Aion päättää yksinäisyyteni

En usko että tuo mitenkään erityisen harvinaista. On minullakin ollut samanlaisia kavereita, eli kunhan ei ole riitoja ja keksitään jotakin tekemistä niin mikäs siinä.

Ja päättyyhän avioliitoista puolet eroon vaikka naimisiinmeno on nykyisin täysin vapaaehtoista. Joskus parisuhteessa on ongelmia vaikka "rakkaus" olisi ohjannut valinnan.

Mutta sitten jos ihastut johonkin toiseen mieheen niin tilanne voi olla vaikea. Se ihastuminen voi johtua vain "hormooneista", eli se ei tarkoita että kannattaisi vaihtaa. Tai pettää toisen luottamusta.

Mutta varmaan miehen teet onnelliseksi ellei hän arkielämässä huomaa sitä että et ole ihastunut häneen. Vaikka ajan kanssa voi oppia kaipaamaan toista.

Kyllä minä hänet tunnen jo aika hyvin, koska ollaan monesti nähty ja juteltu yhteisten tuttavien luona, sekä hän on käynyt pari kertaa minun luona kylässä. Aika avoimesti on kaikesta juteltu.
Arvostan sitä, että hänellä on hyvä sydän, eikä hän ryyppää eikä remua. Jotenkin vaan tuntuu, että molemmat kaipaa toista ihmistä vierelle ja vaikka ei vielä olekaan mitään suuria tunteita, niin mulle ainakin riittäisi sellainen mukava ja leppoisa yhdessä olo.
Tai ehkä mulla pieni kipinä on häntä kohtaan sydämessä, koska koin mustasukkaisuuden pistoksen, kun näin hänet toisen naisen seurassa yks päivä... ;)
Jep, ei tässä enää jaksa odotella enempää. Varmaan viikonloppuna sit hammasharja mukaan ja menoks.
Onpahan sit ainakin yritetty. :-)

Semmoinen pikku vinkki, että yleensä seurustelu tulee ensin ja yhdessä asuminen = avoliitto vasta sen jälkeen. Ja sitähän se seurustelu just on, että tapaillaan ja tehdään yhdessä juttuja parina.

Kyllä minä aika nopeasti tiedän onko romanttisia vai kaverillisia tunteita toista kohtaan.
Ja tämänkin tyypin kans tavattu ja juteltu jo monta kertaa. Et eläpäs liiottele.
Varmaan meitä ihmisiä on niin erilaisia. Toiset voi rakastua pikkuhiljaa, mut toiset tietää suht heti että onko tässä mitään vai ei.
Ja minä todella olisin halunnut rakastua ja päättää tän yksinäisyyden, mut päätin olla rehellinen omista tunteista ja seurata sydäntäni. :)

Minä kans haluan miehen, johon voin luottaa. Miehen, jolla on kiinnostavia touhuamisia silloin, kun emme ole yhdessä. Ja yhdessä ollessakin. Sellainen ajatteleva mies. Joka ei siis kaiken aikaa vilkuile muita naisia eikä ole heti iskemässä minua (muka) parempaa, kun selkäni käännän.
Tästä luotettavuudesta saan varmuuden ajan kanssa. Sitä ei voi hetkessä nähdä eikä sanoilla vannominen mitään todista.
Ensimmäiset sanat kohdatessamme. Silmiensä katse. Mistä juttelee kanssani. Miten käyttäytyy. Miten on hiljaa. Siitä se kehkeytyy luottamus.