5 vuotta masennuskausia takana ja juuri kun luulin että mulla on pää selvä niin se tulee taas... En pysty nukkumaan, käyn ulkona ehkä kerran viikossa. En uskalla tehdä uusia asioita, mennä uusiin paikkoihin tai puhua uusille ihmisille koska ahdistus iskee heti ja häpeän itseäni kun en osaa sanoa tai tehdä oikeita asioita. En haluaisi elää tässä maailmassa.
En enää pysty tekemään asioita joista olen joskus tykännyt vertaamatta itseäni muihin. En tunne itseäni maailman kannalta merkitykselliseksi, sillä minut voi aina korvata. Avomies yrittää parhaansa pitää minua pystyssä, mutta kun sydän tuntuu koko ajan jotenkin murtuneelta, en tiedä voiko sille kukaan tehdä mitään. Haluaisin vain huutaa ja kuolla, mutta mulla ei ole energiaa ja uskallusta kumpaankaan.
Ennen "heti lääkäriin!!1" -viestejä, kyllä, olen käyny lääkäreillä viimeiset 5 vuotta ja kukaan niistä idiooteista ei ole ottanu minua vakavasti, vaan masennus on laitettu teiniangstin piikkiin. Syötetty hyödyttömiä lääkkeitä ja heitetty hoitosuhteesta pois kun en ole suostunut enää ottamaan niitä. Muutin kotoa 500km päähän, koska perheeni on täynnä itsekeskeisiä narsisteja, joten sieltä ei tule sympatian pisaraakaan, kuten ikinä. Ystäviä ei ole koskaan ollut, kavereita vain, jotka on käyttäny minua hyödykseen. Olen tehnyt rankasti töitä kehittääkseni itseäni asioissa joita tykkään tehdä, mutta ketään ei vain tunnu kiinnostavan. Tunnen olevani niin ilmaa, ettei kukaan edes huomaisi jos katoaisin.
Haluaisin vain olla tervejärkinen, ettei avomies kävele ovesta ulos monien uhkailujen jälkeen.
En enää pysty tekemään asioita joista olen joskus tykännyt vertaamatta itseäni muihin. En tunne itseäni maailman kannalta merkitykselliseksi, sillä minut voi aina korvata. Avomies yrittää parhaansa pitää minua pystyssä, mutta kun sydän tuntuu koko ajan jotenkin murtuneelta, en tiedä voiko sille kukaan tehdä mitään. Haluaisin vain huutaa ja kuolla, mutta mulla ei ole energiaa ja uskallusta kumpaankaan.
Ennen "heti lääkäriin!!1" -viestejä, kyllä, olen käyny lääkäreillä viimeiset 5 vuotta ja kukaan niistä idiooteista ei ole ottanu minua vakavasti, vaan masennus on laitettu teiniangstin piikkiin. Syötetty hyödyttömiä lääkkeitä ja heitetty hoitosuhteesta pois kun en ole suostunut enää ottamaan niitä. Muutin kotoa 500km päähän, koska perheeni on täynnä itsekeskeisiä narsisteja, joten sieltä ei tule sympatian pisaraakaan, kuten ikinä. Ystäviä ei ole koskaan ollut, kavereita vain, jotka on käyttäny minua hyödykseen. Olen tehnyt rankasti töitä kehittääkseni itseäni asioissa joita tykkään tehdä, mutta ketään ei vain tunnu kiinnostavan. Tunnen olevani niin ilmaa, ettei kukaan edes huomaisi jos katoaisin.
Haluaisin vain olla tervejärkinen, ettei avomies kävele ovesta ulos monien uhkailujen jälkeen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ittellä samanmoista vielä näkyvä silmävamma.
Masennuslääkkeet oon ite lopettanu 2010 Enkä niihin lähe enää. 2 itsemurhayritystä takana
"En tiedä voiko sille kukaan tehdä mitään."
Ei ainakaan lääkärit, sinä itse olet ainoa joka sille jotain voi tehdä. Tiedän että toi kuulostaa paskalta mutta niin se vain on, tsemppiä! Uusien asioiden kokeminen varmasti olisi ainakin avain parempaan suuntaan mutta siihen juuri tarviikin sitten sitä tsemppiä.
Jumalaa tee parannus saat kaiken avun vaivoihisi Häneltä
Et kai enää vedä niitä hermomyrkkyjä? (Niitä mitä psykiatrit kutsuvat nimellä mielialalääke). Mielialalääkkeet vievät tunnetusti voinnin viimeistään pitkällä aikavälillä huonompaa ja kroonistavat esimerkiksi masennusta. Se on täydellinen ansa, sillä moni ei tajua edes vammauduttuaan, että kyseessä on lääkevamma.
Vastustin lääkkeiden ottamista jo alun alkaen, mutta minun oli pakko niitä ottaa parisen kuukautta, että se hoitosuhde pysyi yllä. Enää en siis niitä syö. Kävin erikseen psykiatrilla ja terapeutilla. Lääkkeiden lopetuksen jälkeen psykiatri sanoi hyvästi, ja terapeutti jäi parin kk:n päästä äitiyslomalle eikä minua ohjattu uudelle, vaikka en ollut vielä elämiskunnossa.
Ei saisi mennä taipumaan painostuksen edessä, vaikka ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Olet oikeutettu saamaan hoitoa ilman lääkkeitä, tiesithän? Sinun pitää vain osata vaatia oikeuksiasi lääkkeettömään hoitoon = terapia. Jo parin kuukauden lääkekäyttö voi jättää sinuun pysyvät vammat, jos on huono tuuri.
voiko ilman apua selvitä masennuksesta? nimittäin oon 16vuotias ja mul on ollu masennus noin 2vuotta.. päivä päivältä tuntuu rasittavammalta ja turhautavalta että ei mulla oo tääl järkee ees olla .. tyrin mun kaikki kaveri suhteet, en käy ikinä missään tunnen itteni todella yksinäiseksi ja turhalta... masennuksen syytä en tiedä enkä varmaan tule tietämäänkään.. paino pysyy kokoajan 41-42 välillä en liho enkä laihdu vaikka kuinka yrittäisinkään... univaikeuksia joka yö.. päässäni liikkuu niin paljon asioita niin en saa nukuttua tai pysty edes... koulussa luokkalaiseni haukkuvat minua tyhmäksi ja vajaaksi kokoajan jos sanonkin jonkjn asian väärin.. olen aina niin kiltti kaikille mutta saan aina vaan paskaa niskaan.. olen niin kyllästynyt .. olen ujo niin en uskalla mennä puhumaan koulukuraattorille mitään.. en ole puhunut kenellekkään tilanteestani eikä ketään edes kiinostaisikaan.. en haluaisi että kun olen 18vuotias ja muutan omaan kämppään niin että olisin vqin yksin ja masentunut tai että tekisinkään itselleni mitään koska en tahdo satuttaa ketään ja silä tarkoitan että jos teen itsemurhan niin satutan vain läheisiäni ja en antaidi ikinä itselleni anteeksi vaikka olisinkin maan alla ...
Totta kai voi, mutta jos sinusta tuntuu, että tarvitset muiden tukea, voit hakea sellaista terveyskeskuksen tai vaikka nuorten kriisipisteen kautta. Muistat vain pysyä irti kaikista psykiatrian tyrkyttämistä aivomyrkyistä, kuten niistä SSRI:stä niin sinulla on kaikki mahdollisuudet nousta pahastaolosta. Olet niin nuori, että sinulla on aikaa vielä vaikka mihin! Terapiassa on avainasemassa selvittää minkä vuoksi olet masentunut, sillä sille on aina syy, vaikka sitä ei itse heti osaisi sanoakaan. Yksinäisyyshän on varmasti yleisin syy ja jokainen ymmärtää, että yksinäisyys ei katoa pillereitä vetämällä vaan hakeutumalla ihmisseuraan, esim. uuden harrastuksen kautta. Kuka vaan voi pahoin, jos haukutaan. Ongelmasi kuulostavat todella inhimillisiltä ja helposti ymmärrettäviltä.
Kyllä minä ainakin noihin univaikeuksiin yrittäisin saada ratkaisun.Jos on univaikeuksia joka yö niin voi jossain vaiheessa iskeä pollan täysin sekaisin.Nykyään saa melatoniinia ilman reseptiä,se on turvallinen lääke eikä aiheuta riippuvuutta.Psykiatria en uskalla suositella kun itsellä niin huonot kokemukset.
Muakin on tässä masennuttanut, mutta huomasin että se johtuu siitä kun aina kuolee joku tuttu tai kaveri tai muu sellanen, ilman mitään että tietäisi miksi.
Jossain vuoden kuluttua oireet katoaa. Lisäksi väkivalta. Mun isä riehuu ja raivoo, kun sillä on sokeritauti ja se on sellanen narsisti kusipää. :) ;Mut onneksi nyt tajuan pitää etäisyyttä siihen, joten voin itseasiassa melko hyvin. x)
Mun resepti : Melatoniini liikuntaa hyvä monipuolinen ravinto :P
Vältä : Turhia murheita, pidä rajat, vältä alkoholia ja piristeitä ja turhia lääkkeitä.
Sama olo. 7 v takana. Mikään ei auta (lääkkeet, terapia, tiivis terapia, osasto"hoito", kuntoutus). Minulla se erotus että rakastava perhe, ihania ystäviä ja maailman ihanin puoliso rinnalla. Ei auta rakkaus ei mikään jos ei vaan itsellä ole halua elää ja kykyä selvitä nykyajan kylmässä kyydissä. Työelämään kuristettavaksi ja puristettavaksi ei ole näillä henkisillä rahkeilla mitään asiaa. Olen vain hyödytön ja näkymätön kummitus. Yhteiskunnan riippakivi.
Samaa kysyn itseltäni joka päivä:
Eikö tämä ikinä lopu.
Ja ei se lopu.
Ennen kuin saa kuolla.
Mitä ei läheisten takia tietenkään saa tehdä oma-aloitteisesti, joten täällä lusitaan. Minuutti kerrallaan matelee.
Kun lakkaa asetamasta liikaa odotuksia tai ottamasta paineita niin taakka kevenee puolella. Huomasin tämän kun kärsin hermoromahduksesta että keino toipumiseen eli vain rentoutuminen mikä sekään ei ollut alkuun helppoa.