Miksi olen aina tyytymätön?

Elämäni on niin kurjaa. Poden asioita menneisyydessä enkä pääse eteenpäin. Minua harmittaa nuoruuteni ulkonäkökeskeinen elämä, johon kuului vääränlaiset miehet ja tulevaisuuden tavoitteet. Koetin pari vuotta sitten muuttaa elämäni suuntaa, mutta sairastuin viime kesänä psykoosin. Tuntuu, että sen jälkeen en ole kyennyt nauttimaan elämästä lainkaan. Päivät kuluvat itsesäälissä ja suriessa elämäni kurjuutta. Miten itsemurha keskeisestä maailman kuvasta pääsee eroon? Onko psyykkisesti sairaan elämä aina kurjaa.?
3181
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Itse en enää tiedosta olevani masentunut. Masennus on ikään kuin muuttunut ajattelumaailmakseni. Olen ikuinen pessimisti.
En tiedä miten tästä voi oppia pois. Tuskin mitenkään, en tiedä haluaisinko edes.

Äänestä

Samansuuntaisia ajatuksia täälläkin. Vanhat asiat painaa mieltä. Aika tuntuu kuitenkin auttavan ja katseen suuntaaminen tulevaisuuteen. On kyllä hankalaa asettaa tavoitteita ja pyrkiä niihin kun mielenterveys on mennyttä. Toisaalta osa "terveessä menneisyydessäkin" sairasta yrittämistä ja muiden alas polkemista. Täytyy vaan pyrkiä jättämään menneisyys taakse, ottamaan se kokemuksena ja oppina. Opitaan nauttimaan luonnosta ja rakkaista ihmisistä sekä olemaan ihmisiksi.

Äänestä

Syötkö neuroleptejä? Jos vain niitä syöt "sairauteesi" voit olla varma ettei ajatusmaailmaasi tule muutosta.

Anteeksi vaan, mutta lääkkeiden johdosta monet mielisairaat sairaana pysyvätkin.

Vaikka lopettaisitkin lääkkeet ovat ne muovanneet keskushermostoasi tavalla josta toipuminen on hidasta ja tuskaisaa.

Kulutat elämäsi miettien ja pohtien vanhoja mokiasi? No paljonko se jalostaa sinua? Saatko tuosta muuta kuin pahan mielen? Käyt asiat läpi ja sen jälkeen annat itsellesi anteeksi ja otat opiksi virheistä sekä jatkat elämääsi.

Vaikka kuinka ruoskit itseäsi ja moitit virheistä se ei tee elämästä elämisen arvoista.

Anna sielullesi rauha ja jatkaa normaalia elämääsi.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


...... kirjoitti:

Elämäni on niin kurjaa. Poden asioita menneisyydessä enkä pääse eteenpäin. Minua harmittaa nuoruuteni ulkonäkökeskeinen elämä, johon kuului vääränlaiset miehet ja tulevaisuuden tavoitteet. Koetin pari vuotta sitten muuttaa elämäni suuntaa, mutta sairastuin viime kesänä psykoosin. Tuntuu, että sen jälkeen en ole kyennyt nauttimaan elämästä lainkaan. Päivät kuluvat itsesäälissä ja suriessa elämäni kurjuutta. Miten itsemurha keskeisestä maailman kuvasta pääsee eroon? Onko psyykkisesti sairaan elämä aina kurjaa.?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu