Olen mielenkiinnolla pannut merkille eroja eri kamppailulajien harrastajien välillä. Itse olen harrastanut judoa, karatea ja Krav Magaa.
KM miellyttää minua eniten yksinkertaisuutensa vuoksi. Siinä ei ole tuhatta tekniikkaa opeteltavana. Toinen hyvä juttu on se että harjoituksissa ei vallitse tiukka budokuri johon karatessa ja judossa totuin. KM:ssa saa treeneissä myös nauraa eikä tule rangaistusta ; )
Hyväksi olen havainnut myös sen, että porukka opettaa toisiaan ja huomioi aika hyvin myös vähemmän aika harjoitelleet. Karatessa totuin siihen, että aloittelijoita pyrittiin vähän teilaamaankin. Kaikki tämä on tietenkin myös seurakysymys.
Muita KM:n harrastajia katseltuani olen kuitenkin hämmästellyt sitä miten samankaltaiselta porukka vaikuttaa: kaksi kolmesta on nahkapäitä ja "äijäjutut" lentävät. Ns. tavallisenoloisia ihmisiä ei juuri näy – ja harrastamisen edetessä tukka lähtee heiltäkin… Osa kuullostaa joskus putkiaivoilta tai sitten kyse on vain showsta?! Mistähän kyse?
Joskus on välähtänyt mielessä että käykö treeneissä porukka luomassa identiteettiiään mikä on nelikymppisillä ukoilla vähän huolestuttavaakin, vai ollaanko valittu ”soturin tie” elämäntehtäväksi?
No, jokaisella on omat motiivinsa, omani on monipuolinen liikuntaharrastus josta lie hyötyä tässä myös vaarallisessa maailmassa. Toivon tosin etten ikinä joudu väkivaltatilanteeseen. KM:n harrastaminen on lisännyt omaa turvallisuudentunnettani, minkä näen sen toisena välittömänä hyötynä kunnon kohentumisen lisäksi. Nimenomaan harrastus siis minulle.
Olen arvuutellut että mitähän motiiveja muilla mahtaa olla, ja miten he näkevät maailman? Sama koskee muiden lajien harrastajia. Ei maailma kuitenkaan ole pelkkää väkivaltaa enkä itse näe mitään järkeä uhrata siihen kaikkea aikaansa ja koristaa nurkkia aseilla. Se kuullostaa väkivallan toiveelta, fanaattiselta touhulta. Elämä ei vaan ole ihan niin yksinkertaista.
Mitä mieltä olette/onko kokemuksia, ovatko KM:n harrastajat jotenkin enemmän samaa ainesta keskenään kuin muiden lajien harrastajat? Entä poikkeavatko he teistä muiden lajien harrastajista ja miten? Yleensäkin liikkuuko kamppailulajien parissa teistä tavallisia ihmisiä, ja löytyykö joukosta fiksujakin? Miten yleisiä fanaatikot ovat näissä lajeissa?
KM miellyttää minua eniten yksinkertaisuutensa vuoksi. Siinä ei ole tuhatta tekniikkaa opeteltavana. Toinen hyvä juttu on se että harjoituksissa ei vallitse tiukka budokuri johon karatessa ja judossa totuin. KM:ssa saa treeneissä myös nauraa eikä tule rangaistusta ; )
Hyväksi olen havainnut myös sen, että porukka opettaa toisiaan ja huomioi aika hyvin myös vähemmän aika harjoitelleet. Karatessa totuin siihen, että aloittelijoita pyrittiin vähän teilaamaankin. Kaikki tämä on tietenkin myös seurakysymys.
Muita KM:n harrastajia katseltuani olen kuitenkin hämmästellyt sitä miten samankaltaiselta porukka vaikuttaa: kaksi kolmesta on nahkapäitä ja "äijäjutut" lentävät. Ns. tavallisenoloisia ihmisiä ei juuri näy – ja harrastamisen edetessä tukka lähtee heiltäkin… Osa kuullostaa joskus putkiaivoilta tai sitten kyse on vain showsta?! Mistähän kyse?
Joskus on välähtänyt mielessä että käykö treeneissä porukka luomassa identiteettiiään mikä on nelikymppisillä ukoilla vähän huolestuttavaakin, vai ollaanko valittu ”soturin tie” elämäntehtäväksi?
No, jokaisella on omat motiivinsa, omani on monipuolinen liikuntaharrastus josta lie hyötyä tässä myös vaarallisessa maailmassa. Toivon tosin etten ikinä joudu väkivaltatilanteeseen. KM:n harrastaminen on lisännyt omaa turvallisuudentunnettani, minkä näen sen toisena välittömänä hyötynä kunnon kohentumisen lisäksi. Nimenomaan harrastus siis minulle.
Olen arvuutellut että mitähän motiiveja muilla mahtaa olla, ja miten he näkevät maailman? Sama koskee muiden lajien harrastajia. Ei maailma kuitenkaan ole pelkkää väkivaltaa enkä itse näe mitään järkeä uhrata siihen kaikkea aikaansa ja koristaa nurkkia aseilla. Se kuullostaa väkivallan toiveelta, fanaattiselta touhulta. Elämä ei vaan ole ihan niin yksinkertaista.
Mitä mieltä olette/onko kokemuksia, ovatko KM:n harrastajat jotenkin enemmän samaa ainesta keskenään kuin muiden lajien harrastajat? Entä poikkeavatko he teistä muiden lajien harrastajista ja miten? Yleensäkin liikkuuko kamppailulajien parissa teistä tavallisia ihmisiä, ja löytyykö joukosta fiksujakin? Miten yleisiä fanaatikot ovat näissä lajeissa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aivan kuin omasta päiväkirjastani...ilman voimasanoja...niiltä ajoilta kun sain tarpeekseni kravmaga-treeneissä vallitsevasta machokulttuurista. Tekniikat tuntuivat hyviltä, mutta motivaatio laski aika nopeasti, kun jengi oli mitä oli. Vihdoin oli edessä lajin vaihto.
Krav Maga on minusta lajina mielenkiintoinen, mutta on käynyt mielessä, että jos sen harrastaminen johonkin tyssää, niin luultavasti siihen, että kyllästynyt näihin tyyppeihin ympärilläni.
Harjoittelisin mieluummin (yhtä kovaa, kovempaakin?) tavallisempien ihmisten seurassa. Nyt tulee joskus pieni tunne, että on keskellä ääriainesta, jonka motiivit harjoitella eivät ehkä olekaan "pienen ihmisen" itsepuolustustarpeiksi kelvollisia? Sellaisia nahkapää- ja prätkäjätkätyyppejä.
Vaikka ilmapiiri onkin yleensä reilu, niin ihmiset ympärillä välillä vähän arveluttaa. Tulee mieleen ajatus, etten halua muuttua tuollaiseksi. Tälläista en osannut ennakoida aloittaessani.
Ei siinä mitään, että vetää tukan pois, jos haluaa, ja tatuoi itsensä, mutta kyse ei ole pelkästä käytännöllisyydestä (tukan kohdalla), joskin siitäkin, vaan arvo- ja asennevalinnasta millä haluaa heijastaa jotain.
Välillä kuulemani jutut ovat todella tyhmiä. (No ovat kyllä muuallakin...) Samoin harjoituksissa toisilla on tarve jatkaa liioitellusti tekniikoita ja vääntää harjoitustilanteessa ikään kuin ei kävisi mielessäkään, että nyt HARJOITELLAAN ja "vastassa" on toinen IHMINEN, joka tuntee kipua ja voi vammautua omasta aivottomasta väännöstä, jolla pyrkii saavuttamaan jotakin (pätemään?).
Minua ei juuri pelota ja olen omaksunut tekniikatkin hyvin. Silti säilytän harjoituksissa järjen mukana.
En tiedä olenko minäkin sitten "kaunosielu" tai liian fiksu tai empaattinen toimimaan kaikessa suoraviivaisesti ja runnomaan läpi, satoi tai paistoi...
Harjoituksissa tarvitaan realistisuuden vuoksi tiettyä kovuuttakin, se on selvää, mutta sen ei lie tarvitse olla päällä koko ajan? JOS tositilanne tulee, niin se on eri juttu. Silti, en aio rakentaa elämääni mahdollisen tositilanteen varaan.
Ehkä olen liian pehmo ja toiset vaan ovat luotuja sotureiksi? Minua vaan vähän naurattaa koko ajatus.
Miten yleistä on, että käy katsomaan HIFK:n pelejä ja maalaa naamansa väreihin? Miten yleistä on, että mennään kattoon joka vierasmatsi kisabussin kanssa?
Miten yleistä on, että joku tatuoi itseensä jonkun englantilaisen futisjoukkueen logon?
Kuinka monen on PAKKO ostaa kaikki vaatteet Maclarenin logolla?
Fanaattisia ihmisiä löytyy eri harrastusten parista. Varmasti myös karatesta ja magasta.
Ei mielestäni kuitenkaan sen enempää kuin muualtakaan.
Niinpä niin, fanatismi on ihmiskunnan loputon voimanlähde. Tarkoittanet että kuuluu asiaan olla tietynlainen ja näyttää tietynlaiselta? No onhan se niinkin. Ja eihän jokainen naamansa maalannut tai fanipaidan päälle vetänyt ole lähdössä tappelemaan... Eikä kukaan pakota maalaamaan naamaansa tai vetämään sitä paitaa päälle. Mutta jokainen joutuu itse päättämään minkä verran on mukana. Mukanakulkijoita löytyy kaikkialta. Itse toivon, että mahdollisimman moni tunnistaisi omat motiivinsa tehdä asioita ja valitsisi itse oman polkunsa.
Tuttavapiiriini kuuluu useita magaajia, joista suurin osa on ajanut päänsä kaljuksi ruvettuaan harrastamaan magaa. Mielestäni he ovat mukavia tyyppejä, enkä ole huomannut hiustenlähdön vaikuttaneen heihin mitenkään negatiivisesti, paitsi ulkonäön puolesta.
Monenlaista harrastajaa löytyy. Tärkeämpää on päämäärä miksi treenaa. Ei tarvitse kaveerata kenenkään kanssa jos ei halua. Varmaan muuten löytyy hyviäkin tyyppejä!
Ei ehkä kravmagasta löydy fanaattisia ihmisiä sen enempää kuin muidenkaan lajien harrastajista (ehkä). Tässä kyseisessä lajissa se fanaattisuus näyttää kuitenkin muita useammin kanavoituvan lyhyeen tai olemattomaan tukkaan, pullisteluun ja armoton taistelija -asenteeseen. Muissa lajeissa fanaattisuus saa erilaisia ilmentymiä, esimerkiksi hanmoodossa tyypillistä näyttää olevan lajin pääopen sokea ylistäminen ja seuraaminen tai aikidossa humanististen arvojen sekoittaminen kamppailutreeniin.
Jokaisen tehtäväksi jääneekin löytää itselleen parhaiten istuva fanaattisuuden muoto.
Eikös se armoton taistelija-asenne nyt ole niitä asioita, mitä krav magan olisi tarkoituskin kehittää? Lajin tarkoituksen huomioonottaen se lienee huomattavasti hyödyllisempi asenne, kuin vaikkapa aikidon parissa usein tavattavat henkisyyden muodot.
Olen myös magan harrastaja. Minulla luonto on hoitanut tuon hiustyylin melko pitkälle ja loput ajoin itse. (ei iske Pelle Hermanni kampaus).
Kyllä noita siilipäitä on muutkin lajit täynä, esim. shootfighting/thai/potkunyrkkeily/nyrkkeily/paini.
Wing tsungissa ovat pitkätukat vallalla. Paljon TaeKwondon harrastajia on riisitikkuja.
Kyllä milestäni ns. normaaleja on treeneissä valta osa.
Liekö sitten magaajaajilla enemmän mieshormoonia.
yleisin syy, miksi moni esim Krav Magassa, shootissa jnejne pitää nahkatukkaa on se, että yleensäkkin suurin osa näistä henkilöistä työskentelee turvallisuusalalla, missä pitkää tukkaa voi pitää turvallisuusriskinä, tukasta kun on helppo repiä.
toinen esimerkki tulee omasta kokemuksesta, olin nuori, villi kapinallinen, housujeni vyö roikkui lähes polvissa, hiukseni olivat pitkät jnejne. aloitin harrastamaan shootfightingiä. jo toisissa treeneissä otimme suhtelisen kovaa painia, jonne heittelimme lyöntejä ja potkuja väliin. pian olinkin kaverini alla, joka veti hiuksista pääni esiin suojauksesta ja lopputulos oli kaunis musta silmä seuraavana päivänä. tämän toistuttua muutamia viikkoja päätin ajaa kaikki hiukseni pois. tämän jälkeen ei kasvojani enää murjottu yhtä pahasti, tai ei ainakaan yhtä helposti. nyt olen harrastanut vapaaottelua useita vuosia ja olen edelleen ilman hiuksia.
miksi sitten kung fun harrastajat esimerksiksi pitävät pitkiä hiuksia? noh, eikös se ole lajiin sopimatonta repiä hiuksista, ainakin tässä tapauksessa...???
Shootfightingissa ja valtaosassa eri NHB sääntöjä ei saa repiä hiuksista...
tietoni voi olla hivenen vanhentuneet, mutta olen katsonut useita matseja, joissa kaveria "riepotellaan" hiuksista, ja kerran olen nähnyt saman tapahtuvan jopa parrasta. tosin nämä kyseiset kisat on käyty joskus -90 luvun puolivälissä.
...niin vanhoina hyvinä aikoina voi olla, että tuokin oli sallittua. Ekoissa UFC:isshän säännöt oli oikeasti olemattomat eikä painoluokkia ollut.
Onneksi tuo vapaaottelu on kuitenkin kehittynyt urheilulajina sellaiseksi, että aikaisin kaljuuntuvilla ei ole enää etulyöntiasemaa muihin nähden:-)
Itse olen harrastanut krav magaa nyt kolme ja puoli vuotta ja omaan kokemusta myös muista kamppailulajeista. Olin todella yllättynyt, että meistä ajatellaan näin miten ensimmäisen puheenvuoron kirjoittaja ajatteli! Mielestäni kaikki on aivan tavallisia ihmisiä... on sitten tukkaa tai ei! Tottakai jokaisessa lajissa ( myös muut kuin kamppailulajit ) on mukana porukkaa kyseenalaisilla motiiveilla ja asenteilla. Tuskin krav maga kumminkaan poikkeaa keskiarvosta... Ei ainakaan meidän seurassa.
Itselläni on kokemusta useammista kamppailuympyröistä, ja mainituista magasta ja vapaaottelupiireistä '98 asti. Olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa siitä, että magassa ilmapiiri on vapaampi ja avoimempi, opettajaa ei palvota vaan kunnioitus syntyy pätevyyden - ei siis pätemisen tai vyöarvojen - kautta. Ei ole niin isoa herraa etteikö hihasta voisi vetäistä ja kysäistä tai kyseenalaistaa tekniikkaa - perustelut ja esimerkit kyllä tulee paluupostissa, ja asiallisesti.
Olen toki myös huomannut että kaljupäitä on paljon porukassa, ja myös tietyä äijäilyä. Äijäilyä tosin esiintyy käytännössä missä lajissa tai harrasteessa tahansa, ja kun harrastajapiiristä suuri osa näkee kaikenlaista myös työnsä puolesta, hurttia huumoria ei voi välttää. Eikä kyllä aina tasotontakaan juttua, mutta ainakin meilläpäin pidän sitä melkoisen harvinaisena.
Magassa, niinkuin muissakin lajeissa, harrastajat koostuvat hyvin monenlaisen koulutus- ja kulttuuritaustan omaavista henkilöistä. Magan historiallisistakin seikoista juontava sotilasläheisyys ja katukäytännöllisyys vetää myös mukanaan paljon militaaripuolesta kiinnostunutta porukkaa, turvallisuusalan ihmisiä ja tietenkin myös prätkä/katuporukkaa - mutta noiden viimeisten osalta täytyy alleviivata että ainakin täälläpäin seula on tarkka. Seurassa on sen verran paljolti turvallisuusalalla toimivia henkilöitä, että jos naama on tuttu ikävistä asioista, treenailu loppuu nopeasti.
Pahoittelut prätkäyleistyksestä, se tuli vain ensimmäisen kirjoituksen siivittämänä. Ei ole sinänsä mitään pörinäpoikia vastaan enkä yleistyksistä pidä itsekään.
Minulla oli aiemmin pitkä tukka, mutta koska tykkäsin treenata kovaa ja mahdollisimman vähillä säännöillä (magamatsit, nhb, paini "ilman sääntöjä") tukka rupesi vähän kärsimään ja oli muutenkin tiellä. Lyhyttä tukkaa en oiken tykännyt pitää kun meikäläisen tukkatyypillä piti joka aamu laittaa että sen kanssa viitsi liikkua ihmisten ilmoilla, joten leikkasin senkin pois.
Vanhana harrastajana tunnen siis tietenkin paljon noita kaljupäitä, mutta enpä sanoisi niistä yhdenkään pitävän kaljua sen takia että sillä haluaisi jotain viestittää. Tatuointejakin löytyy, sekä minulta että muilta, mutta sou not - niihin on jokaisella omat syynsä. Ja kaljuja päitä, puntattuja kroppia ja tatuointeja löytyy muuten muiltakin kuin uusnaksuilta - jälleen kerran kaikista yhteiskuntaluokista ja monenlaisen koulutuksen saaneilta. Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto, vaikka habitukseni on edellämainitun kaltainen. Enkä silti erityisen militanttina tai äärimmäisenä soturina itseäni pidä.
Se, että magassa ja vaikkapa iaidossa porukan profiili on vähän erilainen, on tietenkin totta. Erilainen viitekehys, lajin päämäärä ja laji-imagokin tuohon toki vaikuttavat. Kukaan ei kuitenkaan pakota ketään muuttumaan kaljupääksi tai äijäilijäksi taikka miksikään luolamieheksi - mutta totta lienee sekin että esteettiskäytännöllinen näkemys voi tämän - niinkuin minkä tahansa muunkin - harrastuksen myötä muuttua. Ja muuttuuhan se monesti muutenkin iän mukana.
"Vanhana harrastajana tunnen siis tietenkin paljon noita kaljupäitä, mutta enpä sanoisi niistä yhdenkään pitävän kaljua sen takia että sillä haluaisi jotain viestittää. Tatuointejakin löytyy, sekä minulta että muilta, mutta sou not - niihin on jokaisella omat syynsä. Ja kaljuja päitä, puntattuja kroppia ja tatuointeja löytyy muuten muiltakin kuin uusnaksuilta..."
Niinpä, ja luulisi muutenkin krav magan olevan niitä viimeisiä lajeja joiden pariin kyseiset "herrarodun" edustajat hakeutuvat - juuri israelilaisilta kun tuskin haluavat oppia ottaa, ja tuskinpa vierailevat lajin alkuperämaasta kotoisin olevat seminaarin vetäjätkään hyvällä katsovat mitään natsitatuointeja yms.
Täytyy sanoa että, flammee veti muilta porukoilta
jauhot suuhun tällä kommentilla. Olen samma mieltä
että, näissä porukoissa ei rasisteja näy. Meidän seurassa on mustia ja muun värisiä,
ja homma toimii eriitäin hyvin
Kieltämättä siinä oli kyllä pointti jota on hankala kumota. :)