Olemme kummeja eräälle pojalle (3vee) ja lapsen isä näkee lasta hyvin harvoin (pari-kolme kertaa vuodessa). Lapsen äiti on monesti puhunut kuinka on tärkeää että käymme lasta katsomassa yms. Tottakai, mutta meillä on myös omia lapsia ja töiden jälkeen kaikki aika menee omien lasten kanssa olemiseen. Näemme kummilasta n. 4-5 kertaa vuodessa, mikä on mielestäni ihan ok, ei ole aikaa ja kykyä nähdä joka kuukausi! Ja nyt on minusta alkanut tuntua että se ei äidin mielestä riitä! Koko ajan on syyllistävän oloinen kun nähdään ja piilovittuilee yms. Tosi kurjaa, aina vain tekee mieli harvemmin nähdä..Synttäreillä ja jouluna käymme ja lahjatkin on mielestämme tosi hyviä eikä sekään tunnu auttavan. Mitä tulisi tehdä, ei oikein iske tälläinen kummius että siitä syyllistetään!
Kummin syyllistäminen?
outoa..
81622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmiset toivovat ja ajattelevat asioista niin eri lailla. Kyllä minä ainakin toivoisin, että kummit pitäisivät lapseeni yhteyttä enemmän kuin muutaman kerran vuodessa. Tietenkään en kuvittele ettei kummeilla olisi omaa elämää, mutta eikö muka IHAN OIKEASTI ole aikaa nähdä esim. kerran kuussa? Kuukaudessakin on kumminkin keskimäärin 30 päivää...
Itselläni laskettu aika on kahden viikon päästä, ja minä odotan kyllä tulevan lapseni tulevilta kummeilta enemmän kiinnostusta lapsen elämään kuin vain pari kertaa vuodessa. Tämä huomioon ottaen kummit onkin valittu niin, että tiedämme mieheni kanssa ettei näille kummeille lapsi ole velvollisuus, vaan tiedämme että kummit HALUAVAT itse pitää lapseen yhteyttä, olla muutakin kuin lahjakoneita. Kummeiksi siis valitsimme läheisiä ihmisiä, joita tapaamme usein muutenkin.
Eli voipi olla, että kummilapsenne äiti odottaa ja toivoo kummeilta enemmän kuin te. Se mikä teistä on riittävää, ei äidistä ehkä olekaan. Tietenkään teitä ei voi vaatia pitämään kummilapseenne sen enempää yhteyttä kuin ehditte ja haluatte pitää. Äidin on tyydyttävä tilanteeseen, toivottavasti lapsella on ympärillä muitakin rakastavia aikuisia kuin äiti. Tilanteessanne kumpikaan, sinä tai kummilapsenne äiti, ei ole oikeassa. Teillä on molemmilla oma mielipiteenne ja käsityksenne kummiudesta, ikävä etteivät ne kohtaa. Kummilapsenne äidin ei kuitenkaan pitäisi syyllistää teitä siitä, että koette kummiuden eri lailla kuin hän.
Kannattaa sulkea korvat piilopiruilulta ja syyllistämiseltä, riitaa ei kannata lähteä haastamaan liian suorilla sanoilla. Tilanteeseen ei luultavasti löydy eikä ole olemassa hyvää ratkaisua. Etköhän sinä muutaman kerran vuodessa pientä syyllistystä kestä, jos ette sen useammin lasta ja äitiä tapaa.
Minä olen mieheni kanssa 2v pojan kummeja, emmekä me ihan oikeasti pysty näkemään häntä joka kuukausi. Tosin kummipojan äiti tiesi tämän jo pyytäessään meitä kummeiksi, välimatkaa on sen verran. Lisäksi kummaltakin puolelta löytyy vanhempia sukulaisia joita täytyy myös käydä tervehtimässä. Viikonloppuja on kuukaudessa vaan neljä.
Väliin tulee kyllä itselle huono omatunto jos ei ole pariin kuukauteen käynyt kummipojan luona. Toisaalta ajattelen että tällä hetkellä on tärkeämpää käydä katsomassa sairasta mummoani. Onneksi kummipoikani äiti ymmärtää eikä syyllistä.
Tunnen suurta sympatiaa. Itellä on 6 kummilasta ja jokaisen vanhemmat on erilaisia. Vanhimman kummilapsen eli samalla vanhimman hyvän ystävän esikoisen kummina on joskus vaikeaa. Jos pyydän omaa kummilasta vaikka elokuvaa teatteriin katsomaan niin minun pitää ottaa kummilapseni molemmat sisaretkin, ihan vaan että kaikille tasapuolisesti. Kummilaseten sisarten synttäritkin pitää koluta läpi jotta jokainen lapsi saa tasaisesti minulta lahjan. Tulee tunne, että olen kaikille kummi. Piilovittuilua kuulen minäkin usein, milloin on minusta tullut köyhä kun en toisille kunnon lahjoja ostele ja toisinaan olen itsekäs, kun lellin vain yhtä heidän lapsistaan. Onkin tehnyt mieli kysyä, mitä kivaa kummilapseni sisarusten omat kummit on kaikille kolmelle järjestänyt. Olen sydämestäni kummi en materiaalisesti. Tätä kummilasta näen n. 1-2krt kuussa mikä minusta on ihan hyvä.
Yhden pariskunnan lasta en näe kuin noin kerran vuodessa, sillä asuu toisessa maassa nyt. Haluaisin kysellä kuulumisia useamminkin, mutta lapsen äiti on laiska vastailemaan. Lahjoja siis vaan lähettelen enkä välttämättä aina saa tietää tuliko paketti edes perille. Nurja puoli se on tässäkin asiassa.
Oma tyyli on, että haluan kerran vuodessa viettää kokonaisen päivän kummilapseni kanssa ja käydä ostamassa jotain mieluista kaupasta. Sitten en ostakkaan mitään muuta vuoden aikana. Kylään saa tulla milloin haluaa, vaikka yöksi, lettuja paistetaan ja vuokrataan hyvä lasten leffa. Pelataan pelejä ja nautitaan seurasta sekä kysellään kuulumisia. Muutama kummilapsi harrastaa aktiivista urheilua, joten käyn sitten ilomielin esitykset kattomassa pari kertaa vuodessa. Näen vaivaa kummilapsilleni vaikka omia lapsiakin on kaksi.
Tsemppiä kummiuteen! On se ihaanaakin vaikka välillä ei toisia ymmärretä.
Oikesti kummin tehtävänä on yhdessä seurakunnan ja vanhempien kanssa vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kysy haluaako ne että viette lasta pyhäkouluun vai mitä ne haluaa?
Meilläkin on vanhimmalla lapsella yksi pariskunta, naisen olemme nähneet ehkä neljä kertaa lapsen ristiästen jälkeen ja joskus tulee joluna tai syntymäpäivinä paketti tai kortti, mutta ei todellakaan aina. Miestä olemme nähneet kerran. Kyseisen parin eron jälkeen yhteyden pito on jäänyt vähälle ja vähän harmittaa lapsen puolesta, mutta minkäs teet. Eipä tulisi mieleenkään syyllistää kummeja tuosta.
Olen kaikille antanut vinkin, että kummiksi kannattaa valita sukulaisia. Sukulaissuhteet säilyy ja yhteyden pito on helppo elvyttää henkiin pitkänkin tauon jälkeen.
Tuo vaikuttaa jo kummien hyväksikäytöltä! Itse eroaisin kirkosta ja kehoittaisin lapsen äitiä
hankkimaan uudet kummit. Vaikuttaa siltä, ettei kyseinen äiti itse jaksa lastaan hoitaa ja silloin pitäisi apua hakea muualta.
Hei,
Itse näen omaa kummipoikaani joka viikko vähintään kerran... Haluan olla hänen elämässä mukana ja haluan olla yksi aikuinen lisää arjessa. Milloin vien kummipoikaa elokuviin, milloin leikitään pihalla ja milloin sitten pelataan lautapelejä. Haluan tällä tavalla antaa kummipojalleni aikaa ja tätä kautta kummilapseni vanhemmat saavat myös yhteistä aikaa.
Minäkin käyn viikottain tapaamassa kahta kummipoikaani. Kaksospojat tosin työllistävät paljon enemmän kuin yksi lapsi, joten en ole ainakaan vielä uskaltanut ottaa heitä hoitoon (1,5 vuotiaat vesselit).
Yhtä kummipoikaani käyn tapaamassa noin 1-2 kuukauden välein, koska hän asuu niin kaukana. Hänen kanssaan olen kuitenkin jutellut paljon puhelimessa.
Mielestäni kummiuden parasta antia, niin lapselle kuin aikuisellekin, on yhdessäolon riemu. Suosittelen muillekin.
että saat tavata kummipoikaasi. Minun mielestäni äidin pitää ymmärtää se, että ei aina ehdi ja pääse vaikka haluaisikin.
Minun kummipoikani tulee nyt keväällä 3 vuoden vanhaksi ja nyt en ole saanut häntä nähdä puoleen vuoteen enkä varmasti tulee enää koskaan näkemään. Lapsen äiti suuttui minulle kun ystävystyin erään naisen kanssa ja ilmoitti minulle, että minulla ei ole enää kummipoikaa!
Ja jos menen lasta katsomaan niin poliisit kuulemma hakee.
Olen aika patti tilanteessa, koska minulla kumminkin on ns. velvollisuuteeni kummipoikaani kohtaan, mutta en saa häntä tavata. Se poika on todella tärkeä osa mínun elämääni, mutta en voi tilanteelle muuta kuin odottaa jos jossain vaiheessa vaikka äiti leppyisi.