eilen istuin ikkunanlaudalla katsellen vankilani ikkunasta lumiselle pihamaalle..kehoani koski,suola poltteli silmiäni.kääntyilin vähän väliä vaihtaakseni parempaan asentoon mustelmaista varttani joka ei luisevuudeltaan rauhaa koskaan löytäisi.voi ku pitää olla kovat ikkunanlaudat.liian paljon liian nopeasti,,en pysynyt enää perässä,,en nähnyt enää edes luitteni pinnalla risteileviä suonia.olin jo mielessäni kuollut..olin kaukana täältä ja silti niin läsnä.huomenna kuolen,,tai ylihuomenna..tái ensiviikolla mutta tiedän että se silti tulee,hetki jolloin puolustukseni pettää ja keho luovuttaa tämän taistelun..kohottaudun seisomaan..niveleni huutavat armoa mutta minun pitää vielä kerran saada nähdä talvi ja ikkunan takainen maailma ennen kuin laskeudun pitkäkseni ja syvään huokaisten odotan seuraavaa ateriaa joka ei enää pelasta mutta joka silti lämmittää suloisesti kuolevaa ruumistani edes hetken.yötaivas on kirkas,on kylmä,,aur5inko on laskenut tuulenhenkäyksen myötä,,ja minä menen auringon viime säteitten perässä sen ikiaikaiseen lämpöön jossa minua ei enää koskaan palella.viimeinen ajatus ennen kuin suljen silmäni..olen saavuttanut unelmani.painoni on pyöreä 0 olen täydellinen minä tein sen!
linnunluinen unelma
"tyttö"
82096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuli ihan itku silmään.. ;
se oli kai tarkoitus..
Kerro lisää..
oli surullista lukea tätä...tunteet ja muistot nousuvat pintaan vahvasti... :(
olisi kiva jutella sun kanssa...jos haluut kirjotella niin meilin on:[email protected]
ajattelin kirjoitukseni lähinnä herättämään ajatuksia ja tuntemuksia ja haluaisin korostaa että kirjoitus ei ole syntynyt omasta kokemuksesta vaan lähinnä vilkkaan mielikuvitukseni sivutuotteena.teksti voi provosoida tai miellyttää lukijaansa mutta ennenkaikkea se on pieni kuvaus syömishäiriöisen täydellisyyspyrkimykseen pääsystä..jos silti haluat vaihtaa ajatuksia kanssani niin mailiosoitteeni on [email protected]
Halaan sinua!
Luisevat ovat minunkin jäseneni, mutta myötätuntoa ja empatiaa täynnä. Kirjoituksesi oli mahdottoman kaunis kaikessa kauheudessaankin.
Olet sydämessäni!
Anna mahdollisuus jokaiselle odottavalle auringolle. Avaa ikkuna jokaiseen aamuun, -tuuli vie murheesi. Iloitse maailmasta ja anna sen iloita sinusta. Olen kanssasi. Älä mene pois!
Kirjoitin vastaukseni sinulle äsken, lukematta viestijonoa sen perässä. Kosketti niin kovasti että eläidyin kai liikaa huomatakseni tosiaan, että kirjoitit lumisesta maasta.... hmmm,,,eipä tuolla tosiaan lunta vielä olekaa. Oma mieleni on jo niin rikki anorexia-bulimiani kanssa, että sitä eläytyy aika helposti. Ihanasti kauheudessaan kauniisti kyllä kirjoitit, sitä en kiistä! Mutta jotenkin koen itseni petetyksi ja ehkäpä hieman loukatuksikin. Itse kun taistelen oikeasti sairauden kourissa, niin tuntuu jotenkin julmalle, että joku kirjottelee "huvikseen" tuollaista.
No, joo kuten jo sanoin mieleni on hieman nyt järkkynyt joten älä ota em. kommenttia liian henk.koht.Jatka ihmeessä kirjottamista, kun sinulle on noin upea lahja sitä varten annettu.
... hmmm, painoindeksini on keikkunut jo usean vuoden ajan viidentoista molemmin puolin, mutta kaihoon käärittyä itsesääliä, jota aloitusteksti oli pullollaan en ole koskaan kokenut, mieluumminkin kohtelen ruumistani kuin se olisi vertaimevä hyönteinen, jonka läimäyttäen rusennan kuoliaaksi! Turha tehdä anorexiasta kaunista, se ei ole sitä! Anorexia on raakaa ja primitiivistä!