Nyt kun Komea Mies on kertonut miksi hän on ristiretkellä lihavuutta vastaan - niin mikäli se on totta, eikä kirjoitettu sympatian keräämiseksi (anteeksi epäluuloni puolesta) - haluan minäkin tässä valottaa miksi minä puolustan lihavuutta ja sen hyväksymistä. Yksi syy on minun halu taistella nykyistä ”kauneusihannetta” vastaan, koska minun silmissäni laihuus ei näytä kauniilta. En tiedä onko mieltymyksiini vaikuttaneet omat kokemukseni, vai onko se sisäänrakennettu ominaisuus? Niin tai näin, lopputulos on sama. Seuraavassa yritän kertoa hieman itsestäni ja mitä olen saanut kokea, vain siksi että olen lihava.
Minä en ole koskaan ollut ”normaalipainoinen”, en edes syntyessäni. Tosin se johtuu siitä että olin yliaikainen. Painoni on noussut tasaisesti kasvun myötä, mutta tavallista painokäyrää korkeammalla tasolla. Asiaa on tutkittu, mutta syytä eivät lääkärit ole löytäneet. Tällä hetkellä olen 28 v. noin 177 cm ja 125-130 kg, en tiedä tarkkaan, koska en omista vaakaa. Tosin painoin n. 120 kg jo lukion alkaessa. Pituuskasvun loputtua painokin vakiintui tietylle tasolle. Terveydentilani on tällä hetkellä ihan ok, minulla ei ole lääkitystä vaativia sairauksia, eivätkä veriarvoni ole pielessä. Vaikka en erityisemmin välitä liikunnasta, pyrin harrastamaan säännöllisesti ulkoilua, en mitään erityisen raskasta, mutta kuitenkin. Tosin hikijumppaan en ”alennu”. Sitäpaitsi raskas urheilu voisi olla, ainakin minun tapauksessa, turmiollista nivelille. Mielestäni elämäni ei pyöri syömisen ympärillä, enkä minä jatkuvasti ahda ruokaa suuhuni, en syö yleensä edes makeisia, enkä harrasta napostelua. Jos niin teen, se näkyy helposti painossa. Toisinaan voin toki tietoisesti ”sortua”, jos tarve on aivan ylipääsematön.
Olen saanut kuulla lihavuudestani koko peruskoulun ajan, onnekseni kiusaajat eivät seuranneet minua lukioon. Perheemme muutti peruskoulun aikana kolme kertaa, isän työn vuoksi. Kaikissa kouluissa minulle on löytynyt muutama kiusaaja, jotka ovat muuten aina olleet laihoja. Luultavasti kiusaamisen seurauksena yritän edelleen olla ”vahva” ja selviytyä kaikesta yksin. Samoin nuolen haavani yksin, koska tuntisin heikkoutta paljastaessani ongelmiani. En myöskään osaa kunnolla luottaa mihinkään, vaan yritän aina varautua pahimpaan. Kaikesta huolimatta en ole kovin vakavasti yrittänyt koskaan laihduttaa, koska en halua tehdä sitä muiden arvostelun vuoksi. Olen sitä mieltä, ettei koulukiusaamisen syy ole lihavassa lapsessa, vaan ympäröivässä maailmassa, joka pilkkaa lihavuutta. Olenkin oppinut käsittelemään ennen kipeitä asioita itseironian kautta, vaikka ymmärrän että sillä usein peitetään huonoa itsetuntoa, näin asia lienee minunkin kohdallani. Minulle voi huomautella painosta huumorimielessä, mutta ilkeämielistä pilkkaa en luonnollisestikaan hyväksy.
Mielestäni olen silti melko tasapainoinen henkilö, joka elää tavallista elämää ja maksaa ne paljon puhutut veronsa. En piiloudu ihmisiltä, enkä välttele julkisia paikkoja. Olen päättänyt, että jos lihavuuteni häiritsee jotakuta, niin antaa häiritä. Niin kauan kun se ei häiritse minua, en ole kiinnostunut laihduttamisesta. Sanon näin, koska koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan (kuulemma). Kaiken edellä mainitun valossa olen sitä mieltä, että hyväksyvämpi suhtautuminen lihavuutta kohtaan olisi parempi kuin tuomitseminen tai huomauttelu. Tuomitsemalla saadaan vain aikaan paljon pahaa mieltä ja mahdollisesti syömishäiriöitä. Minä en huomauttele ihmisille heidän painostaan enkä ehdota laihduttamista. Jos he ovat tyytyväisiä itseensä, olen minäkin tyytyväinen heihin.
Lopuksi haluan vielä kysyä, että onko lihavuus kaiken pahan alku ja juuri? Onhan olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat jo muutaman kilon pudotuksen laskevan huomattavasti esim. korkeaa verenpainetta, lähtöpainosta riippumatta. Harvasta lihavasta tulee muutaman kilon pudotuksella hoikka! Minä olen vain yksinkertainen insinööri, mutta eikö voitaisi olettaa, että ruokavaliolla on suurempi merkitys terveyteen, kuin sinänsä lihavuudella. En toki väitä, etteikö ruokavalio vaikuttaisi myös painoon. Elintasosairauksiin voivat kuitenkin sairastua myös laihat ihmiset.
Eiköhän siinä taas ollut epistolaa yhdelle kertaa, jos joku jaksoi lukea, niin kiitokset siitä.
Minä en ole koskaan ollut ”normaalipainoinen”, en edes syntyessäni. Tosin se johtuu siitä että olin yliaikainen. Painoni on noussut tasaisesti kasvun myötä, mutta tavallista painokäyrää korkeammalla tasolla. Asiaa on tutkittu, mutta syytä eivät lääkärit ole löytäneet. Tällä hetkellä olen 28 v. noin 177 cm ja 125-130 kg, en tiedä tarkkaan, koska en omista vaakaa. Tosin painoin n. 120 kg jo lukion alkaessa. Pituuskasvun loputtua painokin vakiintui tietylle tasolle. Terveydentilani on tällä hetkellä ihan ok, minulla ei ole lääkitystä vaativia sairauksia, eivätkä veriarvoni ole pielessä. Vaikka en erityisemmin välitä liikunnasta, pyrin harrastamaan säännöllisesti ulkoilua, en mitään erityisen raskasta, mutta kuitenkin. Tosin hikijumppaan en ”alennu”. Sitäpaitsi raskas urheilu voisi olla, ainakin minun tapauksessa, turmiollista nivelille. Mielestäni elämäni ei pyöri syömisen ympärillä, enkä minä jatkuvasti ahda ruokaa suuhuni, en syö yleensä edes makeisia, enkä harrasta napostelua. Jos niin teen, se näkyy helposti painossa. Toisinaan voin toki tietoisesti ”sortua”, jos tarve on aivan ylipääsematön.
Olen saanut kuulla lihavuudestani koko peruskoulun ajan, onnekseni kiusaajat eivät seuranneet minua lukioon. Perheemme muutti peruskoulun aikana kolme kertaa, isän työn vuoksi. Kaikissa kouluissa minulle on löytynyt muutama kiusaaja, jotka ovat muuten aina olleet laihoja. Luultavasti kiusaamisen seurauksena yritän edelleen olla ”vahva” ja selviytyä kaikesta yksin. Samoin nuolen haavani yksin, koska tuntisin heikkoutta paljastaessani ongelmiani. En myöskään osaa kunnolla luottaa mihinkään, vaan yritän aina varautua pahimpaan. Kaikesta huolimatta en ole kovin vakavasti yrittänyt koskaan laihduttaa, koska en halua tehdä sitä muiden arvostelun vuoksi. Olen sitä mieltä, ettei koulukiusaamisen syy ole lihavassa lapsessa, vaan ympäröivässä maailmassa, joka pilkkaa lihavuutta. Olenkin oppinut käsittelemään ennen kipeitä asioita itseironian kautta, vaikka ymmärrän että sillä usein peitetään huonoa itsetuntoa, näin asia lienee minunkin kohdallani. Minulle voi huomautella painosta huumorimielessä, mutta ilkeämielistä pilkkaa en luonnollisestikaan hyväksy.
Mielestäni olen silti melko tasapainoinen henkilö, joka elää tavallista elämää ja maksaa ne paljon puhutut veronsa. En piiloudu ihmisiltä, enkä välttele julkisia paikkoja. Olen päättänyt, että jos lihavuuteni häiritsee jotakuta, niin antaa häiritä. Niin kauan kun se ei häiritse minua, en ole kiinnostunut laihduttamisesta. Sanon näin, koska koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan (kuulemma). Kaiken edellä mainitun valossa olen sitä mieltä, että hyväksyvämpi suhtautuminen lihavuutta kohtaan olisi parempi kuin tuomitseminen tai huomauttelu. Tuomitsemalla saadaan vain aikaan paljon pahaa mieltä ja mahdollisesti syömishäiriöitä. Minä en huomauttele ihmisille heidän painostaan enkä ehdota laihduttamista. Jos he ovat tyytyväisiä itseensä, olen minäkin tyytyväinen heihin.
Lopuksi haluan vielä kysyä, että onko lihavuus kaiken pahan alku ja juuri? Onhan olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat jo muutaman kilon pudotuksen laskevan huomattavasti esim. korkeaa verenpainetta, lähtöpainosta riippumatta. Harvasta lihavasta tulee muutaman kilon pudotuksella hoikka! Minä olen vain yksinkertainen insinööri, mutta eikö voitaisi olettaa, että ruokavaliolla on suurempi merkitys terveyteen, kuin sinänsä lihavuudella. En toki väitä, etteikö ruokavalio vaikuttaisi myös painoon. Elintasosairauksiin voivat kuitenkin sairastua myös laihat ihmiset.
Eiköhän siinä taas ollut epistolaa yhdelle kertaa, jos joku jaksoi lukea, niin kiitokset siitä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"niin mikäli se on totta, eikä kirjoitettu sympatian keräämiseksi (anteeksi epäluuloni puolesta)"
No sitähän voit epäillä ihan vapaasti. Koska en tahdo paljastaa henkilöllisyyttäni, en voi todistaa tarinaani sen enempää kuin sinä voit omaasi.
"Yksi syy on minun halu taistella nykyistä ”kauneusihannetta” vastaan, koska minun silmissäni laihuus ei näytä kauniilta."
Mielestäni on sairasta, että kauneuden takia pitäisi vaarantaa terveytensä. Näin tapahtuu, jos on lihava siksi, että olisi kaunis. Huomattavasti terveellisempää on olla normaalipainoinen ja hyväkuntoinen.
"Painoni on noussut tasaisesti kasvun myötä, mutta tavallista painokäyrää korkeammalla tasolla. Asiaa on tutkittu, mutta syytä eivät lääkärit ole löytäneet."
Se johtuu siitä, että olet syönyt enemmän kuin kuluttanut.
"Terveydentilani on tällä hetkellä ihan ok,"
Avainsana on tällä hetkellä. Olisi varsin hyvä bisnes lyödä vetoa siitä, että 30 vuoden kuluttua sinulla on sepelvaltimotauti, nivelkulumia, diabetes, korkea verenpaine tai useampia näistä.
”Tosin hikijumppaan en ”alennu”. Sitäpaitsi raskas urheilu voisi olla, ainakin minun tapauksessa, turmiollista nivelille."
Tämä riippuu täysin lajista. Vaikkapa pyöräily tai uinti olisivat painollesi sopivia lajeja. Takuuvarmaa on, että painosi on jo yksistään turmiollista nivelille iän myötä. Mielestäni on sekä sairasta, että typerää nähdä hikijumpan alentavan ihmisarvoa.
"en ole kovin vakavasti yrittänyt koskaan laihduttaa, koska en halua tehdä sitä muiden arvostelun vuoksi."
Tämä on kuitenkin typerää, koska juuri tätä kautta kiusaajasi voivat edelleen vaikuttaa elämääsi vuosien takaa. Jos et välittäisi heistä, he eivät vaikuttaisi suuntaan tai toiseen painosi suhteen.
Ylipaino ei tietenkään anna oikeutta kiusata ketään, mutta maailma ei aina ole oikeudenmukainen ja siinä on kaikkien elettävä.
"Olen päättänyt, että jos lihavuuteni häiritsee jotakuta, niin antaa häiritä. Niin kauan kun se ei häiritse minua, en ole kiinnostunut laihduttamisesta."
Ikävä vain, että siinä vaiheessa, kun se alkaa häiritä, vaoi asialle hyvinkin olla myöhäistä tehdä enää mitään. Pahimmillaan ensioire voi olla kuolemaan johtava sydänkohtaus tai parantumaton aivohalvaus.
"Lopuksi haluan vielä kysyä, että onko lihavuus kaiken pahan alku ja juuri? "
Ei, mutta suuri kansanterveydellinen ongelma se on.
"Elintasosairauksiin voivat kuitenkin sairastua myös laihat ihmiset. "
niin voivat, mutta terveelliset elämäntavat omaavalla ihmisellä riski on monin verroin pienempi.
jälleen kerran ....
Jos nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä, niin miksi te lihavat ette ota niitä käytäntöön?
Miksi pilata oma tulevaisuus ja terveys vain periaatteiden ja jääräpäisyyden takia?
Kerropa se, parahin Junnu.
jos " Jani " on tyytyväinen itseensä ja on lihava , mitä sitten ? Lisäksi hän , kuten kaikki lihavat , tuntuu tietävän mitä pitäisi tehdä , mutta kun se ( laihdutus ) ei ole mitenkään helppoa saada alulle ja tulosta . Siinä saa opastaa itsestäänselvyyksillä niinkuin tahtoo , vain 2 - 5 % onnistuu pysyvästi laihtumaan .
Eikä kaikki lihavat ole sairaita ja laihatkin viikatemies vie aikanaan .
" Kaunotar " 170904 : joka tapauksessa aion jättää teidät vastedes rauhaan, enkä ota enää tähän keskusteluun kantaa.
Joko se unohtui ??
Koska ylipainoisten määrä sen kun lisääntyy...
Sinulla on hyvä asenne. Vähän samaa itsepäisyyttä ja huilun haistattamista yhteiskunnan normeille löytyy itsestäni: periaatteesta en laihduta vain siksi että olisin jonkun mielestä kauniimpi. Toistaiseksi olen kiloineni terve, mutta huomaan kyllä että en liiku enää yhtä sukkelasti kuin ennen. Siksi olen ajatellut painoani pudottaa, järkevällä tavalla, sillä liikuntakykyäni en halua vahingoittaa pelkän itsepäisyyden vuoksi ;-)
Minä en myöskään ole ollut koskaan normaalipainoinen, synnyin kolme viikkoa yliaikaisena (syntymälaiska, armaan äitini mukaan :-) ja olen joutunut julman kiusan kohteeksi kouluaikanani. Olin otollinen kohde: lihava, ujo ja arka tyttö joka vielä tuli köyhistä oloista eikä ollut varaa ostaa hienoimpia muotivaatteita... Kiusaaminen ei kouluaikoina ollut pelkästään psyykkistä väkivaltaa vaan myös fyysistä. Muistan erään kerran kun olin saanut laumalta tyttöjä turpiini (vain koska olin heidän mielestään ruma...) ja menin seuraavana päivänä koulun lääkärille. Lääkäri keskittyi vain ylipainooni, alkoi vertailla omaa painoaan (aikuinen mies) minuun ja huomautteli. Lopulta terveydenhoitaja sanoi, että tyttö on tullut tänne siksi että hänet on pahoinpidelty, ei siksi että hän on ylipainoinen. Sitten vasta lääkäri tutki minut kunnolla. No, onhan se tietysti tärkeämpää kettuilla lihavuudesta kuin hoitaa aivotärähdystä ja mustelmia joita olin pahoinpitelyn yhteydessä saanut... Kai lääkärikin sitten oli sitä mieltä että olin niin ruma että pahoinpitely oli vain ansaittua...
Itsetuntohan tuollaisesta meni. Ja tässä vain yksi esimerkki siitä mitä olen saanut kokea lihavuuteni vuoksi. Psyykkiset vammat istuvat syvällä. Nuorempana minun piti todistella haluttavuuttani seksikumppaneiden määrällä, ja niitä on jostain syystä aina ollut ympärillä pörräämässä. Ja kolme kertaa joku on halunnut minut ihan vakavampaankin suhteeseen, viimeisimpänä aivan ihana aviomieheni joka rakastaa jokaista makkaraani.
Se, että mieheni hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, kaikkine kiloineni ja psyykkisine ongelmineni, on laukaissut minussa halun alkaa tutkimaan itseäni. Olen löytänyt kadotetun itsetuntoni, syömisongelmani on saanut nimen BED, olen alkanut pukeutua näyttävästi, teen mitä haluan (kun muut tekevät mitä pystyvät tai osaavat...), nautin elämästäni ja olen aidosti ihana. Pikku hiljaa tervehtymiseni etenee siihen pisteeseen, että en enää tarvitse kaikkia näitä 125 kiloani suojelemaan sitä sisälläni asuvaa haavoittunutta pientä tyttöä.
Mutta täytyy kohtaloa uhmaten toivottaa onnea meille lihaville, ihanille, jääräpäisille ihmisille. Kyllä se siitä. Annetaan muiden inhottavien kommenttien ja arvostelujen valua kuin vesi hanhen selästä pois meistä, sillä eivät meitä arvostelevat itsekään täydellisiä ole.
Ja kukapa tässä täydellinen olisi? Ei kukaan (en edes minä, vaikka aika lähellä sitä kuitenkin *heh*), ja sehän elämästä niin mukavan tekeekin ;-)
On mukavaa kuulla että ajatusmaailmassasi on samoja ”outouksia” kuin minulla. Muuten huomasit varmaan että Komea Mies ”tuomitsi” minut fyysisesti miltei kuolemaan ja Typy taas kertoi, että vähintään omakuvan kohdalla olen mieleltäni kieroutunut. Ei kai tässä voi enää muuta kuin antaa mennä vaan, olenhan siis puolihullu ja pystyyn kuollut. Suomessa onkin ihan liian vähän marttyyreja. (Älkää nyt Typy / Komea Mies ottako tätä liian vakavasti, mutten voinut vastustaa kiusausta lukea juttujanne kuin piru raamattua.)
Samaa ”syntymälaiskuutta” on itsessäni, minä synnyin 4 viikkoa yliaikaisena. Lääkäri ei kuulemma ollut ihan tehtäviensä tasalla. Painoin syntyessäni miltei viisi kiloa, voin vain varovasti kuvitella millainen kauhukokemus se oli äidilleni. Siinä samassa painotasossa olen vieläkin, eli jos olin syntyessä noin 45 % ylipainoinen, niin näin asia on vielä tänäkin päivänä. Ehkä olen syönyt liikaa, mutta pienenä poikana on kovin vaikea tietää mitä suuhun saa laittaa ja milloin. Eikä laihdutus kai kasvuiässä niin hyvä asia ole.
Lasten julmuus on toisinaan uskomatonta, minua ei onnekseni ole koulussa koskaan ihan hakattu. Kiusaaminen on ollut pääasiassa henkistä ja tavaroihin kajoamista. Samoin minua ihmetyttää joidenkin lääkäreiden käytös, kaikki on aina lihavuuden syytä, vaikka se kuitenkin lienee vain joihinkin sairauksiin altistava tekijä. Toisaalta lihavilla esiintyy harvemmin osteoporoosia, eli onko synkimmässäkin pilvessä kuitenkin kultareuna. Mutta on täysin anteeksiantamatonta, että lääkäri alkaa saarnata ylipainosta pahoinpitelyn kohteeksi joutuneelle ihmiselle!
Heh! Tuota tuolla seksikumppaneiden määrällä minä en kyllä pysty kehuskelemaan. Kai minä sisimmässäni olen pieni ujo poika, joka ei oikein tiedä miten naista käsitellään. Toisaalta en yleensä jaksa mennä baarien hälinään ja tanssilavoille ei tällä tanssitaidolla ole asiaa (muuta kuin ehkä lippuluukulle). Mutta vesi valuu hanhen selästä ja kyllä itsepäisyys vaan on hieno luonteenpiirre.
Hyvää jatkoa kaikille säädyille, minunkin puolestani.
En tiedä enkä ymmärrä mikä into sinulla on puolustella huonoa terveydentilaasi. Ehkä terveytesi on mielestäsi nyt tällä hetkellä ok, mutta kun aika kuluu niin terveytesi romahtaa. On myös hämmästyttävää, että joku uhraa oman terveytensä kauneusihanteiden muuttamisen vuoksi! Hieno itsetuntohan sulla on mutta se on kuitenkin hieman vääristynyt. Mieti nyt vähän itsekin mitä asiaa puolustat. Ihmiset ovat pinnallisia ja ahdasmielisiä, sehän on selvää. Ja harmittaa sun puolesta jo kaikki kokemasi kiusaaminen. Mutta, otapa nyt itseäsi niskasta kiinni ja ala kuntoilemaan ja tarkkailemaan ruokavaliotasi. Hauskaa päivän jatkoa!
"Ihmiset ovat pinnallisia ja ahdasmielisiä, sehän on selvää"
-Ai niin kuin sinä typy? Minusta on hienoa,että ongelmista puhutaan ja sitä kautta ehkä voi saada hyviä vinkkejä ihmisiä, jotka tukevat omissa päätöksissä.
"Ehkä terveytesi on mielestäsi nyt tällä hetkellä ok, mutta kun aika kuluu niin terveytesi romahtaa."
-Mistäpä sinäkään typy tiedät milloin sinun terveytesi romahtaa jostain muusta syystä?
"Mistäpä sinäkään typy tiedät milloin sinun terveytesi romahtaa jostain muusta syystä?"
Klassinen selitysmalli, jota aikoinaan käsittelin "Lihavien selitykset"-kirjoituksessani. On tietenkin täysin mahdollista, että Typyn tai minun päälleni ajaa kuorma-auto tai että saamme syövän kolemkymppisenä. Nyt on vain niin, että reilusti ylipainoisen riski sairastua vakavasti on paljon suurempi kuin normaalipainoisen.
On myös mahdollista olla joutumatta liikenneonnettomuuteen, vaikka ajaisi jatkuvasti 100% ylinopeutta sileäksi kulutetuilla renkailla ilman valoja. Ja ABS-jarruilla ja airbageilla varustetulla autolla ajava tunnollisesti liikennesääntöjä noudattava kuski voi kuolla kolarissa. Typeryskin silti käsittää, kumpi käytös on järkevämpää.
Niin se on, minä olen hyväksynyt itseni lihavana. Ja hulluksi sitä kai olisi tähän mennessä tullut, jos olisin koko ikäni inhonnut itseäni. En väitä etteikö lihavuudesta saattaisi seurata joitain terveydellisiä haittoja, mutta siitä ei minun taistelussani ole kysymys. Minun toiveena on saada ihmiset hyväksymään lihavuus. Näilläkin sivuilla huomaa helposti, miten moni perustaa lihavuuden inhoamisen ulkonäköseikkoihin. Toisaalta jotkut vihjailevat huomattavan ennenaikaisella kuolemalla tai muilla sairauksilla, jotka ovat vain ja ainoastaan lihavuuden syytä. Kaikesta huolimatta lihava ihminen voi elää ihan normaalimittaisen elämän ja melko terveenäkin. Toisin sanoen lihavuus on yksi altistava tekijä, harvemmin suoraan jonkin taudin aiheuttaja. Edelleen uskon/epäilen, että epäterveellisesti syövä laiha on suuremmassa vaarassa, kuin terveellisesti syövä lihava. Miten voi olla lihava ja syödä terveellisesti, vai? Helposti! Syöt sen mitä kulutat, tällöin joskus muodostunut ylipaino ei poistu.
Minä en usko tulevani yhtään onnellisemmaksi, vaikka laihduttaisin itseni ”normaalipainoiseksi”. Toisaalta enkös minä juuri silloin antaisi kiusaajieni vaikuttaa itseeni vuosien takaa, jos päättäisin laihduttaa? Mutta ähäkutti, enpäs laihdutakaan! Sitäpaitsi täytyyhän tässä maailmassa olla vapaus olla lihava, ilman että siitä jatkuvasti huomautellaan. Toisekseen minusta pääsääntöisesti näillä sivuilla vierailevat lihavat ihmiset, eivät valita lihavuudestaan. Meidän ei tarvitse, koska sen valituksen hoitavat eräät muut.
Mitä tulee nykyiseen kauneusihanteeseen, epäilen että aika monta terveyttä on uhrattu plastiikkakirurgian ja jatkuvan laihdutuksen alttarille! Minä en edelleenkään tuomitse yhtään ihmistä epäterveiden elämäntapojen vuoksi ja minun verorahoja voi käyttää myös ns. itseaiheutettujen sairauksien hoitoon. Mikäli Suomessa olisi NAAFA:n kaltainen järjestö, liittyisin heti siihen! Vai onko sellainen? Ehken minä vai ole kuullut asiasta.
Jes, hyvä idea! Eikös alettaisi rakentamaan sellainen yhdistys? Saisivat läskirasistit kerrankin kyytiä :-)
Ei kun juu, ihan vakavasti. Janin teksti on oikein hyvä. Se, että muut ihmiset näkevät enemmän vaivaa liikakiloistamme kuin me potuttaa ihan mielettömästi.
Olisi kiva joskus pistää oikein kunnon kysely päälle siitä, että mikä ihme lihavassa ihmisessä oikein eniten ärsyttää... Jummalauti, meneppäs joskus haukkumaan muuten vaan rumaa (rumuuteen auttaa plastiikkakirurgi, eli tarkasti ottaen sekin on "korjattavissa oleva vaurio" kuten lihavuuskin) ihmistä samalla tavalla kuin meitä lihavia mennen tullen ja palatessa haukutaan, niin turpiinhan siitä sais. Tai jos menisi mielenterveystoimistoon haukkumaan siellä käyviä ihmisiä siitä että he hulluudessaa (joka on tietystikin itseaiheutettua) kuluttavat kunnon kansalaisten verorahoja kallonkutistajiin...
H*lvetti että ottaa päähän tämä yhteiskunta. *mutinaa ja kiroilua*
Nyt ruudun äärestä muualle, että saa v*tutuskäyrän taas laskemaan...
Mutta vakavasti ottaen, Janin ehdotus NAAFA-järjestöstä Suomeen ei olisi ollenkaan pahempi juttu. Kannatetaan, ja liityn jos sellainen tänne pohjolaan joskus saadaan.
Juttusi oli asiaa..Sitä en enempää kommentoi, mutta sain yhdestä lauseestasi idean eli
"Edelleen uskon/epäilen, että epäterveellisesti syövä laiha on suuremmassa vaarassa, kuin terveellisesti syövä lihava."
Olen itse täysin samaa mieltä, joten minun mielestäni tänne kirjoittelevat ja lihavia arvostelevat ei-ylipainoiset ihmiset voisivat pistää viestiin myös sen mitä itse syövät, heillä kun tuntuu olevan se käsitys, että läskit vetävät laardia 24h/vrk.
En nyt ryhdy kinaamaan, arvostelenko lihavia vai en, mutta tässäpä päivän ruokavalioni:
Aamiainen: kaksi ruisleipäsiivua, joilla sulatejuustoa ja keittokinkkua. Lasi maitoa.
Lounas: Kasvisvuokaa, lautasellinen. Lasi maitoa.
Päivällinen: Spagettia tomaatti-jauhelihakastikkeessa. (Vähärasvaista jauhelihaa.) Lasi maitoa.
Välipala: Purkki maitorahkaa jossa teelusikallinen hilloa.
Iltapala: Kaksi ruisleipäsiivua, joilla sulatejuustoa ja keittokinkkua. Lasi maitoa.
Lisäksi päivän mittaan useita kupillisia kahvia, joissa maitoa ja keinomakeutusainetta. Kaikki juomani maito on rasvatonta pl. työpaikkalounaalla on joskus rasvaton loppu, jolloin voin otta kevytmaitoakin. Tänään ei näin ollut.
Illalla oli kevyet aerobiset treenit.
Muuten olen sitä mieltä, että on mahdollista syödä myös sillä tavoin epäterveellisesti, ettei siitä liho. Seurauksena on puutostauteja ja yleistä sairastelua, kun keho ei saa suojaravintoaineita. Tällaiseenkaan ei toki tule pyrkiä.
En mitenkään halua masentaa tai nujertaa sinua mutta kysyn muutaman asian:
- Miten olet saanut töitä? Oletko kohdannut ennakkoluuloja ulkoista olemustasi kohtaan?
- Onko sinulla ystäviä /tyttöystävää?
- Miten saat vaateita?
- Mahdutko lentokoneen istuimeen?
- Uskallatko istua tuoliin kuin tuoliin pelkäämättä että se hajoaa allasi?
- Miten asut, pystytkö siivoamaan itse kaikki nurkatkin?
Ei mitään, en minä kovin vähästä masennu. Seuraavaksi vastauksia:
- Olen saanut kohtuullisesti töitä, en mielestäni ole kohdannut suuria ennakkoluuloja olemustani kohtaan.
- Ystäviäkin on, mutta sinkkuna elelen. Tosin en voi kerskua eläväni ns. ”sinkkuelämää”.
- Vaatteita saan kohtuullisesti, mutta housut ovat kompastuskivi. Minulla kun tuo paino kerääntyy hieman ”epämiehekkäästi” eli ei niinkään vatsan seutuville, kuten miehillä yleensä. Vyötäröä housuissa löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta reisissä ei riitä tila.
- Mahdun lentokoneen istuimeen, muttei siihen turhaa hukkatilaa juurikaan jää.
- Tuoliin kuin tuoliin… Jos määritelmä on tuo, niin en uskalla. Mutta tavallisimpiin tuoleihin kyllä.
- Pystyn siivoamaan nurkatkin. Minä olen (ilmeisesti kaikkien oletusten vastaisesti) melko notkea. Eli pystyn kumartumaan siten, että sormet koskettavat lattiaa. Joskus ala-asteella sain koko kämmenen lattiaan, mutta en enää, niin sitä vaan kangistuu ikääntyessä…
Toivottavasti vastaukset tyydyttävät uteliaisuutesi palon… :)
hatun nosto sinulle, muuten en kommentoi muuta kuin että upeaa lukea ihmisen tekstejä joka on sinut itsensä kanssa, eikä anna muiden vaikuttaa itseensä...niin kuin nykyään suurin osa ihmisistä. Ei uskalleta olla yksilöitä vaan aina pitäisi miellytää jotakin toista olemuksellaan tms.
Miten selvisit aikoinaan koulun jumppatunneista?
Entä intistä?
Uskallatko mennä uimahalliin tai uimarannalle? (jos nyt uimisesta edes pidät, ei rasita niveliä, en malta olla sanomatta)
Jumppatunnesta selvittiin jääräpäisellä asenteella, mitä en pystynyt tekemään, sitä en tehnyt. Tosin liikunnan arvosanakin oli sen mukainen. Enkä ole tosiaankaan koskaan koululiikunnasta pitänyt, sen myönnän avoimesti. Ei kukkokaan käskien laula!
Uiminen on ihan mukavaa ja tosiaan sen hyvä puoli on tuo nivelten säästyminen. Uskallan mennä uimahalliin ja rannallekin, mutta totuuden nimissä sanottakoon, että helposti tulee miettineeksi, mitähän nuokin tuijottajat ajattelevat? No, ei kuitenkaan haitaksi asti.
Oho, unohtui kommentoida tuota inttiä. Palveluksen suoritin kirjurina, siihen jopa minä kelpasin... :)