Eli oon kohta 16vuotias tyttö, mulla on ollu viimesen puolen vuoden aikana useita kohtauksia -jotka alkavat useimmiten ilman syytä- jolloin yhtäkkiä sydän alkaa hakata lujempaa, hengitys nopeutuu (pari kertaa oon alkanu hyperventiloida), en pysty liikkumaan juurikaan paitsi tärisemään ja kehon lävitse menee kylmiä aaltoja.
Kohtaukset kestää n. 15-25 minuuttia, joskus oon saanu tämmösen kesken tunnin ja oon pystyny pitään sen piilossa, mutta keskittymiskyky meni täysin ja missasin siis puolet tunnista suurin piirtein, ku yritin vaa hengittää normaalisti.
Kohtauksien aikana päässä pyörii vaa ajatukset "mä kuolen, mä kuolen, mä kuolen tähän" ja pelkään ihan älyttömästi. Useimmiten alan myös itkeä, pyörryttää ja makuuasennossa olo auttaa vähän.
Mulla on merkkejä masennuksesta ja muutakin ikävää, kuten viiltelyä, on taustalla. Pelkään pimeää kuollakseni ja nään harhoja, jotka aiheuttavat osan ahdistuksesta ja paniikista. Keneltäkään en oo saanu tähän apua, paitsi yhdeltä hyvältä ystävältä, mutta en ole edes vielä puhunut asiasta aikuisille.
Saattaisko mulla olla paniikkihäiriö? Ja mitä voin tehdä näille kohtauksille?
Kohtaukset kestää n. 15-25 minuuttia, joskus oon saanu tämmösen kesken tunnin ja oon pystyny pitään sen piilossa, mutta keskittymiskyky meni täysin ja missasin siis puolet tunnista suurin piirtein, ku yritin vaa hengittää normaalisti.
Kohtauksien aikana päässä pyörii vaa ajatukset "mä kuolen, mä kuolen, mä kuolen tähän" ja pelkään ihan älyttömästi. Useimmiten alan myös itkeä, pyörryttää ja makuuasennossa olo auttaa vähän.
Mulla on merkkejä masennuksesta ja muutakin ikävää, kuten viiltelyä, on taustalla. Pelkään pimeää kuollakseni ja nään harhoja, jotka aiheuttavat osan ahdistuksesta ja paniikista. Keneltäkään en oo saanu tähän apua, paitsi yhdeltä hyvältä ystävältä, mutta en ole edes vielä puhunut asiasta aikuisille.
Saattaisko mulla olla paniikkihäiriö? Ja mitä voin tehdä näille kohtauksille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tupakoitko?
Liikutko
Entä e-pillerit
Kerro nyt ihmeessä vanhemmillesi.
En tupakoi, liikun sen verran, että kouluun ja takaisin pyöräilen (masentuneisuus on laskenu mun liikkumista runsaasti) ja en käytä e-pillereitä.
Menin puhumaan asiasta koulupsykologille, ja hän anto mulle uuden tapaamisajan. Haluaa kuulemma keskustella vielä asioista ennen kuin antaa lähetteen eteenpäin, eli asia on luultavasti hoitumassa.
Vanhemmille oon kertonu harhoistani, oikeastaan vaan äidille, mutta tuntuu, ku hän ei ottais mua aivan tosissaan. "Sä nyt oot tossa iässä, et kaikki tuntuu maailmanlopulta", niin se vaa sanoo.
Mutta kuiteski, apua oon saamassa.
Kokeilehan ahdistukseen sitä, että laitat käden suun eteen. Se auttaa itseäni ainakin. Ahdistus tulee itselläni ainakin aalloittaen. Kun pidän kättä suun edessä, niin se helpottaa ja kohtaus menee ohi ennen, kuin se menee paniikin puolelle.
Tosiaan, jos et uskalla vanhemmille/huoltajille kertoa, niin terkkarille? Tai jos teidän koulussa on psykologi/kuraatori niin sille? Tai jos on joku läheinen tai hyvä opettaja, niin sille?
Mulla oli itellä oli meinaan yläasteella ihan paska terkkari, ei siltä uskaltanut käydä hakemassa edes särkylääkettä... Lopulta sain hieman tukea kemianopettajalta, joka huomasi ettei mulla ollut kaikki ihan hyvin ja jo se, että joku aikuinen jaksaa jutella sun kanssa niinkuin ihmiselle (eikä lapselle tai oppilaalle) auttaa.
Voi kuulostaa kliseeltä, mutta voi hyvin olla että olet ihan normaali ihminen ja pelkäät turhaan, mutta murrosikä kohtelee sua kaltoin... voin tässä kompata vain omaa kokemusta, koska oikeasti luulin tulevani hulluksi, olin niin ahdistunut että viiltelin itseäni ja saatoin ihan vaan jännityksestä oksentaa, mutta sitten vaan iän myötä helpotti.
(Ja tuo edellisen kommentoijan kysymys e-pillereistä ei ollut provoilua, vaan ihan oikeasti lääkkeillä voi olla inhottavia sivuvaikutuksia)
mutta voi myös olla, että sulla on lääkkeitä tarvitseva paniikkihäiriö, jolloin pitää varautua, että kaikki aikuiset ei välttämättä ota sua tosissaan sen takia kun olet noin nuori. Siinä tapauksessa, älä lannistu jos terkkari vaan taputtaa selkään ja sanoo että kyllä se siitä, silloin vaan pitää ottaa selvää, missä on lähin oikea psykologi ja varata aika sille.
Paniikkihäiriö yleensä helpottaa kun ikää tulee enemmän. Todennäköisesti siksi koska tapa nähdä asiat muuttuu. Joskus kuitenkin harvoissa tapauksissa se jopa pahenee jos sitä ei hoida millään tavalla.
Sinun ei tarvitse olla yksin tuon asian kanssa eikä siinä ole mitään hävettävää myöntää että tarvitsee apua. Monet ihmiset kamppailevat eri asteisen paniikkihäiriön kanssa jossain vaiheessa elämäänsä.
Kuulostaa kyllä ihan klassiselta paniikkihäiriöltä mitä kerroit.
Monet ihmiset eivät tiedosta itsessään niitä mekanismeja, ajatuksia mitkä voivat johtaa paniikkihäiriöön. Usein sosiaalisissa tilanteissa ne liittyvät pelkoon siitä että nolaa itsensä, häpeään, epävarmuuteen, pelko epäonnistumisesta.
Ei voi oikeastaan sanoa että ihminen itse aiheuttaa kohtauksensa mutta ihmiset harvoin ymmärtävät niitä tunteitaan ja ajatuksia mitkä voivat johtaa kohtaukseen.
Stressi ja pelko siitä että saa näitä epämukavia tuntemuksia niin henkisiä kun fyysisiä saattaa pahentaa oireita ja lisätä kohtauksia.
On olemassa lääkkeitä mitkä voivat auttaa paniikkihäiriöön, on myös mahdollista "uudelleen" ohjelmoida aivot suhtautumalla eri tavalla niihin asioihin mitkä pelottaa ja mahdollisesti aiheuttaa niitä kohtauksia. Tähän usein kuitenkin tarvitsee toisen ihmisen apua. Olisi hyvä kuitenkin että pystyisit puhumaan avoimesti jonkun kanssa asiasta, vaikka sitten sen psykologin.
Toivottavasti löydät ja saat tarvitsemasi avun että elämäsi helpottuu.