minulla oli synnytyksen jälkeen, 3v sitten, paha masennus ja edelleen syön fevarin lääkettä. Vihdoinkin sain nyt lapset hoitoon ja pääsin töihin, mutta mutta mutta... kukaan ei ole vielä kysynyt terveydestä tms. asioista, mutta tänään minulta otettiin verikoe ja ensiviikolla on työhöntulo tarkastus- miten kerron lääkityksestä, josta en ole vielä päässyt eroon? Näkyykö se labroissa? Voidaanko minut erottaa tähän vedoten tai jos en kerro totuudenmukaisesti
miten uudessa työpaikassa?
työssä ja vihdoin onnellinen
81129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minkälaisen verikokeen he tekivät sinulle ? Tekivätkö huumeseulaa ?
maksa-entsyymit(alat), virusvasta-aineita, kolesteroliarvot ja luulisin että tuo huumeseulakin siinä on... apua - siis enhän minä huumeita ole käyttänyt vaan masennuslääkettä- kuinkahan minun käy
Hieman kummastuttaa, minkä alan töissä noin laajat verikokeet otetaan. Eikös tavallisimmin oteta verenkuva ja virtsakoe. Sinulla on oikeus saada tietää, mitä varten verikoe otetaan. Kysy rohkeasti lääkäriltäsi. Sinulla on myös oikeus tietää, jos huumetesti tehdään. Käsittääkseni työnantajan pitäisi siitä informoida tyäntekijää ja varmistaa, että hakija suostuu siihen (testiin). Tavalliset mielialalääkkeet eivät ole huumeita, joten eivät myöskään missään huumetesteissä näy.
Käsittääkseni lääkkeetkään eivät itsestäänselvästi näy verikokeissa, vaan pitäisi tietää mitä etsiä. Tavallinen verikoe (pieni verenkuva) sisältää senkka-arvon ja hemoglobiinin. En muista oliko siinä joku kolmaskin tutkittava vielä, mutta nämä kokeet kuuluu ihan perusterveydentilan kartoittamiseen eikä niissä ole mitään pelättävää.
Onko muka olemassa työpaikkoja joissa voidaan erottaa tai ei oteta ollenkaan töihin sen takia että on ollut masentunut?
Fevarin ei näy huumeseulassa. Sitä ei luokitella huumaavaksi lääkkeeksi. Eri asia on esim. rauhoittavat lääkkeet.
Sinuna en kertoisi koko masennuksesta. Varsinkin jos tulotarkastus tehdään jollain yksityisellä lääkäriasemalla, josta työnantaja on palvelun ostanut, koska tietovuodot on aina mahdollisia vaikkei yksityislääkärikään saisikaan vuotaa. Minusta sinun ei kannata kertoa myöskään lääkityksestä. Lääkitys näkyy verikokeessa, jos tiedetään mitä etsiä. Jos olet salannut terveydentilastasi seikkoja, joiden vuoksi et olisi voinut saada alunperinkään työpaikkaa, niin on mahdollista, että voi saada lopputilin. Harva työpaikka kuitenkin on sellainen, että masennuslääkityksen perustella voisi torjua työnhakijan laillisesti.
Minä kerroin työhöntulotarkastuksessa todella laajasti masennuksestani ja työuupumuksestani. Mielestäni on helpompaa, kun työterveysasemalla tietävät tilanteeni, siten lääkereseptini uusitaan ilman, että tarvitsee käydä lääkärillä. Vielä hankalampaa olisi, jos pitäisi etsiä se lääkäri jostain muualta, mahdollisesti jopa toiselta paikkakunnalta, ettei vaan mitään tulisi kenenkään tietoon.
Myöhemmin kerroin vähän kerrallaan esimiehelleni tilanteestani. Se tietenkin edellyttää luottamusta, kenelle esimiehelle tahansa ei tokikaan voi kertoa. Ehkä olisi viisasta hankkia omista ongelmistaan mahdollisimman paljon asiallista tietoa ja esittää se vaikka siten, että ei voi olla totta, ettei joku tiedä tällaisia yleisesti tiedossa olevia asioita. Mm. synnytyksen jälkeinen masennus tunnetaan nimenomaan synnytyksen jälkeisenä masennuksena. Siis, että sellainen masennus voi iskeä, vaikka ei ihmisessä muuten ole mitään vikaa. Ensin tietenkin täytyy osata itse suhtautua itseensä hyväksyvästi.
Palatakseni vielä omaan tilanteeseeni, katson toimineeni viisaasti, vaikka en alunperin tiennytkään, miten viisaasti. Esimieheni vaihtoi työpaikkaa ja minä olen menossa samaan työpaikkaan hänen suosittelemanaan. Siitäkin huolimatta, että työpaikan vaihdon ollessa aluillaan, olin viikon sairaslomalla väsymyksen vuoksi.
Ajattelen, että työllään täytyy vakuuttaa olevansa hyvä työntekijä. Sitten voi kertoa, etten nyt ihan täydellinen ihminen ole, mutta eihän täydellisiä ihmisiä ole olemassakaan. Mutta myönnän toki, että mänttejä ihmisiä maailmassa riittää siinä määrin, että tilannekohtaisesti täytyy sittenkin arvioida, mitä kertoo vai jättääkö kokonaan kertomatta.
voi kunpa minulla kävisi samoin. toivoisin voivani olla avoin mutta kun ihmiset, työ ja ilmapiiri...kaikki on uutta. ei siinä ensimmäisenä ole helppoa kertoa masennuksesta. Sitten on kuitenkin sellainen olo että on salannut ja suorastaan pettänyt esimiehiään, vaikka missään tilanteessa en ole näin oikeasti tehnyt... niin ja itsellä on nyt niin valtaisat odotukset tulevaisuuden suhteen... vihdoinkin jotain omaa kodin ulkopuolelta kun on pitkään ollut "ulkopuolinen". Kotiäitiys voi olla niin lannistavaa.