Onko jokin asia jäänyt harmittamaan?
Onko jotain jäänyt tekemättä/sanomatta?
minuaon
29485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
On. En kertonut muille erään miehen valheista....Olisi pitänyt olla avoin ja kertoa totuus
Miksi et sitten kertonut, vaan ruikutat täällä.
Ei.
Minullakaan ei ole kai, ei ole joo, tuollainen on aika ikävää jos jää sanomatta jotain tärkeää.
Mutta 1 tyttö, en millään saa hänen nimeään enää muistiin, näin hänet kerran surullisena jossain yökerhossa..
No kannattaisikos nyt sitten vielä sanoa. Kannattaa ainakin yrittää :)
On jääny. Tai sanottu on. Mut silti jäi. Kun sillä on luultavasti ukko. Mut olis pitänyt silti kysyy olisko se lähtenyt valloittaa mun kanssa havukosken ostarin....mut ei....kun tiiän vastauksen etukäteen.....:((
hitoksee oo ketään..
Aika moni asia. Sitten niitä selvitellään jälkeenpäin ystävän kanssa, tällä palstalla ja omassa päässä.
miksi ei kasvotusten, jos on ystävä?
Oman ystävän kanssa, joka tuntee mut pitkältä ajalta. Tämä, jonka kanssa olisin halunnut selvittää kasvotusten, ei pystynyt siihen. Teki oharit parikin kertaa ja siihen se sitten jäi. Oma ystäväni sanoo, että tämä toinen on pintaliitäjä, ettei se pysty selvittämään mitään. Se vaan hylkää ja unohtaa.
Paljon on jäänyt sanomatta, toivottavasti saan ne myös sanoa
Niin kauan kun tunnetta ja toivoakin. Niin kauan on sanomatta asioita.
Jäi tosi paljon sanomattomia sanoja ja asioita, kaikki jäi "kesken", siksi tuntuu, etten pysty jatkamaan eteenpäin ollenkaan:(
Niin ei sitä voi jatkaa eteenpäin jos on tunteita. Vaikka olisi pakko. Juttele ja mieti miksi ne sanat ja tunteet ei lopu.
Kenelle mun pitäisi jutella, kun ei toinen halua puhua, ilmeisesti itsekseen. Se tuskin auttaa tai johtaa mihinkään tässä tilanteessa. Korkeintaan jonnekin, jossa saa ympärivuorokautisen täysihoidon.
Kirjoita kirje. Toinen lukee kyllä ja saat asiat sanottua. Harmi ettei hänestä ollut aikuista käsittelemään kasvotusten.
Enpä olisi itsekään uskonut, että aikuinen ihminen voi olla niin typerä ja ajattelematon, ettei osaa muuta kuin jättää toinen ihminen täyteen epätietoisuuteen ja vaan "kadota".
Harmi. Joskus se katoaminen on ainoa keino itse selvitä seuraavaan päivään. Reilua se ei tietenkään ole. Sinulla on kuitenkin oikeus kertoa tunteesi. Kirjoita se kirje. Ehkä kirjoittamisen jälkeen olo on parempi etkä halua lähettää sitä. Jos taas lähetät niin oot tehny oman osasi.
Tosiaan, selvitä itse, toisen tunteista ja selviämisestä viis... Miksi kukaan enää haluaisi avautua sellaisella ihmiselle? Ei sellainen ansaitse tietää enää mitään, jos kohtelee toista kuin ilmaan eikä halua edes kuulla.
En kyllä näe mitään syytä lähettää mitään kirjettä jollekin tyhmyrille, joka on noin ajattelematon ja itsekäs. Ehkä haukkumakirjeen voisinkin lähettää....... mutta se tuskin olisi sekään kovin viisasta.
Minun olisi tehnyt mieli lähettää aikanaan kirje tai s-posti..Nyt olen iloinen, etten lähettänyt ja paljastanut herkimpiä tunteitani mokomalle satuttajalle. Ei tosiaan ansaitse niitä kuulla. Vieläkin kärsin tunteista häneen, mutta ne menevät pakosti aikanaan ohi.
On on mutta ei ollut sopivaa, eikä uskaltanutkaan kun hän ei ollut luotettava.
On jäänyt sanomatta, mutta ei häntä kiinnostanut, joten ei sillä väliä.
On jäänyt sanomatta ja tekemättä. Olisin viimeisen halauksen lisäksi halunnut suudella ja kertoa tunteistani. Mutta miksi kertoisin? Toinen on varattu ja menossa naimisiin. Jos hän olisi ollut minusta kiinnostunut, ei olisi menossa naimisiin, eikä varattu. Näin se on nähtävä.
On.
Minä sanoin, ja hän vastasi.
Siinä vastauksessa asia tulikin niin selväksi, ettei jäänyt mitään tekemistä.
Eli ei; mitään ei jäänyt sanomatta.
Tietysti asia jäi painamaan mieltä, mutta pitäähän minun puhetta uskoa, kun näköjään aistejaan ei kannata uskoa.
Ei jäänyt sanottua, kun tuli sanottua ihan liikaakin ja hiukka kaduttaa.
Harmittaa on lievä ilmaus. V*tuttaa minä itse ja myös se että tuhlasin yli puoli vuotta turhaan haaveiluun. Jäi kysymättä, että mitä varten hän piti mua roikkumassa kädessään ja päästi sitten irti.
Paljon on sanottu, paljon on jäänyt sanomatta.
Yksi asia on jäänyt eri toten vaivaamaan. Millä perusteilla hän diagnosoi minut tunne-elämältäni epävakaaksi/luonnevikaiseksi/aspergeriksi? Haluaisin kuulla.