Olen ollut 2,5 vuotta naimisissa, on ollut sekä ylä- että alamäkeä. Muutimme yhteen vasta pari kuukautta sitten ja sen jälkeen on ollut pelkkää alamäkeä. Väliimme on tullut mieheni kotona asuva tytär (jo täysikäinen) joka vihaa minua, ilmeisesti kokee että olen viemässä häneltä isän tai muuta vastaavaa. Hän huutaa minulle ja haukkuu, haluaa että muutan pois. Kun olen yrittänyt puhua asiasta mieheni kanssa, toisinaan hän kuuntelee ja silloin luulen että hän ymmärtää, mutta toistuvasti asia kääntyykin päälaelleen, taitavasti hän antaa minun ymmärtää että vika onkin minussa. Ei hän sano suoraan näillä sanoilla mutta asia tulee selväksi rivien välistä. Kun en suostu ottamaan syytä niskoilleni, hän on nyt alkanut vihjailemaan että olenkin narsisti. Huomasin kotitietokoneella että hän oli jopa etsinyt netistä tietoa aiheesta, ja aloin itsekin tutkia asiaa. Tuo käsite narsisti ei ole ollenkaan helppo tai yksiselitteinen, mutta noista 'taudinkuvauksista' löysinkin monia kohtia, jotka yllättäen sopivat mieheeni.
En toki itsekään ole ihminen helpoimmasta päästä, olen elänyt varsin itsenäistä elämää ja tottunut omaan kotiin ja kotirauhaan, ja nyt kun pyydän kotirauhaa myös mieheni luona asuessani, katseet kääntyvät minuun ja minun olisi oltava se, joka sopeutuu ja kestää kiltisti muiden mielivaltaisuudet. Okei, paljon kyllä sulatan mutten sitä että minulle huudetaan ja kiukutellaan, ilman että kukaan koskaan kertoo konkreettista syytä moiseen.
Mieheni on nyt myös kerran käyttäytynyt väkivaltaisesti, niin että poliisin piti puuttua asiaan (sain mustelmia ja tietysti pelkäsin kamalasti). Puhuimme sen asian ja sovimme etten vie asiaa eteenpäin ts. tee rikosilmoitusta. Silti tiedän että hänen mielestään tuo poliisin väliintulo oli aiheeton ilmianto, ja luultavasti hautoo rikosilmoitusta aiheesta minua vastaan.
Nyt kysyisinkin, onko kertomani asioiden valossa mitään viitteitä narsismiin? Joko minun tai hänen tai molempien osalta? Olemme lähes keski-ikäisiä, enkä ole koskaan aikaisemmin törmännyt tällaiseen aiheeseen.
En toki itsekään ole ihminen helpoimmasta päästä, olen elänyt varsin itsenäistä elämää ja tottunut omaan kotiin ja kotirauhaan, ja nyt kun pyydän kotirauhaa myös mieheni luona asuessani, katseet kääntyvät minuun ja minun olisi oltava se, joka sopeutuu ja kestää kiltisti muiden mielivaltaisuudet. Okei, paljon kyllä sulatan mutten sitä että minulle huudetaan ja kiukutellaan, ilman että kukaan koskaan kertoo konkreettista syytä moiseen.
Mieheni on nyt myös kerran käyttäytynyt väkivaltaisesti, niin että poliisin piti puuttua asiaan (sain mustelmia ja tietysti pelkäsin kamalasti). Puhuimme sen asian ja sovimme etten vie asiaa eteenpäin ts. tee rikosilmoitusta. Silti tiedän että hänen mielestään tuo poliisin väliintulo oli aiheeton ilmianto, ja luultavasti hautoo rikosilmoitusta aiheesta minua vastaan.
Nyt kysyisinkin, onko kertomani asioiden valossa mitään viitteitä narsismiin? Joko minun tai hänen tai molempien osalta? Olemme lähes keski-ikäisiä, enkä ole koskaan aikaisemmin törmännyt tällaiseen aiheeseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulla on ihan asiallinen kirjotus. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin kirjoittele mulle osoitteeseen [email protected].
Mulla on kokemusta samankaltaisesta käytöksestä puolison osalta. Mekin keski-ikäisiä... Minulle on ihan sama, onko kyse narsismista vai onko ihminen vaan erittäin hankala. Huonoa käytöstä ei tule sietää, eikä missään tapauksessa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kolme vuotta minä jaksoin. Nyt olen ollut vuoden erossa ja täytyy sanoa, että jokainen päivä ilman tuota ihmistä tuntuu koko ajan paremmalta.
Mulla on ihan sama myöskin millä diagnoosilla kulkee hankala ihminen. Jos hankala ihminen ei vaan koskaan paranna tapojaan, ei sellaisen kanssa voi tulevaisuutta rakentaa. Itse otin eron naisesta ja eron näin erittäin hankalasta parisuhteesta. Musta tuntuu että kummatkin teki siinä älyttömästi virheitä ja pahaa. Itse kuitenkin vain ymmärsin että näin ei voi jatkua. Vastapuoli ei kokenut koskaan mitään pahaa siinä että kävi minuun käsiksi. Aika vaarallinen yhtälö.
Nyt pari vuotta jo sinkkuna ja päässyt rakentamaan omaa kadonnutta minuutta takas. Jokainen päivä on aina vaan helpompi.
Narsismi on vähän muotisana nykyään. En usko että exä oli sellainen koska hänen toiminnassaan muita kohtaan ei näkynyt sellaista. Ainoastaan parisuhteessamme hän oli hirviö. Ja jos ihminen ei koskaan kadu tekojaan ja pyri korjaamaan niitä, on hän vaan paha ihminen. Oli sitten diagnoosi mikä vaan.
Muuta pois,et ole teveessä ihmissuhteessa. Niin minäkin muutin. Ei ole oikeata rakkautta,jos toista pitää lyödä, ja virkavalta pitää tilata paikalle.....En ole päivääkään katunut,että lähdin,jos olisin jäänyt olisin varmasti haudassa,usko pois! Olet ansainnut parempaa,näin on!