Huuhaalla törmäsin mielenvikaisiin tyyppeihin, joten uskalsin itsekin alkaa avautumaan siellä oikein kunnolla. Tulos oli se, että koko S24 hiljenee ja karttaa meikäläistä.
En koskaan osaa tehdä oikein.
En koskaan osaa tehdä oikein.
En osaa tehdä oikein edes foorumeilla
Kk
1188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun koko tarkoitus oli vain sanoa, että ette ole yksin. On jopa paljon mielenvikaisempiakin ihmisiä kuin te olette, kuten esimerkiksi minä.
Ne tappouhkaukset kuvien kera meni kyllä aivan liian pitkälle. Jos ylläpito ei tuntisi sinua, nettipoliisi olisi tehnyt ratkaisuja kohdallasi.
Aspergeri joutuu käymään armeijan ja täydet 240 päivää, 8 kk. Kuka ei sekoaisi totaalisesti? Äiti inhosi minua, vaikka kaipasin sitä yli kaiken, kun sukat märkinä seisoin vartiossa -32 asteen pakkasessa.
90-luvulla oli vielä kylmä talvella.
Kehtaatkin itkeä täällä, kun muistetaan se, mitä isoisämme joutuivat kokemaan vuonna -39. Ne kuoli sinne pakkaseen.
Tää on taas tätä "on maailmassa pahempaankin" -argummentaatiovirhettä. Se, että minun 8 kk oli yhtä helvettiä minulle itselleni, siihen on aivan turha tulla kertomaan, että sotaveteraaneilla oli paljon rankempaa.
Lukion filosofiakirjassa selitettiin tämä asia. Aivan sama, jos isoisät ovat kärsineet vieläkin enemmän. Ei sitä voi käyttää, kun ei voi kukaan muu tietää yksilön kärsimyksistä, kuin yksilö itse.
Eli, jos minä sanon, että elin helvettiä intissä -96, se voi olla paljon pahempi kokemus, kuin monelle muulle sota -39. Esim. moni mies on jopa nauttinut sodasta, tämä on fakta.
Moni on varmasti nauttinut jopa Hiukkavaarasta -96.
Aivan, on loukkaavaa mennä sanomaan toiselle ettet sä saa tuntea niin kuin tunnet kuin muilla on (mukamas) ollut pahempaa. Jos näin ajateltaisiin aina niin eihän täällä olis kuin joku yksi ryhmä tai yksi ihminen joka saisi tuntea pahaa oloa ja miten se määriteltäisiin? Kaikki muut sais istua vaan turpa kiinni ja kärsiä hiljaa ja sitten katkeroitua ja kieltää muita tuntemasta surua ja pahaa oloa.. Se joka toiselle sanoo että ole hiljaa tai älä itke tms. on itseään kohtaan liian ankara, eikä tunne _itseäänkään_ kohtaan armoa.
This. Juuri tätä tarkoitan.
Uskallan väittää, ettei monikaan sotaveteraani ole kokenut sitä ahdistusta, jonka minä koin 1996.
En tiedä mitä sinä olet tehnyt, mutta minulla lienee vähän samankaltainen kokemus. Aloin meilailla erään tällä palstalla kirjoitelleen kanssa ja ajattelin, että onpa huojentavaa, kun voi jollekulle kertoa mitä päässä todella liikkuu. Hän kertoi minulle itsemurha-aikeistaan ja konkreettisista suunnitelmistaan todeten, että saa nähdä katoanko heti kuvioista.
Vastasin etten tietenkään katoa, koska olimme sopineet että kaikesta saa kirjoittaa. Kerroin hänelle omista vastaavista ajatuksistani ja kuinkas ollakaan, hän katosi. Mielenterveysongelmainenkin ilmeisesti karsastaa toista mielenterveysongelmaista. Ehkä hän haki kuitenkin jotakuta sanomaan, että voi voi, äläs nyt tuollaisia. Minua ei kyllä niin saa sanomaan - jos ihmisellä on niin paha olo, että on valmis oman käden kautta lähtemään, niin viimeiseksi minä alan estellä, kun tiedän liiankin hyvin mitä sellaisen olon kanssa eläminen on.