Olen miettinyt että voisikohan esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta päästä eroon tekemällä jotain missä tavallaan ylittäisi itsensä, esim. hyppäämällä benji-hypyn tai laskuvarjolla lentokoneesta? Antaisiko sellainen adrenaliiniannos ja itsensä voittamisen tunne rohkeutta myös muihin tilanteisiin elämässä, vaikka sosiaalisiin tilanteisiin?
Onkohan kellään kokemuksia asiasta?
Onkohan kellään kokemuksia asiasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tartte noin radikaalia.
Voit harjoitella vaikka niin, että sanot tuntemattomalle että "onpas tuulinen/kaunis/sateinen/kylmä/kaunis ilma tänään".
Kokeile!
Toinen nähtävästi myöntelee, että "joo niin on".
Kyllä se siitä.
Mietin vaan kysymyksesi johdosta että minulle on sattunut elämässä asioita jotka on tosi jännittäviä ja joissa olen pelännyt, mutta en ole päässyt silti kokonaan sosiaalisista peloista .Arvelen että jonkin aikaa voi olla mahtava olo varmaan benjihypyn tms jälkeen, mutta en oikein usko että jokin kertaluontoinen iso asia voi muuttaa ihmisen persoonaan kutoutunutta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. uskon ennemminkin sinnikkääseen siedättämiseen.Olen itse ollut hyvin pelokas ja arka, esim etten työpaikalla uskaltanut kahvihuoneeseen mennä tauolla. Täytyy vain varovaisesti totuttua ihmisiin ja tilanteisiin menemällä niihin ja siitä saa rohkeutta. Koska onhan se aivan eri tilanne. Benjihyppy voi olla vähemmän pelottava tilanne, siinähän hyppäät yksin, käyt kohti kuolemanpelkoa jne mutta sosiaalisessa tilanteessa joudut kohtaamaan ihmiset ja keskutelemaan. ei sellaista opi benjihypyssä. Pikkuhiljaa alkaa vain puhumaaan ihmisille, lähetyy niitä vaikeita tilanteita ja rohkenee aina enemmän. Antaa itselleen myönteistä palautetta. itseäni auttoi paljon se kun tulin uskoon. Voin rukouksessa turvata jumalaan ja tiedän että hän hyväksyy minut ja on kanssani ja auttaa pelottavissa tilanteissa ja onkin johdattanut minua niin mm työpaikkojen suhteen että olen käytännössä niissä pikkuhiljaa oppinut vapautumaan ihmisten seurassa. mutta täydellisesti en ole vielä eroon kaikista peloista päässyt. Toisaalta en ehkä haluakaan. Ainakin tämän kautta ymmärrän muita. Monille ihmisillä on pelkoja, mutta kaikki eivät näytä niitä. rohkeasti käyttyätyvä ihminen joka itsekin olen ei välttämättä näytä päällepäin pelkojaan vaikka sisällä myllertää. Rohkeus ei ole sitä että ihminen olisi pelotan vaan sitä että peloista huolimatta käy kohti asioita joita kohti kuuluu mennä ja elää siinä pelossaankin. Mennään eteenpäin vaikka vapisten eikä jätetä elämää elämättä. Täytyy tietenkin olla itselleen armollinen, Kun itse tiedän mikä asia minulle on täysin mahdoton en sellaista itseltäni vaadi, esim jokin puheen tai esitelmän pitäminen..huh