekin kaiken olevan hyvin. Tekevät lähtöpäätöksensä, mutta eivät kerro sitä puolisolle vaan ensin petaavat itselleen uuden elämän, hommaavat vielä kumppaninkin valmiiksi ja kun all is set, voidaan nyksästä tehdä kevyellä ranneliikkeellä eksä. Sitten ilman sen suurempia tunnontuskia porskutetaan onnellisena uuteena elämään ja jätetään entinen rakas verisenä savuaviin raunioihin makamaan ja ihmettelemään mitä vittua tapahtui...

koettu on (m) kirjoitti:

Juuri näin.

Ja tälläiset vuosien varrella omia tarpeita esiin tuomattomat ovat juuri niitä, jotka ovat näytelleet puolisollekin kaiken olevan hyvin. Tekevät lähtöpäätöksensä, mutta eivät kerro sitä puolisolle vaan ensin petaavat itselleen uuden elämän, hommaavat vielä kumppaninkin valmiiksi ja kun all is set, voidaan nyksästä tehdä kevyellä ranneliikkeellä eksä. Sitten ilman sen suurempia tunnontuskia porskutetaan onnellisena uuteena elämään ja jätetään entinen rakas verisenä savuaviin raunioihin makamaan ja ihmettelemään mitä vittua tapahtui...

Lue lisää

Painokkaasti samaa mieltä, olen nainen ja valitettavasti tuon kokenut.

Minä olen sellainen selkärangaton ihminen, joka on jättänyt puolisonsa yksipuoleisella avioerohakemuksella ilman minkäänlaista selittelyä. Tosiasiassa tein sen vielä hänen ollessaan sairaalassa. Eli täysi hirviö ihmiseksi.

Vai oliko se niin? Meillä oli takana värikäs liitto, minne mahtui exän kymmenen vuoden juoppoputki, mikä sitten parin vuoden raivoraittiuden jälkeen vaihtuikin pillerisekoiluun. Jäi koukkuun särkylääkkeisiin. Luonteen muutos oli niin täydellinen, että tappouhkauksia alkoi tulla pienimmästäkin rikkeestä. Hoida siinä lapset ja yritys.
Minä en vain enään jaksanut. Exä oli vierotuksessa, kun minä niistin nenäni ja kuivasin silmäni, ja totesin nyt riittää. Tämä ei ole elämää, tämä on hiljaista kuolemaa.
Nyt eron jälkeen emme ole minkäänlaisissa väleissä. Lapset käyvät tapaamisissa, mutta muuten elämme vaihtelevaa perhe-elämää. Yritystä olen pyörittänyt ja nykyään minulla on jopa rahaakin tilillä. Minun ei tarvitse selitellä koko aikaa, eikä anteeksipyydellä tekemisiäni. Päätökset teen itse ja niin, ettei lapsille tule niistä haittaa.
Uutta suhdetta en ole vielä kokenut haluavani. Olen kolme vuotta rakentanut omaa elämääni ja etsinyt suhteita sukulaisiini uudestaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Elämässäni on kahdenkymmenen vuoden musta-aukko, jolloin elämäämme kuului vain exän suku ja ystävät.
Nyt erosta on kolme vuotta. Myönnän varjopuolena yksinäisyyden, mutta jospa joskus joku löytyisi tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Mutta piiaksi en ala, enkä toista orjaksi ota.

pohjanämmä kirjoitti:

Minä olen sellainen selkärangaton ihminen, joka on jättänyt puolisonsa yksipuoleisella avioerohakemuksella ilman minkäänlaista selittelyä. Tosiasiassa tein sen vielä hänen ollessaan sairaalassa. Eli täysi hirviö ihmiseksi.

Vai oliko se niin? Meillä oli takana värikäs liitto, minne mahtui exän kymmenen vuoden juoppoputki, mikä sitten parin vuoden raivoraittiuden jälkeen vaihtuikin pillerisekoiluun. Jäi koukkuun särkylääkkeisiin. Luonteen muutos oli niin täydellinen, että tappouhkauksia alkoi tulla pienimmästäkin rikkeestä. Hoida siinä lapset ja yritys.
Minä en vain enään jaksanut. Exä oli vierotuksessa, kun minä niistin nenäni ja kuivasin silmäni, ja totesin nyt riittää. Tämä ei ole elämää, tämä on hiljaista kuolemaa.
Nyt eron jälkeen emme ole minkäänlaisissa väleissä. Lapset käyvät tapaamisissa, mutta muuten elämme vaihtelevaa perhe-elämää. Yritystä olen pyörittänyt ja nykyään minulla on jopa rahaakin tilillä. Minun ei tarvitse selitellä koko aikaa, eikä anteeksipyydellä tekemisiäni. Päätökset teen itse ja niin, ettei lapsille tule niistä haittaa.
Uutta suhdetta en ole vielä kokenut haluavani. Olen kolme vuotta rakentanut omaa elämääni ja etsinyt suhteita sukulaisiini uudestaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Elämässäni on kahdenkymmenen vuoden musta-aukko, jolloin elämäämme kuului vain exän suku ja ystävät.
Nyt erosta on kolme vuotta. Myönnän varjopuolena yksinäisyyden, mutta jospa joskus joku löytyisi tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Mutta piiaksi en ala, enkä toista orjaksi ota.

Lue lisää

Anteeksi, sulla oli kyllä todella painavat syyt, kukaan ei sitä kiistä varmasti! Voimia sulle ja kaikkea hyvää. Tarkoitus oli (jäi se kirjoittamatta!) että jos periaatteessa kaikki oli liitossa ok, ei hakkaamista/juomista ym., ja toinen tekee eron yksipuolisesti ilman keskusteluja tai edes jätetylle kysymyksiin vastaamista, se on selkärangatonta käytöstä. Ei sen vertaa arvosta yhteisiä vuosia ja elettyä elämää, että kertoisi puolisolle, mitä ajatuksia ja mietteitä on elämästä, että haluaa jotain muuta.

Lähipiirissäni tapahtui näin. Ero vaan ilmoitettiin PAM- ja se oli siinä. Kaikki pyyhitty kertapyyhkäisyllä pois. Toinen jää lasten kanssa miettimään, mitä nyt tapahtuu, muutto, mitä, ero, täh? Seurauksena täysi romahdus. Ja ei taida olla ainoa, jolle näin on käynyt. Kyllä siihen voi hetki mennä, että saa elämää uudelleen käyntiin.

Ihmisarvo? kirjoitti:

Anteeksi, sulla oli kyllä todella painavat syyt, kukaan ei sitä kiistä varmasti! Voimia sulle ja kaikkea hyvää. Tarkoitus oli (jäi se kirjoittamatta!) että jos periaatteessa kaikki oli liitossa ok, ei hakkaamista/juomista ym., ja toinen tekee eron yksipuolisesti ilman keskusteluja tai edes jätetylle kysymyksiin vastaamista, se on selkärangatonta käytöstä. Ei sen vertaa arvosta yhteisiä vuosia ja elettyä elämää, että kertoisi puolisolle, mitä ajatuksia ja mietteitä on elämästä, että haluaa jotain muuta.

Lähipiirissäni tapahtui näin. Ero vaan ilmoitettiin PAM- ja se oli siinä. Kaikki pyyhitty kertapyyhkäisyllä pois. Toinen jää lasten kanssa miettimään, mitä nyt tapahtuu, muutto, mitä, ero, täh? Seurauksena täysi romahdus. Ja ei taida olla ainoa, jolle näin on käynyt. Kyllä siihen voi hetki mennä, että saa elämää uudelleen käyntiin.

Lue lisää

Ymmärsin toki, mitä tarkoitit. Mutta niin se meidänkin suhde näytti ulkopuolisen silmiin, että kaikki on kunnossa ja elämä on yhtä onnea ja autuutta. En minä kylillä huutanut ja vaahdonnut, kun äijä heitteli tavaroilla ja uhkasi tappaa, milloin mistäkin syystä.
Ja eron jälkeen exä kulki kylillä ja sukulaisten hoteissa sääliä hakien, ja kertoi saagaa elämän kurjuudesta. Kaikille tuli selväksi, millainen piru minä olin. Kukaan ei soittanut ja kysynyt oliko jutuissa perää. Minua kivitettiin koko suvun voimalla. Mutta nyt kun ovat saaneet lainata rahaa ja seuranneet miten elämäänsä elää, on virsi vaihtunut.
Meidän on niin hirveän helppo asettua näissäkin kysymyksissä sen puolelle, joka asian esittää omasta näkökulmasta. Mutta totuutta emme tiedä.
Meillä oli tapahtumien todistajana lapsia, osa jo aikuisia. Jos nämä aikuiset lapset eivät tahdo tavata, ennen niin kultaista isää, siitä voi ehkä päätellä, että kaikki ei ollut sitä miltä se näytti.
Minun mielestä ulkopuolisten tehtävä ei ole tuomita kumpaakaan osapuolta, vaan tukea ja kuunnella, ei ottaa kantaa.

pohjanämmä kirjoitti:

Ymmärsin toki, mitä tarkoitit. Mutta niin se meidänkin suhde näytti ulkopuolisen silmiin, että kaikki on kunnossa ja elämä on yhtä onnea ja autuutta. En minä kylillä huutanut ja vaahdonnut, kun äijä heitteli tavaroilla ja uhkasi tappaa, milloin mistäkin syystä.
Ja eron jälkeen exä kulki kylillä ja sukulaisten hoteissa sääliä hakien, ja kertoi saagaa elämän kurjuudesta. Kaikille tuli selväksi, millainen piru minä olin. Kukaan ei soittanut ja kysynyt oliko jutuissa perää. Minua kivitettiin koko suvun voimalla. Mutta nyt kun ovat saaneet lainata rahaa ja seuranneet miten elämäänsä elää, on virsi vaihtunut.
Meidän on niin hirveän helppo asettua näissäkin kysymyksissä sen puolelle, joka asian esittää omasta näkökulmasta. Mutta totuutta emme tiedä.
Meillä oli tapahtumien todistajana lapsia, osa jo aikuisia. Jos nämä aikuiset lapset eivät tahdo tavata, ennen niin kultaista isää, siitä voi ehkä päätellä, että kaikki ei ollut sitä miltä se näytti.
Minun mielestä ulkopuolisten tehtävä ei ole tuomita kumpaakaan osapuolta, vaan tukea ja kuunnella, ei ottaa kantaa.

Lue lisää

Valitettavasti minä tiedän totuuden samankaltaisesta tilanteesta. Olen elänyt itse siinä vuosia, kunnes romahti. Ja ap. kysymykseen viitaten vastaan onnellisemmasta elämästä eron jälkeen, että onnellisemmasta en tiedä, mutta kaikki oli aloitettava alusta. Kyllä ne läheisimmät ihmiset ympärillämme tiesivät, miten asiat menivät. Suurin pelkoni on katkeroituminen.

Kannanottojahan täällä ihmiset heittelevät anonyymeinä, kaikenlaista kuraa tulee niskaan ja kannustusta myös. Oikeassa elämässä pitää kuitenkin tehdä muuta kuin etsiä syyllisiä ja kirjoitella nettiin..pitää elää ja uskoa itseensä.

Viisikymppisenä on takana jo paljon elettyä elämään, mutta edessä ehkä yhtä paljon. Miksi tuhlata sitä huonossa tai edes väljähtyneessä liitossa. Eroamalla parannat varmasti omaa elämääsi ja ehkä myös vaimosi elämää. Vaimosi voi olla omistuksenhaluista sorttia, joka ei halua päästää irti liitosta, vaikka voi siinä itsekin pahoin. Jonkun on tehtävä ratkaisu ja sanottava, että tämä oli tässä, kiitos menneistä vuosista ja onnea tulevaan. Mädäntyvästä suhteestakin lähtö voi olla vaikeaa, mutta tässäkin varmasti lopussa kiitos seisoo eli Mertarannan sanoin "Vaikka tekee kipeää, ei haittaa"

Hyväksi kaikille kirjoitti:

Viisikymppisenä on takana jo paljon elettyä elämään, mutta edessä ehkä yhtä paljon. Miksi tuhlata sitä huonossa tai edes väljähtyneessä liitossa. Eroamalla parannat varmasti omaa elämääsi ja ehkä myös vaimosi elämää. Vaimosi voi olla omistuksenhaluista sorttia, joka ei halua päästää irti liitosta, vaikka voi siinä itsekin pahoin. Jonkun on tehtävä ratkaisu ja sanottava, että tämä oli tässä, kiitos menneistä vuosista ja onnea tulevaan. Mädäntyvästä suhteestakin lähtö voi olla vaikeaa, mutta tässäkin varmasti lopussa kiitos seisoo eli Mertarannan sanoin "Vaikka tekee kipeää, ei haittaa"

Lue lisää

Tyypillistä ensiksi äiti hoivaa ja lellii näitä mamman poikia, sitten nuori vaimo passaa (kun vielä höyryää rakkaus hormonien sokaisemana), luomakunnan kruunu senkun paistattelee helpossa elämässä, niin kauan kun palvelu pelaa.

Mutta odotappas kun vaimolta löytyy omia ajatuksia, niin nämä henkisesti pikku pojan asteelle jääneet, tahtovat parantaa elämää lähtemällä karkuun.

Ensiksi on vain keksittävä syy, jotta ei omatunto alkaisi vaivaamaan.

Sitten etsitään uusi kumppani, joka jakssa taas jonkin aikaa palvella.

Vanhuuden pelko teetättää kaikenlaisia pyrähdyksiä enen kuolon korahduksia.

Hyväksi kaikille kirjoitti:

Viisikymppisenä on takana jo paljon elettyä elämään, mutta edessä ehkä yhtä paljon. Miksi tuhlata sitä huonossa tai edes väljähtyneessä liitossa. Eroamalla parannat varmasti omaa elämääsi ja ehkä myös vaimosi elämää. Vaimosi voi olla omistuksenhaluista sorttia, joka ei halua päästää irti liitosta, vaikka voi siinä itsekin pahoin. Jonkun on tehtävä ratkaisu ja sanottava, että tämä oli tässä, kiitos menneistä vuosista ja onnea tulevaan. Mädäntyvästä suhteestakin lähtö voi olla vaikeaa, mutta tässäkin varmasti lopussa kiitos seisoo eli Mertarannan sanoin "Vaikka tekee kipeää, ei haittaa"

Lue lisää

Meillä taas mies on omistuksenhalustasorttia.

Olen ehdottanut jo kauan sitten, että aletaan elämään ns. vapaata suhdetta, jossa kumpikin saa mennä ja tulla ja hankkia uusia kavereita ja kokemuksia.

Lapsetkaan eivät tästä kärsisi, kun uusia kavereita tapaillan muualla ja koti säilyy, kun kukaan ei tylsisty virikkeettömyyteen.

Vaan ei ole ukolle sopinut! Halusi omia minut vain itselleen, kun oli nuori ja freessi. Ja nyt vanhana sama ukko kitisee just ylläolevalla tavalla, kun kaikki ei oo enää kivaa.

Minä voisin jakaa vieläkin ukkoni "kyvyt" muidenkin käyttöön, milloin vaan, jos ottajia löytyisi.

Vapaa sielu kirjoitti:

Meillä taas mies on omistuksenhalustasorttia.

Olen ehdottanut jo kauan sitten, että aletaan elämään ns. vapaata suhdetta, jossa kumpikin saa mennä ja tulla ja hankkia uusia kavereita ja kokemuksia.

Lapsetkaan eivät tästä kärsisi, kun uusia kavereita tapaillan muualla ja koti säilyy, kun kukaan ei tylsisty virikkeettömyyteen.

Vaan ei ole ukolle sopinut! Halusi omia minut vain itselleen, kun oli nuori ja freessi. Ja nyt vanhana sama ukko kitisee just ylläolevalla tavalla, kun kaikki ei oo enää kivaa.

Minä voisin jakaa vieläkin ukkoni "kyvyt" muidenkin käyttöön, milloin vaan, jos ottajia löytyisi.

Lue lisää

Miksi olla suhteessa ollenkaan, jos haluaa vain vapaata suhdetta. En tiedä yhtään onnistunutta sellaista, joten jos sitä haluaa on parempi erota. Mielestäni ukkosi on ollut fiksu, kun ei ole lähtenyt peliisi. Ehkä se sopii parikymppisille lapsettomille, mutta ei perheellisille.

Ja vastauksena aloittajan kysymykseen. Kyllä, elämäni muuttui paremmaksi. Erosta nyt kolme vuotta ja exän kanssa asialliset välit. Itselläni on ollut pari miestä, joita olen hetken tapaillut, mutta herkästi en enää vakiinnu, koska viihdyn niin hyvin seurassani.

eronnut ja onnelline kirjoitti:

Miksi olla suhteessa ollenkaan, jos haluaa vain vapaata suhdetta. En tiedä yhtään onnistunutta sellaista, joten jos sitä haluaa on parempi erota. Mielestäni ukkosi on ollut fiksu, kun ei ole lähtenyt peliisi. Ehkä se sopii parikymppisille lapsettomille, mutta ei perheellisille.

Ja vastauksena aloittajan kysymykseen. Kyllä, elämäni muuttui paremmaksi. Erosta nyt kolme vuotta ja exän kanssa asialliset välit. Itselläni on ollut pari miestä, joita olen hetken tapaillut, mutta herkästi en enää vakiinnu, koska viihdyn niin hyvin seurassani.

Lue lisää

Vaikea käsittää miksi kukaan enää menee naimisiin, sillä se näyttää enimmäkseen vain vaikeuttavan asioita. Lapsista huolehtimiseen ei tarvita naimisiin menoa, kirkkoja, eikä maistraatteja, ne asiat voi sopia muutenkin.

Ihmisen pitää ensin itse kasvaa, eheytyä, tulla omaksi itsekseen, vasta sitten voi kokea vapaata vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa. Ihmisen pitää saada olla vapaa! Meillä on vain yksi elämä!

Suhteeseen sitoutuminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja omistuksen halu on kaukana rakastamisesta.

Kyllä maailmaan mahtuu onnistuneita vapaita suhteita, jos ei ole vielä kovinkaan yleistä Suomessa, niin Ranska on ainakin yksi hyvä esimerkki siitä, että on ns. virallinen perhe ja sitten muut harrastukset.

Toimii, mutta se vaatii aikuisilta paljon, sitoumista lapsiperheeseensä, luottamusta ja rehellisyyttä aikuisten välillä, ei saa omistaa toista. Saattaa olla, että moni ei ole henkisesti valmis vapaaseen suhteeseen, mutta miksi sitten kitistä omasta valinnasta?

Kaikki asiat voi järjestellä, niin ettei lasten kotia tarvitse hajoittaa lapset tarvitsevat molempia vanhempia, aikuisten toisilleen sopimattomuuden vuoksi (eriasia on väkivaltainen suhde tai alkoholismi yms). Tällaisessa tilanteessa lapset maksavat sen kovimman hinnan, aikuisten keskinäisestä sopimattomuudesta. Minusta vapaa suhde on oiva ratkaisu tähän. Minä en missään nimessä halua maksattaa lapsillani sitä, että olen joskus valinnut itselleni sopimattoman puolison.

Ei lasten tarvitse tietää aikuisten harrastuksista mitään, kun aikuiset sitoutuvat lapsiinsa ja niiden luotsaamiseen ja samaan hiileen puhaltamiseen oy perhe firma ab :ssä.

Nimenomaan, viiskymppisillä miehillä hormoniheilahtelu saa ne käyttäytymään ihan villisti ja suuret on luulot itsestä.

Mutta ei tarvi odottaa kuin max 10 v, niin on jo toinen ääni kellossa. Yrmeitä ja ärtyisiä känkkäränkkiä, myös itseään täydellisenä pitävä mies mätänee.

Uusi nuorikko sanoo vain heipat mennessään, ei se sun läpi mätiä vaippoja jää vaihtamaan.

Onneksi nuoret naiset on KASVATETTU olemaan terveesti itsekkäitä, eivätkä jää huoitosuhteeseen, vain antavaksi osapuoleksi.

Yrmy ukko kirjoitti:

Nimenomaan, viiskymppisillä miehillä hormoniheilahtelu saa ne käyttäytymään ihan villisti ja suuret on luulot itsestä.

Mutta ei tarvi odottaa kuin max 10 v, niin on jo toinen ääni kellossa. Yrmeitä ja ärtyisiä känkkäränkkiä, myös itseään täydellisenä pitävä mies mätänee.

Uusi nuorikko sanoo vain heipat mennessään, ei se sun läpi mätiä vaippoja jää vaihtamaan.

Onneksi nuoret naiset on KASVATETTU olemaan terveesti itsekkäitä, eivätkä jää huoitosuhteeseen, vain antavaksi osapuoleksi.

Lue lisää

En ole etsimässä nuorta naista. Viis kymppiset ovat maailman ihanimpia naisia. Elämää nähneitä ja viisaita.

En ole etsimässä vaipanvaihtajaa, vaihdan kyllä itse vaippani.

Olen vain ottamassa uutta suuntaa elämälleni. En tiedä minne kuljen seuraavan kolmen kymmenen vuoden aikana, mutta tätä samaa latua en enää kulje. Ehkä saan jonkun rinnalleni, ehkä en. Ehkä muutan kotiseudulleni, ehkä en. Ehkä onnistun, ehkä en. Ehkä löydän itseni, ehkä en...

Minusta tekstisi vaikuttaa ihan realistiselta. Ja nimenomaan, lastenkin on hyvä nähdä se, että epätyydyttäviä ja onnettomiakin asioita voidaan muuttaa, omila ratkaisuilla.

Varmasti noin, mutta koska toista ei voi muuttaa, niin ainoa vaihtoehto saada vinksahtanut parisuhde kohdalleen, on muuttaa itseään. Se jos mikä on vaikeaa ja onnistuu vain todellisille mestareille. Ja he, jotka siinä onnistuvat, ansaitsevat hatunnoston. Tai eivät he oikeastaan sitä hatunnostoa kaipaa, sillä he ovat saaneet jo palkintonsa onnistuneena ja onnellisena parisuhteena. Tavallaan kadehdin heitä, mutta samalla tiedostan, että tuokin muutos on minusta itsestäni kiinni, jos minulla vain olisi tarpeeksi halua siihen.

Vaikein muutos kirjoitti:

Varmasti noin, mutta koska toista ei voi muuttaa, niin ainoa vaihtoehto saada vinksahtanut parisuhde kohdalleen, on muuttaa itseään. Se jos mikä on vaikeaa ja onnistuu vain todellisille mestareille. Ja he, jotka siinä onnistuvat, ansaitsevat hatunnoston. Tai eivät he oikeastaan sitä hatunnostoa kaipaa, sillä he ovat saaneet jo palkintonsa onnistuneena ja onnellisena parisuhteena. Tavallaan kadehdin heitä, mutta samalla tiedostan, että tuokin muutos on minusta itsestäni kiinni, jos minulla vain olisi tarpeeksi halua siihen.

Lue lisää

Amen. Samaa mieltä!

Kaikki koettu, ootko miettiny, Mikä oli sinun osuutesi noista perustavaa laatua olevista ongelmista? Mitä teit itse asioiden muuttamiseksi? Miksi asiat menivät tuohon pisteeseen?

Väkisinkin tulee mieleen, että tuossa ei ole välttämättä koko totuus. Sellanen typistys, kuinka kaikki oli huonosti. Mulla on sellanen kokemus, että toinen ei osallistunu mihinkään moneen vuoteen. Katsoi telkkaria, juopotteli viikonloput ja veti itsensä irti perheestä. Ei suostunut minkäänlaiseen keskusteluun, pakeni paikalta jos oli vähänkin hankalaa, ei avannut suutaan päätöksentekotilanteissa, piti mykkäkoulua. Ei vastannut tai osallistunut lomasuunnitelmiin ja perheen arkeen, saati olisi kertonut, mitä hän haluaa tai toivoo.Hän keräsi kaikki vuosien selvittämättömät riidat ja paskatilanteet sisälleen, ja sitten jätti perheensä. Kun oli niin vaikeaa, kun häntä kuulemma mm.aliarvostettiin...että tällanenki puoli voi asioilla olla. Eli miten se oikeen menikään? Sun tilanne on voinut olla toinen, mutta nuo sanasi " aliarvostaminen, ei yhteisiä mielenkiinnon kohteita" ja pari muuta asiaa viestissäsi saivat mut tähän kommentoimaan.

Tuo on totta, että elämä muuttaa meitä, emmekä ole viisikymppisinä samanlaisia kuin nuorena. Ja jos liitto on solmittu vuosikymmeniä sitten, niin on aivan varmaa että ihmisinä emme ole enää niitä, joihin puolisomme aikoinaan ihastui. Kysymys onkin siitä, onko se nykyinen puoliso enää sellainen, jonka kanssa haluaa loppuelämän viettää. Onnekkailla noin on, mutta isolla osalla ei. Syiden ei tarvitse olla alkoholissa, pettämisessä, tai muissakaan isoisssa asiassa. Syyt voivat olla vain oman itsen ja toiveiden muuttumisessa eli ns itsekkäissä syissä. Silloin pitäisi voida erota siististi ja etsiä vierelle sellainen kumppani, jota tänä päivänä kaipaa ja jonka kanssa asiat rullaa yhdessä eteenpäin. Me viisikymppiset elämme elämämme iltapäivää ja ennen iltaa voi vielä kokea paljon hyviä ja onnellisia hetkiä ja samalla tarjota niitä hetkiä myös kumppanille. Se on ainoa asia, johon elämässä kannattaa pyrkiä.

Elämä muutti minut kirjoitti:

Tuo on totta, että elämä muuttaa meitä, emmekä ole viisikymppisinä samanlaisia kuin nuorena. Ja jos liitto on solmittu vuosikymmeniä sitten, niin on aivan varmaa että ihmisinä emme ole enää niitä, joihin puolisomme aikoinaan ihastui. Kysymys onkin siitä, onko se nykyinen puoliso enää sellainen, jonka kanssa haluaa loppuelämän viettää. Onnekkailla noin on, mutta isolla osalla ei. Syiden ei tarvitse olla alkoholissa, pettämisessä, tai muissakaan isoisssa asiassa. Syyt voivat olla vain oman itsen ja toiveiden muuttumisessa eli ns itsekkäissä syissä. Silloin pitäisi voida erota siististi ja etsiä vierelle sellainen kumppani, jota tänä päivänä kaipaa ja jonka kanssa asiat rullaa yhdessä eteenpäin. Me viisikymppiset elämme elämämme iltapäivää ja ennen iltaa voi vielä kokea paljon hyviä ja onnellisia hetkiä ja samalla tarjota niitä hetkiä myös kumppanille. Se on ainoa asia, johon elämässä kannattaa pyrkiä.

Lue lisää

Erota "siististi". Pystyykö itsekäs eroamaan siististi? Epäilen...kokemus on, että julmasti ja tehokkaasti etenee ero, itsekäs kun näkee vain oman etunsa ja asiat omalta kannaltaan. Toiveita tai haaveita ei tuoda ilmi vuosien saatossa, mutta omassa päässään itsekäs suunnittelee jo uuden, sopivan elämän itselleen ja uudelle hellullekin. Siinä saa toinen osapuoli tuta ja lujaa. Ja sitten ero ilmoitusluontoisesti puolisolle. Ja silleen voi itsekäs erota siististi. Ei hyvää loppuelämää toivotella. Eikä paljon muutakaan.

Ei itsekkäällä kiinnosta, paljonko puoliso on vuosien aikana toivonut muutosta suhteeseen ja kasvanut myös erilaiseksi vuosien varrella. Kun itsekäs ei halua asioita selvittää (se olisikin työlästä, kun pitäisi keskustella, muuttaa itseään ja toimintatapoja, haluta olla yhdessä, nähdä vaivaa, hoitaa velvollisuuksiakin). Eli ei muutakuin son moro ja uutta suhdetta kehiin. Ihan sama sille puolisolle. Kun itsekkäällä on oikeus onnelliseen elämään. Normi homma?!

Justjust! kirjoitti:

Erota "siististi". Pystyykö itsekäs eroamaan siististi? Epäilen...kokemus on, että julmasti ja tehokkaasti etenee ero, itsekäs kun näkee vain oman etunsa ja asiat omalta kannaltaan. Toiveita tai haaveita ei tuoda ilmi vuosien saatossa, mutta omassa päässään itsekäs suunnittelee jo uuden, sopivan elämän itselleen ja uudelle hellullekin. Siinä saa toinen osapuoli tuta ja lujaa. Ja sitten ero ilmoitusluontoisesti puolisolle. Ja silleen voi itsekäs erota siististi. Ei hyvää loppuelämää toivotella. Eikä paljon muutakaan.

Ei itsekkäällä kiinnosta, paljonko puoliso on vuosien aikana toivonut muutosta suhteeseen ja kasvanut myös erilaiseksi vuosien varrella. Kun itsekäs ei halua asioita selvittää (se olisikin työlästä, kun pitäisi keskustella, muuttaa itseään ja toimintatapoja, haluta olla yhdessä, nähdä vaivaa, hoitaa velvollisuuksiakin). Eli ei muutakuin son moro ja uutta suhdetta kehiin. Ihan sama sille puolisolle. Kun itsekkäällä on oikeus onnelliseen elämään. Normi homma?!

Lue lisää

ITSEKKYYS on epidemia näissä ero jutuissa, kun MINÄ MINÄ MINÄ haluun KIVAN elämän.

Pitäisi varmaan jo heti alussa muistaa ennen kuin lapsia alkaa hankkimaan ja elämä ei todellakaan ole pelkkää KIVAA, niin se sama puoliso saattaa kohta ollakin itsekkäästi unohtamassa uhrauksesi ja tahtoo lisää hunajata.

Ikävä kyllä liian normi juttu!!!

Kuka uskaltaa kohta edes perustaa perhettä, kun kohta erotaan, kun vaan kyllästyttää.

Olenkin huomannut, että nuoremmat sukupolvet pitkittävät perheen perustamista, ehkä siksi, että ovat vanhemmistaan nähneet miten löyhässä sitoutuminen todellisuudessa on.

Lapset näkevät kodissan KAIKEN.

Liian suuri MINÄ kirjoitti:

ITSEKKYYS on epidemia näissä ero jutuissa, kun MINÄ MINÄ MINÄ haluun KIVAN elämän.

Pitäisi varmaan jo heti alussa muistaa ennen kuin lapsia alkaa hankkimaan ja elämä ei todellakaan ole pelkkää KIVAA, niin se sama puoliso saattaa kohta ollakin itsekkäästi unohtamassa uhrauksesi ja tahtoo lisää hunajata.

Ikävä kyllä liian normi juttu!!!

Kuka uskaltaa kohta edes perustaa perhettä, kun kohta erotaan, kun vaan kyllästyttää.

Olenkin huomannut, että nuoremmat sukupolvet pitkittävät perheen perustamista, ehkä siksi, että ovat vanhemmistaan nähneet miten löyhässä sitoutuminen todellisuudessa on.

Lapset näkevät kodissan KAIKEN.

Lue lisää

Toivottavasti omat lapset eivät ihan noin epäluuloisesti suhtaudu parisuhteeseen. Totuus on kuitenkin, että niistä meidän perheen hyvistä ajoista lapset muistavat aivan erilaisia asioita kuin minä. Tämä on kyllä ollut minulle järkytys.
Lapset eivät muista niitä huvipuisto reissuja, eikä loma aikojen yhdessäoloja, vaan sen kun isä sammu kuistille tai vuokramökin pihalle. Itse luulin heidän olleen nukkumassa, kun nuo sattuivat, mutta niinhän se on pienet näkee ja kuulee kaiken.

Eron jälkeen aikuiset lapset eivät ole halunneet olla yhteyksissä isänsä kanssa lainkaan. Olen välillä jopa luullut heidän vain puolustavan minua, mutta nyt onkin valjennut, etteivät pysty isänsä hurskastelua katsomaan, kun muistavat miten heitä kohtaan lapsena käyttäytyi.
Ilmeisesti isänsä on jonkin asteen narsisti, kun etsii vain uusia harrastuksia ja ihmissuhteita elämäänsä, eikä yritä edes korjata välejä lapsiinsa. Tai onhan se helpompi syyttää välirikosta minua, kun olen kuulemma aivopessyt lapset.

Niin tuosta erosta. Kyllä minulla on asiat paremmin kuin avioliiton aikana. Voin mennä ja tulla. Rahaakin minulla on tilillä. Jo pelkästään niin yksinkertainen asia kuin ruuanlaitto on helpompaa, kun ei tarvitse muistaa kaikkia exän allergioita ja muita mieltymyksiä. Ja kaupassa käynti. Voi ostaa sitä ruokaa, mitä lapset ja minä syön, eikä exän dietiin vaatimuksia ole pakko noudattaa.

Onhan myös tiukempaa, kun pitää revetä moneen paikkaa yhtä aikaa. Ja olla tukena ja turvana miljoonassa eri asiassa.
Mutta nyt saan olla väsynyt ja minullakin on oikeus olla levossa. Ei tarvitse koko aikaa olla varpaillaan exän toiveitten mukaan.
Seksistä on toki puutetta, mutta eipä sitä ollut avioliitossakaan, kun exän kyvyt oli jääneet jonnekin. Mutta nyt on ainakin mahdollista vilkutella rauhassa silmää ja heittää läppää kenen kanssa tahdon.
Elämä on vain paljon rennonpaa ja helpompaa. Ja siitä on lupa nauttia.

sopulihosuli kirjoitti:

Toivottavasti omat lapset eivät ihan noin epäluuloisesti suhtaudu parisuhteeseen. Totuus on kuitenkin, että niistä meidän perheen hyvistä ajoista lapset muistavat aivan erilaisia asioita kuin minä. Tämä on kyllä ollut minulle järkytys.
Lapset eivät muista niitä huvipuisto reissuja, eikä loma aikojen yhdessäoloja, vaan sen kun isä sammu kuistille tai vuokramökin pihalle. Itse luulin heidän olleen nukkumassa, kun nuo sattuivat, mutta niinhän se on pienet näkee ja kuulee kaiken.

Eron jälkeen aikuiset lapset eivät ole halunneet olla yhteyksissä isänsä kanssa lainkaan. Olen välillä jopa luullut heidän vain puolustavan minua, mutta nyt onkin valjennut, etteivät pysty isänsä hurskastelua katsomaan, kun muistavat miten heitä kohtaan lapsena käyttäytyi.
Ilmeisesti isänsä on jonkin asteen narsisti, kun etsii vain uusia harrastuksia ja ihmissuhteita elämäänsä, eikä yritä edes korjata välejä lapsiinsa. Tai onhan se helpompi syyttää välirikosta minua, kun olen kuulemma aivopessyt lapset.

Niin tuosta erosta. Kyllä minulla on asiat paremmin kuin avioliiton aikana. Voin mennä ja tulla. Rahaakin minulla on tilillä. Jo pelkästään niin yksinkertainen asia kuin ruuanlaitto on helpompaa, kun ei tarvitse muistaa kaikkia exän allergioita ja muita mieltymyksiä. Ja kaupassa käynti. Voi ostaa sitä ruokaa, mitä lapset ja minä syön, eikä exän dietiin vaatimuksia ole pakko noudattaa.

Onhan myös tiukempaa, kun pitää revetä moneen paikkaa yhtä aikaa. Ja olla tukena ja turvana miljoonassa eri asiassa.
Mutta nyt saan olla väsynyt ja minullakin on oikeus olla levossa. Ei tarvitse koko aikaa olla varpaillaan exän toiveitten mukaan.
Seksistä on toki puutetta, mutta eipä sitä ollut avioliitossakaan, kun exän kyvyt oli jääneet jonnekin. Mutta nyt on ainakin mahdollista vilkutella rauhassa silmää ja heittää läppää kenen kanssa tahdon.
Elämä on vain paljon rennonpaa ja helpompaa. Ja siitä on lupa nauttia.

Lue lisää

Alkoholistiperheen lapet saavta vääristyneen parisuhdekuvan ja valitettavasti usein toistavat sitä kuviota omassa parisuhteessaan kun eivät paremmasta tiedä.