Olen hiukan päälle parikymppinen nainen, jolla on diagnosoitu vaikea masennus. Olin sairaalassa n.6vkoa, kunnes mut kotiutettiin hiljattain. Kotona oleminen ei ole kuitenkaan helppoa, en saa itsestäni mitään irti. Valvon yöt olemalla chätissä/netissä ja nukun iltapäivään saakka. Pyörin kämppääni ympäri yövaatteisillani iltaan saakka, jolloin ei ole enää järkeä pukeutua. En saa edes postia haettua. Miten te, joilla on ollut vaikea masennus, olette selvitytyneet takaisin elämään? Sairaslomaa sain suhteellisen pitkän ajan. Ei auta, että sanotaan että "ota itseäsi niskasta kii", se ei vaan onnistu..Epäilen jo,että olisiko kotiuttaminen sairaalasta tapahtunut liian aikaisessa vaiheessa,koska en pärjää kotona normaalisti. en tee itselleni ruokaa tms. kun ei ole mitään syytä herätä, niin sitten nukun. aargh, tämä on yhtä helvettiä...kertokaa kokemuksianne, olisi mukava lukea, miten muut on päässeet elämisen makuun takaisin.
sairaalasta kotiin
masentunut
3546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kokeile apteekista ostettavia omega3- rasvahappoja, parantavat aivojen ravinnonsaantia, nostavat mielialaa ja niissä on paljon hyödyllisiä aineita, joita aivot tarvitsevat, myöskin B5 ja B12-vitamiinit nostavat mielialaa ja ovat hyväksi aivoille(masennuksessahan aivojen välittäjäaineissa on vikaa...tai ne eivät vain toimi kunnolla)omega 3-auttaa aivojen välittäjäaineita toimimaan. suositeltu päiväannos on 2/päivä. mutta kokeile ainakin 2 kuukautta, sen jälkeen olosi/mielialasi olisi jo pitänyt merkittävästi kohentua..ja jaksat taas elää, tavata ystäviä yms. Kokeile ihmeessä, ystävälläni omega3:sta oli apua, ,kun hän sairasti masennusta..kyllä se elämä siitä ennen pitkää voittaa.!jaksat vain olla kärsivällinen..ja yritä silti tehdä normaaleja asioita..ulkoilla, syödä hyvin yms.tsemppiä!: )t. kaisa
Tarinasi kuulostaa tutulta. Meinaan aina kun olen sairaalasta kotiutunut olen näennäisesti piristynyt, mutta kotona oleskelu on silti alkanut tuntumaan raskaalta. Sairaalassa oleskelua ei tosin voi oikein mitekään verrata arkielämään ja yksinäisyyteen.
Päiväohjelma ja säännöllinen vuorokausirytmi olisi tärkeätä. Itse käyn tai ainakin yritän käydä arkisin avohoitopaikassa.
Masennus ei todennäköisesti parane, jos sitä jää vaan kämppään yksin murehtimaan.
Minä aloitin sillä, että päätin keittää kahvit aamulla (herättyäni), se veikin sitten jo koko päivän energiavaraston, mutta pidin kiinni siitä. Jonkin ajan kuluttua pistin tarran kylppärin oveen: käy suihkussa tiistaina ja lauantaina. Alkoi olla tuo henkilökohtainen hygienia tosi huonossa kunnossa. Alussa venytin sitä koko päivän ja pääsin suihkuun vasta illalla. Pikkuhiljaa kävin myös "vapaaehtoisesti". Pakotin itseni kauppaan kerran viikossa, ostin valmisruokia ja päätin syödä kerran päivässä. En nyt muista mitä kaikkia rutiinia laitoin itselleni, mutta pienin askelin (tosi pienin). Mitä pahaa siinä on, jos chattailet, tiedätkö, minä en olisi pystynyt edes siihen. Senkun valvot ja nukut kun lystäät, mutta ota elämääsi yksi pieni pakkorutiini ja joskus sitten toinen. Tämä on kyllä kauhea tauti, mutta kyllä siitä toipua voi.