Joskus toivoisin, että voisin saada puhdistuksen
. Että joku tai jokin voisi kupata pahan vereni pois sekä tehdä minusta uudesti syntyneen ihmisen.
Mikään ei olisi niin täydellistä, kuin yhtä epätäydellinen ihminen kuin minäkin,
voisi ottaa neulan sekä lankaa ja ommella siipeni takaisin.
Jos ihminen pyytää minut kahville,en mene siksi että olisin ujo, vain siksi koska en viihdy nahoissani ja tunnen ahdistuksen teippaavan kaikki energiat yhdeksi tukkeeksi suoniini. Aina, kun joku vittuilee: '' Et ole sosiaalinen.. '' '' Oletko ujo?;) '' Niin voin kertoa, että ei...
En ole ujo vaikken saakkaan helposti ihmisen sielusta kiinni. Olen vain se, ketä vuotaa joka kohdasta. Olen vain se, ketä tukkii itse vuotonsa eikä puhu toisille ihmisille. Olen myös se, ketä antaa toisten laittaa minut vuotamaan. En osaa muuta. Kukaan koskaan ei yhtä paljon luonnollisesti rakastanutkaan, kuin luuli.
Haluaisin todellakin, että voisin mennä julkiselle paikalle niin etteivät he huomaisi jotakin olevan todella pielessä. Joskus jopa kaupan kassa näkee katseesta päätellen minusta enemmän, kuin ihmiset jotka minut tuntevat.
Ehkä myös enemmän kuin minä, olen kitkenyt
sen kaiken pakonomaisen tarpeen sekä ahdistuksen että uhan vuoksi.
Juuri tätä pelkäsin: En osaa olla enään ihminen sosiaalisissa tilanteissa. En saa itseäni enään kukoistamaan, olen muuttunut. En välitä enään.
. Että joku tai jokin voisi kupata pahan vereni pois sekä tehdä minusta uudesti syntyneen ihmisen.
Mikään ei olisi niin täydellistä, kuin yhtä epätäydellinen ihminen kuin minäkin,
voisi ottaa neulan sekä lankaa ja ommella siipeni takaisin.
Jos ihminen pyytää minut kahville,en mene siksi että olisin ujo, vain siksi koska en viihdy nahoissani ja tunnen ahdistuksen teippaavan kaikki energiat yhdeksi tukkeeksi suoniini. Aina, kun joku vittuilee: '' Et ole sosiaalinen.. '' '' Oletko ujo?;) '' Niin voin kertoa, että ei...
En ole ujo vaikken saakkaan helposti ihmisen sielusta kiinni. Olen vain se, ketä vuotaa joka kohdasta. Olen vain se, ketä tukkii itse vuotonsa eikä puhu toisille ihmisille. Olen myös se, ketä antaa toisten laittaa minut vuotamaan. En osaa muuta. Kukaan koskaan ei yhtä paljon luonnollisesti rakastanutkaan, kuin luuli.
Haluaisin todellakin, että voisin mennä julkiselle paikalle niin etteivät he huomaisi jotakin olevan todella pielessä. Joskus jopa kaupan kassa näkee katseesta päätellen minusta enemmän, kuin ihmiset jotka minut tuntevat.
Ehkä myös enemmän kuin minä, olen kitkenyt
sen kaiken pakonomaisen tarpeen sekä ahdistuksen että uhan vuoksi.
Juuri tätä pelkäsin: En osaa olla enään ihminen sosiaalisissa tilanteissa. En saa itseäni enään kukoistamaan, olen muuttunut. En välitä enään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota rennosti vaan.
Voisit mennä juttelemaan jonkun kanssa. Ei siinä oo mitään häpeemistä, kerrot vaan mitä nyt ja saat perspektiiviä.
Sinua vaivaa nyt jokin ja olet jumissa. Niin on moni muukin, et oo yksin.
Monilla on samantapaisia ajatuksia. Olet rohkea ja terve, kun uskallat kertoa. Se on sen merkki, että olet ratkaisemassa tilannetta.
Reippaasti vaan jutteleen, siitä se selviää.
Halaus minulta!
Ensin tunsin ja tunnen vieläkin olevani väärässä paikassa kirjoittamassa ehkä sitä, mitä muut pitäisivät heikkoutena ja solvaisivat. (Vaikken kyllä ole niin heikko kuin minusta tuntuu...Ehkä tämä on vain vaihe)
Pidän kuitenkin ihmeenä sitä, että sen sijaan jollakin on muuta mielessä ja joku yrittää todistaa minulle, että kaikki on kunnossa jos saisin itseni puhumaan.
Se ajatus lievittää tätä sekavaa oloa. Olen miettinyt koulupsykologille menoa jo tovin, tässä vain on ollut jonkunverta kaikkea niin en ole suorastaan jaksanut sinne asti miettiä loppuun.
Olen tavallaan syrjäytynyt. Koulua käyn kyllä, mutta työssäoppimispaikkoja pitäisi putkeen vaihtaa ja jos en ole henkisesti kunnossa, en pärjää ihmisten kanssa sosiaalisestikaan. Koska tunteeni eivät näissä tilanteissa vastaa sitä, mitä niiden kuuluisi ja siksi saatankin antaa itsestäni jopa oudon kuvan.
Olen voimakkaasti psyykkeellinen ihminen ja jos tasapainoa horjuttaa, yhteydenottokyky vain henkisesti ei ole päällä.
Häpeän syrjäytymistäni, koska jos ihminen päätyy siihen tilanteeseen, tulee hänessä olla edes jonkinsortin ongelma.
Katkaisin vain kaikki välit, pikkuhiljaa. Onneksi on perhe sentään.
Kun menen julkisiin paikkoihin, saatan jopa kuiskata ääneen, että:'' Ei vittu, älä tunnista mua.. '' tai ajatella liukenevani huomaamattomasti, koska parempi sekin kuin se, että joku huomaisi kuinka olen muuttunut ja kuinka erilainen olen.
Eräälläkin ihmisellä oli hetken hauskaa kanssani, sitten kustannukseni kanssa ja sinne sekin meni. Väärinkäyttävä ihmissuhde.