Olin laittamassa ihastukselleni viestiä facebookissa mutta huomasin yhden kuvan hänen profiilissan, siinä oli lapsi, niin paljon samaa näköä että taidan unohtaa viestin laittamisen nyt sitten :(. koko viikon hokenu itselleni että nyt sitä viestiä menemään mutta enpäs taida laittaa
Voi nyt hitsi
19+20
351246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
En itsekään aio laittaa sille mitään viestiä enkä edes katsoa sen profiilia enää kertakaan. Unohdan vaan että on edes olemassa ja olen autuaan tietämätön ja jatkan elämää. Parempi niin :)
Mitä lapsi haittaa?
Varmasti lämmin ja välittävä ihminen jos profiilissa on lapsen kuva, mistä tiedät ettei ole siskon/veljen lapsi?
Hei nyt.. laitat viestin, mutta muuta muotoa?
ei se lapsi minua niin haittaa, mutta se ajatus siitä että tällä ihastukseni kohteella on jo joku jonka kanssa elää yhdessä ja hoitaa perhettä on toinen asia. hiton hiton hitto että on vaikea tilanne taas. mielessä tulee kokoajan komento että laita viesti menemään mutta järki sanoo että älä nyt ala itseäsi nolaamaan ja pahottamaan omaa mieltä.
Tai sitten hän voi olla eronnut. Yleensä jos on parisuhteessa se mainitaan profiilissa. Mitä jos lähettäisit kaveripynnön ja jonkun ihan pienen viestin.
hyvin mahdollista mutta facebookissahan voi piilottaa siviilysäädyn. kokoajan tekisi mieli laittaa viesti mutta en taida, en kestäisi sitä että hänellä on joku muu jo tai ei edes haluaisi tutustua.
Mun profiilissa esim. on yksi kuva lapsista ja silti olen vapaa. huomioi että paljon on eronneita vaikka lapsia on profiileissa...
noh katsotaan nyt, aivan kuin minulla olisi 2 persoonaa tällä hetkellä, toinen komentaa kokoajan laittamaan viestiä ja pistän itse vastaan nyt että en vahingossakaan laita. noh mutta minusta on aina sanottu että oman pään mukaan pitää mennä. katsotaan annanko periksi tässä joku päivä, tallensin viestin kummiskin tiedostolle. Ehkäpä näen tämän naisen ennen sitä viestin lähettämistä vielä
Älä missään nimessä luovuta. Minullakin on kaksi lasta, olen vapaa ja etsin elämäni miestä ja tälläkin hetkellä umpi-ihastunut.
Lapsien isään on hyvät välit, hänellä on oma elämänsä.
Voithan kenties jotain kautta selvittää onko hänellä mitkä välit lasten isään, onko hän eronnut vai varattu?
Myös ihanalla siskollani on lapsi ja on vapaa (lapsen isä kuollut).
Mahdollisuuksi ja syitä on monia.
Tota siviilisäädyn piilottamista olen mietiskellyt itsekkin, siis miksi seurusteleva ihminen piilottaa tiedon siitä että seurustee, tämmöinen nimittäin tullut vastaan?
en minä nyt ihan vielä ole luovuttamassa, tappelen itseni kanssa tässä että laittaakko se viesti vai ei, sisäinen ääni vai mikä lie on komentaa laittamaan mutta järki sanoo että älä laita, satutat vain itseäsi.
katsotaan nyt antaako järki periksi.
"Minullakin on kaksi lasta, olen vapaa ja etsin elämäni miestä ja tälläkin hetkellä umpi-ihastunut. "
Joo, mutta mies ei välttämättä ole niin ihastunut sinun lapsiisi.
Se ei ole niin hauskaa kuin luulet olla lapseton sinkkumies ja olla yhdessä jonkun naisen kanssa jolla on lapsia.
Vähän kuin puoliperheeseen tulisi jonkinlaiseksi ylimääräiseksi pyöräksi. Exät pyörii kuvioissa jne.
Jos teet asiasta ongelman itsellesi niin on varmasti vaikea sopeutua.
Mikäli sinua häiritsee se, että exät pyörii kuvioissa niin ehkä myös pieni itsensä tutkiskelu olisi paikallaan. Exällä on uusi elämä, uusi perhe ja olen onnellinen, että me olemme pystyneet pitämään myös keskenämme hyvät välit ja lapset saavat nähdä isäänsä.
Jos koet, että tulet puoliperheeseen ylimääräiseksi pyöräksi niin tällöin paikkasi ei ehkä ole oikea ja oletteko kenties toisillenne tarkoitetut? Myös äiti-ihmisellä on tässä peiliin katsomisen paikka, kuinka hän osaa ottaa huomioon sen, että uusi elämänkumppani sopeutuisi perheeseen.
Ja kun kuulet, että olisi ollut vapaa niin tällöin harmittaa jos et tee mitään :)
Satutat enemmän itseäsi miettimällä ja murehtimalla kun kertakirpaisulla kaikki selviäisi ja pääsisit jatkamaan elämääsi.
tässä itseni kanssa tapeltuani päädyin siihen tulokseen että ensi viikon perjantaina - sunnuntai välisenä aikana pistän sen viestin menemään kävi miten kävi. ehkä jopa aikaisemmin jos mieleni ei meinaa rauhoittua päätöksestä.
onnea yritykseen saa toivottaa :)
Onnea viestin lähetykseen! Rohkeesti vaan :)
katsotaan nyt mimmonen vastaus sieltä tulee, jos tulee ollenkaan. tulee olemaan varmaan vaikeita iltoja edessä miettiessä että miten tässä nyt käy tuntien itseni.
Jos saa udella ni miks aijot odottaa vielä viikon? Mitäs jos hänki on ihastunu ni voisitte ehkä jo treffata alkavalla viikolla sen sijaan että kärvistelet viestin lähetyksen kanssa :)
paha sanoa miksi odotan viikon, olen tapellut tässä itseni kanssa pidemmän aikaa ja tein kompromissin nyt että viimeistään ensi viikon sunnuntaihin mennessä lähtee viesti. sitä on vaikea selittää omia tuntemuksiaan ja tekoja toiselle tuosta vain, toivottavasti ymmärrät.
toki kysyä saa, mutta vastaukset voivat olla mitä vain.
=D toki ymmärrän. On aina helppo antaa vinkkejä tai ohjeita muille mutta itse en osaa "hyviä" vinkkejäni noudattaa =D
Toivotaan että teijän tarina saa onnellisen lopun :)
kiitos sinulle 7 15-, jää nähtäväksi miten tässä käy. Vinkit naisen puolelta oletan lukeneeni oikein mutta tiedäppäs sitä sitten. ikä eroakin meillä varmaan on aika paljon, nainen on vanhempi mutta ei se minua niin haittaisi jos hän on se oikea.
mutta edelleen onnen toivotukset eli "lycka till" olisi mukava kuulla. viesti hänelle lähtee luultavammin ennen perjantaita jos järkeni antaa periksi tässä taistelussa. saa nähdä miten tässä käy, joutuuko kärsimään vai selviääkö oman kunniansa kanssa ehjänä.
Onko viesti jo lähtenyt?
Itse tuskailen saman asian kanssa...tavallaan.. Olen vain itse se nainen, jolla (täsä tapauksessa) kaksi pientä lasta, joista ihastuksen kohteeni on kyllä varsin tietoinen. Miestä olen kyllä kuvitellut lukevani..usein kohtaavista katseista ja muutamasta muustakin jutusta, mutta mietityttää niin pirusti että miten se olis tällaseen kahden lapsen äitiin voinut ihastua?? Ja se onkin suurin este lähestymiselle. Pelkään, että olen lukenut miestä ihan väärin ja vain nolaan itseni lopulta tekemällä ratkaisevan siirron, näemme kuitenkin yleensä useamman kerran viikossa. Haluaisin niin jonkin varmuuden asialle. Kerran jo itse asiassa laitoin hänelle kaveripyynnön aamuyön pikkutunneilla runsaammi rohkaisevaa ottaneena, mutta peruin tuon pari tuntia myöhemmin, mies tuskin oli pyyntöä edes ehtinyt näkemään, koska kaikki todella tapahtuivat aamuyöllä..ja kyllä jopa täysin aikuinen naisihminen voi käyttäytyä näinkin naurettavan lapsellisesti kun auttamatta ihastuu mieheen ja pelkää sen takia "nolaavansa" itsensä...
Olen monesti aikoinut "rikkoa jään" väliltämme, mutta jotenkin menee aina pupu pöksyyn..miksi? No en minä tiedä. Olen myös odottanut hänen lähestyvän minua, mutta toisaalta jos hän nyt todella on/olisi minuun ihastunut myös ymmärrän erittäin hyvin tilanteen huomioon ottaen, ettei se hänelle ole varmasti ainakaan yhtään helpompaa kuin minulle.
Pelkään vain eniten sitä kasvojeni menettämistä ympäristössä, jossa joudun kuitenkin päivittäin olemaan...
valitettavasti viesti ei ole vielä lähtenyt viestiä, ja jos nyt totta puhutaan tappelin itseni kanssa tässä nyt koko viikon ja päädyin siihen tulokseen, että antaa olla. ei minusta olisi "isäksi" toisen lapselle. olenhan minä aika nuori, 24v tulee vasta täyteen tänä vuonna ja nainen on jo luultavammin päälle 35v.
tällä hetkellä itselleni on tärkeämpää saada työpaikka kuin toinen henkilö jonka kanssa elää ja jolla nyt sattuu olemaan lapsi entisen kumppanin kanssa. olen kyllästynyt olemaan työttömänä ja yhteiskunnan armoilla. ei minusta olisi hoitamaan tässä tilanteessa toisen lasta vaikka olen varma että kyseinen nainen tulee toimeen omillaan olettaen että hänellä nyt ei ole miestä.
aivan saakelin huono tilanne tässä minulla. ei voi mitään, tilanne ja oma mielentilani on mitä nyt on.
ehkä tulevaisuudessa kun tilanne on muuttunut saatan ottaa yhteyttä tähän naiseen. tai ehkäpä tunteeni laantuu kun pääsen pois koulutuksesta ja takaisin työelämään.
ja satun tietämään hyvin mitä "pupu pöksyyn" meinaa. itselleni sattuu sama homma jokaista ihmistä kohtaan joka on aiheuttanut minulle ihastumisen tunteen. Sekava viesti mutta niin on myös olotilani mitä pidemmälle mietin tätä asiaa.
Aika monet lapselliset naiset arvostavat miestä, joka tulee elämään "itsenäisenä", eli eivät välttämättä edes odota lapselleen miehestä mitään kasvattajaa, vaan itselleen sitä kaveria ja kumppania.
Ihan vaan sivusta naisen huomautus. Samaa ikähaarukkaa kuin kohteesi :D
Näinpä todella. Omasta puolestani voin sanoa, että en todellakaan ole kuvitellut "hankkivani" lapsilleni elättäjää tai mitään mutakaan. Rehellisesti sanottuna aikomukseni olisi aluksi vain tutustua tähän mieheen johon jostain syystä ihastuin ja sitä kautta ottaa selvää voisiko hän todella olla se henkilö jonka kanssa voisin jakaa elämäni: arjen, juhlat, alamäet, ylämäet, tulevaisuuden...
Alunperin tarkoitukseni oli itseäni tuhoavan suhteen jälkeen jatkaa elämää toistaiseksi yksin lasten kanssa, mutta jostain syystä tämä ihastus vain ei anna periksi, joten haluaisin todella ottaa selvää missä mennään.
Sekä minä että ihastukseni olemme samaa ikäluokkaa sinun 19 20 kanssa.
ei tämä nyt enää ole totta. alkoi tämä asia taas vaivaamaan kun satuin lukemaan aloituksen missä kysyttiin kiertääkö sinkku miehet yh-äidit kaukaa. erittäin tuskallinen olo tuli mutta olen päättänyt että voihan se nainenki ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu, helpottaisi minun tuskailua huomattavasti. kyllä hän nimen tietää :), ei ole montaa samannimistä suomessa. yksi samalla etunimellä ja sukunimellä oleva on löytynyt netinpuolelta.
tai jos unohtaisi koko homman. olen seurannut tässä pidemmän aikaa yhden pari vuotta nuoremman naisen touhuja. vilkuilee kokoajan minua kohti kun ollaan näköyhteydessä.
saakelin sekava viesti taas mutta mielessä pyörii yhen miljoona ajatusta yhtenä myrskynä niin ei se ole helppoa laittaa sitä sanoiksi. muutenkin olen oikeasti vain muutaman sanan mies.
Missä päin Suomea vaikutat 19 20?
Tuota samaa palstaa silmäiltyäni pakko nyt kysyä sinulta kantaa asiaan? Onko aikaisemmassa suhteessa syntyneet lapset todella niin vastenmielinen asia, ettei yh-äidistä voi edes kiinnostua?
Itse tuskailen tämän kanssa, koska jotenkin välillä tuntuu niin siltä, että mies johon olen ihastunut osoittaisi hyvinkin paljon kiinnostuksen merkkejä minuun.. Toisaalta epäröin, koska mietin miten nuori, mukava ja kivannäköinen mies voisi ihastua naiseen jolla lapsia..enkä siis uskalla toisaalta kovin hanakasti itse siksi lähestyä etten tekisi itsestäni idioottia..
Lapistahan mie, tarkemmin en taida kertoa, tiedä vaikka joku tunnistaisi. ei minulla lapsia vastaan mitään ole, olenhan sentään eno :) mutta se että tuleeko suhteesta oikeasti mitään kun toisella on lapsi joka on aina tärkeämpi kuin se uusi mies. eli kaikenlainen kahdestaan oleminen olisi käytännössä mahdotonta koska lapset olisivat aina mukana.
itse ainakin haluaisin olla kahdestaan sen ihastukseni kanssa ilman että tulisi "häiriötekijöitä".
ja voihan se olla että ihastumisen tunne katoaa ajanmyötä kun oppii tuntemaan toista paremmin, eli ei se oma mielikuva henkilöstä ollutkaan sitä mitä oma ajatusmaailma rakentanut.
ja teillä naisilla on ihmeellinen vaikutus ainakin minuun, tämäkin ihastumisen tunne tätä kyseistä vanhempaa naista (ainakin hän näyttää vanhemmalta) kohtaan alkoi siitä kun huomasin hänen katsovan minua kokoajan, hymyilevän, hakeutui lähelle mutta ei puhunut, eli aika "selvät merkit".
eli joku biologinen vastaushan se tämä tunne nyt tietenkin on ja enhän minä tiennyt että hänellä on lapsia mutta ei se tunnetta enää kadottanut, se on ja pysyy jonku aikaa.
mutta ihan vinkkinä, käy juttelemassa kiinnostuksesi kanssa,melkein ihan sama mistä juttelee :). itse en sitä nyt pysty tekemään koska ajatukset vaan katoavat ja sanaa ei tule suusta kun tämän naisen näen.
ei tämä nyt ole enää totta. olin jo päässyt rauhaan koko jutusta kun en ollut pitkään aikaan nähnyt ja kappas, siinä hän käveli ohi hymyilen minulle.
ei hitto kyl nyt pitää koittaa antaa asian olla. mieli tyhjäksi vaan.
noh onneksi kohta pääsee töihin, saa rauhassa unohtaa koko homman.
aluksi, että olet nainen. Mutta yhtä kaikki lapsellinen ainakin olet. Aikuistu ensin muutama vuosi.
tehdäänpä näin. tunteilleni en mitään voi, anteeksi vain jos se aiheuttaa nyt mielipahaa.
mutta olisihan nuo omat itse tehdyt lapset mukavia mutta jos jotain vakavempaa saisi aikaan jonku toisen kanssa ja myöhemmin saisi selville että hänellä on jo lapsia niin luuletko että se olisi mieluisa yllätys kovin monelle.
ja vaikka tästä ongelmasta pääsisi yli nousee itselleni edelleen kysymyksiä mieleen, esim miksi toinen vanhemmista lähti ja jätti lapset, pitääkö lapsien isä yhteyttä, käykö hän kylässä, miten lapset suhtautuisivat tuntemattomaan mieheen.
parempi vaan kun annan koko asian olla, kyllä se ajanmyötä katoaa tämä tunne.
enempää en tule tänne kirjoittelemaan, sori nyt jos jää jotain hampaan koloon :)
Yli kolmikymppisillä on monesti lapsia. On niitä yh-äippiä ja yh-isiä, voi kyllä niitä löytyy ja uusperheitä syntyy. Miksi vaivata päätään sinkulla, joka ei halua kumppania jolla on lapsia. Ei se tosissaan rakasta, jos niistä asioista tulee kompastuskivi. Sitäpaitsi nykyään mallilla on yhteishuoltajuus, jossa sekä isä että äiti hoitavat lasta vuoroin.
Ehkä on parempi että et laita viestiä kun jo tuommoseen homma tyssää?
Entä jos nainen on ollut onnettomassa suhteessa ja toivoo joskus löytävänsä vielä jonkun. Jos merkkejä on ilmassa anna mennä vaan!! Kokemuksesta voin sanoa jos on eronnut ja lapsia, niin olisi ihanaa jos joku laittaisi viestiä. Kynnys itsellä voi olla liian korkea esim. minulla on monta lasta ja olen itsekin ihastunut erääseen koulussani. Tosin päätimme elämäntilanteen takia niin että lapset jäi isälle. Eli voi hyvinkin olla mahdollista ettei hän edes asu lasten kanssa. Minulla ainakin on profiilissa merkintä vaikeasti selitettävässä parisuhteessa. Eli ero menossa...
Et ansaitse naista jos sinussa ei ole miestä kerätä rohkeutta viestin lähettämiseen.
voi kuule laitoin minä viestin. oliko toukokuussa, sen jälkeen oltiin yhteyksissä naisen kanssa ja hän vaikutti kovinkin tykästyneeltä itsekkin.
Noh kaikki muuttui siinä vaiheessa kun kysyin onko hänellä oikeasti tunteita minua kohtaa, ei vastannut juuta eikä jaata. tuo loukkasi minua ja sanoin että annetaan olla.
myöhemmin juteltuani hänen kanssaan hän sanoi ettei halua alkaa seurustelemaan, sen jälkeen koko homma kylmeni enkä ole pahemmin ollut yhteyksissä.
Tässä nyt unohdus vaihde päällä, tuntuu että nainen vain leikitteli minun tunteillani mitkä häntä kohtaan olivat oikeita.