kirjan on kirjoittaneet Lee Carrol ja Jan Tober. Aina ei tarvitse olla kysymys tarkkaavaisuushäiriöstä??
Indigolapset
wilma
83979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyse voi myös olla vanhemmista, jotka sokeasti pitävät käytöshäiriöisiä ja älykkyystasoltaan alhaisia kauhukakaroitaan jonain ihme "uuden ajan airuina" ja "indigolapsina" joita vain pitää ymmärtää. Keskivertohenkilö a) ei ole lapsena hirviö b) pystyy käymään normaalia koulua ja c) ei tarvitse vanhempia jotka eivät näe metsää puilta.
Tuo indigon kuvaus sopii täsmälleen aspergeriin - ei asperger olekaan tarkkaavaisuushäiriö, vaan sillä nimityksellä pyritään sulkemaan pois ne ongelmat mitä asperger tuo. Hyvätasoisessa aspergerissa on paljon hyvääkin, juuri sitä kyseenalaistamista (= oikeasti saman asian jankkaamista). Aspergerit ovat muuten, nimimerkki kyökki, älykkyystasoltaan usein huomattavasti keskivertoa lahjakkaampia joillakin osa-alueilla eikä se ole vanhempien mielipide, vaan useimmiten tutkimuksilla todettu.
aika karrikoitua viestisi...
Toki "Kyse voi myös olla vanhemmista, jotka sokeasti pitävät käytöshäiriöisiä ja... " Niitäkin varmasti mahtuu joukkoon... Itse olen aika realistinen lasteni tekemisille ja on hyvä yhteys kouluun, kavereiden vanhempiin, sairaalaan... Rehellisyys kannattaa, vaikka joskus siitä saakin "turpaansa"...
Ärsyttää vaan nää Ritalinia täyteen pumpatut lapset (että muulla maailmalla olisi "helpompi" olla..) Kemiallinen pakkopaita...
p.s. indigolapset ei ole älykkyystasoltaan mitenkään alhaisia. Lukemani perusteella ihan päinvastoin?
Kyllä sitä joskus vaan kaipaa rauhaa ryhmän muillekin jäsenille (kotona tai koulussa) ja silloin Ritalin on aika mainio keino. On toisillakin oikeuksia eikä vaan sillä erikoisuudella.
Määritelmä indigo-lapsesta sopii myös fas/fae-syndroomaan.
pitkäaikaisella Ritalinin käytöllä on kuulemani mukaan paljon suurempia haittavaikutuksia kuin hetkellisillä "rauhaa ryhmän muillekin jäsenille (kotona tai koulussa)" .
Niin pakollista kuin hetkellinen rauha onkin itse kullekin.
Korvissani kuulostaa kuitenkin samalla kuin laitetaan vauvan tuttipulloon kaljaa, että nukahtaa nopeammin... Ettei vaan häiritse muiden "tärkeämpiä" tekemisiä.
Ymmärrän mistä on kysymys, mutta silti.. !!
Heissan
Löysimpä mielenkiintoisen palstan, nimittäin itse
opiskelen koulunkäyntiavustajaksi ja me törmäämme
päivittäin erinäköisiin ongelmiin.
Olisi niin paljon sanottavaa....
Sinulle joka kauhistelit että lapsille annetaan lääkettä, kerron että lapsi joka sitä tarvitsee jolle se on määrätty ei varmaan pärjää ilman sitä,
olen sellaisen lapsen avustajana,lapsella on itsellään niin paha ja raskas olla, kun tälläinen
"kohtauksen omainen" raivari tms. iskee päälle,hän tajuaa sen itsekkin ,mutta ikäänkuin ,outo voima ohjaisi ja pakottaisi itkemään ja raivoa-
maan.Hän välillä kieltäytyy ottamasta lääkettään
(minä en saa sitä antaa)ja siitä ei hyvää seuraa, mutta sitten hän sen kuitenkin ehkä tunnin taiste-
lun jälkeen jo itse haluaa. Lapsi on aivan ihana
norm.oloissa. Ja se että muiden on tosiaankin saa-
tava oppimis rauha, sillä useinkin luokan muutkin
ovat erityisoppilaita, voitte vaan kuvitella mikä
hulaboloo siitä syntyy kun kaikki muutkin lapset
"rihaantuvat" omalla tavallaan, silloin on luokas-
sa .....irti ja joskus 10 lasta imee kaiken voiman
aikuisilta, tässä tuon myös julki sen karun totuu-
den siitä kuinka tärkeitä avustajat ovat luokassa,
joskus lapset ovat myöskin väkivaltaisia.
Eteen on tullut tilanteita kun kolmekin aikuista
on hätää kärsimässä. Minustakin oli kauheaa aja-
tella että lapsia lääkittäisiin kouluun mutta nyt
olen sen tarpeellisuuden havainnut, mutta se että
lääkkeistä olisi enemmän haittaa jäi minua askar-
ruttamaan ja haluan ottaa siitä selvän.
Sinulle jonka lapsi on "mahdoton kotona"mutta kou-
lussa menee hyvin ei huolta, koeta ohjata lasta
vaikka urheiluun tai mistä hän onkin kiinnostunut.
Oma poikani oli aikanaan "mahdoton"myös koulussa
ja ehdotettiin jopa "tarkkisluokkaa".Poika ei sin-
ne halunnut eikä hänellä ollut edes oppimisvaikeiksia vain murkkuja housuissa, löysim-
me avun urheiluluokalta!!! TSeMPPIÄ ja VOIMIA nii-
tä tarvitaan!!!!
Tuo sinun asenteesi ei sitten näy tunnilla juuri näitä "erikoisuuksia" kohtaan tuntemana ylemmyytenä.
Totta on ettei muutkaan saisi kärsiä yhden adhd:stä muuta ehkä open ja koko luokan tietoisuus tästä asiasta tasoittaisi hieman törmäystä?
Itse olen saanut opettajaltani todella alaarvoista kohtelua koulussa. Olin aivan onneton tapaus.. "ei ikinä mahdollisuuksia lukioon..SO?. (Olin ala-asteella)"Kyllähän sinä niin yrität, mutta.."
(Eikö se jo ollut joku merkki etten tahallani
ollut tyhmä ja laiska??????????) "yrtäpäs nyt ottaa itseäsi niskasta kokeile jos vaikka tällä kertaa onnistuisi..." Pyydä "yks OPE" itsellesi päivä addina ni tiedät mitä se on ... Joka päivä tälläinen "kohtelias pikku kritiikki" niin kyllä siinä ois lääkitystä tarvinnukki.. Tai vaikka lobotomia. Sillä se hoituis ni ei vois tosissaa muu maailma huoahtaa ...
Sait nyt ehkä enemmän kuin olisit ansainnut, mutta ajattele, että tää oli sille mun opettajalle suurimmaks osaks. Ja Pliis kirjoittaminen on mulle hieman hankalaa että jos olet ä.k. ope nii sori tää kieliasu voi olla aika hirvee..
P.S pakkohan sinne lukioon oli sitte änkee.. Tosin en jaksanu sitte puoltatoista vuotta kauempaa.. mutta siitähän ei ollut kysekään..