14v tyttö tässä. En oo koskaa ollu mitenkää hyvä onninen ja oon usein ollu yksin. Mua on kiusattu koko mun koulussa olo aika ykkösestä nyt seiskaan.
Vihaan yli kaiken sitä ku ihmiset vertaa mua johonkii toisee. Esim" kyl säkii pääset tost pahast olost ku vaa yritit kato kaveriskii yritti ja on nyt noin ilonen. MUT SÄ ET EES YRITÄ!" Mul on myös ongelmii syömisen kaa. En haluu syödä. Kaverit sanoo mulle aina "vitsi sä oot laiha sun pitää syyä" mut siit tulee vaa olo näyttää et pystyy olla laihempikii.
Oon jutellu erillaisten "sosiaali työntekijöiden" kaa ja mul jää aina huono fiilis niist. Ne kehottaa mua olee pitämättä mun parhaasee kaverii yhteyttä koska se käy samaa ku mä läpi. Ne kertoo kaiken mun vanhemmille. Hyvänen aika jos haluisin et mun vanhemmat tietää ni kai puhuisin niille suoraa.
Kävelen aika usein junaradalla, sellane pien toivomus sisäl et juna tulis vastaa. Koska mua pelottaa mun elämä ja tiiän et mul ei oo tulevaisuutta. En hallitse enää itteeni ja satutan itteeni.
Vihaan yli kaiken sitä ku ihmiset vertaa mua johonkii toisee. Esim" kyl säkii pääset tost pahast olost ku vaa yritit kato kaveriskii yritti ja on nyt noin ilonen. MUT SÄ ET EES YRITÄ!" Mul on myös ongelmii syömisen kaa. En haluu syödä. Kaverit sanoo mulle aina "vitsi sä oot laiha sun pitää syyä" mut siit tulee vaa olo näyttää et pystyy olla laihempikii.
Oon jutellu erillaisten "sosiaali työntekijöiden" kaa ja mul jää aina huono fiilis niist. Ne kehottaa mua olee pitämättä mun parhaasee kaverii yhteyttä koska se käy samaa ku mä läpi. Ne kertoo kaiken mun vanhemmille. Hyvänen aika jos haluisin et mun vanhemmat tietää ni kai puhuisin niille suoraa.
Kävelen aika usein junaradalla, sellane pien toivomus sisäl et juna tulis vastaa. Koska mua pelottaa mun elämä ja tiiän et mul ei oo tulevaisuutta. En hallitse enää itteeni ja satutan itteeni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No mä kävin 10-14v. ikävuoden läpi yritäen hypätä raiteille tai lyödä veitsellä rintakehään, lisäyksenä syömishäiriö sekä paha sulkeutuminen koulun jälkeen. Kuitenkaa en halunnut itsaria tehdä vaan katsoa kävelisikö onni vastaan.. No onni käveli siinä mielessä vastaan että tapasin mun nykysen ja muutin kotoa pois vaan surua silti aiheuttaa mun perhe sekä suku (niitä ei kiinnosta mun vointi vaan enemmän se olenko tienaamassa rahaa)
Mun masennus katsotaan laiskuudeksi ja tekosyyksi... Päivät virtaa hitaasti ja yritän pysyä pinnalla häpeämättä mun masennusta. Kantsii tuollakin kävästä hyvä korva sekä paikka muutenkin: http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua voi soittaa nimettömänä ja itkeäkin ne kuuntelee..