Omituinen uni...

Olisihan se kivaa tehdä mitä haluaa, mutta unessa ei koskaan tajua olevansa unessa!

Sie sait minut innostumaan uudestaan selkounista. Selkounien näkemistä ja hallitsemista voi siis harjoitella. Selkounia alkaa saamaan helpommin, jos alkaa kiinnittämään huomiota uniin. Kannattaa pitää unipäiväkirjaa, ja tehdä itselleen todellisuustestejä, (esim. laskee sormiensa määrän, katsoo kelloa kaksi kertaa peräkkäin...) jotta saisi tietää, onko oikeasti unessa. Mie aion kokeilla nyt parin viikon ajan, ja raportoida tulokset tänne.

Näin muuten itsekin pari kuukautta sitten todella oudon unen. Unen alussa katsoin sukulaisteni kanssa ruotsinkielistä elokuvaa, jonka aikana he miettivät, mikä on 'runkkari' ruotsiksi. Sitten olin yht'äkkiä itse osa elokuvaa, ja puhuin itsekin ruotsia, mutten ymmärtänyt omaa puhettani, vaan jouduin lukemaan sen alalaidan suomenkielisistä teksteistä, mikä oli sinänsä omituista, sillä yleensä en pysty lukemaan unessa.

Olin elokuvan päähenkilö, hiukan todellista itseäni vanhempi poika, jolla oli mielenterveyshäiriöistä kärsivä sisko, jonka isäni halusi tappaa. Yhdessä vaiheessa istuin keinumassa jonkun tytön kanssa, jonka tunsin unessa mutten oikeassa elämässä, ja ilmeisesti runkkasin (kyllä vain :/) samalla. En kuitenkaan muista tunteneeni fyysisesti mitään erityistä, joten uni taisi olla siltä osin melko heikkolaatuinen.

Hah, syyttäkää alitajuntaani.

Pitkien viestien erikoisasiamies täällä taas. Sorruin sitten tekemään romaanin. Pitäisi ehkä nukkua enemmän ja kirjoittaa vähemmän...

Mielenkiintoinen kysymys. En ole ollenkaan varma ovatko uneni värillisiä, mutta kyllä minä tiedän minkä värisiä ne ovat. Toiset unet ovat kakanruskeita, jotkut taas teollisen vihreitä. On myös syvää luonnollista vihreää. Tässä kohtaa lienee selvää, etten näe juurikaan hyviä unia, muistan vain painajaiset. Yksi niistä oli ehdottomasti räikeän pinkki. Enimmäkseen siis kuitenkin muistan juurikin ruskeita, vihreitä ja siniharmaita painajaisia. En ole ollenkaan varma _näenkö_ värejä unissani, mutta tiedän kuitenkin minkä värisiä olennaiset osat olivat.

Käykö teille koskaan niin, että ette ole varmoja oletteko nähneet jonkin asian, mutta tiedätte, että se oli siinä tai tietynlainen (niin kuin se väri)? Tosi omituista kun tietää asioita, mutta ei ole ollenkaan varma siitä, miten. Mulla on pää täynnä tietoa, jonka lähteestä ei ole harmainta aavistusta, mutta tiedän sen olevan oikein siitä huolimatta.

Tuo tietäminen menee kyllä migreenin kanssa äärimmilleen, koska joskus kohtaus vie näön kokonaan, mutta jälkikäteen silti tiedän mitä näin. En koskaan varsinaisesti nähnyt esimerkiksi tuolia, jolle minut talutettiin istumaan kohtauksen tultua, mutta silti tiedän tasan tarkkaan millainen se oli vaikka aivot olivat siinä istuessa täysin tiltissä.

Oikeastaan en olekaan varma, näenkö unissa mitään. Kaikki on ikään kuin käsitteitä, tiedän miten asiat unessa ovat, mutta ei se varsinaisesti näkemistä ehkä ole vaikka pystyisinkin elävimpien unien maisemat vaikka piirtämään. Tai pystyisin jos osaisin piirtää :D Minä en siis kykene ajattelemaan kuvina, joten ehkä tuosta syystä sitten en välttämättä näe unissakaan mitään kun aivoni eivät vain toimi niin. Mielikuvaharjoitukset ovat aina olleet tuskaa. Minä vain en saa sitä kuviteltua vannetta eteeni hiekkarannoista nyt puhumattakaan.

santiny kirjoitti:

Pitkien viestien erikoisasiamies täällä taas. Sorruin sitten tekemään romaanin. Pitäisi ehkä nukkua enemmän ja kirjoittaa vähemmän...

Mielenkiintoinen kysymys. En ole ollenkaan varma ovatko uneni värillisiä, mutta kyllä minä tiedän minkä värisiä ne ovat. Toiset unet ovat kakanruskeita, jotkut taas teollisen vihreitä. On myös syvää luonnollista vihreää. Tässä kohtaa lienee selvää, etten näe juurikaan hyviä unia, muistan vain painajaiset. Yksi niistä oli ehdottomasti räikeän pinkki. Enimmäkseen siis kuitenkin muistan juurikin ruskeita, vihreitä ja siniharmaita painajaisia. En ole ollenkaan varma _näenkö_ värejä unissani, mutta tiedän kuitenkin minkä värisiä olennaiset osat olivat.

Käykö teille koskaan niin, että ette ole varmoja oletteko nähneet jonkin asian, mutta tiedätte, että se oli siinä tai tietynlainen (niin kuin se väri)? Tosi omituista kun tietää asioita, mutta ei ole ollenkaan varma siitä, miten. Mulla on pää täynnä tietoa, jonka lähteestä ei ole harmainta aavistusta, mutta tiedän sen olevan oikein siitä huolimatta.

Tuo tietäminen menee kyllä migreenin kanssa äärimmilleen, koska joskus kohtaus vie näön kokonaan, mutta jälkikäteen silti tiedän mitä näin. En koskaan varsinaisesti nähnyt esimerkiksi tuolia, jolle minut talutettiin istumaan kohtauksen tultua, mutta silti tiedän tasan tarkkaan millainen se oli vaikka aivot olivat siinä istuessa täysin tiltissä.

Oikeastaan en olekaan varma, näenkö unissa mitään. Kaikki on ikään kuin käsitteitä, tiedän miten asiat unessa ovat, mutta ei se varsinaisesti näkemistä ehkä ole vaikka pystyisinkin elävimpien unien maisemat vaikka piirtämään. Tai pystyisin jos osaisin piirtää :D Minä en siis kykene ajattelemaan kuvina, joten ehkä tuosta syystä sitten en välttämättä näe unissakaan mitään kun aivoni eivät vain toimi niin. Mielikuvaharjoitukset ovat aina olleet tuskaa. Minä vain en saa sitä kuviteltua vannetta eteeni hiekkarannoista nyt puhumattakaan.

Lue lisää

Minulla on juuri päinvastoin. Mie muistan kaiken kuvina, en niinkään käsitteinä. Varhaisimmat muistonikaan eivät ole tekstiä, vaan kuvien välähdyksiä, kuten myös useimmat uneni. Saatan muistaa sadusta jonkin yksityiskohdan ja nähdä sen mielessäni tarkasti, mutta unohtaa kaiken muun. Tai sitten saatan muistaa kaiken sanasta sanaan, mutten osaa hahmottaa kokonaisuutta.

Minä en aina herää selkounen näkemiseen. Olen nähnyt kolme "toimivaa" selkounta.
Ensimmäisessä olin myöhästynyt bussista ja kävelin kotiin, kun yhtäkkiä tajusin (en muista miten) näkeväni unta. Silloin uni alkoi heikentyä, joten kaikki voimani kuluivat siihen keskittymiseen. Kotiin päästyäni en saanut ovea auki, koska lukko oli väärässä paikassa, joten aloin ajatuksen voimalla siirtää sitä. Sitten heräsin.
Toisessa en olisi automaattisesti herännyt. Tiesin heti aluksi olevani unessa ja maailma oli erittäin selkeä. Tunnelma kuitenkin oli niin pelottava, että herätin itseni.
Kolmannessa olin herännyt kesken unen ja nukahdettuani uudestaan sama uni jatkui ja tajusin heti, että olen unessa. En kuitenkaan ehtinyt tehdä juuri mitään, ennen kuin heräsin johonkin todellisen maailman ärsykkeeseen.