Suomen ulkopolitiikan pitkäaikaiseksi perustaksi muodostui huhtikuussa 1948 solmittu Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Neuvostoliiton kanssa. Takaamalla molempien maiden keskinäiset turvallisuus- ja yhteistyöedut vuoden 1948 myötävaikutti Suomen kansainvälisen aseman, riippumattomuuden ja itsenäisyyden lujittumiseen. Neuvostoliiton kanssa solmittu ystävyys-, yhteistoiminta- ja keskinäinen avunantosopimus, niin kansallisten etujen kuin kansainvälisen elämän objektiivisten realiteettienkin huomioonottaminen antoivat Suomelle mahdollisuuden esiintyä kansainvälisissä asioissa rauhaa ja yhteisymmärrystä kansojen välillä edistävistä lähtökohdista, Juri Komissarov kirjoittaa kirjassaan Linja.
Paasikivi, Kekkosen linjalle,
nyt käyttöä !
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vuoden 1948 sopimuksen solmiminen ei merkinnyt ainoastaan Suomen ankkuroitumista Paasikiven linjalle, ystävyyden, luottamuksen ja sovun politiikkaa. Se loi edellytykset tämän suuntauksen jatkuvalle syventämiselle ja laajentamiselle, siirtymiselle entistä aktiivisempiin keskinäisiin suhteisiin ja yhteistyömuotoihin. Samalla vahvistuivat Suomen kansainvälinen asema ja sen mahdollisuudet antaa oma panos kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden lujittamiseen. Näin alkoi uusi vaihe Suomen ulkopolitiikassa, jota 50-luvun puoliväliin tultaessa alettiin nimittää Paasikiven-Kekkosen linjaksi.
rajaa, se on muistettava..
nyt kehiin..