Masennuksesta toipumisen sanotaan aina vaativan kovaa työtä. Eikö tuo tarkoita käytännössä sitä, että kukaan ei voi toipua masennuksesta? Jos toipuu, ei ollut alun alkaenkaan masentunut.
Minusta tuo on sama kuin sanoisi alaraajahalvaantuneelle, että juokset vaan pirusti, niin kyllä ne jalat siitä alkavat toimia.
Minusta tuo on sama kuin sanoisi alaraajahalvaantuneelle, että juokset vaan pirusti, niin kyllä ne jalat siitä alkavat toimia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juuri näin. Ongelma on myös siinä, että puhekielessä masennukseksi saatetaan sanoa pientäkin alavireistä mielentilaa joka toki paranee tahdonvoimalla, lenkille lähtemisellä tai mukavilla asioilla. ICD-tautiluokiteltu masennus taas on eri asia. Lievempiin muotoihin on todettu löytyvän apua liikunnasta, ruokavaliosta ja sosiaalisista suhteista mutta vaikeampi masennus on ihan eri juttu. Sairaus siinä kun paksusuolen haavaumatkin tai jopa se syöpä. Omaa osuutta tarvitaan, mutta vakavampien masennustilojen hoitoon tarvitaan kyllä ulkopuolista apua.
Olen sanonut kaikille, jotka käskevät minua vain ottamaan itseäni niskasta kiinni että jos se olisi niin helppoa niin enköhän olisi tehnyt sen jo viisi vuotta sitten kun kaikki tämä alkoi ja elämäni muuttui täysin? Koska masennus sairautena on juttu, jota kukaan ei pyydä eikä itse aiheuta eikä varmastikaan sairaudesta nauti.
Väärin. Masennus ei ole sairaus oli se sitten ICD:n tai muun luokituksen mukaan lievää, keskivaikeaa, vaikeaa tai katastrofaalista. Samat ongelman ratkaisut tulevat kyseeseen jokaisessa tapauksessa. Ainoastaan toipumisaika on usein pidempi ja jos ongelmat ovat hyvin raskaat, on avun oltava tarvittaessa intensiivisempää. Masennuksesta ja muusta psyykkisestä pahastaolosta eroon pääsemiseksi voi käyttää esimerkiksi ammattimaisten terapeuttejen apua jne. Se on totta, että "niskasta kiinni" tyyppiset heitot ovat kyllä todella ikäviä, vaikkakin omatoimisuus ja vastuunotto omasta elämästä ovat ratkaisevan tärkeitä. Tukea siihen voi sitten hakea läheisiltä ja ammattilaisilta. Vaatiiko masennuksesta toipuminen "kovaa työtä"... no sanotaan, että työtä ja vastuunottoa ennen kaikkea. En tiedä onko se laskettavissa työksi. Vastuu on avain sana.
Varmaan on tapauksia, joissa montusta nousemiseen tarvitaan omaa ponnistusta tai ajallaan se aika tulee, mutta lääkkeenä voi myös olla että on vain paikallaan, ottaa iisisti ja lepää. Riippuu onko masennuksen taustalla liika touhuaminen, burn out (jolloin lepo on paikallaan).
Ei kannata tehdä jyrkkiä sääntöjä.
Masennus eroaa somaattisista sairauksista mm siinä, että se voi viedä kokonaan sen tahdon. Oma tilanne ei kiinnosta, pahimmillaan sängynpohjalta pääsee ylös vain juomaan ja kuselle ja niihinkin virittämällä tahtonsa äärimmilleen. En tiedä milloin, kun ei vielä edes 2010-luvulla, ihmiset tahdo mieltää psyykkisen puolen sairauksia ihan yhtä oikeiksi kun somaattisenkin puolen. Olen viimeisen viiden vuoden aikana nähnyt paljon masentuneita enkä ketään voi tahdon tai yrityksen puutteesta syyttää vaikka tilanne ei etenisikään.
"no sanotaan, että työtä ja vastuunottoa ennen kaikkea. En tiedä onko se laskettavissa työksi. Vastuu on avain sana."
Minun on vaikea saada otetta tuosta vastuuasiasta. Oivalsin tässä yhtenä päivänä, että olen ottanut pienestä asti asioista vastuuta vähän liiankin kanssa. Katselin erästä dokumenttia, jossa miehen entinen opettaja totesi tälle miehelle, että ilmoittauduit lapsena aina ainoana luokasta vapaaehtoiseksi eri asioihin eli kannoit asioista vastuuta. Tämä avasi silmäni. En ollut ajatellut sitä noin. Olin lapsesta asti sellainen, että jos luokassa kukaan ei viitannut, koin että minun on viitattava. En ole osannut ajatella tätä vastuunkantona. En tiedä miksi koin olevani se, jonka on saatava asiat toimimaan.
Nyt aikuisenakin otan ulkoisista asioista hyvinkin raskaasti vastuuta (esimerkiksi maapallon tilasta, yhteiskunnallisista ongelmista, epäoikeudenmukaisuudesta), mutten huolehdi itsestäni. Vastuullista olisi esimerkiksi minun ikäisenäni naisena käydä tarkistuttamassa terveytensä säännöllisesti. Ajattelen aina, että jos jokin on vähänkin epämiellyttävää, en mene. Tässä mielessä olen täysi lusmu.
Hienoahan se olisi jos työllä ja vastuunotolla parannettaisiin sairauksia. Vähenisi sairauspoissaolotkin kun ihmiset tahdonvoimalla parantaisivat flunssat ja murtuneet jälkansa. Ehkä minunkin liikuntavamma paranisi ja voisin heittää pyörätuolin nurkkaan jos ottaisin vain enemmän vastuuta. Kun montakertaapäivässätreeni ei tunnu riittävän. Alko sen verran vituttaan koko aihw että aloin kirjoittaan siitä juttua blogiini www.tasapainoilua.vuodatus.net pitäisi olla muutaman tunnin päästä valmis.
Miehen masennus paranee sekunneissa jos hänen rakastamansa nainen yhtäkkiä ilmestyy paikalle ja osoittaa myös rakastavansa miestä. Masennusta ei paranneta lääkkeillä vaan ainoastaan tietty ihminen voi sen parantaa.
Siellä ois blogissa vihastuksissaan kirjoitettua tekstiä. Käykääpä haukkumassa!