Ja toteutan tämän aikeeni suostumalla yhden miehen pyyntöön yhdessäolemisesta.
En ole tuntenut häntä kohtaan minkäänlaisia romanttisia tunteita, mutta hänessä on kyllä piirteitä joita arvostan.
Pääasia on kuitenkin, että saan vihdoinkin olla toisen ihmisen seurassa eikä tartte enää möllöttää yksin!!!!!
En ole tuntenut häntä kohtaan minkäänlaisia romanttisia tunteita, mutta hänessä on kyllä piirteitä joita arvostan.
Pääasia on kuitenkin, että saan vihdoinkin olla toisen ihmisen seurassa eikä tartte enää möllöttää yksin!!!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onpa hyvä syy sitoutua jonkun kanssa ettei vaan olisi yksin. :S
En usko että tuo mitenkään erityisen harvinaista. On minullakin ollut samanlaisia kavereita, eli kunhan ei ole riitoja ja keksitään jotakin tekemistä niin mikäs siinä.
Ja päättyyhän avioliitoista puolet eroon vaikka naimisiinmeno on nykyisin täysin vapaaehtoista. Joskus parisuhteessa on ongelmia vaikka "rakkaus" olisi ohjannut valinnan.
Mutta sitten jos ihastut johonkin toiseen mieheen niin tilanne voi olla vaikea. Se ihastuminen voi johtua vain "hormooneista", eli se ei tarkoita että kannattaisi vaihtaa. Tai pettää toisen luottamusta.
Mutta varmaan miehen teet onnelliseksi ellei hän arkielämässä huomaa sitä että et ole ihastunut häneen. Vaikka ajan kanssa voi oppia kaipaamaan toista.
Saispa itsekkin tavata noin rohkean naisen. Tosin yhdessäoleminen ei heti tarkoita seurustelua minun mielestä. Yhdessä voi tehdä juttuja mennä vaikka lenkille, elokuviiin, syömään, jäkis matsiin tai vaan jutella. Eihän sitä nyt päivässä voi rakastua vaan ensin pitää tutustuu ja siihen menee monta kuukautta. Vai aikooko aloittaja muuttaa miehen kanssa heti yhteen ja seurustella?
Kyllä minä hänet tunnen jo aika hyvin, koska ollaan monesti nähty ja juteltu yhteisten tuttavien luona, sekä hän on käynyt pari kertaa minun luona kylässä. Aika avoimesti on kaikesta juteltu.
Arvostan sitä, että hänellä on hyvä sydän, eikä hän ryyppää eikä remua. Jotenkin vaan tuntuu, että molemmat kaipaa toista ihmistä vierelle ja vaikka ei vielä olekaan mitään suuria tunteita, niin mulle ainakin riittäisi sellainen mukava ja leppoisa yhdessä olo.
Tai ehkä mulla pieni kipinä on häntä kohtaan sydämessä, koska koin mustasukkaisuuden pistoksen, kun näin hänet toisen naisen seurassa yks päivä... ;)
Jep, ei tässä enää jaksa odotella enempää. Varmaan viikonloppuna sit hammasharja mukaan ja menoks.
Onpahan sit ainakin yritetty. :-)
Semmoinen pikku vinkki, että yleensä seurustelu tulee ensin ja yhdessä asuminen = avoliitto vasta sen jälkeen. Ja sitähän se seurustelu just on, että tapaillaan ja tehdään yhdessä juttuja parina.
Jos jotakin kiinnostaa, niin kerron miten tässä kävi...
Menin sen miehen luokse, mut tulin siihen tulokseen etten pysty sittenkään olemaan ihmisen kanssa jota en aidosti rakasta... Tää mies taas oli sitä mieltä, että ihan sama, kun vain sais jonkun naisen.
Yksinhiippailu siis jatkuu mun osalta... :(
Höö, eikös rakkaus tule myöhemmin vasta eikä siis heti pidä rakastaa. Naiset aina hosuu että pitäis heti tapahtua kaikki. Siksi olemmekin yksinäisiä koska naiset ei halua tutustua kun sen 5 minsaa ja sitten pitäsi muka jos rakastaa. Jos ei ala pöksyissä tapahtua niin nainen jättää miehen. Miten muka löydät koskaan ketään jos et edes yritä. Kyllä naisilla on helppoa kun ne vaan tosta noin ensin ottaa ja sitten jättää, miehen osa on vain odottaaa että nainen tekee päätökset.
Kyllä minä aika nopeasti tiedän onko romanttisia vai kaverillisia tunteita toista kohtaan.
Ja tämänkin tyypin kans tavattu ja juteltu jo monta kertaa. Et eläpäs liiottele.
Varmaan meitä ihmisiä on niin erilaisia. Toiset voi rakastua pikkuhiljaa, mut toiset tietää suht heti että onko tässä mitään vai ei.
Ja minä todella olisin halunnut rakastua ja päättää tän yksinäisyyden, mut päätin olla rehellinen omista tunteista ja seurata sydäntäni. :)
En usko rakkauteen. Ohi kiitävä tunne, joka lauhtuu pois ja sitten ollaankin jo eroamassa, kun ei enää tunnu samalta kuin suhteen alussa.
Haluan miehen, jota voin arvostaa, johon voin luottaa ja joka on minulle ystävä. En tarkoita, etteikö suhteeseen kuuluisi myös kosketusta, mutta rakkaus ei ole välttämätöntä. Toivon kumppanuutta.
Minä kans haluan miehen, johon voin luottaa. Miehen, jolla on kiinnostavia touhuamisia silloin, kun emme ole yhdessä. Ja yhdessä ollessakin. Sellainen ajatteleva mies. Joka ei siis kaiken aikaa vilkuile muita naisia eikä ole heti iskemässä minua (muka) parempaa, kun selkäni käännän.
Tästä luotettavuudesta saan varmuuden ajan kanssa. Sitä ei voi hetkessä nähdä eikä sanoilla vannominen mitään todista.
Ensimmäiset sanat kohdatessamme. Silmiensä katse. Mistä juttelee kanssani. Miten käyttäytyy. Miten on hiljaa. Siitä se kehkeytyy luottamus.
Minä haluan komea miehen.
Minulla on mies ja kaipaan yksineloa. Tää on ajoittain hyvin v-maista. Mietin yhä useammin, miksi ihmeessä tähän rupesin... Yksinäiset haluaa kumppanin ja me varatut usein siitä eroon.. Ilmeisesti absoluuttisen onnen takaavia valintoja elämässä ei ole..