toimintaterapia koulutus

aivan vitun perseestä, en suosittele jos et oo 1)uskovainen 2)askarteluhörhö

Miten uskovaisuus liittyy asiaan?

Sisko on toimintaterapeutti - eikä ole uskovainen eikä askarteluhörhö. Oma yritys toisen terapeutin kanssa. Pääasiassa aviovammakuntoutujien kanssa toimivat. Vaativa työ, mutta yksityisenä tienaa ihan kohtalaisen kivasti ja voi päättää ja suunnitella omat työnsä melko kivasti.

Töitä riittää takuulla, päättipä sitten erikoistua miten tahansa.

Jos haluat työn jossa ainainen paine tuloksesta, esimiehet kiristää ottamaan mahdollisimman monta asiakasta.. asiakkaille ei ole aikaa ja jonot on pitkät. Työ ei tekemällä lopu ja jonot on pitkät, jopa vuoden jonot terapiaan. Et koskaan voi olla "rauhassa" ilman painetta kun jono kasvaa ja pomo ahdistaa. Ylitöihin joudut myös venymään etkä milloinkaan ehdi ottaa tunteja pois. Joka paikassa saat todistella mitä toimintaterapia on ja arvostusta hakea. Ala on hyvin laaja ja joudut juoksemaan kotikäyntejä pitkin maakuntaa. En suosittele. Alallalla oleva ja alan vaihtoa miettivä ihan tosissaan.

Hah, mitähän tekemistä toimintaterapialla on uskonnon tai askartelun kanssa? :D

Opiskelen itse toimintaterapiaa Metropoliassa ja voisin hieman valaista, mitä opiskelu oikein on. Ensimmäinen vuosi on lähinnä anatomian opintoja, erilaisten toimintapajojen ohjaamista ja niihin osallistumista (vaihtelee ryhmäkohtaisesti, mutta esim. juuri askartelua, keittiötoimintoja, ryhmämuotoiseen liikuntaan osallistumista jne. samanlaista toimintaa, jota voidaan käyttää hyväksi myös toimintaterapiassa), toimintakyvyn arviointivälineisiin tutustumista ja lyhyt harjoittelu työelämässä. Lääketieteellisiä opintoja on myös jonkin verran (psykiatria, neurologia ja mitähän näitä nyt oli :D) ja osa niistä järjestetään massaluentoina. Suuri osa luennoista on kuitenkin tarkoitettu vain omalle ryhmälle. Pienryhmätöitä on paljon. Ekan vuoden jälkeen opetukseen kuuluu vielä kolme harjoittelua, yksilö- ja ryhmäterapiaan paneutumista ja toimintaterapian teoreettisten mallien omaksumista. Parilla kurssilla harjoitellaan ortoosien (eli käsilastat yms.) valmistusta ja se onkin aikamoista näpertelyä, mutta kyllä niistäkin selviää, vaikka ei olisikaan askarteluihmisiä.

Tässä oli nyt vain murto-osa kaikista kurssisisällöistä lueteltuna. Lisäksi on kaikenlaisia vähän epämääräisiltä kuulostavia opintoja, joita en jaksa tässä alkaa avaamaan. Varsinkin opiskelun alkuvaihe saattaa tuntua turhauttavalta, koska käsitys alasta ei ole kovin selkeä. Opettajilta ei kovin selkeitä vastauksia saa, mikä on ilmeisesti ainakin osittain tarkoituksenmukaista: terapeutiksi kasvaakseen pitäisi saada oma ajatteluprosessi käyntiin... Tämä on välillä hyvin turhauttavaa. Monet opiskelukaverit ovat innoissaan alasta, mutta itsestä tuntuu, että päädyin kouluun kuin vahingossa ja en ole yhtään varma, olenko oikealla alalla. Näitä fiiliksiä on ainakin joka toinen päivä, joten ei hyvältä vaikuta.

Ala on kuitenkin mielestäni tärkeä, joten hae ihmeessä. Syksyn haussa sisäänpääsy vaikuttaa olevan vähän helpompaa :) Kuulemani mukaan opetus on jossain määrin laadukkaampaa muualla, esim. Turussa ja Jyväskylässä, mutta eihän näistä huhuista koskaan tiedä... Oikea asenne kuitenkin ratkaisee. Tsemppiä hakuihin!

"Kuulemani mukaan opetus on jossain määrin laadukkaampaa muualla, esim. Turussa ja Jyväskylässä, mutta eihän näistä huhuista koskaan tiedä... "

Kertomasi perusteella myös LPR:ssä on laadukkaampaa. Siskoni opiskeli siellä j aikoinaan. Opintoryhmä oli pieni (sisäänotto muistaakseni vain joka toinen vuosi), joten oppiaineen yliopettaja tunsi jokaisen opiskelijan henk. kohtaisesti, eikä heillä esim. ollut massaluentoja vaan aina pienryhmässä. Tässä oikeastaan kiteytyy aika hyvin se, että vaikka moni haluaa PK-seudun oppilaitoksiin (usien mielikuvien takia), niin opetus voikin olla muualla parempaa mm. siksi, että opintoryhmät ovat pienempiä.

"Ala on kuitenkin mielestäni tärkeä, joten hae ihmeessä."

Samaa mieltä, ja varmasti työllistyy opiskelipa alaa missä tahansa : )

No voihan helevatti kun tässä menee pää sekaisin, kannattaako hakea sitten kuitenkaan toimintaterapeutiks :/

Olen ruvennut miettimään sosionomin/terveydenhoitajan opintoja.. mikähän näistä kolmesta olis sitten fiksuin? On vaikeeta taas...

"No voihan helevatti kun tässä menee pää sekaisin, kannattaako hakea sitten kuitenkaan toimintaterapeutiks :/"

Riippuu tietysti siitä, mitä haluat tehdä työksesi.

Sanoisin, että sosionomin koulutus on työllistymisen kannalta huonoin vaihtoehto noista mainitsemistasi. Toisaalta työllistyminen ei tietenkään ole ainoa eikä mielestäni edesä tärkein peruste, kun valitaan opiskelualaa. Myös esim. oma motivaatio ja soveltuvuus alalle vaikuttavat tietenkin asiaan.

Pystyn samaistumaan toimintaterapia ideologiaan ja ymmärrän sitä, toisin kuin monet "ei tajua mitä se tarkoittaa". Ala kiinnostaa ja itse olen sellainen toiminnan kautta iloa saava ihminen. Alan luovuus sopisi minulle ja oletan että itsensä ilmaisu on suuremmassa roolissa kuin sosionomin - puhumattakaan terv.hoitajan ammatissa. Pelottaa vaan, että onko se arki sitten sitä yhtä ja samaa kuin kaikkialla sote-alalla: kiire kiire kiire, painetta ja ahdistusta....

No, en tiedä työn arjesta niin tarkkaan, kun en siis itse toimintaterapeutti ole - siskoni on. Hänellä on oma yritys toisen terapeutin kanssa, joten saavat jossain määrin itse määrittää aikataulut. Kiirettä on kai siinä mielessä, että kiertävät kuntoutujien luona (menevät siis heidän koteihinsa), ja toiminta-alue on suht. laaja.

Toisaalta nykyinen työelämä on kokonaisuudessaan pitkälti sitä, että on hirveä kiire (ainakin mukamas) ja pitää suorittaa. Eli kiirettä ei välttämättä vältä oikein missään työssä - paitsi ehkä esim. jossain kunnan virastossa (on tullut aikanoinaan kesätöissä oltua useampana kesänä, ja oli kyllä lepsua touhua).