Vanhemman veljen asema

Monet vanhoillislestadiolaiset kuitenkin pitävät, että hän on kalliisti uskomassa.

Hän on ollut kuuliainen seurakunnan neuvoille. Lisäksi hän on säilyttänyt lapsuuden uskon.

Erikoisesti uskovaisissa kodeissa kasvaneiden lasten osalta näin uskotaan, elleivät he ole tehneet jotain ulkonaisestikin paheksuttavaa syntiä.

Jeesuksen sovintokuoleman kokeminen omakohtaisesti ei ole vanhoillisille välttämätöntä. Hehän uskovat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Jeesuksen ylösnousemusta. He uskovat, että jo silloin, kun Jeesus lähetti jo ennen sovintokuolemaansa heitä saarnaamaan, heillä oli elävä usko. Kuitenkin vielä pääsiäismatkalla lähellä Jeurusalemin porttia Betanian alueella Sebedeuksen pojat ja heidän äitinsä kiistelivät paikasta Jeesuksen oikealla puolella Hänen maallisessa valtakunnassaan.

Luther ja Lestadius kuitenkin opettavat, että he saivat elävän uskon vasta Jeesuksen ilmestyttyä heille ylös nousseena lukittujen ovien takana. Ja Pyhän Hengen he saivat helluntaina.

13+4 kirjoitti:

Monet vanhoillislestadiolaiset kuitenkin pitävät, että hän on kalliisti uskomassa.

Hän on ollut kuuliainen seurakunnan neuvoille. Lisäksi hän on säilyttänyt lapsuuden uskon.

Erikoisesti uskovaisissa kodeissa kasvaneiden lasten osalta näin uskotaan, elleivät he ole tehneet jotain ulkonaisestikin paheksuttavaa syntiä.

Jeesuksen sovintokuoleman kokeminen omakohtaisesti ei ole vanhoillisille välttämätöntä. Hehän uskovat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Jeesuksen ylösnousemusta. He uskovat, että jo silloin, kun Jeesus lähetti jo ennen sovintokuolemaansa heitä saarnaamaan, heillä oli elävä usko. Kuitenkin vielä pääsiäismatkalla lähellä Jeurusalemin porttia Betanian alueella Sebedeuksen pojat ja heidän äitinsä kiistelivät paikasta Jeesuksen oikealla puolella Hänen maallisessa valtakunnassaan.

Luther ja Lestadius kuitenkin opettavat, että he saivat elävän uskon vasta Jeesuksen ilmestyttyä heille ylös nousseena lukittujen ovien takana. Ja Pyhän Hengen he saivat helluntaina.

Lue lisää

Pötyä, vl-saarnoissa isoveli selitetään omavanhurskaaksi. Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse kuolla ensin voidakseen elää.

pötyä---- kirjoitti:

Pötyä, vl-saarnoissa isoveli selitetään omavanhurskaaksi. Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse kuolla ensin voidakseen elää.

Vanhoilliset uskovat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Jeesuksen ylösnousemusta. He uskovat, että jo silloin, kun Jeesus lähetti jo ennen sovintokuolemaansa heitä saarnaamaan, heillä oli elävä usko.

Näin minulle vanhoillislestadiolainen, hyvin tietorikas, (ilmeisesti saarnaaja), kirjoitti.

16+6 kirjoitti:

Vanhoilliset uskovat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Jeesuksen ylösnousemusta. He uskovat, että jo silloin, kun Jeesus lähetti jo ennen sovintokuolemaansa heitä saarnaamaan, heillä oli elävä usko.

Näin minulle vanhoillislestadiolainen, hyvin tietorikas, (ilmeisesti saarnaaja), kirjoitti.

Lue lisää

Noin on, pl. lopullisesti langennut Juudas ja langennut Pietari, joka sai palaamisen armon. Myös Tuomas-epäilijän usko ennen Jeesuksen näkemistä on epävarmaa. Muut opetuslapset uskoivat, epäilevinä, mutta uskoivat kuitenkin. Noin olen kuullut vl-selitykseksi.

totta -- kirjoitti:

Noin on, pl. lopullisesti langennut Juudas ja langennut Pietari, joka sai palaamisen armon. Myös Tuomas-epäilijän usko ennen Jeesuksen näkemistä on epävarmaa. Muut opetuslapset uskoivat, epäilevinä, mutta uskoivat kuitenkin. Noin olen kuullut vl-selitykseksi.

Lue lisää

Mutta tuohan ei vastaa Lutherin ja Lestadiuksen opetusta. Vanhoillislestadiolaisten oppi siis poikkeaa Lestadiuksen ja Lutherin opetuksesta.

Tässä nyt käsiteltiin Juudas, Pietari ja Tuomas. Kuitenkin myös muut opetuslapset pakenivat eivätkä sanoneet sanaakaan mestarinta puolesta.

Tietääkseni Luther eikä Lestadius tee tuollaista erottelua opetuslasten kesken. Jeesus rakasti kuitenkin epäilevää Tuomastakin niin, että ilmestyi hänelle erikseen niin, että hänkin uskoi.

Kun kertoo vanhoillislestadiolaiselle siitä, miten Jumala on johdattanut omantunnonheräykseen, katumukseen ja uskoon, niin vanhoillislestadiolainen tuomitsee tällaisen ihmisen kadotuksen lapseksi, ellei hän sattumalta ole tullut johdatettua juuri vanhoillislestadiolaisuuteen.

Heille on aivan mahdotonta uskoa, että seurakunta on Jumalan lasten valtakunta. Kaikkien niiden, jotka uskovat lasten tavoin syntisinä syntinsä anteeksiannetuiksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Aivan pelkkänä Jumalan lahjana.

Heille on aivan mahdotonta uskoa, että seurakunta ei ole sidottu aikaan, paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin, vaan on siellä, missä elävän uskon saaneet ihmiset kokoontuvat ja Jumalan Sana oikein ja puhtaana saarnataan.

Vanhoillislestadiolaiset selittävät, että kaikki hindujen, muslimien, ateistien ym. pienet lapset ovat vanhoillislestadiolaisia. Jumala tulee johdattamaan ne heidän joukkoonsa, jos he sattuvat kuolemaan lapsina.

Heidän on aivan mahdotonta uskoa, että Jumalan valtakunta on todella Jumalan. Se on syntien anteeksiantamuksen, rauhan ja ilon valtakunta, johon Jumala johdattaa kaikki katuvaiset syntiset, jotka uskovat Jeesuksen sovintotyön kohdalleen. Kaikki ovat rukoilemassa, että heitä olisi myös vanhoillisissa.

18+15 kirjoitti:

Mutta tuohan ei vastaa Lutherin ja Lestadiuksen opetusta. Vanhoillislestadiolaisten oppi siis poikkeaa Lestadiuksen ja Lutherin opetuksesta.

Tässä nyt käsiteltiin Juudas, Pietari ja Tuomas. Kuitenkin myös muut opetuslapset pakenivat eivätkä sanoneet sanaakaan mestarinta puolesta.

Tietääkseni Luther eikä Lestadius tee tuollaista erottelua opetuslasten kesken. Jeesus rakasti kuitenkin epäilevää Tuomastakin niin, että ilmestyi hänelle erikseen niin, että hänkin uskoi.

Lue lisää

Voi olla, että tässä kohdassa poikkeaa. Pietari tunnusti uskonsa jo kauan Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousumusta: "Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."" (Matt. 16:16.) Totta kuitenkin on sekin, että joutui kieltäjän paikalle: "Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi." (Matt. 26:74.) Luulisin, että Pietarin palaamisen armon hetki oli hänen kuullessaan haudalla käyneiltä naisilta ilosanoman Jeesuksen ylösnousemuksesta. Toinen vaihtoehto on hetki, kun Jeesus ilmestyi hänelle itselleen ja julisti ilosanomaa itsestään.

Tuomaksellakin saattoi ennen Jeesuksen näkemistä olla epäilevä usko tai usko puuttua tyystin: "Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."" (Joh. 20:24-29.)

Muut opetuslapset olivat hyvin epäilevällä mielellä, ikään kuin maahan lyötyjä ajan Jeesuksen kuolemasta haudalta tulleeseen ilosanomaan hänen ylösnousemuksestaan. Kun Pietari ja Johannes kuulivat ilosanoman, he menivät haudalle juoksujalkaa. Johanneksesta todetaan: "Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista." (Joh. 20:8-9.) Ymmärrän niin, että Johannes meni haudalle samalla kertaa epäilevänä ja toiveikkaana ("jospa sittenkin"), kuitenkin elävä usko sydämessään. Hän ei ollut aiemmin ymmärtänyt, että Jeesuksen piti kuolla ja nousta kuolleista, mutta hän kuitenkin piti Jeesusta Messiaana. Uskon liekki ei ollut kokonaan sammunut Johanneksen sydämestä välillä.

Jos Lutherilla ja Laestadiuksella on ollut opetuslasten uskosta erilainen, virheellinen käsitys, niin sitten heillä on ollut. Uskovaisia he silti olivat. Onko sinulla osoittaa heidän kirjoituksiaan tästä aiheesta?

pötyä---- kirjoitti:

Pötyä, vl-saarnoissa isoveli selitetään omavanhurskaaksi. Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse kuolla ensin voidakseen elää.

suuri osa vl-ihmisistä on omavanhurskaita. usko on kuollutta, mutta kuuliaisuutta korostetaan

ehkä poikkeaakin kirjoitti:

Voi olla, että tässä kohdassa poikkeaa. Pietari tunnusti uskonsa jo kauan Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousumusta: "Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."" (Matt. 16:16.) Totta kuitenkin on sekin, että joutui kieltäjän paikalle: "Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi." (Matt. 26:74.) Luulisin, että Pietarin palaamisen armon hetki oli hänen kuullessaan haudalla käyneiltä naisilta ilosanoman Jeesuksen ylösnousemuksesta. Toinen vaihtoehto on hetki, kun Jeesus ilmestyi hänelle itselleen ja julisti ilosanomaa itsestään.

Tuomaksellakin saattoi ennen Jeesuksen näkemistä olla epäilevä usko tai usko puuttua tyystin: "Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."" (Joh. 20:24-29.)

Muut opetuslapset olivat hyvin epäilevällä mielellä, ikään kuin maahan lyötyjä ajan Jeesuksen kuolemasta haudalta tulleeseen ilosanomaan hänen ylösnousemuksestaan. Kun Pietari ja Johannes kuulivat ilosanoman, he menivät haudalle juoksujalkaa. Johanneksesta todetaan: "Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista." (Joh. 20:8-9.) Ymmärrän niin, että Johannes meni haudalle samalla kertaa epäilevänä ja toiveikkaana ("jospa sittenkin"), kuitenkin elävä usko sydämessään. Hän ei ollut aiemmin ymmärtänyt, että Jeesuksen piti kuolla ja nousta kuolleista, mutta hän kuitenkin piti Jeesusta Messiaana. Uskon liekki ei ollut kokonaan sammunut Johanneksen sydämestä välillä.

Jos Lutherilla ja Laestadiuksella on ollut opetuslasten uskosta erilainen, virheellinen käsitys, niin sitten heillä on ollut. Uskovaisia he silti olivat. Onko sinulla osoittaa heidän kirjoituksiaan tästä aiheesta?

Lue lisää

Olet tarkastellut asiaa huolella!

Kuitenkin Jeesuksen opetuksen mukaan ihmisen uskoon tulemisessa on tietyt vaiheet. Vuorisaarnassa ne alkavat: "Autuaita ovat..." Jne.

Tuhlaajapojan vertauksessa ja katuvaisen ryövärin tapauksessa ne ovat löydettävissä.

Lisäksi monien uskovaisten heräyksen ja kääntymyksen kokemukset tukevat sitä

Missä kohtaa opetuslapset tunnustavat olevansa syntisiä ennen Jeesuksen kärsimistä?

Aloittaja tarkoitti tuhlaajapojan vanhempaa veljeä, joka oli kyntämässä pellolla, kun tuhlaajapoika palasi kotiin.

Varmaan mielenkiintoinen tämä sinunkin vastaus, mutta kenen vanhempaan veljeen se liittyi?

20+4 kirjoitti:

Aloittaja tarkoitti tuhlaajapojan vanhempaa veljeä, joka oli kyntämässä pellolla, kun tuhlaajapoika palasi kotiin.

Varmaan mielenkiintoinen tämä sinunkin vastaus, mutta kenen vanhempaan veljeen se liittyi?

Lue lisää

Jaakobin veli Eesau otti myös muukalaisia vaimoja, toisin kuin Jaakob. Hän meni Laabanille palvelemaan ja sai sieltä Lean ja Raakelin.

Eräs puhuja puhui tuosta Eesaun elämästä. Raamatussahan on varotettu ottamasta vieraita muukalaisia vaimoja.

yks. kirjoitti:

Jaakobin veli Eesau otti myös muukalaisia vaimoja, toisin kuin Jaakob. Hän meni Laabanille palvelemaan ja sai sieltä Lean ja Raakelin.

Eräs puhuja puhui tuosta Eesaun elämästä. Raamatussahan on varotettu ottamasta vieraita muukalaisia vaimoja.

Lue lisää

Kiitos!

Tuskinpa meistä kukaan pitääkään Esauta uskovaisena. Hänhän myi esikoisoikeutensa yhdestä keittolautasellisesta. Hänestähän sanotaan, että hän ei löytänyt yhtään katumuksen sijaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi.

Tämä pakanahan tuli veljeään Jaakobia vastaan hirveällä vihalla. Jaakobin rukouksen ansiosta hän kuitenkin kohtasi veljensä nöyränä ja sovussa.

Ei häntä olisi varmaan pelastanut sekään, että olisi ottanut uskovaisen puolison.

Raamattu ei kerro, että hän olisi saanut kuitenkaan katumusta.

Kyllä vanhempi ja nuorempi poika ovat olemassa vielä tänä päivänäkin.

Siinä vertauksessahan kuvataan kahta vanhurskautta. Nuoremman pojan kohdalla on kertomus siitä, miten Jumala vanhurskauttaa lankeemukseen joutuneen ihmisen uskon kautta. Kysymys on siis uskonvanhurskaudesta.

Tuhlaajapojan hengelliset vaiheet on kuvattu myös vuorisaarnassa, jossa on esillä armojärjestys, joka alkaa hengellisestä köyhyydestä ja päättyy vainoon.

Vanhemman pojan osalta on kyseessä lainvanhurskaus eli omavanhurskaus. Kyntää kymmentä sarkaa...Isä sano hänelle: "...niin sinunkin piti iloitseman..." Hän ei siis päässytkään Isän huoneeseen...

Myös opetuslapset kulkivat tämän tien. Ensimmäisen kerran he pääsivät tuntemaan oman kadotetun ja tuomitun tilansa Jeesuksen kuoleman jälkeen ja menivät murheissaan Jerusalemin yläsaliin lukittujen ovien taakse. Vasta silloin he tunsivat ensi kerran itsensä syntisiksi.

Myös katuvaisen ryövärin kohdalla toteutuivat armojärjestyksen tuntomerkit. Kun Jeesuksen veri saa puhdistaa ihmisen syntisen sydämen, hän saa nähdä Jumalan lepytetyt kasvot. Silloin syttyy ilo ja elävä usko.

Vanhoillislestadiolaiset eivät pidä tarpeellisena tätä oman syntisyyden ja kadotetun tilan tuntemista. Lestadius pitää tärkeänä, että ihminen joutuu itse tuntemaan, että hän itse on aiheuttanut Jeesukselle kärsimystä. Tätä sanotaan kärsimyksen osallisuudeksi.He uskovat että opetuslapsetkin olivat oikeassa uskossa jo ennen, kun olivat joutuneet kohtaamaan oman syntisyytensä.