Valmennuskurssille työn ohessa

Olen kuullut henkilöistä, jotka ovat päässeet oikeustieteelliseen lukemalla töiden ohella. Itse en kuitenkaan voisi kuvitellakaan käyväni töissä lukemisen ohella. Jos muutenkin on hurjan vaikea opiskella asiat tarpeeksi hyvin, ei lukutuntien (ja vapaatuntien) väheneminen työn takia ainakaan auttaisi asiaa.

Jotkut pystyvät sisäistämään asiat myös täysipäiväisen työn ohella, toiset (veikkaisin että suurin osa/vähintään iso osa hakijoista) taas ei.

Ja sekin, että jos alla on täysi työpäivä, jaksatko vielä panostaa lukemiseen ja keskittyä oppimaan sitä asiaa?
En halua tällä lannistaa, esitän vain oman kantani asiaan. Jokainen oppii niin eri tavalla.

Toisaalta lukemisessa voi olla iästä ja sen tuomasta kokemuksesta aika paljonkin apua. Moni vasta kirjottaneista ei tiedä esimerkiksi laskujen maksusta hölkäsen pöläystäkään, ja joutuvat siksi käyttämään paljonkin aikaa ihan saatavien ym sisäistämiseen käsitteinä, jos vaikka sellaisesta pitäisi lukea. Tai vaikka sellaiset asiat, että jos ollaan avoliitossa, niin isyys pitää erikseen tunnustaa, tai millä säännöillä lapset perivät vanhempansa.

Oikikseen luku menee (enemmistöllä) pääpiirteittäin niin, että ensin ymmärretään, sitten sisäistetään, sitten aletan oppia pääsuuntia ja vasta viimeisillä viikoilla alkaa fanaattinen pilkuntarkaan ulkoaopettelu. Sitä paria viikkoa kauemmin kun ei nippelitieto tahdo päässä pysyä. Itse luin siis päätoimisesti, mutta tein ekalla kerralla sen virheen, että aloin ulkoaopettelun heti, ts yli 2 kuukautta ennen koetta. Loppurutistuksessa huomasin, etten enää muistanun valitusaikojen pituuksia jne, niiden opettelusta oli liian pitkä aika.

Sanoisisn, että jos olet nopea sisäistämään asioita, niin miksikäs ei onnistuisi. Tärkeää olisi, että pystyisit myös työpäivän aikana aika-ajoin muistelemaan, mitä eilen tulikaan luettua. "Lunttilaput" taskussa vaikka termistön muistelu käy vaikka kahvikoneella kpposta odotellessa.

Tärkeää olisi, ellei jopa välttämätöntä, että saisit vikat 2, mieluiten 3, jopa 4 viikkoa varattua täyspäiväiselle lukemiselle. Moni valmentaja sanoo, että oikikseen päästään juuri hyvä valmistautumisella loppurutistukseen, ja sen rutistuksen kuuluukin olla aika tiukka.

Niin ja mieti, että ottaisit avoimesta yliopistosta kurrseina vaikka semmoisen, kun johdatus oikeustieteeseen. Mulla kävi tuuri siinä, että kun en ekana vuonna päässyt sisään, niin syksyllä kävin parilla kurssilla, ja seuraavan kevään pääsykokeseen tuli juuri se oikeushistoria, jota olin syksyllä kurssin lukenut. Ja kirja vielä saman kaverin kirjoittama, kuin joka kurssin piti. Näin ollen ajatus kirjan takana (mitä on kontekstuaalinen oikeushistoria) oli minulle selvä jo ennen lukemisen aloittamista. Sainkin juuri sitä kirjaa koskevista parhaat kysymykset kokeessa.

Paljon kiitoksia vastauksista.

Todennäköisesti teen nyt niin, että siirrän hakemista vielä vuodella ja juurikin haen vauhtia tuolta avoimen puolelta.

Helsinkiin oli tarkoitukseni hakea, joten Helsingin avoin ilmeisesti järkevin vaihtoehto. Asuinpaikkani on Hämeenlinna ja Tampereella paljon liikun, joten nyt kyselenkin onko Helsingin AYO:lla toimintaa Tampereella?
Sen verran toki katsoinkin, että ainakin joitain Oik.:n kursseja oli, mutta onko jollain tarkempaa tietoa/kokemusta?

Itse en saanut johdatus oikeustieteeseen kurssilta mitään irti. Normi määritelmät tuli selväksi, mutta mitä oon Lapin pääsykoekirjan lukenut läpi niin juu ei löydy kyllä mitään mihin soveltaa :)

pitäiskö hakeakin stadiin...olin aatellu rolloon hakea. Jos noi pääsykokeet on etelässä tommosia, niin kyllä siitä avoimen löpinästä sitten on hyötyä :D

Helsingin avoimen Johdatus oikeustieteeseen -kurssi oli ainakin minun mielestäni hyödyllinen tehdä ennen pääsykokeita. Ei niinkään itse kurssin vuoksi, vaan sen oheismateriaalin mitä oli saatavilla verkossa Moodlen kautta. Siellä oli aika järkevä peruspaketti "tampioille" oikeustieteen opiskelusta ja vastaustekniikasta. Lisäksi perhedyin aiempien vuosien pääsykokeisiin. Se riiti minulle evääksi pääsykokeisiin lukemiseen, pääsin ilman valmennuskursseja ekalla hakemalla Turkuun. Toki pohjalla oli jo muita yliopisto-opintoja, koen että siitäkin oli etua: ei ainakaan sivumäärät hirvittäneet, ihan normaali satsi luettavaa kuten mihin tahansa tenttiin. Se on se pääsykoekirjojen lukeminen mikä ratkaisee, ei mikään muu. Pääsykokeisiin lukeminen on täyspäiväistä hommaa, itse en tehnyt mitään muuta, en pitänyt yhtäkään vapaapäivää. Porukka tuntuu varoittelevan pääsykoekirjoihin kyllästymistä ja väsymistä lukemiseen, minä en kokenut sellaisia fiiliksiä. Paljon on siis siitäkin kiinni, miten on itsensä psyykannut, mikä on henkinen kantti. Ketjun aloittajalla tuskin tulee siitä ongelmaa, kun on yrittäjä niin on paineisiin tottunut.

ap älä lannistu!

Itse haen nyt viidettä kertaa ja fiilis on aivan erilainen kuin ennen. Huvittavaa tässä on se, että tällä kertaa ihan oikeasti luen enkä vain ole lukevinani. Sanomattakin on selvää että äskeisessä on melkoinen ero.

Selasin vanhoja kirjojani ja tajusin että enhän minä ollut lukenut kirjoja kunnolla alusta loppuun, vaikka muka olin. Tuhlasin mielettömästi aikaa kirjojen alleviivauksiin eri väreillä jne.

Tänä keväänä haen ensimmäistä kertaa niin, että en lue tai "lue" kokopäiväisesti. Se kun ei ilmiselvästikään sopinut minulle. Ajattein että onhan sitä aikaa ja yhtäkkiä ei enää ollutkaan. Päiviä meni että otin vähän taukoa ja siihen malliin. Erityisesti ystävien suusta kuului usein: ethän sä nyt voi kokoajan lukea (ihan kuin muka muutenkaan lukisin..) Kyllä ystäviä pitää nähdä, mutta rajotetuissa määrin. Urakka kun ei todellisuudessa kestä kuin pari kuukautta. Tällä erää kuitenkin opiskelen samalla ja jännittävää kuinka ystävät ymmärtävät että minulla on opiskelukiireitä ja en ehdi nähdä ja se on heistä täysin ymmärrettvää:DD

Kirjat tuli myyntiin 5 päivää sitten ja olen nyt jo lukenut ensimmäisen kahteen kertaan ajatuksella alleviivaten lyijykynällä. Minusta tämä on aika hyvin siihen nähden, että opiskelen samalla kokopäiväisesti ammattikorkeakoulussa. Ja ei, en todellakaan ole väsynyt kun koulupäivä loppuu ja pääsen kotiin, sillä ihan odotan että pääsen lukemaan. Tosin luen tietysti kaikki bussimatkat ja odotteluajat yms.

Aemmin olin valmennuskurssilla, mutta itseasiassa olin valmennuskurssikertojen jälkeen usein niin poikki, että en millään pystynyt samantien lukemaan samaa aihetta.

Tämä siis vain minun kohdallani ja itsekin huomaan että minulta puuttui tuolloin motivaatio. Ennen kirjat työnsivät minua luotaan, nyt taas juoksen niitä kiinni minkä ehdin.

Joten tsemppiä, se on kiinni motivaatiosta!:)

Töiden ohella sisäänpäässeitä on, mutta kyse on harvoista äärimmäisen motivuituneista ja keskivertoa lahjakkaammista yksilöistä olen huomannut.

Valmennukurssin matskut vähintään must.

Se ei siis ole mahdotonta, mutta helppoa se ei ole. Saisitko viimeiset pari viikkoa tai edes viikon lomaa töistä? Tai sitten pidät karusti saikkua vikan 1,5vkoa.. !

Se nostaa nimittäin todennäköisyyttä huimasti, ja itse tekisin niin jollei pomo suostu esim palkattomaan lomaviikkoon.
Lukisin vikan pari viikkoa 8-12h/pvä saikulla vaikka. Tiedän että näin on tehty ja se on toiminut.

Tsemppiä pääsärilukijat, vaikka tuntuu et mikään ei suju älkää luovuttako, sisäänpääsykirjeen saaminen postiluukusta on todella kiistatta elämänne hienoimpia hetkiä!!!!!