Helsinki aloitti vuonna 1998 mielipiteitä voimakkaasti jakaneen Stop töhryille -projektin.
Yli 20 miljoonaa euroa maksaneen projektin tarkoitus oli pyyhkiä graffitit ja tarrat täydellisesti Helsingin katukuvasta. Vuoden 2008 loppuun kestäneen kampanjan aikana siivottiin muun muassa kaikki aiemmin tilatut graffititaideteokset.
Projektia kannattaneet kiittelivät sitä kaupunkikuvan siistimisestä. Sen työntekijöiden mukaan Helsingin graffitit vähenivät vuosina 1998–2008 vajaasta 70 000:sta alle 6 000:een.
Sitä silti arvosteltiin muun muassa sen budjetista sekä vartiointiliike FPS:n toiminnasta.
Elokuussa 2008 projektia vastaan järjestettiin Töhryfest-mielenosoitus. Syksyllä 2011 julkaistiin Muutaman töhryn tähden -niminen pamfletti, jossa syytettiin FPS:ää toistuvista väkivaltaisuuksista graffitintekijöitä kohtaan.
Projektin kymmenvuotisjuhlista Finlandia-talossa tuli farssi, kun järjestyksenvalvojat eivät päästäneet tilaisuuteen nollatoleranssia kritisoineita kaupunginvaltuutettuja Kimmo Helistöä (vihr) ja Paavo Arhinmäkeä (vas).
http://www.hs.fi/kaupunki/Helsingin kallis tehosota töhryjä vastaan/a1393651836908
Koko uutinen ja julkiset töhräämispaikat:
http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki lisää julkisia graffitiseiniä nollatoleranssille loppu /a1393652241884
Helsingin kaupungininsinöörin Raimo K. Saarisen (vas.) ja nuorisotoimenjohtaja Tommi Laition mukaan aiemmat esimerkit julkisista graffitiseinistä lupaavat hyvää.
Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio empii. Hän tuijottaa taidokkaasti tehtyjä graffiteja pitkään. Sitten seuraa päätös, johon HS:n toimittaja ja kuvaaja pettyvät.
"En mä kyllä nyt noiden päälle lähde sotkemaan. Tulisi vähän setämiesfiilis", Laitio puolustautuu Helsingin Arabianrannassa.
Laitio ja rakennusviraston pomo Raimo K. Saarinen esittelevät HS:lle Helsingin suunnitelmia luvallisten graffitiseinien suhteen. Tavoitteena on avata ensi kesäksi kolme uutta katutaideseinää nykyisten kahdeksan lisäksi.
Helsingissä on ensi kesänä siis yksitoista julkista maalausseinää, joihin kuka tahansa voi tulla maalamaan.
Lisäksi katutaidetta pääsee luomaan Kiasman ympäristöön ja Helsingin tapahtumia kiertävän maalattavan katutaidevaunun kylkeen.
"Tämä on nuorisokulttuurin muoto, jolle on selvästi tilausta. Meidän tehtävämme on tukea sitä", Laitio sanoo.
Myös rakennusviraston näkökulmasta luvalliset seinät ja muut maalauspinnat ovat järkevä tapa tukea graffitikulttuuria.
"On tärkeää, että nuoret voivat kokeilla tätä laillisesti, ilman pelkoa siitä, että jää kiinni ja saa merkinnän jonnekin rekistereihin", kaupungininsinööri Saarinen sanoo.
Laition ja Saarisen mukaan aiemmat esimerkit julkisista seinistä lupaavat hyvää.
"Meille on tärkeää, ettei laiton töhrintä lisäänny. Tälle on selkeästi tilausta, joten on tärkeää, että maalaukset tehdään laillisesti ja valvotulle paikalle", Saarinen sanoo.
Luvallisten seinien luominen viestii siitä, että Helsinki on höllentänyt graffitipolitiikkaansa huomattavasti miljoonia maksaneen Stop töhryille -kampanjan jälkeen.
"Stop töhryille oli aikansa tuote, joka lähti sekä kiinteistönomistajien että sen ajan poliitikkojen tahdosta. Sillä saatiin töhryt pois, mutta eihän se ilmiötä minnekään poistanut", Saarinen sanoo.
Yli 20 miljoonaa euroa maksaneen projektin tarkoitus oli pyyhkiä graffitit ja tarrat täydellisesti Helsingin katukuvasta. Vuoden 2008 loppuun kestäneen kampanjan aikana siivottiin muun muassa kaikki aiemmin tilatut graffititaideteokset.
Projektia kannattaneet kiittelivät sitä kaupunkikuvan siistimisestä. Sen työntekijöiden mukaan Helsingin graffitit vähenivät vuosina 1998–2008 vajaasta 70 000:sta alle 6 000:een.
Sitä silti arvosteltiin muun muassa sen budjetista sekä vartiointiliike FPS:n toiminnasta.
Elokuussa 2008 projektia vastaan järjestettiin Töhryfest-mielenosoitus. Syksyllä 2011 julkaistiin Muutaman töhryn tähden -niminen pamfletti, jossa syytettiin FPS:ää toistuvista väkivaltaisuuksista graffitintekijöitä kohtaan.
Projektin kymmenvuotisjuhlista Finlandia-talossa tuli farssi, kun järjestyksenvalvojat eivät päästäneet tilaisuuteen nollatoleranssia kritisoineita kaupunginvaltuutettuja Kimmo Helistöä (vihr) ja Paavo Arhinmäkeä (vas).
http://www.hs.fi/kaupunki/Helsingin kallis tehosota töhryjä vastaan/a1393651836908
Koko uutinen ja julkiset töhräämispaikat:
http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki lisää julkisia graffitiseiniä nollatoleranssille loppu /a1393652241884
Helsingin kaupungininsinöörin Raimo K. Saarisen (vas.) ja nuorisotoimenjohtaja Tommi Laition mukaan aiemmat esimerkit julkisista graffitiseinistä lupaavat hyvää.
Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio empii. Hän tuijottaa taidokkaasti tehtyjä graffiteja pitkään. Sitten seuraa päätös, johon HS:n toimittaja ja kuvaaja pettyvät.
"En mä kyllä nyt noiden päälle lähde sotkemaan. Tulisi vähän setämiesfiilis", Laitio puolustautuu Helsingin Arabianrannassa.
Laitio ja rakennusviraston pomo Raimo K. Saarinen esittelevät HS:lle Helsingin suunnitelmia luvallisten graffitiseinien suhteen. Tavoitteena on avata ensi kesäksi kolme uutta katutaideseinää nykyisten kahdeksan lisäksi.
Helsingissä on ensi kesänä siis yksitoista julkista maalausseinää, joihin kuka tahansa voi tulla maalamaan.
Lisäksi katutaidetta pääsee luomaan Kiasman ympäristöön ja Helsingin tapahtumia kiertävän maalattavan katutaidevaunun kylkeen.
"Tämä on nuorisokulttuurin muoto, jolle on selvästi tilausta. Meidän tehtävämme on tukea sitä", Laitio sanoo.
Myös rakennusviraston näkökulmasta luvalliset seinät ja muut maalauspinnat ovat järkevä tapa tukea graffitikulttuuria.
"On tärkeää, että nuoret voivat kokeilla tätä laillisesti, ilman pelkoa siitä, että jää kiinni ja saa merkinnän jonnekin rekistereihin", kaupungininsinööri Saarinen sanoo.
Laition ja Saarisen mukaan aiemmat esimerkit julkisista seinistä lupaavat hyvää.
"Meille on tärkeää, ettei laiton töhrintä lisäänny. Tälle on selkeästi tilausta, joten on tärkeää, että maalaukset tehdään laillisesti ja valvotulle paikalle", Saarinen sanoo.
Luvallisten seinien luominen viestii siitä, että Helsinki on höllentänyt graffitipolitiikkaansa huomattavasti miljoonia maksaneen Stop töhryille -kampanjan jälkeen.
"Stop töhryille oli aikansa tuote, joka lähti sekä kiinteistönomistajien että sen ajan poliitikkojen tahdosta. Sillä saatiin töhryt pois, mutta eihän se ilmiötä minnekään poistanut", Saarinen sanoo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.