Kauniainen järjesti asukkailleen keskustelutilaisuuden. Kaupunkiin oli tulossa nelihenkinen pakolaisperhe. Kauniainen on sitoutunut ottamaan 10 kiintiöpakolaista vuosittain. Sitoutuminen on tyssännyt siihen, ettei rikkaassa kaupungissa ole asuntoja pakolaisten käyttöön. Mielenkiintoista.
Samaan aikaan pieni ja köyhä Lieksa tekee jatkuvasti parhaansa selviytyäkseen kaupunkia kohdanneesta muuttoryntäyksestä. Veikkaan, että 400 maahanmuuttajan lähes hallitsemattomalta tuntuva massamuutto on tullut yllätyksenä niin kaupunkilaisille kuin päättäjillekin. Eihän se ihme voi olla, että toisilleen täysin erilaisista kulttuureista olevien yhteiselon tiellä on ollut monenlaisia jännitteitä. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen on ollut haastavaa puolin ja toisin.
Paljon puhutaan maahanmuuttajien kotouttamisesta ja sen tärkeydestä. Jopa niin paljon, että asiat ovat tuntuneet kääntyvän välillä päälaelleen. Työni puolesta olen kohdannut monia tilanteita, joissa on tullut tahtomattaankin mieleen ajatus siitä, kuka lopulta kotouttaa ja ketä? Jos esimerkiksi oppilaitoksen koulupäivän sisältöä ja pituutta määrittelevät maahanmuuttajien tarpeet päästä rukoilemaan tai osallistumaan oman yhteisön menoihin, ollaanko ihan varmasti oikealla kotouttamiseen vievällä tiellä?
Tiedän, että monet maahanmuuttajien asioita hoitavat työntekijät ovat olleet viime aikoina työssään kovilla. "Älä vain laita lehteen, mutta...," lauseen alku, joka on tullut monta kertaa vastaan juttukeikoilla. Jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin on pitänyt sopeutua nopeasti. Lisäksi alati vaivaava resulssipula aiheuttaa ihmisissä väsymystä ja pahimmillaan jopa sairuslomalle johtavaa työuupumusta.
Kantaväestöltä odotetaan maahanmuuttajia kohtaan hyväksyntää, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Mutta odotetaanko maahanmuuttajilta puolestaan suomalaisten arjen tapojen ja käytännön asioiden hyväksymistä? Toivottavasti. Välillä tulee kuitenkin tunne, että kotoutettavina ovatkin kantaväestöön kuuluvat ihmiset, jotka yrittävät nöyrästi sopeutua maahanmuuttajien tapoihin ja olemaan kansainvälisiä. Mielestäni suomalaisen yhteiskunnan on kuitenkin pyörittävä suomalaisilla ohjeilla,säännöillä ja lakipykälillä. Niitä pitää noudattaa tasa-arvoisesti kaikkien maassamme asuvien ihmisten, kansallisuudesta riippumatta.
Lähde: Lieksan Lehden kolumni kirjoittanut Martti Heikkinen
Samaan aikaan pieni ja köyhä Lieksa tekee jatkuvasti parhaansa selviytyäkseen kaupunkia kohdanneesta muuttoryntäyksestä. Veikkaan, että 400 maahanmuuttajan lähes hallitsemattomalta tuntuva massamuutto on tullut yllätyksenä niin kaupunkilaisille kuin päättäjillekin. Eihän se ihme voi olla, että toisilleen täysin erilaisista kulttuureista olevien yhteiselon tiellä on ollut monenlaisia jännitteitä. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen on ollut haastavaa puolin ja toisin.
Paljon puhutaan maahanmuuttajien kotouttamisesta ja sen tärkeydestä. Jopa niin paljon, että asiat ovat tuntuneet kääntyvän välillä päälaelleen. Työni puolesta olen kohdannut monia tilanteita, joissa on tullut tahtomattaankin mieleen ajatus siitä, kuka lopulta kotouttaa ja ketä? Jos esimerkiksi oppilaitoksen koulupäivän sisältöä ja pituutta määrittelevät maahanmuuttajien tarpeet päästä rukoilemaan tai osallistumaan oman yhteisön menoihin, ollaanko ihan varmasti oikealla kotouttamiseen vievällä tiellä?
Tiedän, että monet maahanmuuttajien asioita hoitavat työntekijät ovat olleet viime aikoina työssään kovilla. "Älä vain laita lehteen, mutta...," lauseen alku, joka on tullut monta kertaa vastaan juttukeikoilla. Jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin on pitänyt sopeutua nopeasti. Lisäksi alati vaivaava resulssipula aiheuttaa ihmisissä väsymystä ja pahimmillaan jopa sairuslomalle johtavaa työuupumusta.
Kantaväestöltä odotetaan maahanmuuttajia kohtaan hyväksyntää, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Mutta odotetaanko maahanmuuttajilta puolestaan suomalaisten arjen tapojen ja käytännön asioiden hyväksymistä? Toivottavasti. Välillä tulee kuitenkin tunne, että kotoutettavina ovatkin kantaväestöön kuuluvat ihmiset, jotka yrittävät nöyrästi sopeutua maahanmuuttajien tapoihin ja olemaan kansainvälisiä. Mielestäni suomalaisen yhteiskunnan on kuitenkin pyörittävä suomalaisilla ohjeilla,säännöillä ja lakipykälillä. Niitä pitää noudattaa tasa-arvoisesti kaikkien maassamme asuvien ihmisten, kansallisuudesta riippumatta.
Lähde: Lieksan Lehden kolumni kirjoittanut Martti Heikkinen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.