Olen 171 cm ja 120 kg. Raskaaksi en tule, koska ei tule kuukautisiakaan luonnollisesti. Mitään varsinaista vikaa ei löydetty. Kuukautisia ei vaan tule, joten ei oo ovulaatiotakaan. Tarvitsen siis hoitoja, jotta tulisin raskaaksi. Miten lääkärit suhtautuu näinkin ylipainoiseen hoitoja tarvitsevaan?
Miten lihaviin suhtaudutaan lapsettomuushoidoissa?
Paksu
81083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että todella tökerösti ja huonosti. Oma kokemukseni Väestöliiton lapsettomuusklinikalta oli aivan kammottava.
Meillä on sellainen tilanne, että mies ei voi lapsia luonnollisella tavalla saada, siksi alun perin turvauduimme hoitoihin. No, lääkäri kehotti heti kättelyssä laihduttamaan 10% painosta pois, ja minä kilttinä tyttönä urakan tein. BED-diagnosoituna (lihavan ahmimishäiriö) oli laihduttaminen mulle todella vaikeaa ja kesti kauan. Sitten alkoi itse hoidot. Pistelin itseeni munasoluja kasvattavaa hormonia, voin kummallisesti mutta samalla hehkuin onnesta: nyt on mahdollisuus omaan lapseen. Kävin tarkastuksissa ja kaikki oli ihan ok, kunnes sitten viimeisellä tarkastuskerralla, jolla piti määritellä munasolujen keräysajankohta, sain kuulla ettei kroppani olekaan reagoinut lääkitykseen normaalilla tavalla. Voi Luoja mikä järkytys! Tämän tiedon päälle sain hirvittävän haukkuryöpyn NAISlääkäriltä, että miksi ihmeessä olin edes voinut kuvitella tulevani raskaaksi tällä kilomäärällä, että hedelmöityshoitoja ei saisi edes aloittaa jos BMI on yli 27 (mulla, edelleenkin 10% painonpudotuksen jälkeen, yli 40), että onhan se nyt itsestään selvää ettei tällä kropalla voida raskaaksi tulla jne.
Niin että olipas aika kamala tilanne. Ensin saat kuulla ettei kroppasi reagoikaan odotetulla tavalla ja sen jälkeen saat vielä mielettömän haukkumisryöpyn niskaasi. Valitettavasti mieheni ei tuolla kerralla ollut mukanani vaan olin yksin käymässä lääkärillä, ja sain kaiken niskaani ihan yksin. Järkytys oli melkoinen.
Kolme viikkoa kuljin ja märehdin asiaa ennen kuin tein kyseisestä naislääkäristä Väestöliittoon valituksen. Sen jälkeen pääsin toiselle lääkärille joka selvitti minulle asiallisesti lihavuuden haitat hedelmöityksessä. Lähinnä on kuulemma kyse insuliinitasosta, ei niinkään lihavuudesta. Hoikallakin ihmisellä voi olla korkea insuliinitaso joka vaikeuttaa hedelmöitystä. Niin, ja tällöin ei puhuta vielä sellaisesta tasosta että olisi diabetes, vaan ihan normaalin rajoissa (yläpäässä kuitenkin) olevasta tasosta. Kyseessä on jokin uusi tutkimus. Lääkäri suositteli Montignacin dieettiä joka perustuu ruoan glykeemiseen indeksiin.
Mutta pitkän sepustuksen päätteeksi: tämän kokemuksen jälkeen en ole kyennyt ajattelemaankaan hedelmöityshoitoja. Lääkärin käyttäytyminen satutti niin mielettömästi. Voi olla että meillä jää lapsi hankkimatta :-( sillä nuoremmaksi me emme enää tule. Katsotaan nyt...
Kuulostaa kuitenkin hiukan omituiselta ettei sinulla ole kuukautisia ollenkaan. Käy ihmeessä ainakin tutkituttamassa itsesi, ja ONNEA yrityksellesi. Toivottavasti sinun kohdallesi osuu inhimillisempi lääkäri kuin minulle...
Älkää ihmeessä vielä luopuko toiveestanne saada lapsi. Lääkärit eivät ilmeisestikkään ole käyttäytyneet asiallisesti, ainakin kuulosti aika kauhealta. Voin kertoa, että kyllä lääkärit (ja muutkin)joskus voivat olla töykeitä myös "nor-
maalipainoisille". Itse en voi saada lasta ilman hoitoja ja niihin tuskin tuskin uskaltaudun,
senverran rankkaa se varmasti on. Pitäkää te kuitenkin puolenne, on se varmasti sen arvoista.
Riippuu kai vähän missä maassa asuukin, miten meihin ylipainoisiin suhtaudutaan. Minä en asu Suomessa. Suomessa hoitohenkilökunta saattaa niuhottaa ihan turhasta ja olla vähän liian suorasanaista. Olen aika pitkä ja painoin 105 kg, kun tulin raskaaksi. Tulin raskaaksi ilman mitään hedelmöityshoitoja.
Äitiysneuvolassa minuun suhtauduttiin hienosti. Kun kyselin, voinko ollenkaan synnyttää, kun painan näin paljon, lääkäri ja neuvolan kätilö rohkaisivat minua.
Lääkäri sanoi nähneensä tukevampiakin odottavia äitejä kuin minä ja kätilö sanoi, että tukevat naiset laihtuvat raskauden aikana. Niin kävikin, lapsen syntyessä painoin vähemmän kuin raskaaksi tullessa, ja terve lapsi syntyi.
Kun haluaa tulla raskaaksi hyvin ylipainoisena, täytyy ottaa riskit kuitenkin huomioon. Verenpaine raskauden aikana saattaa nousta, joka voi johtaa raskausmyrkytykseen. Raskaudenaikainen diabetes on myös tavallinen ylipainoisilla odottavilla äideillä.
Lihavan äidin olisi hyvä ajatella myös tulevaa lastaan. Jos muodostuu raskaudenaikainen diabetes, myös sikiön terveys on vaarassa. Lääkärien täytyisi tietysti käydä joku kommunikointikurssi että osaisivat esittää asiansa hienovaraisesti toista loukkaamatta. Mutta tosiasia on että äidin lihavuudessa on riskit myös lapselle.
Epäilen, että omat lapsesi ovat vasta suunnitteilla, koska olet niin kriittinen. Suomen itsemurhatilastot ovat siksi korkeita, että ihmiset ahdistavat toisiaan mielettömästi. Mielenterveys raskauden aikana on yhtä tärkeä kuin normaali paino. Jos odottavaa äitiä ahdistellaan ja pelotellaan, ei siitäkään hyvää seuraa.
tämä ei liity tähänmutta olen 17 ja raskaana vanhempani eivät tiedä haluaisin tehdä abortin mutta poikaystäväni ei halua se on muo vanhempi se on 27 en tiiä mitä teen isäni on alkoholisti enkä uskalla kertoa asiasta äidille mitä teen? raskaus alkaa näkyä kohta ja pelkään että poikaystävä tappaa mut tai tekee jotain vastaavaa jos teen abortin mitä teen?
ymmärrettävää että poikakaveris haluis et pidät lapsen, onhan se jo 27!!!sehän alkaa olla siinä iässä että olis perheen perustmisen aika...
mutta asiaan...mene puhumaan esimerkiksi terveydenhoitajalle asiasta jos et vanhemmilles uskalla asiasta mainita...terveydenhoitaja/lääkäri kyllä auttaa...kuitenkin loppujen lopuksi sä olet se joka tekee päätöksen...mieti mitä hyvää/huonoa lapsi toisi elämääsi?miten elättäminen?lapsen tulevaisuus?sinun tulevaisuus?työ/opiskelu? jne.
älä kuitenkaan jää odottelemaaqn vaan varaa heti aika lääkärille (tai käväse siellä terveydenhoitajalla) ja juttele tietävämmän osapuolen kanssa tästä jutusta.
ihmeessä vanhemmillesi!
Asian kertominen voi tuntua mahdottomalta ajatukselta, mutta se lienee silti viisain teko sinun kannaltasi. Olen varma että vanhempasi suhtautuvat asiaan hienosti ja auttavat sinua, he rakastavat sinua!
Mitä ikinä teetkin, muista tehdä se OMASTA tahdostasi.
Onnea ja voimia sinulle.