Ukraina vs. suomenruotsalaiset

Ruotsinkieliset halusivat maan itsenäistyessä tällaisen kielellisen aluejaon missä olisi ollut täysin suomenkielisiå alueita, ruotsinkielisiä ja kaksikielisä. Mutta suomenkieliset sitä tyrmäsivät silloin ja nimenomaan nykyisen systeemin halusivat.

Saimme järjestelmän joka perustuu kolmeen tasoon valtion kaksikielisyyteen, kuntien kielistatukseen sekä yksilön omaan rekisteröimäänsä kieleen eikä alueeseen missä hän asuu. Ja siksi valtio takaa yksilöille myös tietyt oikeudet vaikka asuvat yksikielisillä alueilla (oikeusturvan, sairaanhoidon ja koulutuksen omalla kielellään).

Nyt meillä Suomessa tällaisina kielellisinä alueina toivat kunnat jotka ovat yksi tai kaksikieliset. Jos kunta on yksikielinen se hoitaa tehtävänsä kuntalaisiinsa kunnan yhdellä kielellä. Ja silloin ei tietenkään kunnalla tarvite olla kielijohtosääntöäkään. Kun kunta on kaksikielinen niin kielijohtosäännössä määrätään millainen kielitaso vaaditaan eri tehtäviin. esim. suomenkielisen lukion rehtorilta ei vaadita ruotsinkielen taitoa eikä ruotsinkielisen lukion rehtorilta suomenkielentaitoa koska paikoillaan eivät tarvitse niitä kieliä. Kun taas rakennusviraston toimistosihteeriltä sitä voi vaatia koska hän on sellaisessa palvelutehtävässä missä tulee palvella kuntalaisia heidän kielellään joko suomeksi tai ruotsiksi.

Valtio valtiona ja valtion viranomaiset palvelee kansalaisiansa kansalaisen kielellä. Siksi Suomi nykyään on lisännyt tähän kielijoukkoon myös esim. saamenkieliset, romaninkieliset, viitomakieliset, joita valtion tulee palvella omilla kielillään. Ja viranomaisen kielijohtosääntöön otetaan sitten kielitoitovaatimukset sen mukaan kun ko virkatehtävä tulee palvella ihmisiä. Ei viranomainen itsestään puhu kieliä vaan ne ihmiset jotka istuvat pöydän takana hoitamassa tehtäviä.

Suomen ongelma todellakin on se, että meillä on sekä alueperiaate että henkilöperiaate, vaikka alueperiaate olisi riittävä kansainvälisessä vertailussa.
Taakan kantaa kielienemmistö.
Missään muualla ei todellakaan ole vastaavaa järjestelmää.
Suomen pitäisi harmonisoida kielilainsäädäntönsä vastaamaan eurooppalaisia arvoja ja siinä Ukrainan onnettomuus on meidän "onnemme".

Vain tällä tavalla voimme saavuttaa kielirauhan, kansainvälisesti hyväksytyn oikeuskäsityksen kautta.

RKP:n tulisi tajuta toimintansa epäeettisyys ja moraalittomuus, mutta se tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä. Toivottavasti saamme vetoapua USA, EU, ETYJ ym tahoilta, jotta saamme kestävän standardin.